6.3.2011

Olen kai vaistomaisesti niin halunnut ilahduttaa vanhempieni toiveita kunnollisuudesta ja järkevyydestä, että olen pienenä jättänyt prinsessaleikit leikkimättä... Miten muuten voisi ymmärtää sitä, että edelleen katson kevättalviset Miss Suomi -kilpailut. Oikein odotan niitä. Kun voittaja on kyyneleensä kyynelehtinyt, unohdan hänen nimensä välittömästi. En mitenkään seuraa hänen vaiheitaan, elleivät nyt jonkun missin tekemiset suoraan hypi silmille lööpeistä, jotka näen väkisinkin ohi kävellessäni.

*

Messu oli elämys. Olimme nuuksiolaisten ystäviemme kanssa Nupurin kappelissa, jossa messun yhteydessä konfirmoitiin viisi venäläistä maahanmuuttajaa. He olivat käyneet aikuisrippikoulun, ja kaksi heistä oli kastettu samana aamuna.

Kappeli on pikkiriikkinen, samoin seurakuntasali, jonne ahtauduimme kirkkokahveille. Kokonaisuutena tilaisuus oli äärimmäisen kodikas, mikä tuntui Tapiolan tyylikkäisiin messuihin tottuneesta vaihteeksi ihan mukavalta.

Sitten oltiin lounaalla ystävien luona Pitkäjärven rannalla. Aurinko paistoi sisään joka ikkunasta!