9.3.2011


Toiveeni maahanmuuttajan kohtaamisesta (tosin ohimenevästä) toteutui heti eilen, kun nousin bussiin. Siellä oli joukko ehkä kasiluokkalaisia poikia. Yksi oli pikimusta, iloinen ja suloinen neekeripoika. (Käytän neekeri-sanaa rodullisessa ja hyvin positiivisessa merkityksessä. Asianomaisten kuullen en nimitystä kyllä käytä, koska he eivät siitä pidä. Voisivat suhtautua siihen hienona nimityksenä! - Itselläni on lapsuuden lähetysiltojen jäljiltä peruspositiivinen suhtautuminen afrikkalaisiin, joista kuulimme kerrottavan ja näimme diakuvia.)

Musta poika huusi tuttavallisesti "terve" minulle. Muutenkin, mutta etenkin koska hän oli maahanmuuttaja, vastasin ilahtuneena ja ystävällisesti "terve!".

Poika kajautti koko bussille ensin: "Hei se tykkää musta!" ja sitten: "Mutta se saattaa kyllä olla lähes kuusikymppinen..." (Otin sen kohteliaisuutena.)

Toinen, korealaisen näköinen poika vilkuili minuun anteeksipyytävästi hymyillen ja heläytti neekeripojalle: "Hei mieti vähän, sähän loukkaat ihmistä!"

*

Sain illalla loppuun Kamila Shamsien kirjan Poltetut varjot. Se alkaa Nagasakiin pudotetusta atomipommista, jolloin pääkenkilö Hiroko menettää saksalaisen sulhasensa ja saa itse selkäänsä kolme linnunmuotoista palovammaa.

Hiroko etsiytyy Intiaan sulhasensa sisaren perheen luo, jää sinne ja löytää intialaisen muslimin aviomiehekseen. Hirokon taival (nyt muslimina) jatkuu Istanbulissa, Pakistanissa ja New Yorkissa, siellä taas yhteydessä Kondrad-sulhasen perheen kanssa. Perheen poika ja Hirokon oma poika johkaantuvat taistelemaan Afganistaniin.

Kirjassa on paljon kiintoisaa kulttuurista ja maantieteellistä sisältöä, ja Hirokon selviytymistarina vanhukseksi asti on kiehtova. Mutta kirjan asenne tähän kauniiseen maailmaamme on aika kyyninen: pahuuden perustelut ovat käsittämättömiä, monille hyvillekin ihmisille käy huonosti, ja voiko lopulta keneenkään, hyväänkään ihmiseen, luottaa.

Ja, niin kuin joku kirjan henkilöistä sanoo, Nagasakin uhrit olivat 0,001% toisen maailmansodan uhreista, ja heidän kuolemansa pelasti paljon amerikkalaisia...

Kamalaa.