30.10.2010
Kohta alkaa se vuoden ihanin yö, joka on tuntia pitempi kuin muut yöt. Saa ottaa aamun vielä tavallisestikin rauhallisemmin.
*
Pihatalkoot lämpimässä vaikkakin harmaassa säässä. Talkoolaisia oli kolmisenkymmentä, ja näin nyt vasta uuden grillimme, joka on piirretty tyyliin Raili ja Reima Pietilä. Vähän oli vitsailua, että kelpaakohan väri, kun se ensi kesänä maalataan. Talossa on silmäpari, joka on vielä tuhat kertaa tarkempi kuin minun, ja äärimmäisen pikkutarkalla ihmisellä.
Useampi ihminen sanoi aikovansa äänestää minua seurakuntavaaleissa, kaikki naisia. Joku mies oli sanonut, että täytyy perehtyä vaalikoneeseen. Ilmeisesti naiset äänestävät enemmän tunteella. "Ihan iloinen ja ystävällinen tuo naapurinrouva..."
Mutta monet homokeskustelut syntyi tuossa pihalla, kun vaaleista puhuttiin.
*
Jounin Eeva haluaisi ostaa taulun minulta. Sitä paitsi EspooArtin kautta voisi päästä näyttelyyn Lontooseen - kansainvälinen urani on ehkä alkamassa... Ollapa niin aktiivinen, että jaksaisi viedä teoksiaan Lontooseen!
*
Sopranon perheessä asiat menevät yhä pahemmin vinksalleen. Voi voi! Olisi pitänyt Tonyn miettiä asioita nuorena! Mutta hänhän on itsekin mafiaperheen kasvatti. Kolmanteen ja neljänteen polveen...
lauantai 30. lokakuuta 2010
perjantai 29. lokakuuta 2010
29.10.2010
Voi miten hieno päivä! Ensin poikkeuksellisen vilkasta keskustelua Iiron ryhmässä varsinkin Kahdeksan surmanluotia -näytelmästä - mielipiteitä laidasta laitaan. Kahvilta ystäväni M lähti tätiään katsomaan ja minä tapaamaan taittajaa, joka palautti valokuvat ja tikun. M:n kanssa tavattiin taas Ateneumissa, syötiin hyvä salaattilounas ja katsottiin Viiva Italia -näyttely. Paljon grafiikkaa, mutta maalauksiakin. Minua tietysti kiinnostivat ihmiskuvat kovasti.
Matkalla Taidehalliin poikkesimme Lasipalatsin kirjapainoon hakemaan vedoksen Isän kanssa -kirjasta. Olen tosi tyytyväinen kanteen. Itse kirja täytyy lukea nyt viikonloppuna.
Taidehallissa oli Viron värit -näyttely, jonka Eeva selosti. Jotenkin "tavanomaista" tai sanoisiko vaatimatonta, mutta joukossa oli muutama mielestäni hieno työ. Näimme myös Ants Laukmanin ja August Jansenin töitä, joiden ihanissa kotitaloissa kävimme Vironreissulla. (Talot olivat puhuttelevampia kuin maalaukset...)
*
Kahvilla Töölön Palvelutalossa ystävämme J selitti homofobian mielestäni hyvin. Kun ihminen on luotu (tai evoluutiossa kehittynyt) mieheksi ja naiseksi, hänellä on jotenkin selkäytimessä tieto siitä, että hänen on tarkoitus lisääntyä. Siksi ennakkoluulot ja suorastaan inho homoutta vastaan on ymmärrettävää, sehän ON tältä kannalta ajateltuna luonnotonta. (Sama koskee muuten inhoa insestiä vastaan: luonto ei ole niin tarkoittanut, vaan insestistä voisi olla huonoja seurauksia.)
Koska homoseksuaalisuutta kuitenkin ON, näitä ihmisiä pitää siunata niin kuin kaikkia muitakin, paheksumatta.
Homofobia tai homouden hyväksyminen ei siis ole uskonnollinen kysymys, vaan liittyy ihmisen syntyyn mieheksi ja naiseksi. Homofobiaa on tietysti voinut esiintyä Vanhan Testamentin aikanakin, niin kuin nytkin. Nyt vain ymmärrämme - tai meidän pitäisi ymmärtää - paremmin, että kaikenlaisia poikkeuksia meissä ihmisissä ON.
"Homoavioliitto" ei myöskään ole kirkon tai uskonnon asia, vaan maallisen lainsäädännön. Itse ajattelen niin, että rekisteröity parisuhde ehkä joidenkin lain tarkistusten kanssa on hyvä, ja avioliitto saisi säilyä miehen ja naisen liittona.
*
Aivan mainio körttiläisyyden määritelmä Turun uudelta piispalta Kaarlo Kallialalta: körttiläiset ovat Jumalan suhteen nälkäisiä, mutta itsensä suhteen ironisia.
*
En kyllä oikein ymmärrä sitä, etteivät piispat voi selvemmin sanoa kantojaan, esimerkiksi näin: Minä olen sitä mieltä, että homojen parisuhteet voi ja pitää siunata. Mutta kirkkomme ei ole yhden mielipiteen kirkko, vaan täällä monet ajattelevat toisin, ja saavatkin ajatella.
(Mutta sitten vain pitäisi onnistua valitsemaan kirkolliskokouksen osallistujat liberaaleista... Problem, problem!)
Voi miten hieno päivä! Ensin poikkeuksellisen vilkasta keskustelua Iiron ryhmässä varsinkin Kahdeksan surmanluotia -näytelmästä - mielipiteitä laidasta laitaan. Kahvilta ystäväni M lähti tätiään katsomaan ja minä tapaamaan taittajaa, joka palautti valokuvat ja tikun. M:n kanssa tavattiin taas Ateneumissa, syötiin hyvä salaattilounas ja katsottiin Viiva Italia -näyttely. Paljon grafiikkaa, mutta maalauksiakin. Minua tietysti kiinnostivat ihmiskuvat kovasti.
Matkalla Taidehalliin poikkesimme Lasipalatsin kirjapainoon hakemaan vedoksen Isän kanssa -kirjasta. Olen tosi tyytyväinen kanteen. Itse kirja täytyy lukea nyt viikonloppuna.
Taidehallissa oli Viron värit -näyttely, jonka Eeva selosti. Jotenkin "tavanomaista" tai sanoisiko vaatimatonta, mutta joukossa oli muutama mielestäni hieno työ. Näimme myös Ants Laukmanin ja August Jansenin töitä, joiden ihanissa kotitaloissa kävimme Vironreissulla. (Talot olivat puhuttelevampia kuin maalaukset...)
*
Kahvilla Töölön Palvelutalossa ystävämme J selitti homofobian mielestäni hyvin. Kun ihminen on luotu (tai evoluutiossa kehittynyt) mieheksi ja naiseksi, hänellä on jotenkin selkäytimessä tieto siitä, että hänen on tarkoitus lisääntyä. Siksi ennakkoluulot ja suorastaan inho homoutta vastaan on ymmärrettävää, sehän ON tältä kannalta ajateltuna luonnotonta. (Sama koskee muuten inhoa insestiä vastaan: luonto ei ole niin tarkoittanut, vaan insestistä voisi olla huonoja seurauksia.)
Koska homoseksuaalisuutta kuitenkin ON, näitä ihmisiä pitää siunata niin kuin kaikkia muitakin, paheksumatta.
Homofobia tai homouden hyväksyminen ei siis ole uskonnollinen kysymys, vaan liittyy ihmisen syntyyn mieheksi ja naiseksi. Homofobiaa on tietysti voinut esiintyä Vanhan Testamentin aikanakin, niin kuin nytkin. Nyt vain ymmärrämme - tai meidän pitäisi ymmärtää - paremmin, että kaikenlaisia poikkeuksia meissä ihmisissä ON.
"Homoavioliitto" ei myöskään ole kirkon tai uskonnon asia, vaan maallisen lainsäädännön. Itse ajattelen niin, että rekisteröity parisuhde ehkä joidenkin lain tarkistusten kanssa on hyvä, ja avioliitto saisi säilyä miehen ja naisen liittona.
*
Aivan mainio körttiläisyyden määritelmä Turun uudelta piispalta Kaarlo Kallialalta: körttiläiset ovat Jumalan suhteen nälkäisiä, mutta itsensä suhteen ironisia.
*
En kyllä oikein ymmärrä sitä, etteivät piispat voi selvemmin sanoa kantojaan, esimerkiksi näin: Minä olen sitä mieltä, että homojen parisuhteet voi ja pitää siunata. Mutta kirkkomme ei ole yhden mielipiteen kirkko, vaan täällä monet ajattelevat toisin, ja saavatkin ajatella.
(Mutta sitten vain pitäisi onnistua valitsemaan kirkolliskokouksen osallistujat liberaaleista... Problem, problem!)
torstai 28. lokakuuta 2010
28.10.2010
Tulin juuri pitkästä päivystyksestä näyttelystämme. On jännä huomata, ketkä vain käyvät näyttelyssä, ja keille työt jotenkin avautuvat ja puhuvat.
Yksi isä pienen tyttärensä kanssa kävi vain kahmaisemassa kouralliset kultakaloja ja poistui saman tien... Ehkä heillä oli nälkä. Niinhän se menee tarvehierarkiassa, että perustarpeet on ensin täytettävä, ennen kuin voi nauttia kulttuurista...
Koululaisiakin kävi ihan katsomassa teoksia.
Sain lämpimiä kehuja ystävältäni Urdalta ja meidän keramiikkaopettajalta Arjalta, samoin P-sisko ja Ellu-ystävänsä olivat aidon kiinnostuneita. Tämä kaikki teki hyvää mielelle!
Piponvirkkaus ei juurikaan edistynyt, kun katsojia kävi niin paljon.
Vieläkin olen sitä mieltä, että näyttelymme on ihana. Monet kehuivat, ettei ollut liikaa töitä, mutta jokaiselta kuitenkin useampia, ja että jokaisen töille oli oma tilansa.
*
O-poika, jolla on menossa jousiammuntakausi, sanoi eilen, että hän aikoo kesällä ostaa mehiläispesän ja keskittyä niiden hoitoon...
Tulin juuri pitkästä päivystyksestä näyttelystämme. On jännä huomata, ketkä vain käyvät näyttelyssä, ja keille työt jotenkin avautuvat ja puhuvat.
Yksi isä pienen tyttärensä kanssa kävi vain kahmaisemassa kouralliset kultakaloja ja poistui saman tien... Ehkä heillä oli nälkä. Niinhän se menee tarvehierarkiassa, että perustarpeet on ensin täytettävä, ennen kuin voi nauttia kulttuurista...
Koululaisiakin kävi ihan katsomassa teoksia.
Sain lämpimiä kehuja ystävältäni Urdalta ja meidän keramiikkaopettajalta Arjalta, samoin P-sisko ja Ellu-ystävänsä olivat aidon kiinnostuneita. Tämä kaikki teki hyvää mielelle!
Piponvirkkaus ei juurikaan edistynyt, kun katsojia kävi niin paljon.
Vieläkin olen sitä mieltä, että näyttelymme on ihana. Monet kehuivat, ettei ollut liikaa töitä, mutta jokaiselta kuitenkin useampia, ja että jokaisen töille oli oma tilansa.
*
O-poika, jolla on menossa jousiammuntakausi, sanoi eilen, että hän aikoo kesällä ostaa mehiläispesän ja keskittyä niiden hoitoon...
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
26.10.2010
Minna on hengissä! Eipä hänelle tullut mieleen ilmoittaa, ettei pääse näyttelymme avajaisiin. Oli ollut eilen seuraavan perusopetusryhmän kanssa näyttelyssämme ja kirjoitti ylistäviä lausuntoja siitä. Ilkeämielisesti ajattelen, että ilman "ammattilaista" voidaan siis saada Minnankin mielestä onnistunut näyttely, vaikka hän etukäteen varoitti, että siitä ei voi tulla mitään...
*
Eilen olimme ystäviemme M:n ja A:n kanssa (me ensimmäistä kertaa) Maximissa Metropolitan-oopperassa. Boris Godunovista oli se pitempi versio, joka jatkuu vielä vähän Boriksen kuoleman jälkeenkin. Venäläiset laulajat, paitsi Boris itse saksalainen. Kamala ja surullinen: the Holy Fool lauloi lopussa Venäjän kansan surkeutta, joka ei koskaan lopu. Mutta tietysti aivan huipputason esitys!!! Ja ilman lentomatkaa Nykkiin! Taidamme alkaa harrastaa näitä Maximin oopperaesityksiä (niin kuin ei olisi ennestäänkin kalenteri aina täynnä...)
Minna on hengissä! Eipä hänelle tullut mieleen ilmoittaa, ettei pääse näyttelymme avajaisiin. Oli ollut eilen seuraavan perusopetusryhmän kanssa näyttelyssämme ja kirjoitti ylistäviä lausuntoja siitä. Ilkeämielisesti ajattelen, että ilman "ammattilaista" voidaan siis saada Minnankin mielestä onnistunut näyttely, vaikka hän etukäteen varoitti, että siitä ei voi tulla mitään...
*
Eilen olimme ystäviemme M:n ja A:n kanssa (me ensimmäistä kertaa) Maximissa Metropolitan-oopperassa. Boris Godunovista oli se pitempi versio, joka jatkuu vielä vähän Boriksen kuoleman jälkeenkin. Venäläiset laulajat, paitsi Boris itse saksalainen. Kamala ja surullinen: the Holy Fool lauloi lopussa Venäjän kansan surkeutta, joka ei koskaan lopu. Mutta tietysti aivan huipputason esitys!!! Ja ilman lentomatkaa Nykkiin! Taidamme alkaa harrastaa näitä Maximin oopperaesityksiä (niin kuin ei olisi ennestäänkin kalenteri aina täynnä...)
tiistai 26. lokakuuta 2010
26.10.2010
Eilen yllätystreffit terveyskeskuksen labrajonossa: tytär ja tyttärentytär saapuivat sattumalta hekin jonottelemaan. Aina kun näen S:n, lämmin aalto tuntuu sisällä - se on niin kiva tyttö! I:llä puolestaan oli 6-vuotisneuvola, johon Mummo pääsi kaveriksi aloittelemaan, kun äiti vielä jonotti verikokeisiin.
*
Taittajalta tuli kivasti taitettu kirja ja neljä eri kansiehdotusta. Hän vastasi valintaani, että se on hänestäkin paras. Kannet ovat täynnä ikään kuin filminauhaa, jolla ovat (kai) kaikki kirjassa esiintyvät kuvat pienemmässä koossa. Jos näkisin tuollaisen kirjan, haluaisin heti ryhtyä lukemaan sitä!
*
Nyt olisi alettava tiedotella potentiaalisille äänestäjille, ja muillekin tutuille, Tulkaa kaikki -liikkeestä, josta monilla on ihan vääriä käsityksiä...
Miten yhteen syksyyn voi kasaantua näin paljon harvinaisia tapahtumia: näyttely, kirja, Sastamalan tapahtuma, vaalit. Kysyn vaan.
Eilen yllätystreffit terveyskeskuksen labrajonossa: tytär ja tyttärentytär saapuivat sattumalta hekin jonottelemaan. Aina kun näen S:n, lämmin aalto tuntuu sisällä - se on niin kiva tyttö! I:llä puolestaan oli 6-vuotisneuvola, johon Mummo pääsi kaveriksi aloittelemaan, kun äiti vielä jonotti verikokeisiin.
*
Taittajalta tuli kivasti taitettu kirja ja neljä eri kansiehdotusta. Hän vastasi valintaani, että se on hänestäkin paras. Kannet ovat täynnä ikään kuin filminauhaa, jolla ovat (kai) kaikki kirjassa esiintyvät kuvat pienemmässä koossa. Jos näkisin tuollaisen kirjan, haluaisin heti ryhtyä lukemaan sitä!
*
Nyt olisi alettava tiedotella potentiaalisille äänestäjille, ja muillekin tutuille, Tulkaa kaikki -liikkeestä, josta monilla on ihan vääriä käsityksiä...
Miten yhteen syksyyn voi kasaantua näin paljon harvinaisia tapahtumia: näyttely, kirja, Sastamalan tapahtuma, vaalit. Kysyn vaan.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
24.10.2010
Päässä soi...
Riemulliset "kummi&mummisynttärit" Hakamaankujalla, yhteensä 28 henkeä, joista noin puolet lapsia. Hienot tarjoilut kuten aina, raikuvat onnittelulaulut, ja ilo nähdä kummiperheitä lapsineen. Kun tinnitukseni saavutti päätähalkaisevat äärirajat, lähdin kahden tunnin kuluttua kodin hiljaisuuteen - mutta tinnitus tuli mukana...
Kotiin lähtiessäni lauma isompia lapsivieraita oli sateessa katsomassa, kun O-poika (10) kokeili tekemäänsä uutta nuolta.
Minna K-K oli ollut Tulkaa kaikki -tapahtumassa ja toi minulle komean pinssin!
*
Aamupäivällä olimme Maisa-papin läksiäisjuhlassa messun jälkeen. Siellä oli ystävyysseurakuntavieraita niin Pärnusta kuin Taivalkoskeltakin.
Koko ajan tapahtuu niin paljon hauskaa ja mielenkiintoista, ettei meinaa tavallista arkea ehtiä viettää ollenkaan...
Päässä soi...
Riemulliset "kummi&mummisynttärit" Hakamaankujalla, yhteensä 28 henkeä, joista noin puolet lapsia. Hienot tarjoilut kuten aina, raikuvat onnittelulaulut, ja ilo nähdä kummiperheitä lapsineen. Kun tinnitukseni saavutti päätähalkaisevat äärirajat, lähdin kahden tunnin kuluttua kodin hiljaisuuteen - mutta tinnitus tuli mukana...
Kotiin lähtiessäni lauma isompia lapsivieraita oli sateessa katsomassa, kun O-poika (10) kokeili tekemäänsä uutta nuolta.
Minna K-K oli ollut Tulkaa kaikki -tapahtumassa ja toi minulle komean pinssin!
*
Aamupäivällä olimme Maisa-papin läksiäisjuhlassa messun jälkeen. Siellä oli ystävyysseurakuntavieraita niin Pärnusta kuin Taivalkoskeltakin.
Koko ajan tapahtuu niin paljon hauskaa ja mielenkiintoista, ettei meinaa tavallista arkea ehtiä viettää ollenkaan...
lauantai 23. lokakuuta 2010
23.10.2010
Väsynyt mutta onnellinen...
Näyttelymme ripustuksesta tuli hyvin onnistunut. Tänään sitten oltiin pöydät koreana ja juhlatamineissa avajaisissa. Vieraita tuli sopivasti, ei tullut ahdistavan ahdasta. Lilli oli hommannut koulultaan oopperaoppilaita laulamaan opettajansa Johann Tillin kanssa, Yrjö piti puheen, Leena esitteli meidät ja Lillin mies kukitti.
Opettajista olivat paikalla vain Seija Jouhki ja Marja Mali, mikä kovasti meitä lämmitti, varsinkin, kun Minna oli ilmoittamatta jäänyt pois, vaikka hänen piti puhua, ja todistuksetkin olisi ollut kiva saada.
Minusta oli erityisen kannustavaa, että sekä Seija että Marja kovasti kehuivat maalauksiani. Marja sanoi, että noista voisi kuka tahansa taiteilija olla ylpeä. Pitivät myös abstraktirivistäni, ja minustakin se sopi erittäin hyvin ripustukseen.
Omia vieraitani olivat tytär ja tyttärentytär, Maku ja Tappi, Anna-Liisa ja Jorma sekä Riitta-Mummi.
Sain sylillisen kukkia ja koin viettäväni yhtä elämäni suurista juhlapäivistä!!
*
Koko muu suku oli veneitä ja laitureita nostamassa. Sää suosi: jäätä tosin esiintyi lätäköissä, mutta aurinko paistoi!
*
Arvasin, että P olisi venetalkoiden jälkeen niin väsynyt, ettei varmaan tulisi näyttelyyn. Iloni oli sitäkin suurempi, kun hän ilmestyi ennen sulkemista paikalle - ja näin sain myös kukkineni kyydin kotiin.
Väsynyt mutta onnellinen...
Näyttelymme ripustuksesta tuli hyvin onnistunut. Tänään sitten oltiin pöydät koreana ja juhlatamineissa avajaisissa. Vieraita tuli sopivasti, ei tullut ahdistavan ahdasta. Lilli oli hommannut koulultaan oopperaoppilaita laulamaan opettajansa Johann Tillin kanssa, Yrjö piti puheen, Leena esitteli meidät ja Lillin mies kukitti.
Opettajista olivat paikalla vain Seija Jouhki ja Marja Mali, mikä kovasti meitä lämmitti, varsinkin, kun Minna oli ilmoittamatta jäänyt pois, vaikka hänen piti puhua, ja todistuksetkin olisi ollut kiva saada.
Minusta oli erityisen kannustavaa, että sekä Seija että Marja kovasti kehuivat maalauksiani. Marja sanoi, että noista voisi kuka tahansa taiteilija olla ylpeä. Pitivät myös abstraktirivistäni, ja minustakin se sopi erittäin hyvin ripustukseen.
Omia vieraitani olivat tytär ja tyttärentytär, Maku ja Tappi, Anna-Liisa ja Jorma sekä Riitta-Mummi.
Sain sylillisen kukkia ja koin viettäväni yhtä elämäni suurista juhlapäivistä!!
*
Koko muu suku oli veneitä ja laitureita nostamassa. Sää suosi: jäätä tosin esiintyi lätäköissä, mutta aurinko paistoi!
*
Arvasin, että P olisi venetalkoiden jälkeen niin väsynyt, ettei varmaan tulisi näyttelyyn. Iloni oli sitäkin suurempi, kun hän ilmestyi ennen sulkemista paikalle - ja näin sain myös kukkineni kyydin kotiin.
perjantai 22. lokakuuta 2010
22.10.2010
Näyttelyn ripustuspäivä!!
*
Ajat ovat olleet mielenkiintoisia lähestyvien vaalienkin vuoksi. Vaaliryhmässämme se, että M ja minä kuulumme Tulkaa kaikki -liikkeeseen, on herättänyt huolta ja jopa suosituksen, ettemme laittaisi mitään linkkiä tähän liikkeeseen sivuillemme. M ja minä pysyimme lujina, ja nyt jo kolmaskin ehdokas harkitsee liikkeeseen liittymistä.
Olen ottanut tarkemmin selvää liikkeemme tavoitteista, sillä sellaistakin huhua kiertää, että Tulkaa kaikki tähtää lähinnä homoavioliittoihin... Sitten olen lähetellyt tietoa ryhmämme vetäjälle yms.
Kirkon kahtiajako "vanhoillisiin" ja "uudistusmielisiin" on sikäli surullista, että kun meillä on kuitenkin yhteinen usko Kristukseen...
*
Tässä vantaalainen kiteytys Tulkaa kaikki -tavoitteista:
*Kirkollisen keskustelun ja päätöksenteon on oltava avointa.
*Kirkon on kasvettava lähimmäisenrakkauden ja oikeudenmukaisuuden yhteisöksi:
*Naispuolisten pappien syrjiminen on lopetettava kaikissa seurakunnissa.
*Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat on ehdoitta toivotettava tervetulleiksi seurakuntien jäseniksi ja työntekijöiksi.
*Eronneiden, avoliiton valinneiden ja yksin elävien elämänratkaisuja on kunnioitettava.
*Meidän on yhdessä jaettava aineellista hyväämme oman maamme ja maailman köyhien kanssa.
*Eri tavoin ajattelevien kirkollisten ryhmien välille on rakennettava luottamusta ja sovintoa.
Mottomme on: KRISTUKSEN KIRKKO ON KAIKILLE.
Näyttelyn ripustuspäivä!!
*
Ajat ovat olleet mielenkiintoisia lähestyvien vaalienkin vuoksi. Vaaliryhmässämme se, että M ja minä kuulumme Tulkaa kaikki -liikkeeseen, on herättänyt huolta ja jopa suosituksen, ettemme laittaisi mitään linkkiä tähän liikkeeseen sivuillemme. M ja minä pysyimme lujina, ja nyt jo kolmaskin ehdokas harkitsee liikkeeseen liittymistä.
Olen ottanut tarkemmin selvää liikkeemme tavoitteista, sillä sellaistakin huhua kiertää, että Tulkaa kaikki tähtää lähinnä homoavioliittoihin... Sitten olen lähetellyt tietoa ryhmämme vetäjälle yms.
Kirkon kahtiajako "vanhoillisiin" ja "uudistusmielisiin" on sikäli surullista, että kun meillä on kuitenkin yhteinen usko Kristukseen...
*
Tässä vantaalainen kiteytys Tulkaa kaikki -tavoitteista:
*Kirkollisen keskustelun ja päätöksenteon on oltava avointa.
*Kirkon on kasvettava lähimmäisenrakkauden ja oikeudenmukaisuuden yhteisöksi:
*Naispuolisten pappien syrjiminen on lopetettava kaikissa seurakunnissa.
*Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat on ehdoitta toivotettava tervetulleiksi seurakuntien jäseniksi ja työntekijöiksi.
*Eronneiden, avoliiton valinneiden ja yksin elävien elämänratkaisuja on kunnioitettava.
*Meidän on yhdessä jaettava aineellista hyväämme oman maamme ja maailman köyhien kanssa.
*Eri tavoin ajattelevien kirkollisten ryhmien välille on rakennettava luottamusta ja sovintoa.
Mottomme on: KRISTUKSEN KIRKKO ON KAIKILLE.
tiistai 19. lokakuuta 2010
19.10.2010
Homokeskustelu velloo edelleen mediassa. Kaiken maailman syistä ihmiset eroavatkin kirkosta: onko heteroparien elämä pelkkää rakkautta, vai tapahtuuko niissäkin kamareissa outoja asioita...
Hesari julkaisi pienen mielipiteeni, jonka kopioin tähän alkuperäisessä muodossaan:
KIRKKONI SENTÄÄN KESKUSTELEE
TV:n homoillassa kävi ilmi, että monessa yhteisössä homous on tabu, josta ei voi edes puhua. Eikö kirkosta eroajien pitäisi siis myös erota urheiluseuroista, armeijasta, työpaikasta ja monesta muusta...
Elämän rikkonaisuutta ei pääse pakoon millään. Tasapainoisesti ja vapaana voi elää, jos pystyy hyväksymään sen, että monet ovat jumiuttaneet itsensä poteroihinsa silmät suljettuina. Kannattaa myös miettiä, missä asiassa ehkä itse on jämähtänyt omaan suvaitsemattomuuden poteroonsa.
Kaikki olemme vain ihmisiä, ja kaikilla meillä on vammamme, niin kirkossa kuin sen ulkopuolella.
*
Taidetunti peruuntui, ja pääsin P:n mukana kirkolle Viron-matkamme muistelijaisiin. Katsottiin valokuvia, ja hyvä matka muistui kovasti mieleen. Nyt kun Miia-pappi jää eläkkeelle, ystävyysseurakuntatyö siirtyy Antti Rusamalle, ja voimme siis elää Viron, Unkarin ja Taivalkosken matkojen toivossa!
Homokeskustelu velloo edelleen mediassa. Kaiken maailman syistä ihmiset eroavatkin kirkosta: onko heteroparien elämä pelkkää rakkautta, vai tapahtuuko niissäkin kamareissa outoja asioita...
Hesari julkaisi pienen mielipiteeni, jonka kopioin tähän alkuperäisessä muodossaan:
KIRKKONI SENTÄÄN KESKUSTELEE
TV:n homoillassa kävi ilmi, että monessa yhteisössä homous on tabu, josta ei voi edes puhua. Eikö kirkosta eroajien pitäisi siis myös erota urheiluseuroista, armeijasta, työpaikasta ja monesta muusta...
Elämän rikkonaisuutta ei pääse pakoon millään. Tasapainoisesti ja vapaana voi elää, jos pystyy hyväksymään sen, että monet ovat jumiuttaneet itsensä poteroihinsa silmät suljettuina. Kannattaa myös miettiä, missä asiassa ehkä itse on jämähtänyt omaan suvaitsemattomuuden poteroonsa.
Kaikki olemme vain ihmisiä, ja kaikilla meillä on vammamme, niin kirkossa kuin sen ulkopuolella.
*
Taidetunti peruuntui, ja pääsin P:n mukana kirkolle Viron-matkamme muistelijaisiin. Katsottiin valokuvia, ja hyvä matka muistui kovasti mieleen. Nyt kun Miia-pappi jää eläkkeelle, ystävyysseurakuntatyö siirtyy Antti Rusamalle, ja voimme siis elää Viron, Unkarin ja Taivalkosken matkojen toivossa!
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
17.10.2010
Erikoinen reissu eilen.
Ajoimme 7 sisaruksen (joukossa puolisoita) voimalla kahdella autolla isän syntymäseudulle Satakuntaan paikallisen Vapaussodan perinneyhdistyksen kutsumina. Isoisämme Selim Nestor, paikallinen poliisi, haettiin v. 1918 yöllä kotoa punaisten toimesta ja murhattiin läheisellä metsätaipaleella. Isoäiti pystytti omilla rahoillaan paikalle komean kiven, jossa lukee isoisän nimi sekä murhattu silloin ja silloin. (Yksi paikallinen punainen tapettiin valkoisten toimesta kostoksi, joten tasapeli siinä kylässä...)
Kivi oli mennyt lähes sadan vuoden kuluessa huonoon kuntoon, ja tämä perinneyhdistys oli sen nyt kunnostuttanut ja kiinnittänyt jalustalle samaan kohtaan tien varteen. Lähes 40 ihmisen joukolla kävimme laskemassa kukat kiven juurelle ja sitten söimme lounaan paikallisessa talossa. Mukana oli yksi kenraalikin ja komea-asuinen poliisipäällikkö.
Olimme pelänneet, mikä tilaisuuden henki tulisi olemaan, mutta perinneyhdistyksen edustaja sanoi vain lyhyesti kyynelet silmissään, että he tekevät tätä työtä, ettei vastaavaa koskaan enää tapahtuisi. Tunnelma oli kodikas, ja esittelin sitä vähää, mitä meillä on isoisästä tallella: hieno hääkuva, todistus Henkivartioväen 3:nnen Suomen Tarkk´ampujapataljoonan opetuskomennuskunnasta...
Isoisän kohtalo on ollut meillä sangen vaiettu asia. Nyt tuntuu, että olisi pitänyt aikoinaan isoäidiltä enemmän kysellä hänestä.
*
Sunnuntai on pelastettu! Messun jälkeen kirkkokahveilla yksi rouva tuli sanomaan, että hän tuntee Vantaalta aivan minun näköiseni naisen sillä erotuksella, että tämä on paljon vanhempi, jo 68-vuotias... (Niin olen itsekin!)
Mimosa-pappi piti valtavan hyvän saarnan, joka sopi tälle viikolle: 12000 on eronnut kirkosta TV 2:n homoillan seurauksena. Surullista, mutta saarnassa korostui se, että Jumala on kutsunut kaikkia.
Taas ilmenee TIETOISUUDEN HYVÄKSYMISEN tärkeys ja vaikeus. Jotkut eivät voi kuulua kirkkoon, koska siellä on väärin ajattelevia ihmisiä.
Sekaan vaan! Kyllä elämänpiiri tulee pieneksi, jos ei voi olla kuin samoin ajattelevien kanssa!
Erikoinen reissu eilen.
Ajoimme 7 sisaruksen (joukossa puolisoita) voimalla kahdella autolla isän syntymäseudulle Satakuntaan paikallisen Vapaussodan perinneyhdistyksen kutsumina. Isoisämme Selim Nestor, paikallinen poliisi, haettiin v. 1918 yöllä kotoa punaisten toimesta ja murhattiin läheisellä metsätaipaleella. Isoäiti pystytti omilla rahoillaan paikalle komean kiven, jossa lukee isoisän nimi sekä murhattu silloin ja silloin. (Yksi paikallinen punainen tapettiin valkoisten toimesta kostoksi, joten tasapeli siinä kylässä...)
Kivi oli mennyt lähes sadan vuoden kuluessa huonoon kuntoon, ja tämä perinneyhdistys oli sen nyt kunnostuttanut ja kiinnittänyt jalustalle samaan kohtaan tien varteen. Lähes 40 ihmisen joukolla kävimme laskemassa kukat kiven juurelle ja sitten söimme lounaan paikallisessa talossa. Mukana oli yksi kenraalikin ja komea-asuinen poliisipäällikkö.
Olimme pelänneet, mikä tilaisuuden henki tulisi olemaan, mutta perinneyhdistyksen edustaja sanoi vain lyhyesti kyynelet silmissään, että he tekevät tätä työtä, ettei vastaavaa koskaan enää tapahtuisi. Tunnelma oli kodikas, ja esittelin sitä vähää, mitä meillä on isoisästä tallella: hieno hääkuva, todistus Henkivartioväen 3:nnen Suomen Tarkk´ampujapataljoonan opetuskomennuskunnasta...
Isoisän kohtalo on ollut meillä sangen vaiettu asia. Nyt tuntuu, että olisi pitänyt aikoinaan isoäidiltä enemmän kysellä hänestä.
*
Sunnuntai on pelastettu! Messun jälkeen kirkkokahveilla yksi rouva tuli sanomaan, että hän tuntee Vantaalta aivan minun näköiseni naisen sillä erotuksella, että tämä on paljon vanhempi, jo 68-vuotias... (Niin olen itsekin!)
Mimosa-pappi piti valtavan hyvän saarnan, joka sopi tälle viikolle: 12000 on eronnut kirkosta TV 2:n homoillan seurauksena. Surullista, mutta saarnassa korostui se, että Jumala on kutsunut kaikkia.
Taas ilmenee TIETOISUUDEN HYVÄKSYMISEN tärkeys ja vaikeus. Jotkut eivät voi kuulua kirkkoon, koska siellä on väärin ajattelevia ihmisiä.
Sekaan vaan! Kyllä elämänpiiri tulee pieneksi, jos ei voi olla kuin samoin ajattelevien kanssa!
perjantai 15. lokakuuta 2010
15.10.2010
I-tytön 6-vuotispuhelin on pinkki! (Hän soittelee useamman kerran päivässä Mummolle, ja kun kysyin, millainen puhelin hänellä nyt on, hän vastasi: "Pinkki"!)
Mummo on aivan yhtä lapsellinen. Ostin ensi vuodelle taskukalenterin. Se on pinkki, ja iloitsen siitä valtavasti!
*
Yksi hyvin hauska hulluuden laji on värjääminen&värinpoisto.
Ostin alennusmyynnistä kauniisti maalatun ohuen pellavahuivin, jossa oli juuri sitä pinkkiä ynnä sinivihreää, pohjavärinä pellava. Minusta se oli liian kirjava, joten ostin tekstiiliväriä, jonka piti värjätä koko homma siniseksi, niin, että pinkeistä tulisi vähän violetimpia ja vihreistä vähän sinivihreämpiä. Ensimmäinen värjäys jätti huivin liian haaleanväriseksi, toinen aivan liian tummaksi. Laitoin huivin Kloriteveteen vaalenemaan tulematta ajatelleeksi, että sehän vaalensi myös maalatut kuviot. Kehveli! Nyt sävy on hyvä, mutta täytyy ehkä vielä maalata tekstiilimaalilla siihen vähän pinkkiä ja turkoosia...
Kuinka paljon iloa yhdestä alennusmyyntirievusta voikaan saada!
Joku varteenotettava kielitieteellinen taho (en muista nimeä) kehotti lehdessä kaikkia pilkkaamaan Itella ja Destia -tyyppisiä nimiä. Meritako sen aloitti?
Tänään joku ilkkui Hesarissa, että Itella tulee sanasta pahoITELLA, jonka posti osaa hyvin.
Ihanaa, kun saa jatkaa näiden pilkkaamista oikein luvan kanssa!!
I-tytön 6-vuotispuhelin on pinkki! (Hän soittelee useamman kerran päivässä Mummolle, ja kun kysyin, millainen puhelin hänellä nyt on, hän vastasi: "Pinkki"!)
Mummo on aivan yhtä lapsellinen. Ostin ensi vuodelle taskukalenterin. Se on pinkki, ja iloitsen siitä valtavasti!
*
Yksi hyvin hauska hulluuden laji on värjääminen&värinpoisto.
Ostin alennusmyynnistä kauniisti maalatun ohuen pellavahuivin, jossa oli juuri sitä pinkkiä ynnä sinivihreää, pohjavärinä pellava. Minusta se oli liian kirjava, joten ostin tekstiiliväriä, jonka piti värjätä koko homma siniseksi, niin, että pinkeistä tulisi vähän violetimpia ja vihreistä vähän sinivihreämpiä. Ensimmäinen värjäys jätti huivin liian haaleanväriseksi, toinen aivan liian tummaksi. Laitoin huivin Kloriteveteen vaalenemaan tulematta ajatelleeksi, että sehän vaalensi myös maalatut kuviot. Kehveli! Nyt sävy on hyvä, mutta täytyy ehkä vielä maalata tekstiilimaalilla siihen vähän pinkkiä ja turkoosia...
Kuinka paljon iloa yhdestä alennusmyyntirievusta voikaan saada!
Joku varteenotettava kielitieteellinen taho (en muista nimeä) kehotti lehdessä kaikkia pilkkaamaan Itella ja Destia -tyyppisiä nimiä. Meritako sen aloitti?
Tänään joku ilkkui Hesarissa, että Itella tulee sanasta pahoITELLA, jonka posti osaa hyvin.
Ihanaa, kun saa jatkaa näiden pilkkaamista oikein luvan kanssa!!
maanantai 11. lokakuuta 2010
11.10.2010
Meidän pikkuinen I-tyttö täyttää tänään jo kuusi vuotta! Hän on aina iloinnut kovasti vaatelahjoista, ja niinpä ostin tosi kauniin Maritunikan ja samanlaiset sukat. Tällä kertaa arvio oli kuitenkin: "Enemmän mä tykkään isän ja äidin lahjasta." Se oli kortti, johon oli liimattu kolmen eri kännykän kuvat, joista tyttö on saanut illansuussa Sellossa valita haluamansa.
*
Pojat tekivät iltapäivällä ahkerasti rästiläksyjään lomaviikolta. A kertoi silmät loistaen, että heillä on nyt matematiikassa muistinumerot menossa. Mutta kun hän sitten teki laskuja ja neuvoin, että käsiala voisi olla hiukan selvempää, poika huokaili, että kun muutenkin jo menee niin paljon aikaa sen muistinumeron laittamiseen - joka näkyi yleensä olevan ykkönen...
*
Seurakuntavaalit teettävät yllättävän paljon töitä, enkä ole vielä edes aloittanut varsinaista mainostusta, eli ystäville soittelemista. Yhdelle soitin, ja kävi ilmi, ettei hän ole koskaan äänestänyt srk-vaaleissa, kun ei oikein ole tiennyt ketä. Siksi täytyy kyllä vähän ilmoitella, että huomaisivat edes, että olen ehdokkaana.
Osa "työn paljoudesta" johtuu siitä, että olen niin tohelo tämän koneen kanssa, ja osa siitä, että olen Tulkaa kaikki -henkinen, mistä myös ilmoitellaan, vaikka siis oma listani on Seurakunta on sinun. Varsinaisia Tulkaa kaikki -listoja lienee vain hyvin harvassa seurakunnassa.
*
Uutisille!
Suhtaudun sikäli kaksinaisesti koko asiaan, että olisi tietysti kiva päästä toimimaan aktiivisemmin seurakunnan hyväksi, mutta mistä sen ajan ottaisin...
Meidän pikkuinen I-tyttö täyttää tänään jo kuusi vuotta! Hän on aina iloinnut kovasti vaatelahjoista, ja niinpä ostin tosi kauniin Maritunikan ja samanlaiset sukat. Tällä kertaa arvio oli kuitenkin: "Enemmän mä tykkään isän ja äidin lahjasta." Se oli kortti, johon oli liimattu kolmen eri kännykän kuvat, joista tyttö on saanut illansuussa Sellossa valita haluamansa.
*
Pojat tekivät iltapäivällä ahkerasti rästiläksyjään lomaviikolta. A kertoi silmät loistaen, että heillä on nyt matematiikassa muistinumerot menossa. Mutta kun hän sitten teki laskuja ja neuvoin, että käsiala voisi olla hiukan selvempää, poika huokaili, että kun muutenkin jo menee niin paljon aikaa sen muistinumeron laittamiseen - joka näkyi yleensä olevan ykkönen...
*
Seurakuntavaalit teettävät yllättävän paljon töitä, enkä ole vielä edes aloittanut varsinaista mainostusta, eli ystäville soittelemista. Yhdelle soitin, ja kävi ilmi, ettei hän ole koskaan äänestänyt srk-vaaleissa, kun ei oikein ole tiennyt ketä. Siksi täytyy kyllä vähän ilmoitella, että huomaisivat edes, että olen ehdokkaana.
Osa "työn paljoudesta" johtuu siitä, että olen niin tohelo tämän koneen kanssa, ja osa siitä, että olen Tulkaa kaikki -henkinen, mistä myös ilmoitellaan, vaikka siis oma listani on Seurakunta on sinun. Varsinaisia Tulkaa kaikki -listoja lienee vain hyvin harvassa seurakunnassa.
*
Uutisille!
Suhtaudun sikäli kaksinaisesti koko asiaan, että olisi tietysti kiva päästä toimimaan aktiivisemmin seurakunnan hyväksi, mutta mistä sen ajan ottaisin...
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
10.10. -10
Liput salossa A. Kiven kunniaksi ja lukemattomat vihkiparit kirkoissa vihittävinä - mutta me juhlimme H-kälyä, joka täyttää huomenna 70 vuotta. Hän oli saanut seurakunnaltaan kutsun vanhusten iltaan, joka lähetetään kaikille yli seitsemänkymppisille. Tyyppi on vireä ja nuorekas, kaikessa mukana, eikä todellakaan vanhus!
Mutta H on aktiiviseurakuntalainen vastuunkantaja, ja tietenkin vain nauroi kutsulle. Ehkä sitten yli kahdeksankymppisenä... Ja jollekin yksinäiselle seitsemänkymppiselle kutsu voi tulla hyvään tarpeeseen.
*
Olen miettinyt vaalilausettani. Tällä hetkellä se on tällainen:
Toivon, että kaikki halukkaat voisivat etsiä ja löytää seurakunnasta Kristuksen antamaa vapautta ja armoa, rukouksen voimaa ja siunauksen rauhaa.
*
Oltiin eilen katsomassa Kino Tapiolassa "Prinsessa"- elokuva. Vaikka siitä oli melkein kaiken lukenut arvosteluista etukäteen, se oli kuitenkin aikamoinen ihmisyyden ja inhimillisyyden ylistys. Tuli vielä yölläkin herätessä ajatuksiin.
*
Nyt lukemaan ihailemani kirjoittajan Heikki Hiilamon mielipide päivän Hesarista!
Liput salossa A. Kiven kunniaksi ja lukemattomat vihkiparit kirkoissa vihittävinä - mutta me juhlimme H-kälyä, joka täyttää huomenna 70 vuotta. Hän oli saanut seurakunnaltaan kutsun vanhusten iltaan, joka lähetetään kaikille yli seitsemänkymppisille. Tyyppi on vireä ja nuorekas, kaikessa mukana, eikä todellakaan vanhus!
Mutta H on aktiiviseurakuntalainen vastuunkantaja, ja tietenkin vain nauroi kutsulle. Ehkä sitten yli kahdeksankymppisenä... Ja jollekin yksinäiselle seitsemänkymppiselle kutsu voi tulla hyvään tarpeeseen.
*
Olen miettinyt vaalilausettani. Tällä hetkellä se on tällainen:
Toivon, että kaikki halukkaat voisivat etsiä ja löytää seurakunnasta Kristuksen antamaa vapautta ja armoa, rukouksen voimaa ja siunauksen rauhaa.
*
Oltiin eilen katsomassa Kino Tapiolassa "Prinsessa"- elokuva. Vaikka siitä oli melkein kaiken lukenut arvosteluista etukäteen, se oli kuitenkin aikamoinen ihmisyyden ja inhimillisyyden ylistys. Tuli vielä yölläkin herätessä ajatuksiin.
*
Nyt lukemaan ihailemani kirjoittajan Heikki Hiilamon mielipide päivän Hesarista!
perjantai 8. lokakuuta 2010
30.9.2010
Aamutelkkarissa haastateltiin viehättävää Marttaa, joka kertoi, mitä on Slow Cleaning! Meditatiivista pöydänpyyhkimistä, keskittymistä, kunnolla tekemistä, hitaasti tekemistä. Tätä aion opetella.
8.10.2010
Nyt on kansainvaellettu lentokenttiä taas vähän ajan tarpeisiin.
Mutta itse loma oli hieno! Alcudiassa oli jo ollut tosi sateinen ja kylmä viikko, mutta me lilluimme Välimeren lämpöisissä aalloissa ilman ollessa päiväsaikaan 27 astetta. Hotelli aivan rantahiekalla, iso uima-allas puistoineen. 14 kilometriä puhdasta, matalaa, hienohiekkaista rantaa. Eipä silti, että jaksaisin neljäätoista kilometriä vesirajassa kävellä, vaikka se olikin paras kävelyranta, mitä olen kohdannut. Lapsiperheellämme oli kolmio, meillä kaksio. Lapset osasivat liikkua itsenäisesti hotellialueella, hoitivat itsenäisesti (luksustasoa olevan) hotelliaamiaisensa, ja jaksoivat uida loputtomasti. Paljon ulkoilun ansiosta nukuimme pitkät yöt. Paras saavutukseni oli yksitoista ja puoli tuntia...
*
Bridget Jones -osio: Aloin kasvattaa itselleni Michelle Obama -käsivarsia paljolla uimisella, ja täällä kotona jatkan Antti Heikkilän ohjein käsipainoilla.
*
Kulttuuriosio:
Aloitin Paul Austerin parhaaksi mainitun romaanin Invisible, ja hyvältä se vaikuttaakin. Mutta sitten vapautui Stieg Larssonin kolmas osa Lisbeth Salanderin tarinaa P:ltä, ja pakkohan se oli selvittää ensisijaisesti ja palata vasta sen jälkeen korkeakulttuuriin. Lentokonelehdessä kerrottiin, että Lisbeth on "Peppi Pitkätossu isona" ja muitakin mielenkiintoisia näkökulmia trilogiaan.
P:n kanssa käytiin Palmassa uudessa Nykytaiteen museossa - hieno! Löysin myös jännät korvakorut ja rannerenkaan, joiden tekijä yritti selittää mistä materiaalista hän niitä tekee, mutta en saanut selvää. Muovia ne eivät ole. Näyttävät turkoosilta meripihkalta, mutta sellaista taas ei ole olemassa.
Lapsilla oli jokaisella luonnoskirjat, joihin he piirsivät joka päivä koetut elämykset. Niistä tuli heille kivat matkapäiväkirjat. Taiteilijatasoisista puuväreistäni kaikki välimerensiniset lyhenivät aika lailla.
*
Meitä koko porukkaa luultiin joka paikassa ruotsalaisiksi, ja keskustelimme siitä, kuinka hävettää tunnustaa itselleen, että se mairittelee...
*
Ja sitten taas TUI:n koneeseen kuin sillit suolaan. Turvaohjeessa oli kuva asennosta, johon olisi pitänyt taipua vaaratilanteen uhatessa, mutta niin pienessä tilassa se olisi ollut täysin mahdotonta. Onneksi ainoa ongelma oli rikki mennyt ilmastointi: koneen etuosassa kalisivat hampaat ja takaosassa hikoiltiin.
Ja sitten: Home Sweet Home!
Aamutelkkarissa haastateltiin viehättävää Marttaa, joka kertoi, mitä on Slow Cleaning! Meditatiivista pöydänpyyhkimistä, keskittymistä, kunnolla tekemistä, hitaasti tekemistä. Tätä aion opetella.
8.10.2010
Nyt on kansainvaellettu lentokenttiä taas vähän ajan tarpeisiin.
Mutta itse loma oli hieno! Alcudiassa oli jo ollut tosi sateinen ja kylmä viikko, mutta me lilluimme Välimeren lämpöisissä aalloissa ilman ollessa päiväsaikaan 27 astetta. Hotelli aivan rantahiekalla, iso uima-allas puistoineen. 14 kilometriä puhdasta, matalaa, hienohiekkaista rantaa. Eipä silti, että jaksaisin neljäätoista kilometriä vesirajassa kävellä, vaikka se olikin paras kävelyranta, mitä olen kohdannut. Lapsiperheellämme oli kolmio, meillä kaksio. Lapset osasivat liikkua itsenäisesti hotellialueella, hoitivat itsenäisesti (luksustasoa olevan) hotelliaamiaisensa, ja jaksoivat uida loputtomasti. Paljon ulkoilun ansiosta nukuimme pitkät yöt. Paras saavutukseni oli yksitoista ja puoli tuntia...
*
Bridget Jones -osio: Aloin kasvattaa itselleni Michelle Obama -käsivarsia paljolla uimisella, ja täällä kotona jatkan Antti Heikkilän ohjein käsipainoilla.
*
Kulttuuriosio:
Aloitin Paul Austerin parhaaksi mainitun romaanin Invisible, ja hyvältä se vaikuttaakin. Mutta sitten vapautui Stieg Larssonin kolmas osa Lisbeth Salanderin tarinaa P:ltä, ja pakkohan se oli selvittää ensisijaisesti ja palata vasta sen jälkeen korkeakulttuuriin. Lentokonelehdessä kerrottiin, että Lisbeth on "Peppi Pitkätossu isona" ja muitakin mielenkiintoisia näkökulmia trilogiaan.
P:n kanssa käytiin Palmassa uudessa Nykytaiteen museossa - hieno! Löysin myös jännät korvakorut ja rannerenkaan, joiden tekijä yritti selittää mistä materiaalista hän niitä tekee, mutta en saanut selvää. Muovia ne eivät ole. Näyttävät turkoosilta meripihkalta, mutta sellaista taas ei ole olemassa.
Lapsilla oli jokaisella luonnoskirjat, joihin he piirsivät joka päivä koetut elämykset. Niistä tuli heille kivat matkapäiväkirjat. Taiteilijatasoisista puuväreistäni kaikki välimerensiniset lyhenivät aika lailla.
*
Meitä koko porukkaa luultiin joka paikassa ruotsalaisiksi, ja keskustelimme siitä, kuinka hävettää tunnustaa itselleen, että se mairittelee...
*
Ja sitten taas TUI:n koneeseen kuin sillit suolaan. Turvaohjeessa oli kuva asennosta, johon olisi pitänyt taipua vaaratilanteen uhatessa, mutta niin pienessä tilassa se olisi ollut täysin mahdotonta. Onneksi ainoa ongelma oli rikki mennyt ilmastointi: koneen etuosassa kalisivat hampaat ja takaosassa hikoiltiin.
Ja sitten: Home Sweet Home!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)