31.8. 2011
Numerotaidottomuus on hauska kirja, jonka juuri sain loppuun. Kyseistä taidottomuutta
tapaa usein, mutta enää se ei hämmästytä yhtä paljon, kuin nuorena matematiikan taitajana.
Isäni osti kerran Karis Järnistä kaksi erihintaista maalipurkkia, jotka molemmat olivat 50% alennuksessa. Kesäpoika laskea tuhersi kauan, ja sai ilmeisesti isää tyydyttävän hinnan, koska tämä (väitellyt matemaatikko) ei viitsinyt puuttua laskuihin. Sitten poika alkoi pähkäillä toisen, erihintaisen purkin hintaa, mutta aikansa puurrettuaan prosenttilaskua hänellä välähti: sama viidenkymmenen prosentin alennus! Ja hän ilmoitti naama kirkastuen: "No, sehän on tietysti saman hintainen kuin tuo toinenkin!"
Numerotaidottomuus-kirjassa ei niinkään puhuta laskutaidosta, vaan esim. arviointikyvystä, todennäköisyyksien ymmärtämisestä jne.
Ja tästä kirjastahan sekin kasku on, että kun mies pelkäsi niin kovasti lentokoneessa olevan pommin, hän otti varmuuden vuoksi itse pommin mukaansa, sillä kahden pommin todennäköisyyshän samassa koneessa on todella pieni...
keskiviikko 31. elokuuta 2011
maanantai 29. elokuuta 2011
30.8. 2011
Vastatehtyä omenasosetta loiskahtaa pieni laimiska Ritva Puotilan matollekin (kuka käskee pitää niin hienoa mattoa keittiössä) ja leviää työpöydille...
Jättikassillinen saaren Bergiuksia on muuntunut ihanaksi soseeksi ja siirtyy pakkaseen. Sosemylly sekä kaikki isot kattilat ja kulhot ovat olleet käytössä. Välillä on tullut mieleen äiti, joka mehumaijaili huvilan helteisessä yläkerrassa pää kuumana ja sanoi: "JOS Vaari joskus kuolee, yhtä ainoaa mehupullollista en enää tee." Ja innokas marjanpoimija Vaari tuli taas hymyillen yläkertaan mukanaan ämpärillinen mustia viinimarjoja.
Omput olen itse poiminut, ja Puotilan mattokin puhdistuu suihkussa helposti.
Vastatehtyä omenasosetta loiskahtaa pieni laimiska Ritva Puotilan matollekin (kuka käskee pitää niin hienoa mattoa keittiössä) ja leviää työpöydille...
Jättikassillinen saaren Bergiuksia on muuntunut ihanaksi soseeksi ja siirtyy pakkaseen. Sosemylly sekä kaikki isot kattilat ja kulhot ovat olleet käytössä. Välillä on tullut mieleen äiti, joka mehumaijaili huvilan helteisessä yläkerrassa pää kuumana ja sanoi: "JOS Vaari joskus kuolee, yhtä ainoaa mehupullollista en enää tee." Ja innokas marjanpoimija Vaari tuli taas hymyillen yläkertaan mukanaan ämpärillinen mustia viinimarjoja.
Omput olen itse poiminut, ja Puotilan mattokin puhdistuu suihkussa helposti.
27.8.2011
Saaressa sataa violetteja kriikunoita vihreälle nurmikolle - mitkä värit!
*
On helle. Vietämme Ruusulaaksossa kolmen kahveilla P:n ja minun 45-vuotishääpäivää, joka on tulossa viikolla.
Olen onnistunut tekemään ihanan kakun. Nyt on vain taivas rajana uudistuneessa täytekakkuharrastuksessani. (Ja gluteeni, mutta minähän teen kakut niille kaikille muille terveille.)
*
Olen saanut olla naimisissa viisaan, auttavaisen, tyylikkään mieheni kanssa kauan. Tässä elämänvaiheessa kannattaa kaikkia mahdollisia riemuvuosia viettää! Lähestyvään 70-vuotispäiväänkin olen löytänyt hyvän asenteen: WOW, MIKÄ SAAVUTUS! Tai paremmin: MIKÄ LAHJA!
Saaressa sataa violetteja kriikunoita vihreälle nurmikolle - mitkä värit!
*
On helle. Vietämme Ruusulaaksossa kolmen kahveilla P:n ja minun 45-vuotishääpäivää, joka on tulossa viikolla.
Olen onnistunut tekemään ihanan kakun. Nyt on vain taivas rajana uudistuneessa täytekakkuharrastuksessani. (Ja gluteeni, mutta minähän teen kakut niille kaikille muille terveille.)
*
Olen saanut olla naimisissa viisaan, auttavaisen, tyylikkään mieheni kanssa kauan. Tässä elämänvaiheessa kannattaa kaikkia mahdollisia riemuvuosia viettää! Lähestyvään 70-vuotispäiväänkin olen löytänyt hyvän asenteen: WOW, MIKÄ SAAVUTUS! Tai paremmin: MIKÄ LAHJA!
torstai 25. elokuuta 2011
24.8.2011
Viisi piippausta! Mitä oikein olen ajatellut?
Edellinen mikroaaltouunimme piippasi kolme kertaa, ja päätin, että seuraavan ostossa tärkein kriteeri on, että se piippaa vain kerran. Ja sitten menen tällaisessa maailmanluokan kysymyksessä olemaan niin hajamielinen, etten tarkista piippausten määrää ollenkaan.
Rangaistuksena on, että vietämme seuraavat vuodet piippausten piinassa...
*
Aamutelevisiossa sympaattinen libyalaissyntyinen herra sai vaivoin pidätellyksi tunteitaan puhuessaan vanhasta kotimaastaan, jossa nyt toivottavasti koittaa parempi aika Muammar Gaddaffin jouduttua syrjään. Pahannäköinen diktaattori on värittänyt kohdallani kuvaa koko maasta. Nyt tajuan, että libyalaiset ovat suureksi osaksi lukutaitoisia, suvaitsevaisia ja sopuisia. Toivon heille demokraattista tulevaisuutta.
Mielenkiintoista, miten pahan tekeminen usein muuttaa vuosikymmenien mittaan ihmisen ulkonäköä ilkeäksi ja rumaksi, kuten Gaddaffin tapauksessa.
*
P:llä ja minulla on ihana viikko. Nautittuamme koko kesän "Itämeren rannoilla" -telkkariohjelmasta, saamme nyt iloita viisi iltaa New York -esittelystä.
Kun 80-luvulla vietimme muutaman päivän Isossa Omenassa, hämmästyttävin kokemukseni oli, että kaikista pilvenpiirtäjistä huolimatta kaupunki oli "ihmisen kokoinen". Tämä ihme korostuu eri kaupunginosia kuvaavassa sarjassa.
New Yorkin eri alueet ovat kylämäisiä! Ihmiset tuntevat toisiaan ja tutustuvat erittäin helposti. Aikaa vietetään yhdessä, kodin portailla, puistossa, baarissa, rannalla... Niin mustat kuin valkoisetkin pukeutuvat ja kampautuvat persoonallisesti, ovat iloisia ja säteilevät tervettä itsetuntoa.
Kulttuuri kukoistaa!
Sinne!
Viisi piippausta! Mitä oikein olen ajatellut?
Edellinen mikroaaltouunimme piippasi kolme kertaa, ja päätin, että seuraavan ostossa tärkein kriteeri on, että se piippaa vain kerran. Ja sitten menen tällaisessa maailmanluokan kysymyksessä olemaan niin hajamielinen, etten tarkista piippausten määrää ollenkaan.
Rangaistuksena on, että vietämme seuraavat vuodet piippausten piinassa...
*
Aamutelevisiossa sympaattinen libyalaissyntyinen herra sai vaivoin pidätellyksi tunteitaan puhuessaan vanhasta kotimaastaan, jossa nyt toivottavasti koittaa parempi aika Muammar Gaddaffin jouduttua syrjään. Pahannäköinen diktaattori on värittänyt kohdallani kuvaa koko maasta. Nyt tajuan, että libyalaiset ovat suureksi osaksi lukutaitoisia, suvaitsevaisia ja sopuisia. Toivon heille demokraattista tulevaisuutta.
Mielenkiintoista, miten pahan tekeminen usein muuttaa vuosikymmenien mittaan ihmisen ulkonäköä ilkeäksi ja rumaksi, kuten Gaddaffin tapauksessa.
*
P:llä ja minulla on ihana viikko. Nautittuamme koko kesän "Itämeren rannoilla" -telkkariohjelmasta, saamme nyt iloita viisi iltaa New York -esittelystä.
Kun 80-luvulla vietimme muutaman päivän Isossa Omenassa, hämmästyttävin kokemukseni oli, että kaikista pilvenpiirtäjistä huolimatta kaupunki oli "ihmisen kokoinen". Tämä ihme korostuu eri kaupunginosia kuvaavassa sarjassa.
New Yorkin eri alueet ovat kylämäisiä! Ihmiset tuntevat toisiaan ja tutustuvat erittäin helposti. Aikaa vietetään yhdessä, kodin portailla, puistossa, baarissa, rannalla... Niin mustat kuin valkoisetkin pukeutuvat ja kampautuvat persoonallisesti, ovat iloisia ja säteilevät tervettä itsetuntoa.
Kulttuuri kukoistaa!
Sinne!
tiistai 23. elokuuta 2011
23.8.2011
Kylpyamme on poissa!
Miten vanha valurautainen kylpyamme saadaan ulos kylppäristä? Rikkomalla se, jolloin joutuisimme laatoittamaan puoli kylppäriä? Vessan kautta? Keittiön kautta?
Vastaus: soitto Villelle. Kaksi reipasta nuorta miestä ilmestyy ovelle, mittailee minuutin ja kysyy: "Otetaanko heti mukaan?" Vielä viisi minuuttia, ja amme on heidän kannellisessa peräkärryssään matkalla jonnekin, mistä meidän ei tarvitse huolehtia. Lattian pesu, ja meillä on uusi avara kylppäri!
Olemme vielä nuoria ja notkeita, mutta minä, joka rakastan ennakoimista ja ajoissa toimimista, olen saanut meille aikaiseksi "kylpyhuoneen, johon mahtuu vaikka pyörätuolilla"! (Kun ostimme tämän asunnon, Huoneistokeskuksen tädin paras valtti oli, että tässä on "koti, jossa voi asua vaikka pyörätuolilla".)
Toivottavasti asumme täällä kuitenkin tukevasti omilla jaloilla!
Kylpyamme on poissa!
Miten vanha valurautainen kylpyamme saadaan ulos kylppäristä? Rikkomalla se, jolloin joutuisimme laatoittamaan puoli kylppäriä? Vessan kautta? Keittiön kautta?
Vastaus: soitto Villelle. Kaksi reipasta nuorta miestä ilmestyy ovelle, mittailee minuutin ja kysyy: "Otetaanko heti mukaan?" Vielä viisi minuuttia, ja amme on heidän kannellisessa peräkärryssään matkalla jonnekin, mistä meidän ei tarvitse huolehtia. Lattian pesu, ja meillä on uusi avara kylppäri!
Olemme vielä nuoria ja notkeita, mutta minä, joka rakastan ennakoimista ja ajoissa toimimista, olen saanut meille aikaiseksi "kylpyhuoneen, johon mahtuu vaikka pyörätuolilla"! (Kun ostimme tämän asunnon, Huoneistokeskuksen tädin paras valtti oli, että tässä on "koti, jossa voi asua vaikka pyörätuolilla".)
Toivottavasti asumme täällä kuitenkin tukevasti omilla jaloilla!
maanantai 22. elokuuta 2011
Pinosin kirjahyllyjä siivotessani muutaman lukemattoman kirjan eri pinoon, kuin poismenevät, ja aloin onnettomuudekseni lukea super-bestselleriä Firma. Vastenmielinen kirja! En muutenkaan pidä agenttitarinoista, ja tässä kaikki osapuolet valehtelevat ja ovat valmiita pettämään kaikki muut osapuolet.
Kirja on kuitenkin sen verran jännittävä, että tekee ehkä mieli nähdä, miten juoni kehittyy ja päättyy. Kenties katson loppusivuilta...
*
Mikael Karvajalka jäi kesken, kun luin välissä pari lämminhenkistä intialaista romaania, mutta ehkä ne tappelukuvaukset pitää kuitenkin kahlata loppuun: haluan nähdä, miten Waltari kuvaa Lutherin opin leviämistä katolisessa Euroopassa. Sitäpaitsi tarina päättyy Konstantinopoliin, ja olemme menossa Istanbuliin lokakuussa.
Kirja on kuitenkin sen verran jännittävä, että tekee ehkä mieli nähdä, miten juoni kehittyy ja päättyy. Kenties katson loppusivuilta...
*
Mikael Karvajalka jäi kesken, kun luin välissä pari lämminhenkistä intialaista romaania, mutta ehkä ne tappelukuvaukset pitää kuitenkin kahlata loppuun: haluan nähdä, miten Waltari kuvaa Lutherin opin leviämistä katolisessa Euroopassa. Sitäpaitsi tarina päättyy Konstantinopoliin, ja olemme menossa Istanbuliin lokakuussa.
torstai 4. elokuuta 2011
4.8. 2011
Mikael Karvajalka joutui kokemaan vaimonsa Barbaran väärämielisen noitaoikeudenkäynnin ja hänen polttamisensa roviolla. Waltari antaa Mikaelin saada suuren oivalluksen: paavin kirkko, johon hän oli sokeasti luottanut, ei ollutkaan aina oikeassa. Arvattavasti hän kohtaa tarinassa ennen pitkää itsensä Lutherin...
"Olla aina oikeassa" on tänäkin päivänä vahingollinen asenne niin ihmissuhteissa kuin ideologioissakin. Omien käsitystensä kyseenalaistaminen on viisautta, ja omien väärien asenteidensa tiedostaminen ja myöntäminen askel hyvään kehitykseen.
Olisipa se norjalainenkin kyseenalaistanut...
*
Norjasta puheenollen: Suomen kuvalehdessä oli juttu Cittaslow-kaupungeista, eli pienista kaupungeista eri maissa, joissa on päätetty arvostaa leppoisaa elämäntyyliä. (Suomessa Kristiinankaupunki - sinne!) Yksi Norjan Cittaslow-kaupungeista on nimeltään Levander, Turun vaarini entinen suomentamaton sukunimi.
Olisiko minussa kaiken muun veren lisäksi myös norjalaista verta?
Mikael Karvajalka joutui kokemaan vaimonsa Barbaran väärämielisen noitaoikeudenkäynnin ja hänen polttamisensa roviolla. Waltari antaa Mikaelin saada suuren oivalluksen: paavin kirkko, johon hän oli sokeasti luottanut, ei ollutkaan aina oikeassa. Arvattavasti hän kohtaa tarinassa ennen pitkää itsensä Lutherin...
"Olla aina oikeassa" on tänäkin päivänä vahingollinen asenne niin ihmissuhteissa kuin ideologioissakin. Omien käsitystensä kyseenalaistaminen on viisautta, ja omien väärien asenteidensa tiedostaminen ja myöntäminen askel hyvään kehitykseen.
Olisipa se norjalainenkin kyseenalaistanut...
*
Norjasta puheenollen: Suomen kuvalehdessä oli juttu Cittaslow-kaupungeista, eli pienista kaupungeista eri maissa, joissa on päätetty arvostaa leppoisaa elämäntyyliä. (Suomessa Kristiinankaupunki - sinne!) Yksi Norjan Cittaslow-kaupungeista on nimeltään Levander, Turun vaarini entinen suomentamaton sukunimi.
Olisiko minussa kaiken muun veren lisäksi myös norjalaista verta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)