31.7.2010
S&J:n muuttopäivä takaisin kotiin putkirempan jälkeen. P on hakemassa lapsia meille täksi päiväksi ja lähtee sitten itse kantopuuhiin.
Koti oli eilen illalla tullessamme kuuma, eikä vetoa saanut syntymään, mutta nyt tuulee ja on vilpoisampaa. Yöpaita osoittautui monikäyttövaatteeksi. Aloitin nukkumisen ilman peittoa ja ilman yöpaitaa. Jossain vaiheessa yötä vedin hiukan Maripaitaa jo vatsan peitteeksi, aamuyöstä puin sen päälle. Peittoa en tarvinnut koko yönä.
*
Tämän kesän näkyjä: Lapset pikkuserkkuineen soutuveneessä kuin herneet palossa. Lapsikatras marssimassa peräjälkeen polkua pitkin jousipyssyineen tai onget olalla ja oranssit veneilyliivit jokaisella, kuin seitsemän kääpiötä. Lapset peräkanaa polulla puhaltamassa puolen-
puolentoista metrin pituisiin askartelupahvista tehtyihin "vuvuzeloihin" - matala, mutta kova ääni, jota lienee lähisaarissa kummasteltu.
*
Yhtäkkiä päälle hyökkäävä hirvittävä ukonilma keskellä yötä. Lähdin muina miehinä ulkovessaan, sitten kuului pikku jyrähdys, ja palatessani jyrähti kovasti ja kohdalla. Salamoita ei erottanut toisistaan, kun niitä oli niin tuhottomasti. Aamulla joka mökissä toimi vain osa sähköistä, J:llä ei kaivon pumppukaan. Fortum korjasi asianlaidan nopeahkosti.
*
Iltaruskot, jotka jatkuvat pohjoisella taivaanrannalla sammumatta ja muuttuen vähitellen aamuruskoiksi.
*
Yhden syksyisen ja "viileän" "sadepäivän" jälkeen, jolloin ensimmäiset keltaiset koivunlehdet alkoivat putoilla terassille, koitti taas kova helle. Sain kolmioista kootun huivin, kesäkäsityöni, valmiiksi suurta tyydytystä tuntien.
*
Käytiin H:n kanssa Fiskarsissa. Puun syy - Wood Works (hauska nimi) -näyttelyssä ihastutti moni työ, mm "Lintujen kaupunki": puistossa kymmeniä punaisiksi maalattuja linnunpönttöjä! Sauna "Savu" oli poltettu ulkoapäin aivan karrelle - hieno teos, mutta jotenkin pelottava. Pikkuinen tyylikäs kahden hengen nukkumamökki, joka sopisi meidän mökille (10 000 euroa).
Yhdessä galleriassa hirveän huonoja maalauksia.
*
Suomen lämpöennätys saavutettiin 29.7.2010, 37,2 astetta. Edellinen, 35 ja jotain oli vuodelta 1914.
*
Tosiaankin, Wallanderista jäi viimeisen kirjan (Rauhaton mies) jäljiltä sympaattinen muisto. Mankell taisi itsekin kyllästyä kammottaviin sairaisiin murhiin kirjoissaan. Tässä viimeisessä on mielenkiintoinen vakoilutapaus, ja Wallander tekee tiliä elämästään. Tytärkin on aikuistunut.
Doris Lessingin Eloonjääneen muistelmat oli ahdistava, vaikka hyvä kyllä.
perjantai 30. heinäkuuta 2010
torstai 22. heinäkuuta 2010
22.7.2010
Jos tästä tekstistä ei saa mitään selvää, se johtuu siitä, että laitoin juuri silmätippoja ja kirjoitan sokkona...
Kävimme siis Suomen suurimman lähteen rannalla Ritvan ja Simon luona lounaalla, Hollolan todella hienossa vanhassa kirkossa (sekin kaksilaivainen, kuten Inkoossa), ihailimme yhtä Suomen upeasti hoidetuista hautausmaista (arvokasta kulttuuria!) ja suuntasimme sitten Pyhäniemen kartanoon. Taidenäyttely arvokkaassa miljöössä! Olimme todenneet, ettemme jaksaisi viipyä klo 20-22 pidettävään oopperakonserttiin asti, mutta meilläpä kävi moukan tuuri: juuri kun olimme kartanon parvekkeella taidekatselmuksen lomassa, ulkona lavalla alkoi oopperalaisten kenraaliharjoitus! Useimmat aariat olivat tuttuja, ja istuskelimme kuin presidentin aitiossa nauttimassa musiikista lämpimässä tuulessa.
Kieppasimme vielä Lahden Sibeliustalon kautta ja kävelimme rannan puolelle ihailemaan arkkitehtuuria, myös kuuluisan Piano-baarin ja rannan puuportaiden, joilla lahtelaisten kelpaa istuskella.
*
Mankellin viimeinen Wallander on mielestäni eri luokkaa kuin aikaisemmat. Aihepiiri aivan toisen tyyppinen, samoin koko kirjoitustapa. Mietin lukiessani, kuinka paljon P tulee tästä pitämään!
Jos tästä tekstistä ei saa mitään selvää, se johtuu siitä, että laitoin juuri silmätippoja ja kirjoitan sokkona...
Kävimme siis Suomen suurimman lähteen rannalla Ritvan ja Simon luona lounaalla, Hollolan todella hienossa vanhassa kirkossa (sekin kaksilaivainen, kuten Inkoossa), ihailimme yhtä Suomen upeasti hoidetuista hautausmaista (arvokasta kulttuuria!) ja suuntasimme sitten Pyhäniemen kartanoon. Taidenäyttely arvokkaassa miljöössä! Olimme todenneet, ettemme jaksaisi viipyä klo 20-22 pidettävään oopperakonserttiin asti, mutta meilläpä kävi moukan tuuri: juuri kun olimme kartanon parvekkeella taidekatselmuksen lomassa, ulkona lavalla alkoi oopperalaisten kenraaliharjoitus! Useimmat aariat olivat tuttuja, ja istuskelimme kuin presidentin aitiossa nauttimassa musiikista lämpimässä tuulessa.
Kieppasimme vielä Lahden Sibeliustalon kautta ja kävelimme rannan puolelle ihailemaan arkkitehtuuria, myös kuuluisan Piano-baarin ja rannan puuportaiden, joilla lahtelaisten kelpaa istuskella.
*
Mankellin viimeinen Wallander on mielestäni eri luokkaa kuin aikaisemmat. Aihepiiri aivan toisen tyyppinen, samoin koko kirjoitustapa. Mietin lukiessani, kuinka paljon P tulee tästä pitämään!
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
21.7.2010
Kukahan on mennyt keksimään rintaliivit? Eivät ole helteillä kiva vaate. Säästäväisenä en kuitenkaan polta omistamiani. Mutta ne ovat polttaa minut.
No, vastakohdat korostavat toisiaan! Kotona voi nauttia olemalla ilman.
*
Jotain taipumusta minulla on positiiviseen ajatteluun. Sadesäällä ihastelen metsän tuoksua, mutta nyt kuumalla ilmalla metsä on tuoksunut hurmaavan paahtuneelta. Saaressa ajattelin, kuinka ihanaa oli, kun ei tarvinnut olla kaupungissa, mutta tänään alekierroksella havaitsin katujen varjoisat puolet vilvoittaviksi ja Hesan katukuilut hyviksi tuulitunneleiksi. Jos menen jonnekin bussilla tai metrolla, mietin, kuinka helppo ja mukava tapa matkustaa julkiset ovatkaan, mutta jos menen omalla autolla, totean sen mainioksi tavaksi siirtyä paikasta toiseen.
Hellettä en ole jaksanut ihastella kuin ajoittain. Välillä on tuntunut tukalalta, ja kerran tuli jo huono olo. Lääkäri-lanko totesi vain, että sää oot juanu liian vähän. Runsaalla vesimeloninsyönnillä ja uinnilla olo paranikin.
Apropos uiminen, pohjoisrannallamme on ollut leväistä, mutta etelärannoilla olemme, minäkin, uineet mielin määrin. Tuntuu hauskalta katsella poikia juoksemassa ja hyppäämässä laiturilta veteen: Ahvenkallioilla ui meidän sukua jo neljäs polvi!
*
Aleista löysin puolella hinnalla ruhtinaalliset nimipäivälahjat itselleni. Nimppari on naistenviikolla ja jo lähellä.
*
Teemalta tulee mainio sarja, jossa maisemamaalari näyttää ja neuvoo, kuinka maisema tehdään. Hän sotkee väriä kankaalle pensselin tyvipäällä kuin lapsi, ja siitä muovautuu muutamassa minuutissa maisema.
Hänen tekniikastaan innostuneena olen maalannut kasvokuvia kuivapastelleilla, ja jotkut ovat onnistuneet tosi hyvin!! Kävimme Karjaalla ostamassa kestopuisen, entistä isomman terassipöydän, jolloin sain vanhan pöydän katoksen alle maalauspöydäksi. Siinä kohdassa on fantastinen valo.
Kukahan on mennyt keksimään rintaliivit? Eivät ole helteillä kiva vaate. Säästäväisenä en kuitenkaan polta omistamiani. Mutta ne ovat polttaa minut.
No, vastakohdat korostavat toisiaan! Kotona voi nauttia olemalla ilman.
*
Jotain taipumusta minulla on positiiviseen ajatteluun. Sadesäällä ihastelen metsän tuoksua, mutta nyt kuumalla ilmalla metsä on tuoksunut hurmaavan paahtuneelta. Saaressa ajattelin, kuinka ihanaa oli, kun ei tarvinnut olla kaupungissa, mutta tänään alekierroksella havaitsin katujen varjoisat puolet vilvoittaviksi ja Hesan katukuilut hyviksi tuulitunneleiksi. Jos menen jonnekin bussilla tai metrolla, mietin, kuinka helppo ja mukava tapa matkustaa julkiset ovatkaan, mutta jos menen omalla autolla, totean sen mainioksi tavaksi siirtyä paikasta toiseen.
Hellettä en ole jaksanut ihastella kuin ajoittain. Välillä on tuntunut tukalalta, ja kerran tuli jo huono olo. Lääkäri-lanko totesi vain, että sää oot juanu liian vähän. Runsaalla vesimeloninsyönnillä ja uinnilla olo paranikin.
Apropos uiminen, pohjoisrannallamme on ollut leväistä, mutta etelärannoilla olemme, minäkin, uineet mielin määrin. Tuntuu hauskalta katsella poikia juoksemassa ja hyppäämässä laiturilta veteen: Ahvenkallioilla ui meidän sukua jo neljäs polvi!
*
Aleista löysin puolella hinnalla ruhtinaalliset nimipäivälahjat itselleni. Nimppari on naistenviikolla ja jo lähellä.
*
Teemalta tulee mainio sarja, jossa maisemamaalari näyttää ja neuvoo, kuinka maisema tehdään. Hän sotkee väriä kankaalle pensselin tyvipäällä kuin lapsi, ja siitä muovautuu muutamassa minuutissa maisema.
Hänen tekniikastaan innostuneena olen maalannut kasvokuvia kuivapastelleilla, ja jotkut ovat onnistuneet tosi hyvin!! Kävimme Karjaalla ostamassa kestopuisen, entistä isomman terassipöydän, jolloin sain vanhan pöydän katoksen alle maalauspöydäksi. Siinä kohdassa on fantastinen valo.
lauantai 10. heinäkuuta 2010
11.7.2010
Ensimmäinen päivä E:n ja Ch:n häiden jälkeistä elämää.
Hauskat ja koskettavat häät. Avioliittoon siunaaminen Inkoon kirkossa, joka jo rakennuksena varmaan oli elämys paitsi suomalaisille vieraille, noin kymmenkunnalle kalifornialaiselle E:n sikäläiselle työkaverille ja 7-8 taiwanilaiselle, Ch:n perheelle ja ystäville. Suomella on tarjota kymmenkunta Taiwanin kiinaa puhuvaa pappia, joista yksi suoritti siunaamisen kolmikielisesti. Mummosta parasta oli lapsenlapsen kauniisti esittämä raamatun teksti, joka tuli lapsen lukemana kuin uudeksi.
Hääpaikka oli Artalli, hehkeässä siuntiolaisessa maisemassa järven rannalla. Järveltä tuuli sopivasti, joten kuumasta säästä huolimatta oli hyvä olla. Söimme ihanaa ruokaa, josta tosin nuorin polvi lausui arvion: "Ihan OK". Kuulimme kauneimmat suomalaiset rakkauslaulut ja näimme kuvaesityksen, jossa rinnakkain seurattiin nuoren parin elämää hääpäivään asti.
Lopuksi siirryttiin laiturin läheisyyteen ja laulettiin "Inmot Barösund", sillä nuoripari siirtyi koivuin koristellulla veneellä kohti saartamme, johon taiwanilaiset ja suuri osa sukua myös lähti tilausbussilla ja -veneellä.
Me tulimme kotiin Tapiolaan, sillä tänään on yhtä herkkä juhla: P kastaa kummityttö L:n ja H:n kolmannen lapsen. Huomenna ajamme heti aamusta kahden lapsen kanssa saareen.
*
E:n amerikkalaisen pomon rouva ihasteli, että E:n isä on oikein lääkäri, ja kysyi, oliko mahdollisesti joku muukin suvustamme suorittanut korkeakoulututkinnon. Vastasin, että kaikki, rupeamatta erittelemään erilaisia lahjakkuuksia, joita suurperheessämme esiintyy, kuten "poet", "playwright", lukuisat matemaatikot ja me kaikki muut... En tiedä, painaako lahjakkuus paljoakaan - tai mitään - viimeisellä viivalla, mutta ainakin se tekee elämän mielenkiintoiseksi ja voi joissain tapauksissa viedä jotain hyvää asiaa eteen päin maailmassa...
*
Olen liittynyt siihen osaan sukua, joka syö antibioottikuuria punkinpuremaa vastaan. Terveydenhoitajamme J totesi lääkkeen tarpeen hääpaikan vessassa, ja lääkärimme H soittaa sitä minulle Inkoon apteekkiin. Onneksi pääsin heti alkuun P:n lääkkeillä - hänellä oli myös punkinpureman "rengas".
*
Jaana Hallamaata haastateltiin äsken Horisontissa pahuudesta. Kolme mielenkiintoista näkökulmaa (osittain J.H., osittain minä):
1. Paha on oikeastaan "ei mitään". Se ei edes voi olla itsekseen olemassa, vaan tarvitsee hyvyyden nakerrettavakseen, samoin kuin sairaus tarvitsee terveyttä tuhotakseen sitä. Ei ole sairautta sinänsä, kuten että olisi olemassa vaikka pelkkä päänsärky tai borrelioosi (ajankohtaista!), vaan molemmat esiintyvät "terveessä" ruumiissa. Paha tuhoaa, vähentää sitä, mikä on hyvää.
2. Hyvä on normaali olotila, ja siksi ei kovin "kiinnostava", vaikka pitäisi olla. Paha on epänormaalia, ja siksi huomiota herättävää.
3. Pahan ongelma on olemassa kaikissa uskonnoissa, ja sitä on yritetty selittää eri tavoin. Tavallisesti yritämme selvitä (olla tiedostamatta omaa osuuttamme) ulkoistamalla pahan: paha on paholaisessa, "muissa".
Oman uskontomme vastaus pahan ongelmaan on se, että Jumala lähetti Kristuksen tänne pahan keskelle, kärsimään samasta pahasta kuin me. Se pakottaa meidät tiedostamaan, että paha on myös meissä. Emme voi kehittyä niin paljon, että tulisimme pelkästään hyviksi, ja siksi tarvitsemme Jumalan tarjoaman armon.
Ensimmäinen päivä E:n ja Ch:n häiden jälkeistä elämää.
Hauskat ja koskettavat häät. Avioliittoon siunaaminen Inkoon kirkossa, joka jo rakennuksena varmaan oli elämys paitsi suomalaisille vieraille, noin kymmenkunnalle kalifornialaiselle E:n sikäläiselle työkaverille ja 7-8 taiwanilaiselle, Ch:n perheelle ja ystäville. Suomella on tarjota kymmenkunta Taiwanin kiinaa puhuvaa pappia, joista yksi suoritti siunaamisen kolmikielisesti. Mummosta parasta oli lapsenlapsen kauniisti esittämä raamatun teksti, joka tuli lapsen lukemana kuin uudeksi.
Hääpaikka oli Artalli, hehkeässä siuntiolaisessa maisemassa järven rannalla. Järveltä tuuli sopivasti, joten kuumasta säästä huolimatta oli hyvä olla. Söimme ihanaa ruokaa, josta tosin nuorin polvi lausui arvion: "Ihan OK". Kuulimme kauneimmat suomalaiset rakkauslaulut ja näimme kuvaesityksen, jossa rinnakkain seurattiin nuoren parin elämää hääpäivään asti.
Lopuksi siirryttiin laiturin läheisyyteen ja laulettiin "Inmot Barösund", sillä nuoripari siirtyi koivuin koristellulla veneellä kohti saartamme, johon taiwanilaiset ja suuri osa sukua myös lähti tilausbussilla ja -veneellä.
Me tulimme kotiin Tapiolaan, sillä tänään on yhtä herkkä juhla: P kastaa kummityttö L:n ja H:n kolmannen lapsen. Huomenna ajamme heti aamusta kahden lapsen kanssa saareen.
*
E:n amerikkalaisen pomon rouva ihasteli, että E:n isä on oikein lääkäri, ja kysyi, oliko mahdollisesti joku muukin suvustamme suorittanut korkeakoulututkinnon. Vastasin, että kaikki, rupeamatta erittelemään erilaisia lahjakkuuksia, joita suurperheessämme esiintyy, kuten "poet", "playwright", lukuisat matemaatikot ja me kaikki muut... En tiedä, painaako lahjakkuus paljoakaan - tai mitään - viimeisellä viivalla, mutta ainakin se tekee elämän mielenkiintoiseksi ja voi joissain tapauksissa viedä jotain hyvää asiaa eteen päin maailmassa...
*
Olen liittynyt siihen osaan sukua, joka syö antibioottikuuria punkinpuremaa vastaan. Terveydenhoitajamme J totesi lääkkeen tarpeen hääpaikan vessassa, ja lääkärimme H soittaa sitä minulle Inkoon apteekkiin. Onneksi pääsin heti alkuun P:n lääkkeillä - hänellä oli myös punkinpureman "rengas".
*
Jaana Hallamaata haastateltiin äsken Horisontissa pahuudesta. Kolme mielenkiintoista näkökulmaa (osittain J.H., osittain minä):
1. Paha on oikeastaan "ei mitään". Se ei edes voi olla itsekseen olemassa, vaan tarvitsee hyvyyden nakerrettavakseen, samoin kuin sairaus tarvitsee terveyttä tuhotakseen sitä. Ei ole sairautta sinänsä, kuten että olisi olemassa vaikka pelkkä päänsärky tai borrelioosi (ajankohtaista!), vaan molemmat esiintyvät "terveessä" ruumiissa. Paha tuhoaa, vähentää sitä, mikä on hyvää.
2. Hyvä on normaali olotila, ja siksi ei kovin "kiinnostava", vaikka pitäisi olla. Paha on epänormaalia, ja siksi huomiota herättävää.
3. Pahan ongelma on olemassa kaikissa uskonnoissa, ja sitä on yritetty selittää eri tavoin. Tavallisesti yritämme selvitä (olla tiedostamatta omaa osuuttamme) ulkoistamalla pahan: paha on paholaisessa, "muissa".
Oman uskontomme vastaus pahan ongelmaan on se, että Jumala lähetti Kristuksen tänne pahan keskelle, kärsimään samasta pahasta kuin me. Se pakottaa meidät tiedostamaan, että paha on myös meissä. Emme voi kehittyä niin paljon, että tulisimme pelkästään hyviksi, ja siksi tarvitsemme Jumalan tarjoaman armon.
perjantai 9. heinäkuuta 2010
9.7.2010
Herättäjäjuhlien alkupäivä - ja me ei olla paikalla.
*
Ihottumaisempi O pestiin saunalla, mutta vähempi-ihottumaista A:ta ei. Seuraus: O:n ihottuma alkoi parantua, A:n pahentua.
Tuuli sekoitteli eilen pohjoisrantamme vettä ja levälautat hajosivat. Uin kaksi kertaa oikein pitkään ja nautin mielettömästi. Tunsin itseni nuoreksi ja onnelliseksi, ja vedessä teki mieli viipyä.
Kutina ja kirvely aremmissa kohdissa alkoi illalla...
*
O on viettämässä viimeistä futisleiripäiväänsä, ja olemme A:n ja I:n kanssa Tapiolassa. Minun piti lähteä heidän kanssaan Tapiolan ulkoaltaille, mutta en jaksa millään. Laitoin heille viileän kylvyn, jossa lapset viihtyivätkin kauan, kunnes lopulta riehaantuivat aivan sekopäisiksi. Nyt on hetken jätskirauha: lapset parvekkeella lipomassa tuuttejaan.
*
Nainen ryhmäkuvassa lähenee loppuaan - yksi niitä kirjoja, joiden lukemisesta on haikeaa luopua.
Herättäjäjuhlien alkupäivä - ja me ei olla paikalla.
*
Ihottumaisempi O pestiin saunalla, mutta vähempi-ihottumaista A:ta ei. Seuraus: O:n ihottuma alkoi parantua, A:n pahentua.
Tuuli sekoitteli eilen pohjoisrantamme vettä ja levälautat hajosivat. Uin kaksi kertaa oikein pitkään ja nautin mielettömästi. Tunsin itseni nuoreksi ja onnelliseksi, ja vedessä teki mieli viipyä.
Kutina ja kirvely aremmissa kohdissa alkoi illalla...
*
O on viettämässä viimeistä futisleiripäiväänsä, ja olemme A:n ja I:n kanssa Tapiolassa. Minun piti lähteä heidän kanssaan Tapiolan ulkoaltaille, mutta en jaksa millään. Laitoin heille viileän kylvyn, jossa lapset viihtyivätkin kauan, kunnes lopulta riehaantuivat aivan sekopäisiksi. Nyt on hetken jätskirauha: lapset parvekkeella lipomassa tuuttejaan.
*
Nainen ryhmäkuvassa lähenee loppuaan - yksi niitä kirjoja, joiden lukemisesta on haikeaa luopua.
tiistai 6. heinäkuuta 2010
6.7.2010
Lampaatko yöeläimiä?
De la Chapelle on taas kuljettanut lampaansa kesäksi saareen meitä vastapäätä, ja sieltä kuuluu hirmuinen määkinä esimerkiksi yöllä kello kolme. Meille määkinä kuitenkin on osa parasta kesää, joten niin kuin ilomielin kukkukoot käet, määkikööt myös naapurisaaren asukit.
*
Olemme juuri tuoneet lapset saaresta kotiin, ja jäämme yön yli omiin sänkyihin, koska Inkoon tienoille on luvattu illaksi ja yöksi kovia ukkosia.
Omalla rannallamme on myös kuultu riemullisia lomaääniä - mitä sitten lampaat siitä miettivät... ("No, iloitkoot...") Uuteen Muumi-veneeseemme saatiin T&M:ltä neljän hepan vanha moottori, ja O-poika on opetellut moottorilla ajoa. Eilen oltiin hienossa säässä veneretkellä Inkoossa. Käytiin tutustumassa kirkkoon, jossa O-poika lukee tekstin ensi lauantain häissä. Paikalla olivat hääharjoituksissa myös morsian ja sulhanen sekä taiwanin kiinaa, suomea ja englantia puhuva pappi ja muusikot.
Tänä aamuna pojat heräsivät ihottumaisina, varsinkin O, uituaan illalla sinileväisessä meressä. Muita oireita ei tullut, mutta ehkäpä täytyy alkaa suhtautua varovaisemmin leväiseen veteen.
*
Lapsilla oli eilen leikki nimeltä "mekanismi". P:n ostamista veneköysistä he rakensivat terassin pylväiden ja palkkien avulla erilaisia systeemejä, joissa ihminen voi pahaa aavistamattaan joutua kastelukannun suihkun alle. Pari tuntia kului niitä suunnitellessa ja rakennellessa.
*
Suhteeni polkuihin.
Positiivinen. Keväällä haravoin polut, ennen kuin aloitan vähäisintäkään siivousta mökissä. Aamulenkin teen tonttimme poluilla periaatteena: polut on hyvä pitää auki. Jos siis jokin polku alkaa kaventua, lenkkeilen erityisesti sillä.
Minusta jää täten jälki tähän maailmaan: polkuverkosto eräälle Suomenlahden saarelle. Herkässä metsäluonnossa polku säilyy vuosikymmeniä, vaikka sitä ei kuljettaisikaan. "Tätä polkua K-Mummo aina aamuisin sauvakäveli..."
*
Suhteeni kahviin.
Vaikea.
En juo pitkiin aikoihin kahvia ja voin hyvin. Sitten jossain tilanteessa juon kupillisen. Posket hehkuvat, juttu luistaa, olen huumeen vaikutuksen alainen ja se on ihanaa.
Alan juoda kupillisen aamulla. Toleranssi kasvaa, ja kupillinen kasvaa mukilliseksi ja sitten kahdeksi. Kahvi alkaa maistua iljettävältä. Saan rytmihäiriöitä. Tulen lievästi pahoinvoivaksi. Odotan seuraavaa aamua, jolloin voin aloittaa taas kahvittoman vaiheen...
Lampaatko yöeläimiä?
De la Chapelle on taas kuljettanut lampaansa kesäksi saareen meitä vastapäätä, ja sieltä kuuluu hirmuinen määkinä esimerkiksi yöllä kello kolme. Meille määkinä kuitenkin on osa parasta kesää, joten niin kuin ilomielin kukkukoot käet, määkikööt myös naapurisaaren asukit.
*
Olemme juuri tuoneet lapset saaresta kotiin, ja jäämme yön yli omiin sänkyihin, koska Inkoon tienoille on luvattu illaksi ja yöksi kovia ukkosia.
Omalla rannallamme on myös kuultu riemullisia lomaääniä - mitä sitten lampaat siitä miettivät... ("No, iloitkoot...") Uuteen Muumi-veneeseemme saatiin T&M:ltä neljän hepan vanha moottori, ja O-poika on opetellut moottorilla ajoa. Eilen oltiin hienossa säässä veneretkellä Inkoossa. Käytiin tutustumassa kirkkoon, jossa O-poika lukee tekstin ensi lauantain häissä. Paikalla olivat hääharjoituksissa myös morsian ja sulhanen sekä taiwanin kiinaa, suomea ja englantia puhuva pappi ja muusikot.
Tänä aamuna pojat heräsivät ihottumaisina, varsinkin O, uituaan illalla sinileväisessä meressä. Muita oireita ei tullut, mutta ehkäpä täytyy alkaa suhtautua varovaisemmin leväiseen veteen.
*
Lapsilla oli eilen leikki nimeltä "mekanismi". P:n ostamista veneköysistä he rakensivat terassin pylväiden ja palkkien avulla erilaisia systeemejä, joissa ihminen voi pahaa aavistamattaan joutua kastelukannun suihkun alle. Pari tuntia kului niitä suunnitellessa ja rakennellessa.
*
Suhteeni polkuihin.
Positiivinen. Keväällä haravoin polut, ennen kuin aloitan vähäisintäkään siivousta mökissä. Aamulenkin teen tonttimme poluilla periaatteena: polut on hyvä pitää auki. Jos siis jokin polku alkaa kaventua, lenkkeilen erityisesti sillä.
Minusta jää täten jälki tähän maailmaan: polkuverkosto eräälle Suomenlahden saarelle. Herkässä metsäluonnossa polku säilyy vuosikymmeniä, vaikka sitä ei kuljettaisikaan. "Tätä polkua K-Mummo aina aamuisin sauvakäveli..."
*
Suhteeni kahviin.
Vaikea.
En juo pitkiin aikoihin kahvia ja voin hyvin. Sitten jossain tilanteessa juon kupillisen. Posket hehkuvat, juttu luistaa, olen huumeen vaikutuksen alainen ja se on ihanaa.
Alan juoda kupillisen aamulla. Toleranssi kasvaa, ja kupillinen kasvaa mukilliseksi ja sitten kahdeksi. Kahvi alkaa maistua iljettävältä. Saan rytmihäiriöitä. Tulen lievästi pahoinvoivaksi. Odotan seuraavaa aamua, jolloin voin aloittaa taas kahvittoman vaiheen...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)