29.9.2010
En yhtään ihmettele, että pojat väsähtivät Seikkailujen saari -kirjaan, varsinkin, kun meillä ei ole juurikaan ollut A:n ja O:n yhteistä aikaa lukea. Kirja on uskomattoman pitkäveteisesti kirjoitettu, vaikka seikkailu sinänsä on jännä. Sitä paitsi alamme kaikki kyllästyä loputtomiin luoliin, tunneleihin ja onkaloihin, joita Brittein saarten kallioperä tuntuu olevat täynnä, myös Viisikoissa. Jokin Enid Blytonin henk. koht. pakkomielle...
Niinpä minun oli ryhdyttävä lukemaan itse kirja loppuun, koska pitihän arvoitus saada selville, kun ei lapsuudesta enää muista. Haluan kertoa pojille ratkaisun, ettei tule keskenjäämisen tunnetta.
Ja rahanväärentäjiähän sieltä saarelta vanhasta kuparikaivoksesta löytyi.
*
Olipa lohdullinen taidehissatunti eilen. Eeva esitteli italialaista nykytaidetta, ja kylläpä olivat maalanneet tosi kömpelösti käsiä ja jalkateriä, jotka ovat minulla ihan hakusessa. No, ehkäpä ei tarvitsekaan opetella, koska nuokin ovat päässeet maailman eturivin taiteilijoiksi ilmankin...
tiistai 28. syyskuuta 2010
28.9.2010
"Jos ei tule ihmistä, maalataan enkeli." Siinä nykyinen periaatteeni Mervin tunneilla. Enkeliksi pystyy muuttamaan hieman huonommin onnistuneenkin ihmisen, koska enkelin voi kuvata "pilviverhon" takaa pilkottavaksi.
Tässä piilee syvällinen totuus: epäonnistunutkin ihminen voi päästä enkeliksi!!
*
Mervin ryhmä on hiljainen naisryhmä, ei edes kahvilla käydä, kun kaikki ovat niin ahkeria. Viihdyn siellä ihan hyvin, vaikka Mervi ei yhtä paljon autakaan, kuin Riikka viime vuonna.
EMMAssa oli samaan aikaan avajaiset ja koko Ahertajantie tulvi väkeä.
*
Isäkirja on pientä viimeistelyä vailla, mutta se jää ehkä matkan jälkeen tehtäväksi. On niin paljon näyttelysuunnittelua, matkan suunnittelua ja Sastamalan retken suunnitteluakin. Mutta nimen keksin jo varmaan lopulliseksi: ISÄN KANSSA Sulo Venhon tarina.
*
Eilen luettiin O-pojan kanssa enkunkokeisiin. On uskomatonta, miten paljon poika on kehittynyt vuodessa, kun muistelee ranskanopettelua. (Vai osaanko vain itse englantia niin paljon paremmin...)
En ole ihan vakuuttunut siitä, että vieras kieli pitää aloittaa niin aikaisin. Kun vertaa sitä, mitä kolmasluokkalainen vuodessa oppii vaikkapa 6-7 -luokkalaisen oppimiseen, niin kysyn kyllä joskus itseltäni, onko järkevää käyttää eräs määrä tunteja kolmannella luokalla, kun niillä tunneilla vähän isompi oppilas oppisi moninkertaisesti. Toki pienet ovat innokkaita, mutta isommat vasta ovatkin, kun esim Salossa Moision yläasteella alkoi valinnaisruotsi - voi sitä oppimisen paloa.
Pienenä oppii hyvin, jos kuulee ympärillään kieltä koko ajan, mutta isompana saa siitä vaivaisesta kahdesta viikkotunnista paljon enemmän irti.
*
Sitten I-tyttö pyysi niin kauniisti Mummoa maalaamaan, että aloitin uuden akryylityön I:n ja A:n katsellessa. Kummasti he osaavat käytellä ammattisanastoa: Mummo aioksä laveerata ton? Laita tohon vastaväriä. Kiva kun tossa on niin voimakas kontrasti. Onks tää ohutta vai paksua mediumia? Toi okra sopii tohon hyvin.
"Jos ei tule ihmistä, maalataan enkeli." Siinä nykyinen periaatteeni Mervin tunneilla. Enkeliksi pystyy muuttamaan hieman huonommin onnistuneenkin ihmisen, koska enkelin voi kuvata "pilviverhon" takaa pilkottavaksi.
Tässä piilee syvällinen totuus: epäonnistunutkin ihminen voi päästä enkeliksi!!
*
Mervin ryhmä on hiljainen naisryhmä, ei edes kahvilla käydä, kun kaikki ovat niin ahkeria. Viihdyn siellä ihan hyvin, vaikka Mervi ei yhtä paljon autakaan, kuin Riikka viime vuonna.
EMMAssa oli samaan aikaan avajaiset ja koko Ahertajantie tulvi väkeä.
*
Isäkirja on pientä viimeistelyä vailla, mutta se jää ehkä matkan jälkeen tehtäväksi. On niin paljon näyttelysuunnittelua, matkan suunnittelua ja Sastamalan retken suunnitteluakin. Mutta nimen keksin jo varmaan lopulliseksi: ISÄN KANSSA Sulo Venhon tarina.
*
Eilen luettiin O-pojan kanssa enkunkokeisiin. On uskomatonta, miten paljon poika on kehittynyt vuodessa, kun muistelee ranskanopettelua. (Vai osaanko vain itse englantia niin paljon paremmin...)
En ole ihan vakuuttunut siitä, että vieras kieli pitää aloittaa niin aikaisin. Kun vertaa sitä, mitä kolmasluokkalainen vuodessa oppii vaikkapa 6-7 -luokkalaisen oppimiseen, niin kysyn kyllä joskus itseltäni, onko järkevää käyttää eräs määrä tunteja kolmannella luokalla, kun niillä tunneilla vähän isompi oppilas oppisi moninkertaisesti. Toki pienet ovat innokkaita, mutta isommat vasta ovatkin, kun esim Salossa Moision yläasteella alkoi valinnaisruotsi - voi sitä oppimisen paloa.
Pienenä oppii hyvin, jos kuulee ympärillään kieltä koko ajan, mutta isompana saa siitä vaivaisesta kahdesta viikkotunnista paljon enemmän irti.
*
Sitten I-tyttö pyysi niin kauniisti Mummoa maalaamaan, että aloitin uuden akryylityön I:n ja A:n katsellessa. Kummasti he osaavat käytellä ammattisanastoa: Mummo aioksä laveerata ton? Laita tohon vastaväriä. Kiva kun tossa on niin voimakas kontrasti. Onks tää ohutta vai paksua mediumia? Toi okra sopii tohon hyvin.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
27.9.2010
Ihmeellinen sääviikonloppu mökillä! Lauantai oli ihanin, täysin tyyni, lämmin ja pehmeän aurinkoinen saariston syyspäivä, mitä voi olla. Yöllä tuli syksy: julma koillistuuli, kymmenen astetta kylmempää ja pilvessä.
Kummastakin päivästä nautimme!
Osuimme oikeana viikonloppuna oikeaan metsään ja saimme lyhyessä ajassa noin 5 litraa suppilovahveroita ja mustia torvisieniä. Sehän ei ole mitään verrattuna naapureiden saaliisiin, mutta eipä meillä kauan nokka tuhissutkaan poimiessa. Enempää en olisi halunnutkaan, sillä lauantai-illan perkasin niitä ja sunnuntai-iltana paistoin kotona erinäisiä pannullisia...
Toukolan terassilla parannettiin maailmaa ansiokkaasti ja pelleiltiin, että pitäisi alkaa pitää päiväkahvipöytäkirjaa, että muistettaisiin, mitkä asiat on jo parannettu...
*
Luin Antti Heikkilän Siunattu kipu -kirjan, josta varmaan monet ovat montaa mieltä. Tykkään hänen ajatuksissaan kokonaisvaltaisuudesta parannustyössä, potilaan tutkimisesta käsinkin eikä vain koneilla, siitä, ettei tarvitse huhkia salilla harva se päivä, vaan paremmatkin tulokset voi saada muutamalla liikkeellä kotona, siitä että pitäisi luottaa omaan tuntemukseensa ja vaistoonsa (ja lääkärinkin olisi hyvä niitä kuunnella), siitä, että useimmat kivut ovat lihasperäisiä ja parannettavissa ja sitten vielä Heikkilän räväkästä ja mukaansatempaavasta (joskaan ei kovin viimeistellystä) kirjoitustyylistä.
Mies on monessa suhteessa oikealla tiellä, sanoisin. Kiinnostavaa!
Ihmeellinen sääviikonloppu mökillä! Lauantai oli ihanin, täysin tyyni, lämmin ja pehmeän aurinkoinen saariston syyspäivä, mitä voi olla. Yöllä tuli syksy: julma koillistuuli, kymmenen astetta kylmempää ja pilvessä.
Kummastakin päivästä nautimme!
Osuimme oikeana viikonloppuna oikeaan metsään ja saimme lyhyessä ajassa noin 5 litraa suppilovahveroita ja mustia torvisieniä. Sehän ei ole mitään verrattuna naapureiden saaliisiin, mutta eipä meillä kauan nokka tuhissutkaan poimiessa. Enempää en olisi halunnutkaan, sillä lauantai-illan perkasin niitä ja sunnuntai-iltana paistoin kotona erinäisiä pannullisia...
Toukolan terassilla parannettiin maailmaa ansiokkaasti ja pelleiltiin, että pitäisi alkaa pitää päiväkahvipöytäkirjaa, että muistettaisiin, mitkä asiat on jo parannettu...
*
Luin Antti Heikkilän Siunattu kipu -kirjan, josta varmaan monet ovat montaa mieltä. Tykkään hänen ajatuksissaan kokonaisvaltaisuudesta parannustyössä, potilaan tutkimisesta käsinkin eikä vain koneilla, siitä, ettei tarvitse huhkia salilla harva se päivä, vaan paremmatkin tulokset voi saada muutamalla liikkeellä kotona, siitä että pitäisi luottaa omaan tuntemukseensa ja vaistoonsa (ja lääkärinkin olisi hyvä niitä kuunnella), siitä, että useimmat kivut ovat lihasperäisiä ja parannettavissa ja sitten vielä Heikkilän räväkästä ja mukaansatempaavasta (joskaan ei kovin viimeistellystä) kirjoitustyylistä.
Mies on monessa suhteessa oikealla tiellä, sanoisin. Kiinnostavaa!
torstai 23. syyskuuta 2010
24.9.2010
Nukuin pommiin tänä aamuna, ja teatteripiiri jäi väliin. Ehkä hyväkin, koska illalla on teatteri. Pääsin siis näkemään aamutelkkarin Jälkiviisaat, jotka pohtivat Ruotsin vaaleja hyväntuulisesti.
*
Espoo Artin croquis-ilta oli jännä kokemus. Opettajaa ei ollut ollenkaan, malli hyvin ammattimainen. Kukaan ei katsellut eikä kommentoinut toisten töitä, harjoittelimme vain. Sen verran vilkaisin, että joukossa on melkoisia tekijöitä, ja minulla vielä matkaa sellaiseen taituruuteen.
Kahvia juotiin ja mustikkapiirakkaa syötiin, mutta ei esittäydytty, vaan puhuttiin hirvistä ja hirvikärpäsistä...
Kotimatka 550:n pysäkille ei ollut kovin kiva. Tie oli yksinäinen, ja pysäkillä hyvin iloinen pieni pultsariukko teki tuttavuutta. Kamalaa olla tyly niin herttaiselle ihmiselle, mutta kun eihän niistä tiedä.
Ensin yritin oikaista Mäkkylän puistotielle päin johtavaa tietä. Kysyin koiranulkoiluttajalta, pääseekö tätä tietä sinne, ja hän neuvoi ystävällisesti, että tie johtaa kalliolle, josta on jyrkät kallioportaat alas, ja sieltä pääsee.
Kallio oli laakea ja kiva. Hurjat portaat, joissa oli onneksi kaide, johtivat läpinäkymättömään, pilkkopimeään viidakkoon, jonne en uskaltanut lähteä... Takaisin siis!
*
Torstaina odoteltiin Eevan kanssa tasan kaksi tuntia, kun Arkkimetodissa tehtiin meille tosi hienot kutsukortit ja mainokset näyttelyyn. Meitä palveli iloinen, tosinaisellinen ja suloinen rouva juoksujalkaa hypellen. T-paidan rinnassa luki jyhkein kirjaimin PERIAATTEEN MIES...
Hyvä tietää tämä paikka, jos vaikka painattaisi siellä joulukortteja.
*
Perehdyn nyt Antti Heikkilän uusimpaan kirjaan. Minusta hän menee taas hiukan liian pitkälle siinä, että KAIKKI sairaus on psykosomatiikkaa. (En ole tosin vielä lukenut kuin alun kirjasta.) Koululääketiede on pirstaloitunutta ja lääkekeskeistä, joo, mutta minusta lääkkeilläkin on paikkansa. Tiedän ihmisiä, jotka eivät olisi elossakaan ilman lääkkeitä.
Perinnöllisyys, saasteet, elämän olosuhteet ja kohtalot - moni asia vaikuttaa. Ja vaikka taudin syntymisessä olisi mukana psykosomatiikkaa, lääkkeitä voidaan tarvita sairauden voittamiseen tai sen kanssa elämiseen. Toki olisi parasta, jos ihminen pystyisi tiedostamaan niitä psyykkisiä lukon takana olevia syitä.
Mutta samaa mieltä olen siitä, että ruokavalio vaikuttaa ratkaisevasti, ainakin osalla ihmisistä. Ja tietysti lääkärin pitäisi ottaa potilas kokonaisvaltaisemmin.
*
Islamin äärillä -kirjasta jäi suru siitä, kuinka valtavalla osalla ihmisistä ei ole elämässään juurikaan vaihtoehtoja. Tuntuu luksukselta pystyä seuraamaan aikaansa ja harrastamaan kulttuuria, kun jättimäärä ihmisisiä tienaa niukan leipänsä lähes - tai ihan - orjan asemassa.
*
Tytär kävi toteamassa, että kotisivuni on vanhanaikainen, ja teki minulle Linkedin-sivuston, joka kuulemma on professionaalisempi ja modernimpi. Tämä liittyy seurakuntavaaleihin ja näkyvyyteen verkossa.
Nukuin pommiin tänä aamuna, ja teatteripiiri jäi väliin. Ehkä hyväkin, koska illalla on teatteri. Pääsin siis näkemään aamutelkkarin Jälkiviisaat, jotka pohtivat Ruotsin vaaleja hyväntuulisesti.
*
Espoo Artin croquis-ilta oli jännä kokemus. Opettajaa ei ollut ollenkaan, malli hyvin ammattimainen. Kukaan ei katsellut eikä kommentoinut toisten töitä, harjoittelimme vain. Sen verran vilkaisin, että joukossa on melkoisia tekijöitä, ja minulla vielä matkaa sellaiseen taituruuteen.
Kahvia juotiin ja mustikkapiirakkaa syötiin, mutta ei esittäydytty, vaan puhuttiin hirvistä ja hirvikärpäsistä...
Kotimatka 550:n pysäkille ei ollut kovin kiva. Tie oli yksinäinen, ja pysäkillä hyvin iloinen pieni pultsariukko teki tuttavuutta. Kamalaa olla tyly niin herttaiselle ihmiselle, mutta kun eihän niistä tiedä.
Ensin yritin oikaista Mäkkylän puistotielle päin johtavaa tietä. Kysyin koiranulkoiluttajalta, pääseekö tätä tietä sinne, ja hän neuvoi ystävällisesti, että tie johtaa kalliolle, josta on jyrkät kallioportaat alas, ja sieltä pääsee.
Kallio oli laakea ja kiva. Hurjat portaat, joissa oli onneksi kaide, johtivat läpinäkymättömään, pilkkopimeään viidakkoon, jonne en uskaltanut lähteä... Takaisin siis!
*
Torstaina odoteltiin Eevan kanssa tasan kaksi tuntia, kun Arkkimetodissa tehtiin meille tosi hienot kutsukortit ja mainokset näyttelyyn. Meitä palveli iloinen, tosinaisellinen ja suloinen rouva juoksujalkaa hypellen. T-paidan rinnassa luki jyhkein kirjaimin PERIAATTEEN MIES...
Hyvä tietää tämä paikka, jos vaikka painattaisi siellä joulukortteja.
*
Perehdyn nyt Antti Heikkilän uusimpaan kirjaan. Minusta hän menee taas hiukan liian pitkälle siinä, että KAIKKI sairaus on psykosomatiikkaa. (En ole tosin vielä lukenut kuin alun kirjasta.) Koululääketiede on pirstaloitunutta ja lääkekeskeistä, joo, mutta minusta lääkkeilläkin on paikkansa. Tiedän ihmisiä, jotka eivät olisi elossakaan ilman lääkkeitä.
Perinnöllisyys, saasteet, elämän olosuhteet ja kohtalot - moni asia vaikuttaa. Ja vaikka taudin syntymisessä olisi mukana psykosomatiikkaa, lääkkeitä voidaan tarvita sairauden voittamiseen tai sen kanssa elämiseen. Toki olisi parasta, jos ihminen pystyisi tiedostamaan niitä psyykkisiä lukon takana olevia syitä.
Mutta samaa mieltä olen siitä, että ruokavalio vaikuttaa ratkaisevasti, ainakin osalla ihmisistä. Ja tietysti lääkärin pitäisi ottaa potilas kokonaisvaltaisemmin.
*
Islamin äärillä -kirjasta jäi suru siitä, kuinka valtavalla osalla ihmisistä ei ole elämässään juurikaan vaihtoehtoja. Tuntuu luksukselta pystyä seuraamaan aikaansa ja harrastamaan kulttuuria, kun jättimäärä ihmisisiä tienaa niukan leipänsä lähes - tai ihan - orjan asemassa.
*
Tytär kävi toteamassa, että kotisivuni on vanhanaikainen, ja teki minulle Linkedin-sivuston, joka kuulemma on professionaalisempi ja modernimpi. Tämä liittyy seurakuntavaaleihin ja näkyvyyteen verkossa.
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
22.9.2010
Lähdössä Espoo Artin croquis-iltaan ensimmäistä kertaa - lopen uupuneena, en tiedä mikä on väsäyttänyt. Onko matalapainetta tulossa?
Äsken luin pojille ääneen seikkailujen saarta, ja ihan puuta heinää. Aloitin lauseen, mutta nukahtelin puolivälissä. Siitä huolimatta jatkoin lauseen loppuun - jotakin ihan muuta, kuin kirjassa seisoi... Kumma että pojat eivät vahvemmin reagoineet. Aina välillä Otso sanoi: "Silmät auki, Mummo!"
*
Eilen taidehissan luennolla oli kaupunkisuunnittelusta - tai oikeastaan suunnittelemattomuudesta. Arkkitehti-luennoitsijallamme oli kuvia ja ennusteita maailman suurkaupunkien tulevaisuudesta, ja hurjalta näyttää. Jos kaupunkien väkiluku kasvaa tätä tahtia, infrastruktuuri ei kerta kaikkiaan VOI enää toimia esim v. 2025. Nyt jo on suurkaupunkeja, joissa millään muulla ei pääse kulkemaan, kuin jalan - ihmisiä on kerta kaikkiaan liian paljon.
Vanhoja ihmisen kokoisia kadun varsia tuhotaan: alakerrassa kaupat ja työpajat, toisessa (ja kolmannessa) kerroksessa ihmisten kodit. Tilalle tulee jättitorneja.
*
Pnom Penh tyhjennettiin ihmisistä KAHDESSA PÄIVÄSSÄ, kun kaikki vanha haluttiin jyrätä maahan. Lukutaitoiset saivat vihiä suunnitelmasta ja pakenivat, ja ehkä selvisivät, mutta tavalliselle rahvaalle huudettiin megafoneista, että punaiset khmerit ovat hyökkäämässä, ja tästä kadusta länteen asuvat lähtekää heti kävelemään tuonne suuntaan, ja kadun toiselta puolelta toiseen suuntaan. Valtavat massat jättivät kaupungin heti, ja suuri osa heistä tuhoutui jossakin pelloilla nälissään.
*
Pientä se on, että Tapiolan niityt ovat väliaikaisesti metrotyömaina tai että jostain kaadetaan jokin asukkaiden rakastama puu...
Uutta kaupunkia lähdettiin luomaan 0-pisteestä, kun osaajia ja sivistyneistöä ei enää ollut...
Lähdössä Espoo Artin croquis-iltaan ensimmäistä kertaa - lopen uupuneena, en tiedä mikä on väsäyttänyt. Onko matalapainetta tulossa?
Äsken luin pojille ääneen seikkailujen saarta, ja ihan puuta heinää. Aloitin lauseen, mutta nukahtelin puolivälissä. Siitä huolimatta jatkoin lauseen loppuun - jotakin ihan muuta, kuin kirjassa seisoi... Kumma että pojat eivät vahvemmin reagoineet. Aina välillä Otso sanoi: "Silmät auki, Mummo!"
*
Eilen taidehissan luennolla oli kaupunkisuunnittelusta - tai oikeastaan suunnittelemattomuudesta. Arkkitehti-luennoitsijallamme oli kuvia ja ennusteita maailman suurkaupunkien tulevaisuudesta, ja hurjalta näyttää. Jos kaupunkien väkiluku kasvaa tätä tahtia, infrastruktuuri ei kerta kaikkiaan VOI enää toimia esim v. 2025. Nyt jo on suurkaupunkeja, joissa millään muulla ei pääse kulkemaan, kuin jalan - ihmisiä on kerta kaikkiaan liian paljon.
Vanhoja ihmisen kokoisia kadun varsia tuhotaan: alakerrassa kaupat ja työpajat, toisessa (ja kolmannessa) kerroksessa ihmisten kodit. Tilalle tulee jättitorneja.
*
Pnom Penh tyhjennettiin ihmisistä KAHDESSA PÄIVÄSSÄ, kun kaikki vanha haluttiin jyrätä maahan. Lukutaitoiset saivat vihiä suunnitelmasta ja pakenivat, ja ehkä selvisivät, mutta tavalliselle rahvaalle huudettiin megafoneista, että punaiset khmerit ovat hyökkäämässä, ja tästä kadusta länteen asuvat lähtekää heti kävelemään tuonne suuntaan, ja kadun toiselta puolelta toiseen suuntaan. Valtavat massat jättivät kaupungin heti, ja suuri osa heistä tuhoutui jossakin pelloilla nälissään.
*
Pientä se on, että Tapiolan niityt ovat väliaikaisesti metrotyömaina tai että jostain kaadetaan jokin asukkaiden rakastama puu...
Uutta kaupunkia lähdettiin luomaan 0-pisteestä, kun osaajia ja sivistyneistöä ei enää ollut...
maanantai 20. syyskuuta 2010
20.9.2010
Ipi Aarnio oli eilen tuonut munccalaisten iltaan muusikkokavereitaan, ja saimme kuulla hienon konsertin. Yleisöennätys varmaan, ainakin 30 50-luvun seurakuntanuorta. Ipi oli myös itse taiteillut tarjoilun.
Saimme kuulla, että Kaikka Matikainen on kuollut. Hän oli ollut menestyvä tehtaanjohtaja, mutta ei ollut kestänyt vaimonsa kuolemaa - alkanut sairastella ja heikentyä mystillisellä tavalla. Lääkärit eivät löytäneet mitään diagnoosia.
*
Seurakuntaneuvoston vaaliehdokkuus on tuonut vipinää elämään. Sähköpostia tulee, ja tutuille pitää mainostaa. Huomenna menen valokuvaan vaalimainoksia varten.
Olenkin kaivannut enempää aktiivisuutta itseltäni seurakunnassa. Messu on aina hieno kokemus, mutta on kiva osallistua enemmän.
Ipi Aarnio oli eilen tuonut munccalaisten iltaan muusikkokavereitaan, ja saimme kuulla hienon konsertin. Yleisöennätys varmaan, ainakin 30 50-luvun seurakuntanuorta. Ipi oli myös itse taiteillut tarjoilun.
Saimme kuulla, että Kaikka Matikainen on kuollut. Hän oli ollut menestyvä tehtaanjohtaja, mutta ei ollut kestänyt vaimonsa kuolemaa - alkanut sairastella ja heikentyä mystillisellä tavalla. Lääkärit eivät löytäneet mitään diagnoosia.
*
Seurakuntaneuvoston vaaliehdokkuus on tuonut vipinää elämään. Sähköpostia tulee, ja tutuille pitää mainostaa. Huomenna menen valokuvaan vaalimainoksia varten.
Olenkin kaivannut enempää aktiivisuutta itseltäni seurakunnassa. Messu on aina hieno kokemus, mutta on kiva osallistua enemmän.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
19.9.2010
Eilen oltiin ensimmäistä kertaa remontoidussa Kino Tapiolassa, tytär S kolmantena. Aula oli tupaten täynnä, ja niin lippukassa kuin me asiakkaatkin hymyilimme onnesta! Toivomme niin kovasti, että Kino Tapiola pysyy pystyssä.
Filmi oli ranskalainen Kesähetkiä, joka on saanut mm USA:ssa Parhaan ulkomaisen elokuvan palkinnon. Ajatuksia herättävä leffa muutoksen ajoista suvun vanhan huvilan ja arvokkaan taideperinnön kohtaloista.
Nähtiin tuttuja.
Tästä tulikin mieleen, että yksi 83-vuotias teatteripiiriläisemme oli päässyt Hesarin Sunnuntaisivuille koko sivun juttuun, aiheena kulttuuri- ja sosiaalisten harrastusten ikää pidentävä vaikutus.
*
Tänään ekaa kertaa messussa kesän jälkeen. Olipa kivaa! Aloitin jo Minna KK:n ja oman vaalityöni. Ehdotin Minnalle YYA-sopimusta, koska hän pyrkii valtuustoon, minä neuvostoon. Minnaa mielihyvin kannustaakin äänestämään!
*
Hesarissa oli tänään juttua näistä irtisanoutuneista Iranin diplomaateista. Vaikuttaa siltä, että monet parhaat tyypit ovat Iranista hakeutuneet diplomaattihommiin ulkomaille, että saavat vähän etäisyyttä siihen vääryyteen, mitä maassa tapahtuu. Samat kaverit ovat teini-ikäisinä taistelleet shaahin valtaa vastaan islamilaisen valtion puolesta, verissä päin.
Täytyy toivoa, että muutos demokraattisempaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan tapahtuisi nyt ilman verenvuodatusta ja ilman ulkovaltojen väkivaltaista puuttumista peliin.
Eilen oltiin ensimmäistä kertaa remontoidussa Kino Tapiolassa, tytär S kolmantena. Aula oli tupaten täynnä, ja niin lippukassa kuin me asiakkaatkin hymyilimme onnesta! Toivomme niin kovasti, että Kino Tapiola pysyy pystyssä.
Filmi oli ranskalainen Kesähetkiä, joka on saanut mm USA:ssa Parhaan ulkomaisen elokuvan palkinnon. Ajatuksia herättävä leffa muutoksen ajoista suvun vanhan huvilan ja arvokkaan taideperinnön kohtaloista.
Nähtiin tuttuja.
Tästä tulikin mieleen, että yksi 83-vuotias teatteripiiriläisemme oli päässyt Hesarin Sunnuntaisivuille koko sivun juttuun, aiheena kulttuuri- ja sosiaalisten harrastusten ikää pidentävä vaikutus.
*
Tänään ekaa kertaa messussa kesän jälkeen. Olipa kivaa! Aloitin jo Minna KK:n ja oman vaalityöni. Ehdotin Minnalle YYA-sopimusta, koska hän pyrkii valtuustoon, minä neuvostoon. Minnaa mielihyvin kannustaakin äänestämään!
*
Hesarissa oli tänään juttua näistä irtisanoutuneista Iranin diplomaateista. Vaikuttaa siltä, että monet parhaat tyypit ovat Iranista hakeutuneet diplomaattihommiin ulkomaille, että saavat vähän etäisyyttä siihen vääryyteen, mitä maassa tapahtuu. Samat kaverit ovat teini-ikäisinä taistelleet shaahin valtaa vastaan islamilaisen valtion puolesta, verissä päin.
Täytyy toivoa, että muutos demokraattisempaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan tapahtuisi nyt ilman verenvuodatusta ja ilman ulkovaltojen väkivaltaista puuttumista peliin.
perjantai 17. syyskuuta 2010
18.9.2010
Vietimme Kivenlahden Kahvi-Kaisassa Taiteen perusopetuksemme päättäjäisiä haikein mielin, mutta hauskaa pitäen. AnjaK oli laittanut ohimenneiden synttäriensä kunniaksi melkomoiset pidot, ja herkuttelimme oikein olan takaa. Minnaa kiiteltiin ja Minna meitä.
Omalla porukalla käytiin vielä läpi oikein keskustelujakin: millä työllä itse kukin aikoinaan pyrki TP-opetukseen, ja mikä taideteos itse kuhunkin on elämän varrella tehnyt suurimman vaikutuksen. Muistelin ensin sitä, miten suurimpaan osaan Suomen kansasta lähtemättömän vaikutuksen tehnyt Haavoittunut enkeli kosketti O-poikaa 3-4 -vuotiaana, kun vein hänet Ateneumiin. Oma ehkä vahvin kokemukseni oli Rothkon näyttely Lontoossa, mutta aikoinaan myös Jerusalemin lähellä oleva Chagall-museo oli huima kokemus.
Meidän vuosikurssillemme, joka oli ensimmäinen Espoossa, oli ollut todella paljon pyrkijöitä, joten me onnenpekat voimme vain ihmetellä iloisia, että tulimme valituiksi!!
Ajoimme lämpöisessä syysillassa neljän hengen porukalla kotiin kiitollisina.
*
Torstai-iltana piti ehtiä ennen taidekokouksia kirkolle vaaliehdokkaiden koulutukseen. Siellä sain sen opin, että vinkki kaverilta "sitä ihmistä kannattaa äänestää" on kaikkein paras keino saada ääniä.
Onnistuisiko yhteistyö Minna KK:n kanssa, joka pyrkii valtuustoon?
Vietimme Kivenlahden Kahvi-Kaisassa Taiteen perusopetuksemme päättäjäisiä haikein mielin, mutta hauskaa pitäen. AnjaK oli laittanut ohimenneiden synttäriensä kunniaksi melkomoiset pidot, ja herkuttelimme oikein olan takaa. Minnaa kiiteltiin ja Minna meitä.
Omalla porukalla käytiin vielä läpi oikein keskustelujakin: millä työllä itse kukin aikoinaan pyrki TP-opetukseen, ja mikä taideteos itse kuhunkin on elämän varrella tehnyt suurimman vaikutuksen. Muistelin ensin sitä, miten suurimpaan osaan Suomen kansasta lähtemättömän vaikutuksen tehnyt Haavoittunut enkeli kosketti O-poikaa 3-4 -vuotiaana, kun vein hänet Ateneumiin. Oma ehkä vahvin kokemukseni oli Rothkon näyttely Lontoossa, mutta aikoinaan myös Jerusalemin lähellä oleva Chagall-museo oli huima kokemus.
Meidän vuosikurssillemme, joka oli ensimmäinen Espoossa, oli ollut todella paljon pyrkijöitä, joten me onnenpekat voimme vain ihmetellä iloisia, että tulimme valituiksi!!
Ajoimme lämpöisessä syysillassa neljän hengen porukalla kotiin kiitollisina.
*
Torstai-iltana piti ehtiä ennen taidekokouksia kirkolle vaaliehdokkaiden koulutukseen. Siellä sain sen opin, että vinkki kaverilta "sitä ihmistä kannattaa äänestää" on kaikkein paras keino saada ääniä.
Onnistuisiko yhteistyö Minna KK:n kanssa, joka pyrkii valtuustoon?
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
15.9.2010
Olen tullut lukeneeksi vuoden sisällä useammankin kirjan, joissa on kuvattu Iranin vaiheita, tai oikeastaan yksittäisten iranilaisten. Niin kamalia kuin sen kansan kohtalot ovatkin olleet ja niin toivottomilta kuin tulevat ajatkin siellä näyttävät (kolmas ulkomailla oleva iranilainen diplomaatti erosi virastaan ja liittyi siis avoimesti oppositioon korruptiota yms vastaan), jotain kiehtovaa liittyy vanhaan Persian alueeseen niin että tekisi mieli lukea Tuhannen ja yhden yön sadut... Kirjasta on ilmestynyt nyt syksyllä kaksi uutta laitostakin eri kuvittajien toimesta.
Naipaulin kirja antaa sen kuvan, että "oppineisuus" on Iranissa loppumattomien sääntökokoelmien opiskelua jonkin ajatollahin johdolla, jopa vuosikymmenien ajan, mutta maassa on myös paljon osaamista uusimmassa teknologiassa ja paljon ulkomailla opiskelleita lahjakkaita ihmisiä.
*
Vilkas päivä, kaikki kolme lasta olivat meillä melkein kahdeksaan (A-poika tosin P:n kanssa Matinkylässä pelaamassa nyt illalla). O ja I leikkivät sateessa metsässä ja tulivat litimärkinä sisälle lämpimään kylpyyn. Läksytkin tehtiin ja maalattiin.
*
Mietin ääneenlukukirjaa, joka sopisi eri-ikäisille lapsille, mukaan otettavaksi Mallorcalle.
Olen tullut lukeneeksi vuoden sisällä useammankin kirjan, joissa on kuvattu Iranin vaiheita, tai oikeastaan yksittäisten iranilaisten. Niin kamalia kuin sen kansan kohtalot ovatkin olleet ja niin toivottomilta kuin tulevat ajatkin siellä näyttävät (kolmas ulkomailla oleva iranilainen diplomaatti erosi virastaan ja liittyi siis avoimesti oppositioon korruptiota yms vastaan), jotain kiehtovaa liittyy vanhaan Persian alueeseen niin että tekisi mieli lukea Tuhannen ja yhden yön sadut... Kirjasta on ilmestynyt nyt syksyllä kaksi uutta laitostakin eri kuvittajien toimesta.
Naipaulin kirja antaa sen kuvan, että "oppineisuus" on Iranissa loppumattomien sääntökokoelmien opiskelua jonkin ajatollahin johdolla, jopa vuosikymmenien ajan, mutta maassa on myös paljon osaamista uusimmassa teknologiassa ja paljon ulkomailla opiskelleita lahjakkaita ihmisiä.
*
Vilkas päivä, kaikki kolme lasta olivat meillä melkein kahdeksaan (A-poika tosin P:n kanssa Matinkylässä pelaamassa nyt illalla). O ja I leikkivät sateessa metsässä ja tulivat litimärkinä sisälle lämpimään kylpyyn. Läksytkin tehtiin ja maalattiin.
*
Mietin ääneenlukukirjaa, joka sopisi eri-ikäisille lapsille, mukaan otettavaksi Mallorcalle.
tiistai 14. syyskuuta 2010
14.9.2010
Lapset olivat leikkineet sateisen sunnuntain metsässä. O-poika oli ommellut heille jokaiselle pussin, jossa heillä oli eväänä leipää. He olivat valmistaneet kepeistä ja kivistä narun avulla "kivikautisia" työvälineitä, laittaneet kasvimaan, syöneet puolukoita ja juoneet vettä heinistä...
*
Lupautumiseni Seurakunta on sinun -listalle neuvostoehdokkaaksi on jo aiheuttanut kaikenlaista mielenkiintoista pohdiskelua. Vaaliohjelmaehdotusta on kommentoitu sähköpostissa ehdokkaiden taholta, ja olen joutunut miettimään, minkä takana oikein voin seistä. Aloin jo epäillä, että olen väärällä listalla, koska tuntui, että Tulkaa kaikki -liikkeen ohjelma on lähempänä ajatteluani.
Tulkaa kaikki -ihmiset kuitenkin yleensä pyrkivät luottamustoimiin kuka miltäkin listalta, ja ajattelin, että olen tällä seurakunta-listalla, mutta OLEN silti Tulkaa-kaikki -porukkaa.
Meidän listan väestä yksi vähän tiukempi tyyppi kirjoitti pitkät jutut siitä, että meidän pitää korostaa, että kristillinen avioliitto on miehen ja naisen elinikäinen liitto, eikä muuta, mutta että koska olemme syntisiä ihmisiä, joskus tulee eroja ja uusia liittoja. (Ilmeisesti ei siis mitään homoliittojen siunaamisia...) Itse kirjoitin, että koska ohjelmammekin mukaan olemme ihmisiä erilaisista hengellisistä ja poliittisista taustoista, minusta ohjelmaa ei voi kirjoittaa kovin yksityiskohtaiseksi, vaan jokaiselle täytyy jäädä tilaa omalle ajattelulle ja uskontulkinnalle, ja että tärkeintä minusta on, että armo ja siunaus kuuluu kaikille, ja ihannetapauksessa rakastaisimme kaikkia lähimmäisiämme.
Tässä joutuu terävöittämään omaa ajatteluaan!
*
MOT-ohjelmassa eilen todettiin, että monien tutkimusten mukaan kovat rasvat EIVÄT lisää sydänkuolleisuutta, vaan melkeinpä päin vastoin. Mielenkiintoista!!
Lapset olivat leikkineet sateisen sunnuntain metsässä. O-poika oli ommellut heille jokaiselle pussin, jossa heillä oli eväänä leipää. He olivat valmistaneet kepeistä ja kivistä narun avulla "kivikautisia" työvälineitä, laittaneet kasvimaan, syöneet puolukoita ja juoneet vettä heinistä...
*
Lupautumiseni Seurakunta on sinun -listalle neuvostoehdokkaaksi on jo aiheuttanut kaikenlaista mielenkiintoista pohdiskelua. Vaaliohjelmaehdotusta on kommentoitu sähköpostissa ehdokkaiden taholta, ja olen joutunut miettimään, minkä takana oikein voin seistä. Aloin jo epäillä, että olen väärällä listalla, koska tuntui, että Tulkaa kaikki -liikkeen ohjelma on lähempänä ajatteluani.
Tulkaa kaikki -ihmiset kuitenkin yleensä pyrkivät luottamustoimiin kuka miltäkin listalta, ja ajattelin, että olen tällä seurakunta-listalla, mutta OLEN silti Tulkaa-kaikki -porukkaa.
Meidän listan väestä yksi vähän tiukempi tyyppi kirjoitti pitkät jutut siitä, että meidän pitää korostaa, että kristillinen avioliitto on miehen ja naisen elinikäinen liitto, eikä muuta, mutta että koska olemme syntisiä ihmisiä, joskus tulee eroja ja uusia liittoja. (Ilmeisesti ei siis mitään homoliittojen siunaamisia...) Itse kirjoitin, että koska ohjelmammekin mukaan olemme ihmisiä erilaisista hengellisistä ja poliittisista taustoista, minusta ohjelmaa ei voi kirjoittaa kovin yksityiskohtaiseksi, vaan jokaiselle täytyy jäädä tilaa omalle ajattelulle ja uskontulkinnalle, ja että tärkeintä minusta on, että armo ja siunaus kuuluu kaikille, ja ihannetapauksessa rakastaisimme kaikkia lähimmäisiämme.
Tässä joutuu terävöittämään omaa ajatteluaan!
*
MOT-ohjelmassa eilen todettiin, että monien tutkimusten mukaan kovat rasvat EIVÄT lisää sydänkuolleisuutta, vaan melkeinpä päin vastoin. Mielenkiintoista!!
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
10.9.2010
Iiron teatteriryhmä alkoi. Olemme harvinaisen uskollista porukkaa, sillä meitä on joka vuosi yli 60, ja yleensä vain pari uutta. Ani harva siis jää pois. Joku on kuollut tai mennyt huonoon kuntoon.
Hauskaa aloittaa uusi teatterikausi.
11.-12.9.2010
Saaressa oli ihmeellinen, lämmin, sumuinen, aivan hiljainen olotila. Savu laskeutui piipun tason alapuolelle eikä liikkunut mihinkään. Koivunlehtiä varisi hiljakseen.
Poimimme sieniä, persiljaa oli kasvanut uusi sato, ja vaikka tomaatteja on poimittu parikymmentä, niitä on vielä paljon tulossa - yhdestä ainoasta taimestamme.
Kolmen kahveilla oli E Taiwanista ynnä paljon muuta sukua. Sunnuntain kahvit aloitettiin juhlallisesti H&M:n uudella terassilla M:n paistamien lettujen merkeissä, mutta alkoi heti sataa, ja raivasimme vanhalle terassille katon alle tilaa yhdessäololle. Pikku Teletapin silmä oli melkein umpeen muurautunut hyttysenpistosta. Pieni pala lettua ja hilloa maistui hänestä kummalliselta, mutta siskonmakkarakeitto teki kauppansa.
*
Olen nyt palauttanut allekirjoitetut paperit, joissa suostun Seurakunta on sinun -ryhmän vaalilistoille kirkkoneuvostoon. Vasta sen jälkeen sain vaaliohjelman...
Ensin hiukan hätkähdin jotain sen tapaista sanontaa kuin "Raamatun mukaisesti" tms ja ajattelin, että joku voi nähdä siinä äärikonservatiivisuutta - hehän aina vetoavat Raamatun sanaan. Mutta sitten ajattelin A. että muillakin, siis liberaalimmillakin, on oikeus vedota Raamatunmukaisuuteen, tarkoittaen sen keskeisiä punaisia lankoja kuten armo ja lähimmäisenrakkaus, B. että kyllähän ihmiset ehdokasasettelusta näkevät, ettei me mitään tiukkapipoja olla.
*
Eilen sekä arkkipiispa Kari Mäkinen että Helsingin uusi piispa Irja Askola puhuivat jälkimmäisen virkaanasettajaisissa tosi hienosti! Kyllä meillä on viisaita ihmisiä!
*
Olen parhaillaan perkaamassa sieniä, kuten lukija huomaa... Paikallaan istuminen kädet vähän ylhäällä on niin väsyttävää, että täytyy tehdä välillä jotain muuta.
Iiron teatteriryhmä alkoi. Olemme harvinaisen uskollista porukkaa, sillä meitä on joka vuosi yli 60, ja yleensä vain pari uutta. Ani harva siis jää pois. Joku on kuollut tai mennyt huonoon kuntoon.
Hauskaa aloittaa uusi teatterikausi.
11.-12.9.2010
Saaressa oli ihmeellinen, lämmin, sumuinen, aivan hiljainen olotila. Savu laskeutui piipun tason alapuolelle eikä liikkunut mihinkään. Koivunlehtiä varisi hiljakseen.
Poimimme sieniä, persiljaa oli kasvanut uusi sato, ja vaikka tomaatteja on poimittu parikymmentä, niitä on vielä paljon tulossa - yhdestä ainoasta taimestamme.
Kolmen kahveilla oli E Taiwanista ynnä paljon muuta sukua. Sunnuntain kahvit aloitettiin juhlallisesti H&M:n uudella terassilla M:n paistamien lettujen merkeissä, mutta alkoi heti sataa, ja raivasimme vanhalle terassille katon alle tilaa yhdessäololle. Pikku Teletapin silmä oli melkein umpeen muurautunut hyttysenpistosta. Pieni pala lettua ja hilloa maistui hänestä kummalliselta, mutta siskonmakkarakeitto teki kauppansa.
*
Olen nyt palauttanut allekirjoitetut paperit, joissa suostun Seurakunta on sinun -ryhmän vaalilistoille kirkkoneuvostoon. Vasta sen jälkeen sain vaaliohjelman...
Ensin hiukan hätkähdin jotain sen tapaista sanontaa kuin "Raamatun mukaisesti" tms ja ajattelin, että joku voi nähdä siinä äärikonservatiivisuutta - hehän aina vetoavat Raamatun sanaan. Mutta sitten ajattelin A. että muillakin, siis liberaalimmillakin, on oikeus vedota Raamatunmukaisuuteen, tarkoittaen sen keskeisiä punaisia lankoja kuten armo ja lähimmäisenrakkaus, B. että kyllähän ihmiset ehdokasasettelusta näkevät, ettei me mitään tiukkapipoja olla.
*
Eilen sekä arkkipiispa Kari Mäkinen että Helsingin uusi piispa Irja Askola puhuivat jälkimmäisen virkaanasettajaisissa tosi hienosti! Kyllä meillä on viisaita ihmisiä!
*
Olen parhaillaan perkaamassa sieniä, kuten lukija huomaa... Paikallaan istuminen kädet vähän ylhäällä on niin väsyttävää, että täytyy tehdä välillä jotain muuta.
torstai 9. syyskuuta 2010
9.9.2010
Hannu-Pekka Björkmania haastateltiin aamutelkkarissa hänen pääroolistaan Kansallisen Idiootissa, ja pikku välähdyksissä hän oli ruhtinas Myshkininä niin mainio, että on pakko nähdä Idiootti uudestaan, vaikka juuri näimme keväällä sen Espoon teatterissa.
Laitoin myös kirjastolistaan Idiootin, sillä haluan lukea sen ennen esitystä. Huomenna, kun Teatteritieto alkaa, Iirolla saattaa jo olla lippuja myynnissä.
*
O-poika jutteli, että hän kai menee kansainväliseen kouluun, kun perhe muuttaa Espanjaan, eikä nyt tarvita muuta kuin isälle vielä sinne työpaikka. Päättelin, että äidillä jo olisi töitä tarjolla...
Pelästyin ensin kamalasti ja minulle tuli huikea ikävä S:n perhettä, vaikka he edelleen asuvat tuossa parinsadan metrin päässä. Olen kamppaillut itsekkyyteni kanssa ja päättänyt, etten puutu perheen ratkaisuihin.
Toisaalta olen jo harkinnut yksiön ostamista sieltä läheltä minne he muuttavat (?), ja pohtinut miten järjestän taideopinnot, jos aina välillä olen Espanjassa.
Lopulta en voinut olla lähettämättä suoraa sähköpostikysymystä asiasta. Tytär vastasi, että O-poika on muuttamassa Espanjaan ja useisiin muihinkin maihin.
Huojentavaa, vaikka siitä Espanjan kämpästä jo vähän innostuin...
Mutta kaikille lapsille ulkomaan vaihe ei välttämättä ole pelkästään eduksi. Eija Saarikoski aikoinaan kertoi, että yhdelle heidän jälkikasvustaan nousi Lontoossa kerta kaikkiaan tie pystyyn.
*
Olen vienyt näyttelytyöt laitettavaksi ripustuskuntoon. Olen myös sopinut Isä-kirjan taittamisesta ja etsinyt siihen tarvittavia valokuvia. Lisäksi olen ollut huojentunut luettuani, että se traaginen kuva 2-vuotiaasta pakistanilaisesta tulvien uhrista, jonka silmät ja koko naama olivat täynnä kärpäsiä, on etsitty. Tyttö on saanut syödä vatsansa täyteen, ja kamala kuva on innoittanut ihmisiä kovasti lahjoittamaan rahaa tulvauhreille.
Hannu-Pekka Björkmania haastateltiin aamutelkkarissa hänen pääroolistaan Kansallisen Idiootissa, ja pikku välähdyksissä hän oli ruhtinas Myshkininä niin mainio, että on pakko nähdä Idiootti uudestaan, vaikka juuri näimme keväällä sen Espoon teatterissa.
Laitoin myös kirjastolistaan Idiootin, sillä haluan lukea sen ennen esitystä. Huomenna, kun Teatteritieto alkaa, Iirolla saattaa jo olla lippuja myynnissä.
*
O-poika jutteli, että hän kai menee kansainväliseen kouluun, kun perhe muuttaa Espanjaan, eikä nyt tarvita muuta kuin isälle vielä sinne työpaikka. Päättelin, että äidillä jo olisi töitä tarjolla...
Pelästyin ensin kamalasti ja minulle tuli huikea ikävä S:n perhettä, vaikka he edelleen asuvat tuossa parinsadan metrin päässä. Olen kamppaillut itsekkyyteni kanssa ja päättänyt, etten puutu perheen ratkaisuihin.
Toisaalta olen jo harkinnut yksiön ostamista sieltä läheltä minne he muuttavat (?), ja pohtinut miten järjestän taideopinnot, jos aina välillä olen Espanjassa.
Lopulta en voinut olla lähettämättä suoraa sähköpostikysymystä asiasta. Tytär vastasi, että O-poika on muuttamassa Espanjaan ja useisiin muihinkin maihin.
Huojentavaa, vaikka siitä Espanjan kämpästä jo vähän innostuin...
Mutta kaikille lapsille ulkomaan vaihe ei välttämättä ole pelkästään eduksi. Eija Saarikoski aikoinaan kertoi, että yhdelle heidän jälkikasvustaan nousi Lontoossa kerta kaikkiaan tie pystyyn.
*
Olen vienyt näyttelytyöt laitettavaksi ripustuskuntoon. Olen myös sopinut Isä-kirjan taittamisesta ja etsinyt siihen tarvittavia valokuvia. Lisäksi olen ollut huojentunut luettuani, että se traaginen kuva 2-vuotiaasta pakistanilaisesta tulvien uhrista, jonka silmät ja koko naama olivat täynnä kärpäsiä, on etsitty. Tyttö on saanut syödä vatsansa täyteen, ja kamala kuva on innoittanut ihmisiä kovasti lahjoittamaan rahaa tulvauhreille.
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
8.9.2010
Katsoimme eilen nauhoitetun dokumentin Karimin matka, joka kertoi jordanialaisesta musiikin ihmelapsesta Karim Saidista. Kun kaveri 5-vuotiaana johkaantui venäläisen soitonopettajan tunneille naapurinpojan siivellä, opettaja huomasi heti, että kyseessä on poikkeuslahjakkuus, jota ei voi opettaa tavalliseen tapaan.
11-12 -vuotiaana, kun Karim matkusti Lontooseen huippu-musiikkikouluun, hänellä oli jo useita kansainvälisiä voittoja pianonsoitossa. Se, mitä Karim kuitenkin varsinaisesti halusi, oli tulla orkesterinjohtajaksi. Kun hän johti koulun orkesteria, hänellä oli pienestä koostaan huolimatta aivan ihmeellistä karismaa ja auktoriteettia.
Myös Karimin perhe oli viehättävä, ilmeisesti varakas ja molemmat vanhemmat opiskelleita.
Hyvää matkaa jatkossakin, Karim!
*
Vampyyrikirja oli pakko lopettaa kesken, vaikka kirjoittaja olikin "Venäjän tärkein tällä hetkellä". Olen tosi huono lukemaan fantasiakirjallisuutta, kun se menee noin hurjaksi...
Aloitin sen sijaan Naipaulin indonesialaista islamia kuvaavaa "matkakirjaa". Tosi kiintoisa.
*
Elisabeth oli lounaalla, ja katsottiin maalauksiani. Niitä on kiva näyttää ihmisille, ja E:llä on poikkeuksellista herkkyyttä löytää töistäni koskettavuutta.
*
Minulla on vielä kaksi tuntia aikaa harkita, lähdenkö ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin (neuvosto). Valtuusto-tyyppisistä asioista en tiedä tarpeeksi. Mieli tekisi, mutta sitten muistan korkean ikäni. Ja kokoukset saattavat osua taidetuntien päällä. Mutta mieli tekisi...
Katsoimme eilen nauhoitetun dokumentin Karimin matka, joka kertoi jordanialaisesta musiikin ihmelapsesta Karim Saidista. Kun kaveri 5-vuotiaana johkaantui venäläisen soitonopettajan tunneille naapurinpojan siivellä, opettaja huomasi heti, että kyseessä on poikkeuslahjakkuus, jota ei voi opettaa tavalliseen tapaan.
11-12 -vuotiaana, kun Karim matkusti Lontooseen huippu-musiikkikouluun, hänellä oli jo useita kansainvälisiä voittoja pianonsoitossa. Se, mitä Karim kuitenkin varsinaisesti halusi, oli tulla orkesterinjohtajaksi. Kun hän johti koulun orkesteria, hänellä oli pienestä koostaan huolimatta aivan ihmeellistä karismaa ja auktoriteettia.
Myös Karimin perhe oli viehättävä, ilmeisesti varakas ja molemmat vanhemmat opiskelleita.
Hyvää matkaa jatkossakin, Karim!
*
Vampyyrikirja oli pakko lopettaa kesken, vaikka kirjoittaja olikin "Venäjän tärkein tällä hetkellä". Olen tosi huono lukemaan fantasiakirjallisuutta, kun se menee noin hurjaksi...
Aloitin sen sijaan Naipaulin indonesialaista islamia kuvaavaa "matkakirjaa". Tosi kiintoisa.
*
Elisabeth oli lounaalla, ja katsottiin maalauksiani. Niitä on kiva näyttää ihmisille, ja E:llä on poikkeuksellista herkkyyttä löytää töistäni koskettavuutta.
*
Minulla on vielä kaksi tuntia aikaa harkita, lähdenkö ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin (neuvosto). Valtuusto-tyyppisistä asioista en tiedä tarpeeksi. Mieli tekisi, mutta sitten muistan korkean ikäni. Ja kokoukset saattavat osua taidetuntien päällä. Mutta mieli tekisi...
tiistai 7. syyskuuta 2010
7.9.2010
Onneksi vastoinkäymiset ovat tätä luokkaa!
Menin bussilla Kivenlahteen, jonne kulkevat 12 ja 14 päinvastaisiin suuntiin kiertäen. Ennenkin on käynyt näin: yritin lukea pysäkkiaikataulua, mutta sen oli joku taiteilija spreiannut niin, etten saanut selvää. Ylitin kadun ja koetin lukea sen pysäkin aikataulua, graffitin koristelema sekin. Juuri kun keskityin arvailemaan aikataulua, 14 porhalsi ohi. Ja ennen kuin toimerruin ylittämään katua, 12 kiisi pysähtymättä sen puolen pysäkin ohi...
Tämä on kai se sama ilmiö, joka usein tapahtuu, jos vaihtaa kassajonoa kesken kaiken: uusi jono alkaa yleensä tökkiä.
Mutta ilma oli kaunis ja lämmin, joten mikäpä oli odotellessa parinkymmenen minuutin verran!
*
En ole tainnut päästä EKSPRESSIO-maalausryhmään, mutta samana iltana (keskiviikkoisin) on Espoo Artissa croquis-ilta, johon voi mennä silloin kun lystää. Olen tainnut myös keksiä seuraavan näyttelyni (helmikuussa 2012) aiheen. Kaikki on siis silläkin rintamalla OK.
*
Pojat sanoivat eilen, että olivat nähneet kauhean pelottavan kuvan Hesarissa. Etsimme kuvan, ja se oli minustakin kammottava: kolme baskia naamioissa kertomassa tauosta terrorismissa.
Mikä siinä onkin, että naamio on niin pelottava? Ihminen kai haluaa nähdä toisen ilmeet voidakseen arvioida hänen luotettavuuttaan. Mitähän varten ne venetsialaiset niin kovasti harrastivat naamioitumista? Lääkäreilläkin oli naamio, ynnä muilla...
Onneksi vastoinkäymiset ovat tätä luokkaa!
Menin bussilla Kivenlahteen, jonne kulkevat 12 ja 14 päinvastaisiin suuntiin kiertäen. Ennenkin on käynyt näin: yritin lukea pysäkkiaikataulua, mutta sen oli joku taiteilija spreiannut niin, etten saanut selvää. Ylitin kadun ja koetin lukea sen pysäkin aikataulua, graffitin koristelema sekin. Juuri kun keskityin arvailemaan aikataulua, 14 porhalsi ohi. Ja ennen kuin toimerruin ylittämään katua, 12 kiisi pysähtymättä sen puolen pysäkin ohi...
Tämä on kai se sama ilmiö, joka usein tapahtuu, jos vaihtaa kassajonoa kesken kaiken: uusi jono alkaa yleensä tökkiä.
Mutta ilma oli kaunis ja lämmin, joten mikäpä oli odotellessa parinkymmenen minuutin verran!
*
En ole tainnut päästä EKSPRESSIO-maalausryhmään, mutta samana iltana (keskiviikkoisin) on Espoo Artissa croquis-ilta, johon voi mennä silloin kun lystää. Olen tainnut myös keksiä seuraavan näyttelyni (helmikuussa 2012) aiheen. Kaikki on siis silläkin rintamalla OK.
*
Pojat sanoivat eilen, että olivat nähneet kauhean pelottavan kuvan Hesarissa. Etsimme kuvan, ja se oli minustakin kammottava: kolme baskia naamioissa kertomassa tauosta terrorismissa.
Mikä siinä onkin, että naamio on niin pelottava? Ihminen kai haluaa nähdä toisen ilmeet voidakseen arvioida hänen luotettavuuttaan. Mitähän varten ne venetsialaiset niin kovasti harrastivat naamioitumista? Lääkäreilläkin oli naamio, ynnä muilla...
maanantai 6. syyskuuta 2010
6.9.2010
Maalauskurssin intensiivisyys alkoi jo painaa hiukan eilen. Jaksoin maalata pitkät päivät pe-la, mutta se alkoi kostautua niin, että "päätyöni", joka minun piti maalata sunnuntaina, ei enää ottanutkaan onnistuakseen. Maalaus luultavasti aina epäonnistuu, jos kuvittelee nyt luovansa "päätyönsä"... Kaikki rentous katoaa. Lopulta väsähdin niin, että aloin vedellä leveitä vetoja ristiin rastiin. Se oli kivaa, ja lopputuloksesta joku tunnettu taiteilija olisi voinut pyytää 1800 euroa, mutta minulla se meni roskikseen. En kokenut sitä taideteokseksi, koska olin maalannut sen leikittelytarkoituksessa.
Kurssi oli hyödyllinen, ja sain vähän ideaa siitä, miten nyt jatkaisin. Siitä olen hyvilläni.
Tänään en ole jaksanut yhtään mitään.
*
Siivooja ei luonnollisestikaan oikein tykännyt siitä, että olin soittanut firman johtajalle ja saanut vähän alennusta siivouskerrasta.
On vähän harmittanut se, että siivooja lähtee kahden tunnin kuluttua ja aikaisemminkin, vaikka maksamme kolmesta tunnista. Ehkä ei pitäisi harmittaa, sillä kumman hyvin hän siivoaa siinäkin ajassa. Olen vain ajatellut, että miksi en sanonut "2 tuntia" kolmen sijasta, silloin kun siivouksista sovittiin.
Tänään vasta aloin muistella, että pomon kanssa kyllä sovittiin kolme tuntia, mutta kyllä hän sitten sanoi, että siivooja siivoaa ekalla kerralla tosi hyväksi ja huolehtii sen jälkeen siitä, että taso säilyy. Tämä nyt vaan huolehtii siitä niin käsittämättömän tehokkaasti.
Teinköhän nyt nolosti, kun otin asiasta yhteyttä... Voi minua!
Maalauskurssin intensiivisyys alkoi jo painaa hiukan eilen. Jaksoin maalata pitkät päivät pe-la, mutta se alkoi kostautua niin, että "päätyöni", joka minun piti maalata sunnuntaina, ei enää ottanutkaan onnistuakseen. Maalaus luultavasti aina epäonnistuu, jos kuvittelee nyt luovansa "päätyönsä"... Kaikki rentous katoaa. Lopulta väsähdin niin, että aloin vedellä leveitä vetoja ristiin rastiin. Se oli kivaa, ja lopputuloksesta joku tunnettu taiteilija olisi voinut pyytää 1800 euroa, mutta minulla se meni roskikseen. En kokenut sitä taideteokseksi, koska olin maalannut sen leikittelytarkoituksessa.
Kurssi oli hyödyllinen, ja sain vähän ideaa siitä, miten nyt jatkaisin. Siitä olen hyvilläni.
Tänään en ole jaksanut yhtään mitään.
*
Siivooja ei luonnollisestikaan oikein tykännyt siitä, että olin soittanut firman johtajalle ja saanut vähän alennusta siivouskerrasta.
On vähän harmittanut se, että siivooja lähtee kahden tunnin kuluttua ja aikaisemminkin, vaikka maksamme kolmesta tunnista. Ehkä ei pitäisi harmittaa, sillä kumman hyvin hän siivoaa siinäkin ajassa. Olen vain ajatellut, että miksi en sanonut "2 tuntia" kolmen sijasta, silloin kun siivouksista sovittiin.
Tänään vasta aloin muistella, että pomon kanssa kyllä sovittiin kolme tuntia, mutta kyllä hän sitten sanoi, että siivooja siivoaa ekalla kerralla tosi hyväksi ja huolehtii sen jälkeen siitä, että taso säilyy. Tämä nyt vaan huolehtii siitä niin käsittämättömän tehokkaasti.
Teinköhän nyt nolosti, kun otin asiasta yhteyttä... Voi minua!
lauantai 4. syyskuuta 2010
4.9.2010
Mihinhän se perustuu, että Suurten Taidematkojen maalauskurssit aina ovat niin valtavan hauskoja. Yhdellekään kurssille ei ole sattunut ketään ikävää tyyppiä. Mira ja Eeva ovat itse hyväntuulisia, Finnsin kansanopisto ruokkii meitä vähän väliä, ja meillä on joka päivä Happy Hour, jota varten Eeva on tyhjentänyt viinivarastonsa ja muutkin tuoneet tuomisia. Eilen, kun olin autolla, en osallistunut Happy Houriin muuten kuin olemalla iloisella tuulella ja nauramalla kaikkea keksimäämme hauskaa maha kipeänä.
Tänään P vei minut Finnsiin menomatkalla saareen ja haki illalla pois, joten nautin niin tilkan puna- kuin kuohuviiniäkin. Ja tosiaan, aivan yhtä riemukasta oli kuin eilen raittiina ollessa...
Ja maalaaminen porukassa on niin mielettömän hauskaa!!
Olen tehnyt onnistuneita harjoitustöitä ja pari ronskia mutta onnistunutta maalausta akryylilla. Kaikki ihmiskuvia, joihin nyt olen keskittynyt.
Mira opettaa OPISKELIJAA hänen lähtökohdistaan ja KULLOISENKIN TYÖN lähtökohdista, eikä jotain tiettyä tekniikkaa, jota pitää itse hyvänä. Olen onnentyttö, kun Miran ja Eevan löysin Seniorikurssilaisten maalauskurssilla Hauholla 2003. Meitä alkuperäisiä on edelleen mukana lisäkseni Ulla ja Marja. Ullan kanssa hassuttelimme vaatteista. Ulla: Tää huivi mulla oli muuten jo Hauholla. Minä: Tää paita oli mulla myös jo Hauholla.
Sekä Ulla että Marja ovat kehittyneet kovasti vuosien mittaan, ja niin olen itsekin, kun muistelen ihka ensimmäisiä Hauhon maalauksiani...
Vielä yksi päivä Finnsiä!
Mihinhän se perustuu, että Suurten Taidematkojen maalauskurssit aina ovat niin valtavan hauskoja. Yhdellekään kurssille ei ole sattunut ketään ikävää tyyppiä. Mira ja Eeva ovat itse hyväntuulisia, Finnsin kansanopisto ruokkii meitä vähän väliä, ja meillä on joka päivä Happy Hour, jota varten Eeva on tyhjentänyt viinivarastonsa ja muutkin tuoneet tuomisia. Eilen, kun olin autolla, en osallistunut Happy Houriin muuten kuin olemalla iloisella tuulella ja nauramalla kaikkea keksimäämme hauskaa maha kipeänä.
Tänään P vei minut Finnsiin menomatkalla saareen ja haki illalla pois, joten nautin niin tilkan puna- kuin kuohuviiniäkin. Ja tosiaan, aivan yhtä riemukasta oli kuin eilen raittiina ollessa...
Ja maalaaminen porukassa on niin mielettömän hauskaa!!
Olen tehnyt onnistuneita harjoitustöitä ja pari ronskia mutta onnistunutta maalausta akryylilla. Kaikki ihmiskuvia, joihin nyt olen keskittynyt.
Mira opettaa OPISKELIJAA hänen lähtökohdistaan ja KULLOISENKIN TYÖN lähtökohdista, eikä jotain tiettyä tekniikkaa, jota pitää itse hyvänä. Olen onnentyttö, kun Miran ja Eevan löysin Seniorikurssilaisten maalauskurssilla Hauholla 2003. Meitä alkuperäisiä on edelleen mukana lisäkseni Ulla ja Marja. Ullan kanssa hassuttelimme vaatteista. Ulla: Tää huivi mulla oli muuten jo Hauholla. Minä: Tää paita oli mulla myös jo Hauholla.
Sekä Ulla että Marja ovat kehittyneet kovasti vuosien mittaan, ja niin olen itsekin, kun muistelen ihka ensimmäisiä Hauhon maalauksiani...
Vielä yksi päivä Finnsiä!
torstai 2. syyskuuta 2010
2.9.2010
Jännitän kovasti, mahdunko Kirsi Tiihosen maalausryhmään... käyn vähän väliä koneella tarkistamassa, olisiko asiasta tietoa. Olen kuitenkin tiistaisin Mervin ryhmässä, ja jos maalaan kotona, se on ehkä riittäväkin.
Kohta alan kerätä kimpsuja ja kampsuja kolmipäiväistä Miran maalauskurssia varten Finnsissä. Otan omia pohjia mukaan, jos syntyisi näyttelytasoista kamaa, samoin omia mediumeja jne. Hauskaa, vaikka päivät tulevat olemaan pitkiä.
*
Tänään opeporukkamme kokoontui syksyn alkajaistapaamiseen Ritvan luo. Rattoisaa!!
*
En olisi ikinä voinut uskoa, että jaksan lukea vampyyreista kertovaa kirjaa. Mokomat ovat sitä lajia fantasiaa, joka kiinnostaa minua vähiten. Viktor Pelevin, joka mainitaan Venäjän tämän hetken ykköskirjailijaksi, kuvaa moskovalaisvampyyrien kautta meidän ihmisten hienoiksi muotoiltujen puheiden ja koko glamorousin elämän tyhjyyttä. Jotain kirjassa on, koska se houkuttelee lukemaan eteen päin. Jännää nähdä, mikä muodostuu Viidennen maailmanvallan loppuarvioksi mielessäni! Ihan helppo kirja se ei ole.
Jännitän kovasti, mahdunko Kirsi Tiihosen maalausryhmään... käyn vähän väliä koneella tarkistamassa, olisiko asiasta tietoa. Olen kuitenkin tiistaisin Mervin ryhmässä, ja jos maalaan kotona, se on ehkä riittäväkin.
Kohta alan kerätä kimpsuja ja kampsuja kolmipäiväistä Miran maalauskurssia varten Finnsissä. Otan omia pohjia mukaan, jos syntyisi näyttelytasoista kamaa, samoin omia mediumeja jne. Hauskaa, vaikka päivät tulevat olemaan pitkiä.
*
Tänään opeporukkamme kokoontui syksyn alkajaistapaamiseen Ritvan luo. Rattoisaa!!
*
En olisi ikinä voinut uskoa, että jaksan lukea vampyyreista kertovaa kirjaa. Mokomat ovat sitä lajia fantasiaa, joka kiinnostaa minua vähiten. Viktor Pelevin, joka mainitaan Venäjän tämän hetken ykköskirjailijaksi, kuvaa moskovalaisvampyyrien kautta meidän ihmisten hienoiksi muotoiltujen puheiden ja koko glamorousin elämän tyhjyyttä. Jotain kirjassa on, koska se houkuttelee lukemaan eteen päin. Jännää nähdä, mikä muodostuu Viidennen maailmanvallan loppuarvioksi mielessäni! Ihan helppo kirja se ei ole.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)