29.12.2010
Vuosi käy vähiin...
Rakkaat lukijat! Pidän nyt taukoa blogikirjoittelussa, koska aion kirjoitella vähän muuta. Kiitos palautteista ja myötäelämisestä.
Ja hyvää vuotta 2011!
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
tiistai 28. joulukuuta 2010
28.12.2010
Sänkymme huojuu ja natisee.
Mies lukee Arto Paasilinnan Ulvovaa mylläriä ja on saanut vakavan naurukohtauksen. "Mikä kohta," utelen vastikään kirjan ahmaisseena. Mutta mies on tukehtumaisillaan nauruun, alkaa yskiä ja kiemurtelee petissään.
Ymmärränhän minä. Huumoria, psykologisesti loistavan syvällistä ihmiskuvausta, yhteiskunnan epäkohtia, luonnonmystiikkaa... Melkeinpä itsekin harkitsen muuttamista kairaan ja laavuun. Koska minun on vaikea sietää pienintäkään epämukavuutta ja pelkään karhuja ja susia, jään kuitenkin kodikkaisiin oloihini, lukemaan siihen viereiseen sänkyyn.
Sänkymme huojuu ja natisee.
Mies lukee Arto Paasilinnan Ulvovaa mylläriä ja on saanut vakavan naurukohtauksen. "Mikä kohta," utelen vastikään kirjan ahmaisseena. Mutta mies on tukehtumaisillaan nauruun, alkaa yskiä ja kiemurtelee petissään.
Ymmärränhän minä. Huumoria, psykologisesti loistavan syvällistä ihmiskuvausta, yhteiskunnan epäkohtia, luonnonmystiikkaa... Melkeinpä itsekin harkitsen muuttamista kairaan ja laavuun. Koska minun on vaikea sietää pienintäkään epämukavuutta ja pelkään karhuja ja susia, jään kuitenkin kodikkaisiin oloihini, lukemaan siihen viereiseen sänkyyn.
maanantai 27. joulukuuta 2010
27.12.2010
Aattohartaudesta vielä: eläköön arkkitehtooninen suunta betonibrutalismi! Tapiolan kirkko ei natissut liitoksissaan, vaikka oli väkeä aivan äärimmilleen täynnä. Ongelmia syntyi, kun perheiden toinen hartaus, jossa olimme, päättyi puoli kolmen maissa, ja kolmeksi tulijat tunkivat jo sankkoina joukkoina sisään hyytävästä ulkoilmasta...
*
Ajattelin, että voin Ylpeyden ja ennakkoluulon aikana hiukan tehdä muutakin, kun tosiaankin osaan sen ulkoa. Mutta ei, niin se imaisi taas mukaansa, että katsoin sekunti sekunnilta täysillä nauttien.
Pitäisi taas lukea se.
Kirja on nerokas, älykkään ironinen, ja filmi loistava, mutta minulla on vielä yksi syy olla hulluna siihen. Kun aloitin englantilaisen filologian opinnot, ensimmäinen kirjallisuusluentosarja käsitteli Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Luennoitsijana oli ihana, hauska ja huippuälykäs Diana Webster, jota en unohda ikinä. Käsittelimme tätä yhtä kirjaa koko syksyn, ja kirjallisuus, jota aikaisemminkin olin harrastanut, aukeni minulle aivan uudella tavalla.
Viisi tuntia viisitoista minuuttia Ylpeyttä ja ennakkoluuloa yhtä perää kului kuin siivillä.
Todellinen villasukkapäivä!
*
Villasukat oli jalassa illallakin, vaikka meillä oli Tapaninpäivävieraita. H-siskon ja M-langon kanssa suunniteltiin vappumatkaa Berliiniin. P, M, J-veli ja yksi Rampatenniksen jäsen ovat parhaillaan sulattelemassa kinkkuja tennis-nelinpelissä.
*
Varsinainen joulu on ohi, mutta joulun ihmeitä tapahtuu edelleen. Sain terveyskeskukseen lääkärinajan, ja vielä täksi päiväksi!!! (Korva ja poskiontelo.) Koko syksyn minulle on vastaillut joku tyly tyyppi, että lääkärinaikoja ei ole ja sairaanhoitajamme eivät puhdista enää korvia. Nyt toisessa päässä oli ystävällinen ihminen, ja heti löytyi apua.
Aattohartaudesta vielä: eläköön arkkitehtooninen suunta betonibrutalismi! Tapiolan kirkko ei natissut liitoksissaan, vaikka oli väkeä aivan äärimmilleen täynnä. Ongelmia syntyi, kun perheiden toinen hartaus, jossa olimme, päättyi puoli kolmen maissa, ja kolmeksi tulijat tunkivat jo sankkoina joukkoina sisään hyytävästä ulkoilmasta...
*
Ajattelin, että voin Ylpeyden ja ennakkoluulon aikana hiukan tehdä muutakin, kun tosiaankin osaan sen ulkoa. Mutta ei, niin se imaisi taas mukaansa, että katsoin sekunti sekunnilta täysillä nauttien.
Pitäisi taas lukea se.
Kirja on nerokas, älykkään ironinen, ja filmi loistava, mutta minulla on vielä yksi syy olla hulluna siihen. Kun aloitin englantilaisen filologian opinnot, ensimmäinen kirjallisuusluentosarja käsitteli Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Luennoitsijana oli ihana, hauska ja huippuälykäs Diana Webster, jota en unohda ikinä. Käsittelimme tätä yhtä kirjaa koko syksyn, ja kirjallisuus, jota aikaisemminkin olin harrastanut, aukeni minulle aivan uudella tavalla.
Viisi tuntia viisitoista minuuttia Ylpeyttä ja ennakkoluuloa yhtä perää kului kuin siivillä.
Todellinen villasukkapäivä!
*
Villasukat oli jalassa illallakin, vaikka meillä oli Tapaninpäivävieraita. H-siskon ja M-langon kanssa suunniteltiin vappumatkaa Berliiniin. P, M, J-veli ja yksi Rampatenniksen jäsen ovat parhaillaan sulattelemassa kinkkuja tennis-nelinpelissä.
*
Varsinainen joulu on ohi, mutta joulun ihmeitä tapahtuu edelleen. Sain terveyskeskukseen lääkärinajan, ja vielä täksi päiväksi!!! (Korva ja poskiontelo.) Koko syksyn minulle on vastaillut joku tyly tyyppi, että lääkärinaikoja ei ole ja sairaanhoitajamme eivät puhdista enää korvia. Nyt toisessa päässä oli ystävällinen ihminen, ja heti löytyi apua.
lauantai 25. joulukuuta 2010
26.12.2010
Tautitilanne: vävy alkoi joulupäivänä hiukan parantua, mutta tytär sairastui jo aamusta. Suurelle joulupäivän aterialleni saapuivat vain lapset. I-tytöllä oli kaikki uusi yllään: sydämenmuotoinen kello, kaulakoru, meiltä saatu tekoturkisbolero ja kädessä kankainen koirankuljetushäkki, jossa uusi leikkikoira.
O on jo niin iso, että kertoi parasta joulussa olevan graavikalan, jota hän odottaa koko vuoden...
Katsoimme P:n veljen antaman viisaasti valitun videon Niko - lentäjän poika. Viehättävä!! ihana kuvitus ja taitavan monitasoinen juoni.
Nyt on mentävä suihkuun, sillä klo 10 alkaa yli viisi tuntia kestävä Ylpeys ja ennakkoluulo Teemalla. Osaan sen ulkoa, mutta aion (puolikuntoisena minäkin) ottaa 15.15 asti täydellisen levon ja nautinnon kannalta.
*
Pikkuserkku R kiitti Isän kanssa kirjasta, ja oli kirjoittanut pari sivua muistoja, joissa oli paljon uutta minulle. Hieno joululahja!
Tautitilanne: vävy alkoi joulupäivänä hiukan parantua, mutta tytär sairastui jo aamusta. Suurelle joulupäivän aterialleni saapuivat vain lapset. I-tytöllä oli kaikki uusi yllään: sydämenmuotoinen kello, kaulakoru, meiltä saatu tekoturkisbolero ja kädessä kankainen koirankuljetushäkki, jossa uusi leikkikoira.
O on jo niin iso, että kertoi parasta joulussa olevan graavikalan, jota hän odottaa koko vuoden...
Katsoimme P:n veljen antaman viisaasti valitun videon Niko - lentäjän poika. Viehättävä!! ihana kuvitus ja taitavan monitasoinen juoni.
Nyt on mentävä suihkuun, sillä klo 10 alkaa yli viisi tuntia kestävä Ylpeys ja ennakkoluulo Teemalla. Osaan sen ulkoa, mutta aion (puolikuntoisena minäkin) ottaa 15.15 asti täydellisen levon ja nautinnon kannalta.
*
Pikkuserkku R kiitti Isän kanssa kirjasta, ja oli kirjoittanut pari sivua muistoja, joissa oli paljon uutta minulle. Hieno joululahja!
perjantai 24. joulukuuta 2010
25.12.2010
Kristuksen armorikas syntymäjuhla!
*
Olenko joskus tullut ajatelleeksi, että hiljainen jouluaatto kahdestaan olisi sekin ihan kiva... No, nyt saimme senkin kokea. Vävy oli niin sairaana vatsataudissa, että tytär katsoi varmemmaksi suojata meidät tartunnalta.
Veimme lapset jouluhartauteen, missä he osasivatkin käyttäytyä tosi hienosti: etsivät seuraavan virren valmiiksi, panivat kädet ristiin ja lauloivat.
Joulupukkeja kävi tyttären perheessä sekä Laurinlahdesta että Suvikummusta: harvinaisen kiireisiä, kenties viruskammoisia. Lapset pettyivät siitä, etteivät saaneet esittää hyväksi harjoittelemiaan Tiernapoikia, mutta tänään he (ainakin lapset) tulevat meille syömään ja Tapanina Laurinlahteen, joten esitystilaisuuksia tulee. Pikku I-tyttö (hyvä laulaja) on Herodes, ja A-pojalla oli kirkossakin vähän mustaa naamassa murjaanien kuninkaan harjoituksista.
*
Keksimme O-pojalle ohjelmaksi lähteä illalla kanssamme viemään kynttilää isomummum ja isovaarin haudalle. Se olikin ainutkertainen käynti: lunta 70 cm. P:llä oli aika luominen, että pääsimme hautakivelle asti laittamaan kynttilän. Hautausmaa oli tunnelmallisen näköinen, vaikka lumi estikin kynttilöiden valoa näkymästä yhtä hyvin kuin mustina jouluina. O oli varustautunut uudella fikkarilla ja otsalampulla.
*
Kotiin tultua katsottiin telkkarista loppuosaa Suomen Lähetysseuran joulukonsertista Kallion kirkosta. Välipaloina oli filmejä lähetyskentiltä, ja kyllä taas kerran hattua nostan upealle työlle, jota SLS tekee ympäri maailman. Näimme mm. projektin, jossa nepalilaisia sokeita nuoria koulutettiin musiikinopettajiksi ja toisen, jossa kiinalaisia narkomaaneja vieroitettiin ja koulutettiin ammattiin.
Maksan todella, todella mielelläni kirkollisveroja!! Iloitsemme myös kolmesta Kirkon Ulkomaanavulta ostetusta "toisenlaisesta lahjasta", jotka saimme.
Kristuksen armorikas syntymäjuhla!
*
Olenko joskus tullut ajatelleeksi, että hiljainen jouluaatto kahdestaan olisi sekin ihan kiva... No, nyt saimme senkin kokea. Vävy oli niin sairaana vatsataudissa, että tytär katsoi varmemmaksi suojata meidät tartunnalta.
Veimme lapset jouluhartauteen, missä he osasivatkin käyttäytyä tosi hienosti: etsivät seuraavan virren valmiiksi, panivat kädet ristiin ja lauloivat.
Joulupukkeja kävi tyttären perheessä sekä Laurinlahdesta että Suvikummusta: harvinaisen kiireisiä, kenties viruskammoisia. Lapset pettyivät siitä, etteivät saaneet esittää hyväksi harjoittelemiaan Tiernapoikia, mutta tänään he (ainakin lapset) tulevat meille syömään ja Tapanina Laurinlahteen, joten esitystilaisuuksia tulee. Pikku I-tyttö (hyvä laulaja) on Herodes, ja A-pojalla oli kirkossakin vähän mustaa naamassa murjaanien kuninkaan harjoituksista.
*
Keksimme O-pojalle ohjelmaksi lähteä illalla kanssamme viemään kynttilää isomummum ja isovaarin haudalle. Se olikin ainutkertainen käynti: lunta 70 cm. P:llä oli aika luominen, että pääsimme hautakivelle asti laittamaan kynttilän. Hautausmaa oli tunnelmallisen näköinen, vaikka lumi estikin kynttilöiden valoa näkymästä yhtä hyvin kuin mustina jouluina. O oli varustautunut uudella fikkarilla ja otsalampulla.
*
Kotiin tultua katsottiin telkkarista loppuosaa Suomen Lähetysseuran joulukonsertista Kallion kirkosta. Välipaloina oli filmejä lähetyskentiltä, ja kyllä taas kerran hattua nostan upealle työlle, jota SLS tekee ympäri maailman. Näimme mm. projektin, jossa nepalilaisia sokeita nuoria koulutettiin musiikinopettajiksi ja toisen, jossa kiinalaisia narkomaaneja vieroitettiin ja koulutettiin ammattiin.
Maksan todella, todella mielelläni kirkollisveroja!! Iloitsemme myös kolmesta Kirkon Ulkomaanavulta ostetusta "toisenlaisesta lahjasta", jotka saimme.
torstai 23. joulukuuta 2010
23.12.2010
Kinkku sulamassa, rosolliaineksia kiehumassa, omenakastike jo tehtynä... Kun päivällä kävin hakemassa tilatut joulukalat, aurinko paistoi ihmeen kirkkaasti vaikka niin matalalta. Ja hankihan pysyy vitivalkoisena, kun uusia hiutaleita leijailee joka päivä. Tuleekohan minun elinaikanani enää tällaista joulua, vai onko nyt alkanut uusi talvijoulujen aikakausi?
*
Pakkasta oli 18 astetta, mutta viehättävä romanialais-romanityttö istui farkkusillaan kylmässä maassa Akateemista vastapäätä. Ostin hänelle pähkinä-rusinapussin joululahjaksi. Näillä romaneilla on kauniit, kiitolliset, hymyilevät silmät, jos ne pääsee näkemään.
Osaisivatpa jotain kieltä... Telkkarissa kerrottiin Nummi-Pusulasta, että eräs rinneyrittäjä oli palkannut talveksi kolme vaiko neljä romanimiestä Kalasatamasta kunnon palkalla ja hyvillä asunto-oloilla. Nämä kaverit puhuivat englantia ja olivat muutenkin koulutettuja, mekaanikkoja yms., kuulemma hyviä työntekijöitä ja itse kovin tyytyväisiä työmahdollisuuteen.
No, jos tämä Tapiolan suloinen nuori nainen osaisi englantia, en pystyisi olemaan kutsumatta häntä meille jouluksi, ja kotimme saattaisi muuttua mustalaisleiriksi.
Mutta sääli häntä on...
*
Yläkerran Aino oli eilen joulukahveilla ennen lähtöään "johonkin satavuotiaaseen torppaan Karjaalle" lastensa kutsumana. Tänään pojat tulivat iltapäiväksi, että saatiin paketoiduksi heidän lahjansa isälle ja äidille ja luetuksi loppuun 3 etsivää ja änkyttävä papukaija. Tuskin viimeinen sana oli luettu, kun pojat pyysivät seuraavaa kirjaa... Mutta se jää kyllä joulun jälkeen.
Kinkku sulamassa, rosolliaineksia kiehumassa, omenakastike jo tehtynä... Kun päivällä kävin hakemassa tilatut joulukalat, aurinko paistoi ihmeen kirkkaasti vaikka niin matalalta. Ja hankihan pysyy vitivalkoisena, kun uusia hiutaleita leijailee joka päivä. Tuleekohan minun elinaikanani enää tällaista joulua, vai onko nyt alkanut uusi talvijoulujen aikakausi?
*
Pakkasta oli 18 astetta, mutta viehättävä romanialais-romanityttö istui farkkusillaan kylmässä maassa Akateemista vastapäätä. Ostin hänelle pähkinä-rusinapussin joululahjaksi. Näillä romaneilla on kauniit, kiitolliset, hymyilevät silmät, jos ne pääsee näkemään.
Osaisivatpa jotain kieltä... Telkkarissa kerrottiin Nummi-Pusulasta, että eräs rinneyrittäjä oli palkannut talveksi kolme vaiko neljä romanimiestä Kalasatamasta kunnon palkalla ja hyvillä asunto-oloilla. Nämä kaverit puhuivat englantia ja olivat muutenkin koulutettuja, mekaanikkoja yms., kuulemma hyviä työntekijöitä ja itse kovin tyytyväisiä työmahdollisuuteen.
No, jos tämä Tapiolan suloinen nuori nainen osaisi englantia, en pystyisi olemaan kutsumatta häntä meille jouluksi, ja kotimme saattaisi muuttua mustalaisleiriksi.
Mutta sääli häntä on...
*
Yläkerran Aino oli eilen joulukahveilla ennen lähtöään "johonkin satavuotiaaseen torppaan Karjaalle" lastensa kutsumana. Tänään pojat tulivat iltapäiväksi, että saatiin paketoiduksi heidän lahjansa isälle ja äidille ja luetuksi loppuun 3 etsivää ja änkyttävä papukaija. Tuskin viimeinen sana oli luettu, kun pojat pyysivät seuraavaa kirjaa... Mutta se jää kyllä joulun jälkeen.
maanantai 20. joulukuuta 2010
21.12.2010
Olipa rattoisa ja rauhaisa ilta sunnuntaina kuuteen pekkaan: miehet teologeja, rouvat ei. Piispakin oli kotona sanonut, että ihanaa, kun ei tarvitse pukeutua piispallisesti.
Yritimme houkutella piispapariskuntaa hakeutumaan tänne Tapiolaan pian alkaviksi eläkevuosiksi. Suvikumpu näytti parhaita puoliaan 70 sentin pehmeän lumen alla, tosin kotikontumme nimi on vähän ristiriidassa vallitsevan olosuhteen kanssa.
Yritin tiedustella O-P:ltä, mistä johtuu, että vastaperustettu Espoon eläkepappien piiri, joka kokoontuu kerran kuussa, ei huoli meitä rouvia mukaan. P-P kakisteli, joku heitti, että siinä ja siinäkin tilaisuudessa terävimmät puheenvuorot tulivat papinpuolisoilta, ja lopulta vastaukseksi tuli, että "se nyt vaan on niin". Ihan samoilla sanoilla P:kin oli perustellut minulle asiaa.
Ymmärrän oikein hyvin, että miehillä on kiva olla jotain ihan omaa, ja keskustelut voivat olla teologisempia, mutta kun olisin niin halunnut päästä kuuntelemaan (ja kieltämättä kommentoimaan...).
*
Maanantai-aamu toi tiedon oksennustaudista S&J:n pojissa. No, ei se vielä mitään, kun ei tarvitse viettää monia vuorokausia Heathrown lentokentällä lumiesteiden vuoksi, kuten on laita useiden suomalaisten perheiden...
Koko Eurooppa on kaaoksessa lumentulon vuoksi.
*
Illalla meni ääni ja korvat soivat entistäkin heleämmin, kun taloyhtiön väki oli pakkautunut kerhohuoneeseemme melko prosenttipitoiselle glögille ja huutamaan toinen toisensa korvaan joulutoivotuksia. (Itse asiassa glögissä oli täydet 100 prosenttia eri aineksia, mutta punaviiniäkin aika suuri osa.)
Taloa ja sen väkeä kehuttiin ja hallitusta kiitettiin.
Hyvä Suvikärki!!!
Olipa rattoisa ja rauhaisa ilta sunnuntaina kuuteen pekkaan: miehet teologeja, rouvat ei. Piispakin oli kotona sanonut, että ihanaa, kun ei tarvitse pukeutua piispallisesti.
Yritimme houkutella piispapariskuntaa hakeutumaan tänne Tapiolaan pian alkaviksi eläkevuosiksi. Suvikumpu näytti parhaita puoliaan 70 sentin pehmeän lumen alla, tosin kotikontumme nimi on vähän ristiriidassa vallitsevan olosuhteen kanssa.
Yritin tiedustella O-P:ltä, mistä johtuu, että vastaperustettu Espoon eläkepappien piiri, joka kokoontuu kerran kuussa, ei huoli meitä rouvia mukaan. P-P kakisteli, joku heitti, että siinä ja siinäkin tilaisuudessa terävimmät puheenvuorot tulivat papinpuolisoilta, ja lopulta vastaukseksi tuli, että "se nyt vaan on niin". Ihan samoilla sanoilla P:kin oli perustellut minulle asiaa.
Ymmärrän oikein hyvin, että miehillä on kiva olla jotain ihan omaa, ja keskustelut voivat olla teologisempia, mutta kun olisin niin halunnut päästä kuuntelemaan (ja kieltämättä kommentoimaan...).
*
Maanantai-aamu toi tiedon oksennustaudista S&J:n pojissa. No, ei se vielä mitään, kun ei tarvitse viettää monia vuorokausia Heathrown lentokentällä lumiesteiden vuoksi, kuten on laita useiden suomalaisten perheiden...
Koko Eurooppa on kaaoksessa lumentulon vuoksi.
*
Illalla meni ääni ja korvat soivat entistäkin heleämmin, kun taloyhtiön väki oli pakkautunut kerhohuoneeseemme melko prosenttipitoiselle glögille ja huutamaan toinen toisensa korvaan joulutoivotuksia. (Itse asiassa glögissä oli täydet 100 prosenttia eri aineksia, mutta punaviiniäkin aika suuri osa.)
Taloa ja sen väkeä kehuttiin ja hallitusta kiitettiin.
Hyvä Suvikärki!!!
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
19.12.2010
Kyllä elämä voi tuoda suuria pettymyksiä: ei ollut kirkkokahvia, koska Esbo Svenska valmisteli puurojuhlaa. EI KIRKKOKAHVIA! Olin laskenut kaiken kahvin ja gluteenittoman pullan varaan... Meillä oli puoli kolmeen kestänyt kokous, ja olin nääntyä nälkään ja kahvinjanoon.
*
Vaaliryhmämme kokoontui valitsemaan ehdokkaita seurakuntayhtymän luottamustehtäviin. Minua ei ehdotettu mihinkään, kunnes oli jäljellä vain kuvataidetoimikunta. Tajusin, että se olikin ainoa, johon oikeasti halusin.
Pauli käytti puheenvuoron, että k.o. toimikunnassa on pelkkiä arkkitehtejä ja yksi kuvaamataidonopettaja, ja mukaan tarvittasiiin myös aivan tavallinen seurakuntalainen, jolla ei ole hajuakaan mistään estetiikasta, mutta joka osaa valittaa, että penkit ovat kovat... Outi ehdotti minua, ja ilmoitin heti olevani kiinnostunut. Puheenvuorossani otin kyllä kaiken ilon irti Paulin sanoista...
Sitten päätettiin vielä, että arkkitehti A. Polso on ykkösehdokas, mutta jos meiltä pääsisi kaksi, minä olisin mukana. Mikä oikein onkin.
*
Kokouksessa tuli ilmi jako enemmän ja vähemmän hurskaisiin ryhmän jäseniin ynnä seurakuntalaisiin. Pauli sanoi, että on turha yrittää nostaa äänestysprosenttia, koska niiden äänet, joilla on vain pinnallinen suhde seurakuntaan, eivät ole saman arvoisia, kuin aktiiviseurakuntalaisten. Siis kirkollisvero kelpaa kaikilta, mutta äänensä saisivat käyttää vain hurskaimmat...
Protestoin myös Päivin ajatusta, että ryhmämme pitäisi olla samaa mieltä asioista. Se nyt ei oikein onnistu, jos ollaan eri herätysliikkeistä. Ja siis kenen mieltä pitäisi olla???
*
Odottelemme piispallisia ja papillisia vieraita illaksi - hauskaa!
Kyllä elämä voi tuoda suuria pettymyksiä: ei ollut kirkkokahvia, koska Esbo Svenska valmisteli puurojuhlaa. EI KIRKKOKAHVIA! Olin laskenut kaiken kahvin ja gluteenittoman pullan varaan... Meillä oli puoli kolmeen kestänyt kokous, ja olin nääntyä nälkään ja kahvinjanoon.
*
Vaaliryhmämme kokoontui valitsemaan ehdokkaita seurakuntayhtymän luottamustehtäviin. Minua ei ehdotettu mihinkään, kunnes oli jäljellä vain kuvataidetoimikunta. Tajusin, että se olikin ainoa, johon oikeasti halusin.
Pauli käytti puheenvuoron, että k.o. toimikunnassa on pelkkiä arkkitehtejä ja yksi kuvaamataidonopettaja, ja mukaan tarvittasiiin myös aivan tavallinen seurakuntalainen, jolla ei ole hajuakaan mistään estetiikasta, mutta joka osaa valittaa, että penkit ovat kovat... Outi ehdotti minua, ja ilmoitin heti olevani kiinnostunut. Puheenvuorossani otin kyllä kaiken ilon irti Paulin sanoista...
Sitten päätettiin vielä, että arkkitehti A. Polso on ykkösehdokas, mutta jos meiltä pääsisi kaksi, minä olisin mukana. Mikä oikein onkin.
*
Kokouksessa tuli ilmi jako enemmän ja vähemmän hurskaisiin ryhmän jäseniin ynnä seurakuntalaisiin. Pauli sanoi, että on turha yrittää nostaa äänestysprosenttia, koska niiden äänet, joilla on vain pinnallinen suhde seurakuntaan, eivät ole saman arvoisia, kuin aktiiviseurakuntalaisten. Siis kirkollisvero kelpaa kaikilta, mutta äänensä saisivat käyttää vain hurskaimmat...
Protestoin myös Päivin ajatusta, että ryhmämme pitäisi olla samaa mieltä asioista. Se nyt ei oikein onnistu, jos ollaan eri herätysliikkeistä. Ja siis kenen mieltä pitäisi olla???
*
Odottelemme piispallisia ja papillisia vieraita illaksi - hauskaa!
lauantai 18. joulukuuta 2010
18.12.2010
Terveiset suoraan New Yorkista! Olimme klo 11 - 15.30 taas oopperaystäviemme kanssa Maximissa katsomassa suoraa lähetystä Metropolitanista, neljä ja puoli tuntia, joka sisälsi kaksi puolen tunnin väliaikaa. Don Carlos, tietenkin aivan maailman huippuluokkaa. Ihanaa musiikkia ja tyylikäs ylöspano.
Väliajalla yritimme viereiseen Fazerin kahvilaan, mutta se oli jo ennestään aivan tupaten täynnä. Keskustassa on vähän kahvilapulaa, kun Strindberg on remontissa, ja kansahan oli tänään kokonaisuudessaan jouluostoksilla. Monet ihmiset söivät ja joivat seisaaltaan, niin mekin...
Lopuksi käytiin vielä ravintola Vespassa syömässä.
Pyrytti, ja tuuli oli Helsinginniemellä todella pureva.
Ihanaa, kun omistaa lämpöisen kodin, joka nyttemmin on jo joulukoristeltukin!
Terveiset suoraan New Yorkista! Olimme klo 11 - 15.30 taas oopperaystäviemme kanssa Maximissa katsomassa suoraa lähetystä Metropolitanista, neljä ja puoli tuntia, joka sisälsi kaksi puolen tunnin väliaikaa. Don Carlos, tietenkin aivan maailman huippuluokkaa. Ihanaa musiikkia ja tyylikäs ylöspano.
Väliajalla yritimme viereiseen Fazerin kahvilaan, mutta se oli jo ennestään aivan tupaten täynnä. Keskustassa on vähän kahvilapulaa, kun Strindberg on remontissa, ja kansahan oli tänään kokonaisuudessaan jouluostoksilla. Monet ihmiset söivät ja joivat seisaaltaan, niin mekin...
Lopuksi käytiin vielä ravintola Vespassa syömässä.
Pyrytti, ja tuuli oli Helsinginniemellä todella pureva.
Ihanaa, kun omistaa lämpöisen kodin, joka nyttemmin on jo joulukoristeltukin!
perjantai 17. joulukuuta 2010
17.12.2010
Minulla on todistus (ja ruusu) Taiteen perusopetuksen suorittamisesta. Olen onnellinen.
*
Pikkujoulumme taiteilijaporukalla Sevillassa onnistui, kun sinne ensin pääsi. Kino Tapiolassa leffa, kirkossa konsertti, ja loput ihmiset Tapiolassa jouluostoksilla - arvasihan sen, että metrotyömaan vähentämät parkkipaikat olivat kortilla. Mutta minätyttö muistin sen metsäparkkiksen, jossa olikin tasan yksi paikka vapaana, ja tasan yksi auto jäljellä palatessa.
Tunnelma oli kiva, ja hurjasta pakkasesta huolimatta saimme vain sellofaaniin pakatut ruusumme koteihin vahingoittumattomina.
*
Eilen tunsin itseni hunnutetuksi, kun Hesan reissulla kurkistelin pyryyn hupun ja kaulurin välistä. Ei hassumpi tunne, ainakaan sillä säällä. Kävin Almian alennusmyynnin, Temperan ja Zazan, sekä ostin samaa marikangasta ikkunaverhoksi, mitä hankin vahakankaana askarteluhuoneemme lattian suojaksi. Kaunista!
*
Enpä olisi uskonut, että elämässäni ostan jotain Maskusta, ja vielä sellaisen telkkarituolin, jossa on puinen renkaanmuotoinen jalka...
Etsimme P:lle TV-tuolia, koska hänen lonkkansa kipeytyy istuessa vinosti sohvalla. Kun Zazan ja Vepsäläisen kaikki huipputyylikkäät tuolit oli istuttu ja epämukaviksi tai vielä epämukavammiksi todettu, oli pakko alkaa katsella Maskun norjalaisia Stressless- tuoleja, jotka olivat kyllä todella löhöilymukavia. Kun se tulee mustajalkaisena ja mustanahkaisena, ei se varmaan pahan näköinen ole - ja onhan meillä jo ennestään design-huonekaluja, 1700-luvun perintömööpeleitä ynnä muuta sekalaista...
Siinä sitten vietämme vanhuuttamme vuorotellen, koska kahta TV-tuolia ei oikein mahdu. Pääasiassa se on kuitenkin "Archien tuoli".
Minulla on todistus (ja ruusu) Taiteen perusopetuksen suorittamisesta. Olen onnellinen.
*
Pikkujoulumme taiteilijaporukalla Sevillassa onnistui, kun sinne ensin pääsi. Kino Tapiolassa leffa, kirkossa konsertti, ja loput ihmiset Tapiolassa jouluostoksilla - arvasihan sen, että metrotyömaan vähentämät parkkipaikat olivat kortilla. Mutta minätyttö muistin sen metsäparkkiksen, jossa olikin tasan yksi paikka vapaana, ja tasan yksi auto jäljellä palatessa.
Tunnelma oli kiva, ja hurjasta pakkasesta huolimatta saimme vain sellofaaniin pakatut ruusumme koteihin vahingoittumattomina.
*
Eilen tunsin itseni hunnutetuksi, kun Hesan reissulla kurkistelin pyryyn hupun ja kaulurin välistä. Ei hassumpi tunne, ainakaan sillä säällä. Kävin Almian alennusmyynnin, Temperan ja Zazan, sekä ostin samaa marikangasta ikkunaverhoksi, mitä hankin vahakankaana askarteluhuoneemme lattian suojaksi. Kaunista!
*
Enpä olisi uskonut, että elämässäni ostan jotain Maskusta, ja vielä sellaisen telkkarituolin, jossa on puinen renkaanmuotoinen jalka...
Etsimme P:lle TV-tuolia, koska hänen lonkkansa kipeytyy istuessa vinosti sohvalla. Kun Zazan ja Vepsäläisen kaikki huipputyylikkäät tuolit oli istuttu ja epämukaviksi tai vielä epämukavammiksi todettu, oli pakko alkaa katsella Maskun norjalaisia Stressless- tuoleja, jotka olivat kyllä todella löhöilymukavia. Kun se tulee mustajalkaisena ja mustanahkaisena, ei se varmaan pahan näköinen ole - ja onhan meillä jo ennestään design-huonekaluja, 1700-luvun perintömööpeleitä ynnä muuta sekalaista...
Siinä sitten vietämme vanhuuttamme vuorotellen, koska kahta TV-tuolia ei oikein mahdu. Pääasiassa se on kuitenkin "Archien tuoli".
tiistai 14. joulukuuta 2010
14.12.2010
Olen viimeinkin keksinyt, mikä olisi kiva ammatti, jos saisi valita uudestaan... Rupeasin taidelainaamon hoitajaksi. Saisi tavata ihmisiä ja olla tekemisissä taiteen kanssa.
*
Saimme uudet jouluvalot keittiön katajaan - kivan näköinen! Olen myös ostanut yli kaksi metriä puna-mustaa Marimekko-vahakangasta, joka peittää suurimman osan työhuoneemme lattiasta. Sen päällä mahdun maalaamaan ja lapset askartelemaan. Se on tosi hyvän näköinen! Taidan vaihtaa ikkunaverhonkin samaksi Marikankaaksi.
*
Pojat tekevät parhaillaan joulukuusenkoristeita, ja P on hakemassa pikkusiskoa viulutunnilta.
Olen viimeinkin keksinyt, mikä olisi kiva ammatti, jos saisi valita uudestaan... Rupeasin taidelainaamon hoitajaksi. Saisi tavata ihmisiä ja olla tekemisissä taiteen kanssa.
*
Saimme uudet jouluvalot keittiön katajaan - kivan näköinen! Olen myös ostanut yli kaksi metriä puna-mustaa Marimekko-vahakangasta, joka peittää suurimman osan työhuoneemme lattiasta. Sen päällä mahdun maalaamaan ja lapset askartelemaan. Se on tosi hyvän näköinen! Taidan vaihtaa ikkunaverhonkin samaksi Marikankaaksi.
*
Pojat tekevät parhaillaan joulukuusenkoristeita, ja P on hakemassa pikkusiskoa viulutunnilta.
maanantai 13. joulukuuta 2010
13.12.2010
Kymenlaakso sä... En osaa enää edes Kymenlaakson laulua! Täytyy runoilla itse:
Kymenlaaksoa yhtään parempaa ei ole laaksoa,
lukuunottamatta
(tietenkin)
Ruusulaaksoa!
*
Kouvolan Cumuluksessa sai taas (kuten yleensäkin hotelleissa) tuntea olevansa todella, TODELLA tervetullut vieras, ja että vastaanotossa vilpittömästi iloittaisiin, jos tulisimme uudestaan. Ehkä tässä piilee yksi syy siihen, miksi hotellissa on (aina silloin tällöin) niin kiva asua.
Harri Virtasen, entisen naapurinpojan, kirjoittama Kouvolan teatterin juhlanäytelmä Entäs nyt Virtanen oli hiukan pettymys. Ihmiset kyllä nauroivat valtavasti, mutta kun hyvin traaginen sukutarina oli kirjoitettu tyyliin vitsiä vitsin päälle, se tuntui ehkä vähän liialliselta. Hienovaraisempi huumori olisi ehkä sopinut paremmin. Tämä oli kuin pari tuntia kestävää sketsiä.
*
Inkeroisten kirkko täytti 100 vuotta. Taas ihailin tätä kauniissa puistossa sijaitsevaa tyylipuhdasta jugend-kirkkoa. Tehtaan kerholla oli kahvituksen lomassa kivasti kehiteltyä ohjelmaa, mm. P:tä haastateltiin hänen 70-80 -luvun muistoistaan. Mielenkiintoista! Tehtaan klubilla söimme kutsuvierasporukassa tyylikkään lounaan. Isäntä, tehtaanjohtaja, lausui meidät tervetulleeksi ja lähti saman tien kohti Helsinki-Vantaata. Mutta porukka kyllä viihdytti piispapariskuntaa ja itseämme fiksusti ja hauskasti.
*
P:n kummitätiä poikkesimme katsomaan vanhainkodissa. Hän näytti hyvinvoivalta, mutta oli väsynyt. Neuvostoliittolaiset uhkailivat, ja lääkäri oli yrittänyt tappaa hänet. Rauhallisesti hän kuitenkin kertoili näistä kamalista vaaroista!
Kymenlaakso sä... En osaa enää edes Kymenlaakson laulua! Täytyy runoilla itse:
Kymenlaaksoa yhtään parempaa ei ole laaksoa,
lukuunottamatta
(tietenkin)
Ruusulaaksoa!
*
Kouvolan Cumuluksessa sai taas (kuten yleensäkin hotelleissa) tuntea olevansa todella, TODELLA tervetullut vieras, ja että vastaanotossa vilpittömästi iloittaisiin, jos tulisimme uudestaan. Ehkä tässä piilee yksi syy siihen, miksi hotellissa on (aina silloin tällöin) niin kiva asua.
Harri Virtasen, entisen naapurinpojan, kirjoittama Kouvolan teatterin juhlanäytelmä Entäs nyt Virtanen oli hiukan pettymys. Ihmiset kyllä nauroivat valtavasti, mutta kun hyvin traaginen sukutarina oli kirjoitettu tyyliin vitsiä vitsin päälle, se tuntui ehkä vähän liialliselta. Hienovaraisempi huumori olisi ehkä sopinut paremmin. Tämä oli kuin pari tuntia kestävää sketsiä.
*
Inkeroisten kirkko täytti 100 vuotta. Taas ihailin tätä kauniissa puistossa sijaitsevaa tyylipuhdasta jugend-kirkkoa. Tehtaan kerholla oli kahvituksen lomassa kivasti kehiteltyä ohjelmaa, mm. P:tä haastateltiin hänen 70-80 -luvun muistoistaan. Mielenkiintoista! Tehtaan klubilla söimme kutsuvierasporukassa tyylikkään lounaan. Isäntä, tehtaanjohtaja, lausui meidät tervetulleeksi ja lähti saman tien kohti Helsinki-Vantaata. Mutta porukka kyllä viihdytti piispapariskuntaa ja itseämme fiksusti ja hauskasti.
*
P:n kummitätiä poikkesimme katsomaan vanhainkodissa. Hän näytti hyvinvoivalta, mutta oli väsynyt. Neuvostoliittolaiset uhkailivat, ja lääkäri oli yrittänyt tappaa hänet. Rauhallisesti hän kuitenkin kertoili näistä kamalista vaaroista!
perjantai 10. joulukuuta 2010
11.12.2010
Kananmunakatastrofi!
Kävin kirjastossa varmistamassa, että joulusta tulee ihana: lainasin seitsemän kirjaa. Kirjat ostoskärryyn, ruokaostokset päälle ja Kukkatalo Marittaan.
Minulle joulukukat ovat suorastaan jouluruokia tärkeämpiä, ja aloitin ostamalla tosi ison katajan (ehkä 80 cm) meidän keittiön ikkunalle. Kataja oli isossa purkissa täynnään märkää multaa. Se painoi! Totesin, etten jaksa millään keinolla kantaa sitä mäkeä ylös kotiin, mutta sitten keksin, että päällimmäisenä ostoskärryssä ja kärryyn sidottuna saisin sen rahdatuksi perille.
"Onko sulla mitään särkyvää siellä?" kysyi myyjä, ja minä reippaana, että ei toki.
Kotona sitten havaitsin luomumunat valuneiksi rasiaansa ja jopa siitä ulos. Sitten pesin ja kuivatin kaikki ostokset - ja kirjaston kirjat...
Suurin osa oli saanut munanvalkuaista vain kanteensa, mutta pari kirjaa oli ahminut sitä sisäänsä. Joudun tunnustamaan asian ja varmaan maksamaankin.
*
Lähdössä Kymenlaaksoon juhlimaan Inkeroisten kirkon synttäriä: 50 vuotta!
Kananmunakatastrofi!
Kävin kirjastossa varmistamassa, että joulusta tulee ihana: lainasin seitsemän kirjaa. Kirjat ostoskärryyn, ruokaostokset päälle ja Kukkatalo Marittaan.
Minulle joulukukat ovat suorastaan jouluruokia tärkeämpiä, ja aloitin ostamalla tosi ison katajan (ehkä 80 cm) meidän keittiön ikkunalle. Kataja oli isossa purkissa täynnään märkää multaa. Se painoi! Totesin, etten jaksa millään keinolla kantaa sitä mäkeä ylös kotiin, mutta sitten keksin, että päällimmäisenä ostoskärryssä ja kärryyn sidottuna saisin sen rahdatuksi perille.
"Onko sulla mitään särkyvää siellä?" kysyi myyjä, ja minä reippaana, että ei toki.
Kotona sitten havaitsin luomumunat valuneiksi rasiaansa ja jopa siitä ulos. Sitten pesin ja kuivatin kaikki ostokset - ja kirjaston kirjat...
Suurin osa oli saanut munanvalkuaista vain kanteensa, mutta pari kirjaa oli ahminut sitä sisäänsä. Joudun tunnustamaan asian ja varmaan maksamaankin.
*
Lähdössä Kymenlaaksoon juhlimaan Inkeroisten kirkon synttäriä: 50 vuotta!
10.12.2010
Eilen olisi ollut äidin nimipäivä.
*
Sivistykseni on tullut päivitetyksi. Olimme mukana ystäväpariskunnan kutsuilla Kino Tapiolassa, jossa tarjoilun ja rupattelun jälkeen nähtiin 3D-elokuva Muumipeikko ja punainen pyrstötähti. Pojat ovatkin puhuneet ihailevaan sävyyn 3D-leffoista.
Jännä kokemus, kun välillä tuntui, että vaikkapa jotain hyönteisiä lenteli ihan tuossa parin metrin päässä itsestä...
Muumilaaksokin onneksi lopulta pelastui uhkaavalta tuholta. Toivottavasti maapallolla käy yhtä hyvä tuuri, monessa mielessä. (Meksikossa on parhaillaan ilmastokokous...)
*
P:stä on tullut eskarivaari. Hän on parhaillaan lähdössä I-tytön eskariin lukemaan satua pari joulusatukirjaa kainalossaan.
Olen hyvin ylpeä hänestä, ja hänkin vaikuttaa innostuneelta!
*
Lunta on paljon ja lisää tulee, ja koko ajan puhutaan liikennekaaoksesta. Bussit kuitenkin kulkevat, ja minusta on vähän outoa, jos VR alkaa maksaa korvauksia lähiliikenteen viiden minuutin myöhästymisistä. Pahempikin voisi kohdata meitä, kuten Muumilaaksosta opimme.
Eilen olisi ollut äidin nimipäivä.
*
Sivistykseni on tullut päivitetyksi. Olimme mukana ystäväpariskunnan kutsuilla Kino Tapiolassa, jossa tarjoilun ja rupattelun jälkeen nähtiin 3D-elokuva Muumipeikko ja punainen pyrstötähti. Pojat ovatkin puhuneet ihailevaan sävyyn 3D-leffoista.
Jännä kokemus, kun välillä tuntui, että vaikkapa jotain hyönteisiä lenteli ihan tuossa parin metrin päässä itsestä...
Muumilaaksokin onneksi lopulta pelastui uhkaavalta tuholta. Toivottavasti maapallolla käy yhtä hyvä tuuri, monessa mielessä. (Meksikossa on parhaillaan ilmastokokous...)
*
P:stä on tullut eskarivaari. Hän on parhaillaan lähdössä I-tytön eskariin lukemaan satua pari joulusatukirjaa kainalossaan.
Olen hyvin ylpeä hänestä, ja hänkin vaikuttaa innostuneelta!
*
Lunta on paljon ja lisää tulee, ja koko ajan puhutaan liikennekaaoksesta. Bussit kuitenkin kulkevat, ja minusta on vähän outoa, jos VR alkaa maksaa korvauksia lähiliikenteen viiden minuutin myöhästymisistä. Pahempikin voisi kohdata meitä, kuten Muumilaaksosta opimme.
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
8.12.2010
Kuulohavaintojen perusteella voisin kuvitella viettäväni kesää mökillä, kun kaksi moottorisahaa pörrää pihassamme... Kun ottaa näköhavainnon mukaan, voisi luulla olevansa melkein uppeluksissa mökissä, jonka oveakaan ei saisi lumenpaljoudelta auki...
*
Kaksi miestä oli paksun ovensuukoivumme kimpussa, kun olin aamupäivällä lähdössä hiuksia leikkauttamaan. Kysyin ovenraosta, uskaltaako tulla, ja sain luvan metsureilta. Mutta kun olin kävellyt muutaman metrin, havaitsin, että hanskat olivat jääneet toisen takin taskuun.
Puujättiläisen sahaamisessa menisi vielä aikaa, mutta en toisaalta uskaltanut enää sen altakaan kulkea. Niinpä tein päivän asiointimatkan paljain käsin, eikä kovin kylmäkään tullut.
Olen veljeni sisko: J kulki koululaisena talvet pitkät paljain käsin. Eikäpä lapsenlapsillakaan aina käsineitä ole.
*
Olen Tollen kirjan (Läsnäolon voima) viimeisillä sivuilla, ja se on kyllä tehnyt minuun vaikutuksen. Se, mitä hän sanoo läsnäoloksi tai sisäiseksi rauhaksi tai valaistumiseksi, on minusta ihan sama asia, kuin kokemus yhteydestä Jumalaan. Käsittääkseni se on mielenterveyden peruskivi, muun muassa. Mitä enemmän ihminen pystyy tätä hetkessä läsnä olemista tai yhteyttä Jumalaan kokemaan, sitä terveempi hän on.
Kuulohavaintojen perusteella voisin kuvitella viettäväni kesää mökillä, kun kaksi moottorisahaa pörrää pihassamme... Kun ottaa näköhavainnon mukaan, voisi luulla olevansa melkein uppeluksissa mökissä, jonka oveakaan ei saisi lumenpaljoudelta auki...
*
Kaksi miestä oli paksun ovensuukoivumme kimpussa, kun olin aamupäivällä lähdössä hiuksia leikkauttamaan. Kysyin ovenraosta, uskaltaako tulla, ja sain luvan metsureilta. Mutta kun olin kävellyt muutaman metrin, havaitsin, että hanskat olivat jääneet toisen takin taskuun.
Puujättiläisen sahaamisessa menisi vielä aikaa, mutta en toisaalta uskaltanut enää sen altakaan kulkea. Niinpä tein päivän asiointimatkan paljain käsin, eikä kovin kylmäkään tullut.
Olen veljeni sisko: J kulki koululaisena talvet pitkät paljain käsin. Eikäpä lapsenlapsillakaan aina käsineitä ole.
*
Olen Tollen kirjan (Läsnäolon voima) viimeisillä sivuilla, ja se on kyllä tehnyt minuun vaikutuksen. Se, mitä hän sanoo läsnäoloksi tai sisäiseksi rauhaksi tai valaistumiseksi, on minusta ihan sama asia, kuin kokemus yhteydestä Jumalaan. Käsittääkseni se on mielenterveyden peruskivi, muun muassa. Mitä enemmän ihminen pystyy tätä hetkessä läsnä olemista tai yhteyttä Jumalaan kokemaan, sitä terveempi hän on.
tiistai 7. joulukuuta 2010
7.12.2010
Väinö Linnan pääteokset ovat olleet yksiä merkittävimpiä elämässäni. Pohjantähdestä opin Suomen historiaa enemmän kuin mistään muusta, ja Tuntematon järkytti minua nuorena valtavasti.
Elokuvana en usko katsoneeni vanhaa Tuntematonta kuin kerran tai kaksi nuorena. En halua kokea uudestaan, kuinka silloin niin rakastamani näyttelijät kaatuvat ja haavoittuvat, ne velikullat. En myöskään halunnut katsoa Tali-Ihantalaa, siinähän ovat kaikki nykyiset lempinäyttelijäni. Sen sijaan Rukajärven tien katsoin uutuutena. Peter Franzen ja se yksi Pölösen paljon käyttämä huippunäyttelijä eivät olleet ennen Rukajärveä minulle tuttuja... Mutta kyllä Irina Björklundin esittämän lotan kohtalo otti koville.
*
Nyt on satanut märempää lunta. Sitä roikkuu puissa ihan riekaleina, ja parvekkeemme kaide ja kukat ovat valtavan lumikerroksen alla. Älkää nyt tulko oravat siihen juoksemaan, että upea näkymä säilyy.
*
Eevan sisko piti tänään käsityötaiteesta luennon, joka jäi syksymmällä väliin. Hänhän on varsinaisesti valokuvataiteilija tai lienee alan professori. Niinpä hänellä oli valokuvia lapsuudestaan, kun hän kertoi millaisia vaatteita äidit ja tädit sodan aikaisille ja -jälkeisille lapsilleen ompelivat.
Yhdessä kuvassa Eeva ja tämä Leena istuivat pihakeinussa kahden puolen naapurinpoikaa, jota kumpikin yritti kiskoa itselleen. Tyttöjen tukat oli kesäksi ajettu puliksi, "jotta kasvaisivat paksummiksi", niin kuin silloin luultiin. Leenalle tosin oli jätetty tupsukka "tukistamista varten"!!
Ja kuvassa Eevalla oli suu sepposen selällään, niin kuin edelleenkin nauraessa on!
Väinö Linnan pääteokset ovat olleet yksiä merkittävimpiä elämässäni. Pohjantähdestä opin Suomen historiaa enemmän kuin mistään muusta, ja Tuntematon järkytti minua nuorena valtavasti.
Elokuvana en usko katsoneeni vanhaa Tuntematonta kuin kerran tai kaksi nuorena. En halua kokea uudestaan, kuinka silloin niin rakastamani näyttelijät kaatuvat ja haavoittuvat, ne velikullat. En myöskään halunnut katsoa Tali-Ihantalaa, siinähän ovat kaikki nykyiset lempinäyttelijäni. Sen sijaan Rukajärven tien katsoin uutuutena. Peter Franzen ja se yksi Pölösen paljon käyttämä huippunäyttelijä eivät olleet ennen Rukajärveä minulle tuttuja... Mutta kyllä Irina Björklundin esittämän lotan kohtalo otti koville.
*
Nyt on satanut märempää lunta. Sitä roikkuu puissa ihan riekaleina, ja parvekkeemme kaide ja kukat ovat valtavan lumikerroksen alla. Älkää nyt tulko oravat siihen juoksemaan, että upea näkymä säilyy.
*
Eevan sisko piti tänään käsityötaiteesta luennon, joka jäi syksymmällä väliin. Hänhän on varsinaisesti valokuvataiteilija tai lienee alan professori. Niinpä hänellä oli valokuvia lapsuudestaan, kun hän kertoi millaisia vaatteita äidit ja tädit sodan aikaisille ja -jälkeisille lapsilleen ompelivat.
Yhdessä kuvassa Eeva ja tämä Leena istuivat pihakeinussa kahden puolen naapurinpoikaa, jota kumpikin yritti kiskoa itselleen. Tyttöjen tukat oli kesäksi ajettu puliksi, "jotta kasvaisivat paksummiksi", niin kuin silloin luultiin. Leenalle tosin oli jätetty tupsukka "tukistamista varten"!!
Ja kuvassa Eevalla oli suu sepposen selällään, niin kuin edelleenkin nauraessa on!
maanantai 6. joulukuuta 2010
6.12.2010
Ei ylennystä puolustusvoimissa, ei edes Espoo-mitalia. Aina yhtä pettymystä nämä itsenäisyyspäivät... Mutta hanki paksunee taivaan täydeltä, ja Espoo Areenan itsenäisyyskonsertti oli hieno.
Linnan juhlissa on bongattavana kummitäti, sisko miehineen, pikkuserkku ja ystävä miehineen, ynnä sadat julkkikset. Alan valmistautua telkkarin tihruamista varten: iltapesu, yöpuku ja kupponen kuumaa!
Ei ylennystä puolustusvoimissa, ei edes Espoo-mitalia. Aina yhtä pettymystä nämä itsenäisyyspäivät... Mutta hanki paksunee taivaan täydeltä, ja Espoo Areenan itsenäisyyskonsertti oli hieno.
Linnan juhlissa on bongattavana kummitäti, sisko miehineen, pikkuserkku ja ystävä miehineen, ynnä sadat julkkikset. Alan valmistautua telkkarin tihruamista varten: iltapesu, yöpuku ja kupponen kuumaa!
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
5.12.2010
Tyttären syntymäpäivä. En vielä saanut kiinni puhelimitse. Iloitsen jo ennen keskusteluamme siitä, että hän on eilen ollut katsomassa suosittelemamme Kosto-elokuvan - yksi parhaista, mitä koskaan olemme nähneet.
*
Tyttärentyttären kanssa puolestamme olimme eilen kulttuurimatkalla Sanomatalon näyttelyssä ja Kansallisteatterissa katsomassa Tiitiäisen satupuuta. Pikkuneiti on tosi orientoitunut: "Tässä teatterissa olen ollut Mummin kanssa ennenkin". "Joo, kyllä minä tiedän, että tämä on Mannerheimintie, ja nyt ollaan Töölössä." (Palasimme 195:llä.)Ja kun näytin hänelle bussissa mainosta, jossa oli Helsingin Tuomiokirkko, hän katsoi minua hämmästyneenä: "Kyllähän minä sen olen nähnyt silloin, kun oltiin joulukatua katsomassa" (josta on 2-3 vuotta...)
*
Minulla on taas mielenrauha: joulupukin paja eli lahjapakkaamo on poistunut lasipöydältämme, ja lahjat ovat paperikasseissa makkarin kaappien päällä. Inhoan sitä sotkua, minkä lahjapaperiröykkiöt yms muodostavat kauniissa olohuoneessamme.
Olen joskus ostanut kai jostain tiimari-tyyppisestä rullakaupalla tosi huonoa lahjapaperia, joka repeilee väkisinkin. Nyt se on loppu! Seuraavina jouluina pakkaan lahjat voimapaperiin ja koristelen leveällä punaisella nauhalla.
Havaitsin tänä vuonna myös, kuinka vanhaksi tässä eletään. Ostin kauan sitten erivärisiä jättirullia lahjanauhaa ja muistan ajatelleeni, että ne riittävät loppuelämäkseni. No, kaikki ovat lopussa ja uusia jouduttu hankkimaan - vaihtelun vuoksi tosi kivaa!
Näin voi käydä hyvin suunnitelmalliselle ihmiselle...
*
A-täti soitti jo kolmannen kerran Isän kanssa -kirjan tiimoilta ja sanoi, että tarkkanäköisyyteni järkyttää häntä kovasti... Toivottavasti suvun vanhat tädit pysyvät järkytyksiltään hengissä.
*
Lumista - P lähti hiihtämään.
Tyttären syntymäpäivä. En vielä saanut kiinni puhelimitse. Iloitsen jo ennen keskusteluamme siitä, että hän on eilen ollut katsomassa suosittelemamme Kosto-elokuvan - yksi parhaista, mitä koskaan olemme nähneet.
*
Tyttärentyttären kanssa puolestamme olimme eilen kulttuurimatkalla Sanomatalon näyttelyssä ja Kansallisteatterissa katsomassa Tiitiäisen satupuuta. Pikkuneiti on tosi orientoitunut: "Tässä teatterissa olen ollut Mummin kanssa ennenkin". "Joo, kyllä minä tiedän, että tämä on Mannerheimintie, ja nyt ollaan Töölössä." (Palasimme 195:llä.)Ja kun näytin hänelle bussissa mainosta, jossa oli Helsingin Tuomiokirkko, hän katsoi minua hämmästyneenä: "Kyllähän minä sen olen nähnyt silloin, kun oltiin joulukatua katsomassa" (josta on 2-3 vuotta...)
*
Minulla on taas mielenrauha: joulupukin paja eli lahjapakkaamo on poistunut lasipöydältämme, ja lahjat ovat paperikasseissa makkarin kaappien päällä. Inhoan sitä sotkua, minkä lahjapaperiröykkiöt yms muodostavat kauniissa olohuoneessamme.
Olen joskus ostanut kai jostain tiimari-tyyppisestä rullakaupalla tosi huonoa lahjapaperia, joka repeilee väkisinkin. Nyt se on loppu! Seuraavina jouluina pakkaan lahjat voimapaperiin ja koristelen leveällä punaisella nauhalla.
Havaitsin tänä vuonna myös, kuinka vanhaksi tässä eletään. Ostin kauan sitten erivärisiä jättirullia lahjanauhaa ja muistan ajatelleeni, että ne riittävät loppuelämäkseni. No, kaikki ovat lopussa ja uusia jouduttu hankkimaan - vaihtelun vuoksi tosi kivaa!
Näin voi käydä hyvin suunnitelmalliselle ihmiselle...
*
A-täti soitti jo kolmannen kerran Isän kanssa -kirjan tiimoilta ja sanoi, että tarkkanäköisyyteni järkyttää häntä kovasti... Toivottavasti suvun vanhat tädit pysyvät järkytyksiltään hengissä.
*
Lumista - P lähti hiihtämään.
perjantai 3. joulukuuta 2010
3.12.2010
Viimeisen Iiron ryhmän jälkeen käväisin Ornamon myyjäisissä kaupungintalolla (hieno!). Aikaa oli liian vähän, joten kaikki rahat säästyivät. Tapasin kuitenkin pääkohteen, keraamikko-pikkuserkun, ja kuulin, että kummitätiä on kohdannut ihmeellinen onni: löytynyt sattumalta vanha tuttu, entinen kotiavustaja, joka haluaa alkaa auttaa kummitätiä jokapäiväisissä ongelmissa.
Onko niin, että oikein valoisien ja positiivisten ihmisten elämässä asiat järjestyvät ikään kuin "itsestään". Vetävätkö he jotenkin siunausta ja johdatusta puoleensa?
*
Sitten juoksujalkaa Sanomatalon aulaan valvojaksi EspooArtin vuosinäyttelyyn. Toisena valvojana oli kiva jopa minuakin vanhempi rouva, jonka kanssa oli hauska jutustella se kolme tuntia. Tämä L ja minä löysimme toisemme monessa asiassa: olemme väri-ihmisiä, ja molemmat olemme olleet englannin opettajia, hän Tapiolan yhteiskoulussa. Valkotukkainen sirkeä minihameeseen ja punaisiin saappaisiin pukeutuva pikkuinen vanha rouva!
Meillä on hauska, monipuolinen ja tasokas näyttely!
Viimeisen Iiron ryhmän jälkeen käväisin Ornamon myyjäisissä kaupungintalolla (hieno!). Aikaa oli liian vähän, joten kaikki rahat säästyivät. Tapasin kuitenkin pääkohteen, keraamikko-pikkuserkun, ja kuulin, että kummitätiä on kohdannut ihmeellinen onni: löytynyt sattumalta vanha tuttu, entinen kotiavustaja, joka haluaa alkaa auttaa kummitätiä jokapäiväisissä ongelmissa.
Onko niin, että oikein valoisien ja positiivisten ihmisten elämässä asiat järjestyvät ikään kuin "itsestään". Vetävätkö he jotenkin siunausta ja johdatusta puoleensa?
*
Sitten juoksujalkaa Sanomatalon aulaan valvojaksi EspooArtin vuosinäyttelyyn. Toisena valvojana oli kiva jopa minuakin vanhempi rouva, jonka kanssa oli hauska jutustella se kolme tuntia. Tämä L ja minä löysimme toisemme monessa asiassa: olemme väri-ihmisiä, ja molemmat olemme olleet englannin opettajia, hän Tapiolan yhteiskoulussa. Valkotukkainen sirkeä minihameeseen ja punaisiin saappaisiin pukeutuva pikkuinen vanha rouva!
Meillä on hauska, monipuolinen ja tasokas näyttely!
torstai 2. joulukuuta 2010
2.12.2010
Kyllä Mummon elämässä on suuria hetkiä. Sain olla eilen ostamassa pojille (8, 10) heidän ensimmäiset juhlakenkänsä: mustat, hienot, tukevat pukukengät. Voi että pojat olivat ihania niitä sovitellessaan!
Syy moiseen on heidän koulunsa tänään vietetyt 50-vuotisjuhlat, jossa pojat tanssivat ja O soitti selloa. Sitä varten ostimme vielä mustan nuottikansion.
Hauska kuulla huomenna, millaiset juhlat ovat olleet!
*
Tänään tapasin vihdoin luokkakaverini T:n, jonka äiti on ollut 8 vuotta Helmikodissa ja siis yhtaikaa isän kanssa koko isän siellä oloajan. Olen nähnyt T:n ainakin joulujuhlissa, ja kiinnittänyt huomioni touhukkaaseen ja tarmokkaaseen fiksun oloiseen rouvaan, mutta eihän minulla tietenkään ole välähtänyt, että hän voisi olla luokkakaverini keskikoulusta...
Hänen äitinsä Tellervon ovessa luki tuttu sukunimi, mutta en ikinä tullut vilkaisseeksi sitä! Vasta isän kuolinilmoituksesta T oli tajunnut, kenen isä Helmikodin Sulo oli! Äitihän vietti paljon aikaa Helmikodissa, ja T ja hän olivat oikein ystävystyneet - tietämättä viidestä yhteisestä kouluvuodestani T:n kanssa.
*
Olimme ensin Kannelmäen kirkolla seniorien laulutilaisuudessa, jonka kanttori veti paitsi tietysti muutenkin asiantuntevasti, myös taitavasti aktivoiden meitä senioreja. Aloitimme Hoosiannalla, jatkoimme kansanlauluilla ja iskelmillä, tällä kertaa Lappiin ja Karjalaan liittyvillä, ja lopuksi vedettiin lähestyvän Itsenäisyyspäivän tiimoilta kaikki juhlavimmat isänmaalliset laulut: Siniristilippumme, Kuullos pyhä vala, Finlandia ja Maammelaulu oikein seisten. Välissä luokkakaverini, entinen jumppamaikka, veti pienen taukojumpan. Sitten kahvia ja pullaa!
Jatkettiin Palvelutaloon, jossa T miehineen on asunut jo 8 vuotta 71 neliön osakkeessa. Kävimme ruokalassa syömässä ja yläkerrassa joimme vielä glögiä. Kävi ilmi, että T on talon puuhanainen, joka järjestää tilaisuuksia ja hankkii esiintyjiä ahkerasti.
Hassuinta oli, että T ja miehensä ovat viettäneet 8 kesää Barösundin kaupan vieressä vuokrahuvilassa... On varmaan kaupalla nähty...
Kyllä Mummon elämässä on suuria hetkiä. Sain olla eilen ostamassa pojille (8, 10) heidän ensimmäiset juhlakenkänsä: mustat, hienot, tukevat pukukengät. Voi että pojat olivat ihania niitä sovitellessaan!
Syy moiseen on heidän koulunsa tänään vietetyt 50-vuotisjuhlat, jossa pojat tanssivat ja O soitti selloa. Sitä varten ostimme vielä mustan nuottikansion.
Hauska kuulla huomenna, millaiset juhlat ovat olleet!
*
Tänään tapasin vihdoin luokkakaverini T:n, jonka äiti on ollut 8 vuotta Helmikodissa ja siis yhtaikaa isän kanssa koko isän siellä oloajan. Olen nähnyt T:n ainakin joulujuhlissa, ja kiinnittänyt huomioni touhukkaaseen ja tarmokkaaseen fiksun oloiseen rouvaan, mutta eihän minulla tietenkään ole välähtänyt, että hän voisi olla luokkakaverini keskikoulusta...
Hänen äitinsä Tellervon ovessa luki tuttu sukunimi, mutta en ikinä tullut vilkaisseeksi sitä! Vasta isän kuolinilmoituksesta T oli tajunnut, kenen isä Helmikodin Sulo oli! Äitihän vietti paljon aikaa Helmikodissa, ja T ja hän olivat oikein ystävystyneet - tietämättä viidestä yhteisestä kouluvuodestani T:n kanssa.
*
Olimme ensin Kannelmäen kirkolla seniorien laulutilaisuudessa, jonka kanttori veti paitsi tietysti muutenkin asiantuntevasti, myös taitavasti aktivoiden meitä senioreja. Aloitimme Hoosiannalla, jatkoimme kansanlauluilla ja iskelmillä, tällä kertaa Lappiin ja Karjalaan liittyvillä, ja lopuksi vedettiin lähestyvän Itsenäisyyspäivän tiimoilta kaikki juhlavimmat isänmaalliset laulut: Siniristilippumme, Kuullos pyhä vala, Finlandia ja Maammelaulu oikein seisten. Välissä luokkakaverini, entinen jumppamaikka, veti pienen taukojumpan. Sitten kahvia ja pullaa!
Jatkettiin Palvelutaloon, jossa T miehineen on asunut jo 8 vuotta 71 neliön osakkeessa. Kävimme ruokalassa syömässä ja yläkerrassa joimme vielä glögiä. Kävi ilmi, että T on talon puuhanainen, joka järjestää tilaisuuksia ja hankkii esiintyjiä ahkerasti.
Hassuinta oli, että T ja miehensä ovat viettäneet 8 kesää Barösundin kaupan vieressä vuokrahuvilassa... On varmaan kaupalla nähty...
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
1.12.2010
Oskarinpäivä, ja P:n kummitädin 85-vuotispäivä, jota P kävi juhlimassa. Minä puolestani kävelin poikien kanssa K-kenkään, ja pojat saivat koulun 50-vuotisjuhlatanssiaisiin ensimmäiset pukukenkänsä. "Puku" on kuitenkin vain valkoinen paita ja sammarit.
Voi että pojat olivat kivan näköisiä hienoissa mustissa kengissään!
O:lle ostettiin myös esiintymistä varten musta kansio nuoteille.
*
Muuten olenkin roikkunut kiinni luurissa: yksi suvun tädeistä ei pärjää, mutta ei ole suostunut menemään jonoon hoitokotiin. Toinen täti nääntyy yrittäessään huolehtia hänestä.
Tilanne alkaa selkiytyä: hoitokotisuostumus häämöttää, ja uupunut täti on luvannut huolehtia jaksamisestaan.
*
Lunta ja kirkkaita päiviä! Adventtiaikaa parhaimmillaan.
*
I-tyttö (6) sanoi: "Minä en kyllä ymmärrä mitä se joulupukki jouluun kuuluu, kun jouluhan on Jeesuksen syntymäpäivä."
Oskarinpäivä, ja P:n kummitädin 85-vuotispäivä, jota P kävi juhlimassa. Minä puolestani kävelin poikien kanssa K-kenkään, ja pojat saivat koulun 50-vuotisjuhlatanssiaisiin ensimmäiset pukukenkänsä. "Puku" on kuitenkin vain valkoinen paita ja sammarit.
Voi että pojat olivat kivan näköisiä hienoissa mustissa kengissään!
O:lle ostettiin myös esiintymistä varten musta kansio nuoteille.
*
Muuten olenkin roikkunut kiinni luurissa: yksi suvun tädeistä ei pärjää, mutta ei ole suostunut menemään jonoon hoitokotiin. Toinen täti nääntyy yrittäessään huolehtia hänestä.
Tilanne alkaa selkiytyä: hoitokotisuostumus häämöttää, ja uupunut täti on luvannut huolehtia jaksamisestaan.
*
Lunta ja kirkkaita päiviä! Adventtiaikaa parhaimmillaan.
*
I-tyttö (6) sanoi: "Minä en kyllä ymmärrä mitä se joulupukki jouluun kuuluu, kun jouluhan on Jeesuksen syntymäpäivä."
maanantai 29. marraskuuta 2010
30.11.2010
Kutsuin piispapariskuntamme kylään yhden toisen ystäväpariskunnan kanssa viimeisenä adventtisunnuntaina. Rouva piispa toivoi, että saisivat tulla ihan rennosti ja kodikkaasti, kun joutuvat niin paljon olemaan juhlinnan virallisina kohteina.
Yöllä näin unta, että nuuksiolaiset ystävämme olivat meillä kylässä. Olin päättänyt ottaa tarjoilun kevyeltä kannalta, sillä eiväthän tämän ikäiset niin paljon syö. Ystävät kuitenkin totesivat kahvipöydän nähtyään, että tämä ei kyllä heille riitä. He ovat tulleet syömään kunnolla, ja nälän pitäisi pysyä poissa aamuyöhön, sillä he aikovat vähän viipyä...
*
Paukkupakkasessa marssimme eilen illalla Tapiolan kirkkoon, jonne pankkimme Sampo oli meidät kutsunut Juvenalia-kuoron joulukonserttiin. (Vähintä, mitä voivat hyväksemme tehdä, kun maksavat niin surkeita korkojakin.) Kirkko oli täynnä ja joulutunnelmaan päästiin, vaikka takanani kaksi tätiä jutteli koko ajan... Ja minä kun haluan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
*
Tollen kirja sen kun käy mielenkiintoisemmaksi. Se ei mielestäni ole minkäänlaisessa ristiriidassa kristinuskon kanssa, jossa päin vastoin usein vaikeutetaan ihmisen luonnollista läheisyydentunnetta ja antautumista Suurempaan Voimaan monimutkaisella ajattelulla yksinkertaisen kokemisen sijaan.
Kutsuin piispapariskuntamme kylään yhden toisen ystäväpariskunnan kanssa viimeisenä adventtisunnuntaina. Rouva piispa toivoi, että saisivat tulla ihan rennosti ja kodikkaasti, kun joutuvat niin paljon olemaan juhlinnan virallisina kohteina.
Yöllä näin unta, että nuuksiolaiset ystävämme olivat meillä kylässä. Olin päättänyt ottaa tarjoilun kevyeltä kannalta, sillä eiväthän tämän ikäiset niin paljon syö. Ystävät kuitenkin totesivat kahvipöydän nähtyään, että tämä ei kyllä heille riitä. He ovat tulleet syömään kunnolla, ja nälän pitäisi pysyä poissa aamuyöhön, sillä he aikovat vähän viipyä...
*
Paukkupakkasessa marssimme eilen illalla Tapiolan kirkkoon, jonne pankkimme Sampo oli meidät kutsunut Juvenalia-kuoron joulukonserttiin. (Vähintä, mitä voivat hyväksemme tehdä, kun maksavat niin surkeita korkojakin.) Kirkko oli täynnä ja joulutunnelmaan päästiin, vaikka takanani kaksi tätiä jutteli koko ajan... Ja minä kun haluan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
*
Tollen kirja sen kun käy mielenkiintoisemmaksi. Se ei mielestäni ole minkäänlaisessa ristiriidassa kristinuskon kanssa, jossa päin vastoin usein vaikeutetaan ihmisen luonnollista läheisyydentunnetta ja antautumista Suurempaan Voimaan monimutkaisella ajattelulla yksinkertaisen kokemisen sijaan.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
28.11.2010
Ensimmäinen adventti, Tapiolan kirkon käyttöön vihkimisestä 45 vuotta ja isän kuolemasta tasan vuosi.
Olimme Hoosianna-kirkossa ja sen jälkeen 7 hengen porukalla (mukana H-sisko) Gardenissa kirkkokahvilla.
Kirkas, kylmä, aurinkoinen päivä, joka nyt tässä kolmen jälkeen jo kovasti hämärtää.
*
Olen lukenut kiinnostuneena Eckhart Tollen Läsnäolon voima -kirjaa. Totta joka sana. Eri sanoin paljolti samaa asiaa kuin integraalisessa psykoanalyysissä. Tässä on kuitenkin löydetty "helpompi tie", kun ihmisen melkein ainoana ongelmana nähdään se, ettemme ole useinkaan läsnä tässä hetkessä.
Tämä oivallus on tehty moneen kertaan, mutta Tolle kirjoittaa aika selkeästi ja antaa käytännön vinkkejä, miten erottaa "mielen kärsimys" "aidosta olemisesta".
*
Kysyn mielessäni, että kun on tällaisia hyviä henkisiä opettajia, niin mihin kristinuskoa tarvitaan. Koen nimittäin "läsnäolon tässä hetkessä" samaksi kuin olemisen "Jumalan kämmenellä" tai Tuntematonta sotilasta lainatakseni "suuremmas käres".
Jos pitäisi perustella jollekulle, joka (kuten kai jokainen joskus) epäilee Jumalan olemassaoloa, miksi valitsen kristinuskon, niin sanoisin kai jotain tällaista:
1. Ensinnäkin, kristittyjä me perussuomalaiset (eli siis persut!) olemme hyvin syvästi kulttuuriltamme, joka juontaa vuosisatojen takaa. Ateisti käyttää huomaamattaan lainoja raamatusta, eikä puhetta juurikaan tule pidettyä ilman jotakin raamatusta lainattua ilmausta. Oletteko joskus sanoneet esimerkiksi "Valoa kansalle!"
Kristinuskon valtavaa vaikutusta kulttuuriin ei voi sivuuttaa. Uskontoomme pohjautuva suurenmoinen musiikki, kuvataide, upea arkkitehtuuri...
2. Uskoipa Jumalaan tai ei, historiallisena henkilönä Jeesus on erinomaisen vahvasti todistettu henkilö. Hän on elänyt maan päällä, ja useat evankelistat ovat kirjoittaneet melko yhtenevästi siitä, mitä hän on tehnyt ja puhunut.
3. Evankeliumien keskeinen sanoma on rautaa! Kaikki sopii myös yks´ yhteen modernin psykologian kanssa. Ihminen voi hyvin, kun hän suostuu vastaanottamaan anteeksiannon (tultuaan virheistään tietoiseksi) ja kun hän toimii lähimmäisensäkin hyväksi.
4. Jumala ja iäisyyden näkökulma ovat salaisuuksia, joita emme voi vuorenvarmasti tietää. Usko saa olla heikkoa hapuilua. Tahto, toivominen riittää, se että en sulje pois Jumalan olemassaolon mahdollisuutta.
5. Eikö Tollen "läsnä oleminen hetkessä" ole juuri elämistä, elämän lahjan vastaanottamista? Eikö Tollen "mieli" ole juuri yritystä vääntää Jumalan lahjaa, tätä hetkeä, toiseksi kuin se on? Eikö "läsnä oleminen hetkessä" väkisinkin tuo ihmisen mieleen iloa ja kiitollisuutta?
Kenelle silloin olemme kiitollisia? Voisiko kiitollisuutemme kohdetta sanoa Jumalaksi?
4. Ihmisen psyykkisen terveyden kannalta on tärkeää, ettei hän koe olevansa maailmansa keskipiste (itse oma epäjumalansa). Se, että uskoo johonkin suurempaan voimaan kuin oma itse, pitää ihmistä tasapainossa. Vaikka siihen voimaan, joka on antanut minulle tämän hetken!
Ensimmäinen adventti, Tapiolan kirkon käyttöön vihkimisestä 45 vuotta ja isän kuolemasta tasan vuosi.
Olimme Hoosianna-kirkossa ja sen jälkeen 7 hengen porukalla (mukana H-sisko) Gardenissa kirkkokahvilla.
Kirkas, kylmä, aurinkoinen päivä, joka nyt tässä kolmen jälkeen jo kovasti hämärtää.
*
Olen lukenut kiinnostuneena Eckhart Tollen Läsnäolon voima -kirjaa. Totta joka sana. Eri sanoin paljolti samaa asiaa kuin integraalisessa psykoanalyysissä. Tässä on kuitenkin löydetty "helpompi tie", kun ihmisen melkein ainoana ongelmana nähdään se, ettemme ole useinkaan läsnä tässä hetkessä.
Tämä oivallus on tehty moneen kertaan, mutta Tolle kirjoittaa aika selkeästi ja antaa käytännön vinkkejä, miten erottaa "mielen kärsimys" "aidosta olemisesta".
*
Kysyn mielessäni, että kun on tällaisia hyviä henkisiä opettajia, niin mihin kristinuskoa tarvitaan. Koen nimittäin "läsnäolon tässä hetkessä" samaksi kuin olemisen "Jumalan kämmenellä" tai Tuntematonta sotilasta lainatakseni "suuremmas käres".
Jos pitäisi perustella jollekulle, joka (kuten kai jokainen joskus) epäilee Jumalan olemassaoloa, miksi valitsen kristinuskon, niin sanoisin kai jotain tällaista:
1. Ensinnäkin, kristittyjä me perussuomalaiset (eli siis persut!) olemme hyvin syvästi kulttuuriltamme, joka juontaa vuosisatojen takaa. Ateisti käyttää huomaamattaan lainoja raamatusta, eikä puhetta juurikaan tule pidettyä ilman jotakin raamatusta lainattua ilmausta. Oletteko joskus sanoneet esimerkiksi "Valoa kansalle!"
Kristinuskon valtavaa vaikutusta kulttuuriin ei voi sivuuttaa. Uskontoomme pohjautuva suurenmoinen musiikki, kuvataide, upea arkkitehtuuri...
2. Uskoipa Jumalaan tai ei, historiallisena henkilönä Jeesus on erinomaisen vahvasti todistettu henkilö. Hän on elänyt maan päällä, ja useat evankelistat ovat kirjoittaneet melko yhtenevästi siitä, mitä hän on tehnyt ja puhunut.
3. Evankeliumien keskeinen sanoma on rautaa! Kaikki sopii myös yks´ yhteen modernin psykologian kanssa. Ihminen voi hyvin, kun hän suostuu vastaanottamaan anteeksiannon (tultuaan virheistään tietoiseksi) ja kun hän toimii lähimmäisensäkin hyväksi.
4. Jumala ja iäisyyden näkökulma ovat salaisuuksia, joita emme voi vuorenvarmasti tietää. Usko saa olla heikkoa hapuilua. Tahto, toivominen riittää, se että en sulje pois Jumalan olemassaolon mahdollisuutta.
5. Eikö Tollen "läsnä oleminen hetkessä" ole juuri elämistä, elämän lahjan vastaanottamista? Eikö Tollen "mieli" ole juuri yritystä vääntää Jumalan lahjaa, tätä hetkeä, toiseksi kuin se on? Eikö "läsnä oleminen hetkessä" väkisinkin tuo ihmisen mieleen iloa ja kiitollisuutta?
Kenelle silloin olemme kiitollisia? Voisiko kiitollisuutemme kohdetta sanoa Jumalaksi?
4. Ihmisen psyykkisen terveyden kannalta on tärkeää, ettei hän koe olevansa maailmansa keskipiste (itse oma epäjumalansa). Se, että uskoo johonkin suurempaan voimaan kuin oma itse, pitää ihmistä tasapainossa. Vaikka siihen voimaan, joka on antanut minulle tämän hetken!
lauantai 27. marraskuuta 2010
27.11.2010
Olen vihdoinkin kirjoittanut menestysteoksen. Lähetin vanhalle polvelle Isän kanssa kirjan joululahjaksi jo pari päivää sitten, koska hehän saattavat kuolla milloin tahansa... Tänään olen puhunut pitkät puhelut naapurimme SI:n kanssa (isän ja äidin opiskelutovereita) ja lauttasaarelaisen tätini kanssa. Molemmat olivat aivan innoissaan kirjasta. Siinä on tietysti ihan ajankuvana paljon tuttua heille, ja luopumisen vaihe koskettaa. Molemmat sanoivat, että kirjasta jää toivorikas, valoisa ja lohdullinen tunne. Silloinhan se sopii vanhojenkin luettavaksi.
Tätini tilasi heti kirjat myös neljälle pojallensa!
Olen vihdoinkin kirjoittanut menestysteoksen. Lähetin vanhalle polvelle Isän kanssa kirjan joululahjaksi jo pari päivää sitten, koska hehän saattavat kuolla milloin tahansa... Tänään olen puhunut pitkät puhelut naapurimme SI:n kanssa (isän ja äidin opiskelutovereita) ja lauttasaarelaisen tätini kanssa. Molemmat olivat aivan innoissaan kirjasta. Siinä on tietysti ihan ajankuvana paljon tuttua heille, ja luopumisen vaihe koskettaa. Molemmat sanoivat, että kirjasta jää toivorikas, valoisa ja lohdullinen tunne. Silloinhan se sopii vanhojenkin luettavaksi.
Tätini tilasi heti kirjat myös neljälle pojallensa!
perjantai 26. marraskuuta 2010
26.11.2010
Ikäiseni tädit ovat kivoja. Kenen tahansa kanssa voi alkaa jutella, ja yhteinen sävel löytyy.
Eilen teatterin vessassa yritin parannella toisen rouvan kanssa kampausta, joka oli pakkasessa myssyn alla toisaalta litistynyt, toisaalta leijui pystyssä. "Tää vaihe on taas alkanut," sanoin rouvalle. "Joo, tää on nyt tätä huhtikuuhun asti," vastasi hän, ja yhteisymmärryksemme oli syvää!
*
Vieressäni istuneelle ikätoveri-tädille taas avauduin kertomalla kamalasta onnettomuudesta Kampin pitkissä liukuportaissa juuri tullessani. Olin menossa ylös, kun toista puolta tuli alas iso mies kuperkeikan toisensa jälkeen, hirmuisella kolinalla, ja jäi makaamaan portaiden alle. Onko hän saanut sairauskohtauksen ylhäällä ja lähtenyt vierimään seisovilta jaloiltaan... Portaiden reunat ovat vielä piikkimäisen terävät.
Lohdullista oli havaita, että ihmiset auttavat. Mies jäi makaamaan liikkumattomana (tajuttomana, kuolleena?), mutta jo samalla hetkellä lähelläni ollut mies soitti ambulanssin, vartija oli paikalla pysäyttämässä portaat ja pari rouvaa oli kumartuneena miehen puoleen. Olin päässyt ehkä 100 metriä pois Kampista, kun ambulanssi ja poliisiauto jo ajoivat kohti onnettomuuspaikkaa.
Tuntemattoman teatteri-vieruskaverini kanssa olimme myös heti samalla aaltopituudella aiheesta. -Pahalta tuntui.
*
Hyvältä taas tuntui Avoimien ovien Canthia. Siinä oli dramatisoitu kolme eri tarinaa Minna Canthilta. Esitys oli erinomainen, kieli herkullista, yhteiskunnalliset kysymykset (luokkarajat, naisten hyväksikäyttö...) pysähdyttäviä. Nautin koko rahan edestä.
*
Sain loppuun Sodan jaloissa -kirjan, joka kertoi kahden teollisuussuvun naisista sodan paineissa, vaikkakin fyysisesti turvassa. Hienosti tuli esiin, miten eri tavoin reagoimme kriisitilanteissa. Luojan kiitos toimeliaista naisista, jotka pysyvät tasapainossa ja pystyvät auttamaan muitakin!
*
Kakkostalon R-rouva tuli tuolla hyytävässä pakkasessa vastaan ja valitteli, etten ollut päässyt seurakuntaneuvostoon, vaikka hänkin oli äänestänyt minua. "Olet niin reipas tyttö, ja arvasin, että varmasti olet konservatiivi!" Help! Sain mutistua, että olen sellainen aika maltillinen...
Sitä hänkin ehkä tarkoitti "konservatiivilla", toivon.
Ikäiseni tädit ovat kivoja. Kenen tahansa kanssa voi alkaa jutella, ja yhteinen sävel löytyy.
Eilen teatterin vessassa yritin parannella toisen rouvan kanssa kampausta, joka oli pakkasessa myssyn alla toisaalta litistynyt, toisaalta leijui pystyssä. "Tää vaihe on taas alkanut," sanoin rouvalle. "Joo, tää on nyt tätä huhtikuuhun asti," vastasi hän, ja yhteisymmärryksemme oli syvää!
*
Vieressäni istuneelle ikätoveri-tädille taas avauduin kertomalla kamalasta onnettomuudesta Kampin pitkissä liukuportaissa juuri tullessani. Olin menossa ylös, kun toista puolta tuli alas iso mies kuperkeikan toisensa jälkeen, hirmuisella kolinalla, ja jäi makaamaan portaiden alle. Onko hän saanut sairauskohtauksen ylhäällä ja lähtenyt vierimään seisovilta jaloiltaan... Portaiden reunat ovat vielä piikkimäisen terävät.
Lohdullista oli havaita, että ihmiset auttavat. Mies jäi makaamaan liikkumattomana (tajuttomana, kuolleena?), mutta jo samalla hetkellä lähelläni ollut mies soitti ambulanssin, vartija oli paikalla pysäyttämässä portaat ja pari rouvaa oli kumartuneena miehen puoleen. Olin päässyt ehkä 100 metriä pois Kampista, kun ambulanssi ja poliisiauto jo ajoivat kohti onnettomuuspaikkaa.
Tuntemattoman teatteri-vieruskaverini kanssa olimme myös heti samalla aaltopituudella aiheesta. -Pahalta tuntui.
*
Hyvältä taas tuntui Avoimien ovien Canthia. Siinä oli dramatisoitu kolme eri tarinaa Minna Canthilta. Esitys oli erinomainen, kieli herkullista, yhteiskunnalliset kysymykset (luokkarajat, naisten hyväksikäyttö...) pysähdyttäviä. Nautin koko rahan edestä.
*
Sain loppuun Sodan jaloissa -kirjan, joka kertoi kahden teollisuussuvun naisista sodan paineissa, vaikkakin fyysisesti turvassa. Hienosti tuli esiin, miten eri tavoin reagoimme kriisitilanteissa. Luojan kiitos toimeliaista naisista, jotka pysyvät tasapainossa ja pystyvät auttamaan muitakin!
*
Kakkostalon R-rouva tuli tuolla hyytävässä pakkasessa vastaan ja valitteli, etten ollut päässyt seurakuntaneuvostoon, vaikka hänkin oli äänestänyt minua. "Olet niin reipas tyttö, ja arvasin, että varmasti olet konservatiivi!" Help! Sain mutistua, että olen sellainen aika maltillinen...
Sitä hänkin ehkä tarkoitti "konservatiivilla", toivon.
torstai 25. marraskuuta 2010
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
24.12.2010
Että tuli tänään herkullista päiviteltävää!! Heikintorin suojatiellä minua vastaan tuli letka pikkuisia taaperoita heijastavissa liiveissään ja kolmen tädin saattamana. Siinä on niin lyhyet jalankulkijavalot, että eiväthän ne viimeiset ehtineet vihreällä yli, vaan punainen ehti jo syttyä. Iso henkilöauto, jossa oli harvinaisen tyhmä kuljettaja, tööttäsi hyvin vihaisesti ainakin kuusi-seitsemän kertaa, ja pienten mentyä kaasutti näyttävästi tiehensä.
Onneksi paikalla oli toinenkin rouva, jonka kanssa aloimme heti päivitellä! Ei mitään tilannetajua!
Ei järkeä päässä! Ei mitään tapoja!
Eivät tädit voi katkaista letkaa keskeltä, heitä ei riitä siihen. Ja ainakin ennen kuului kai suorastaan liikennesääntöihin, että lapsiletka päästetään kadun yli.
Siinä pienet saivat vähän esimakua kovasta maailmasta.
*
Eilen illalla olisi ollut sekä maalausryhmä että EspooArtin näyttelyn avajaiset. Arvoin koko päivän, että kumpaan menisin taidehissan jälkeen. Kun on kaksi vaihtoehtoa, voi aina valita kolmannen. Kääriydyin vällyihin lukemaan...
Että tuli tänään herkullista päiviteltävää!! Heikintorin suojatiellä minua vastaan tuli letka pikkuisia taaperoita heijastavissa liiveissään ja kolmen tädin saattamana. Siinä on niin lyhyet jalankulkijavalot, että eiväthän ne viimeiset ehtineet vihreällä yli, vaan punainen ehti jo syttyä. Iso henkilöauto, jossa oli harvinaisen tyhmä kuljettaja, tööttäsi hyvin vihaisesti ainakin kuusi-seitsemän kertaa, ja pienten mentyä kaasutti näyttävästi tiehensä.
Onneksi paikalla oli toinenkin rouva, jonka kanssa aloimme heti päivitellä! Ei mitään tilannetajua!
Ei järkeä päässä! Ei mitään tapoja!
Eivät tädit voi katkaista letkaa keskeltä, heitä ei riitä siihen. Ja ainakin ennen kuului kai suorastaan liikennesääntöihin, että lapsiletka päästetään kadun yli.
Siinä pienet saivat vähän esimakua kovasta maailmasta.
*
Eilen illalla olisi ollut sekä maalausryhmä että EspooArtin näyttelyn avajaiset. Arvoin koko päivän, että kumpaan menisin taidehissan jälkeen. Kun on kaksi vaihtoehtoa, voi aina valita kolmannen. Kääriydyin vällyihin lukemaan...
maanantai 22. marraskuuta 2010
22.11.2010
Eilen iltakävelyllä kuljin metsätietämme, joka oli muuttunut Lumotuksi Tieksi. Satumetsämme oli huurteen ja lumen kuorruttama. Muistellessani ennen niin pilkkopimeää metsätietä mielessäni alkoi pyöriä nuoruuden henkkari ja mietin, menikö se että ...kun sen teiltä liettyneiltä katselen Siionin vuorta, vai ...korpimailta niljakkailta katselen Siionin vuorta, vai olivatko molemmat mukana hengellisessä laulussa. Joka tapauksessa luminen korkea kallionkukkulamme, joka on suvikumpulaisten pulkkamäki - ja kenties antanut nimen koko asuinalueellemme - alkoi minusta näyttää Siionin vuorelta...
Katsoin parhaaksi palata todellisuuteen (kotiin telkkaria katsomaan...).
*
Tänä aamuna vein kilttinä espooarttilaisena kolme työtäni Sanomataloon, ja äsken kävin hakemassa kaksi pois. Useimmilta otettiin vain yksi työ, ja ripustus oli siitäkin huolimatta ahdas.
Olen tosi iloinen, että olohuoneen seinällämme tämän syksyn ollut vähän isompi työ tuli valituksi, sillä kahdesta muusta olen jo ehtinyt saada kiitoksia, mutta tästä en mitään. Itse pidän kovasti työstä.
Artin naiset olivat organisoineet todella hienosti töiden vastaanoton yms. Ammattitaitoa! Työmme kuratoi taiteilija Markku Arantila.
Huomenillalla on vaikea valita, menenkö avajaisiin vaiko Mervin ryhmään maalaamaan...
Eilen iltakävelyllä kuljin metsätietämme, joka oli muuttunut Lumotuksi Tieksi. Satumetsämme oli huurteen ja lumen kuorruttama. Muistellessani ennen niin pilkkopimeää metsätietä mielessäni alkoi pyöriä nuoruuden henkkari ja mietin, menikö se että ...kun sen teiltä liettyneiltä katselen Siionin vuorta, vai ...korpimailta niljakkailta katselen Siionin vuorta, vai olivatko molemmat mukana hengellisessä laulussa. Joka tapauksessa luminen korkea kallionkukkulamme, joka on suvikumpulaisten pulkkamäki - ja kenties antanut nimen koko asuinalueellemme - alkoi minusta näyttää Siionin vuorelta...
Katsoin parhaaksi palata todellisuuteen (kotiin telkkaria katsomaan...).
*
Tänä aamuna vein kilttinä espooarttilaisena kolme työtäni Sanomataloon, ja äsken kävin hakemassa kaksi pois. Useimmilta otettiin vain yksi työ, ja ripustus oli siitäkin huolimatta ahdas.
Olen tosi iloinen, että olohuoneen seinällämme tämän syksyn ollut vähän isompi työ tuli valituksi, sillä kahdesta muusta olen jo ehtinyt saada kiitoksia, mutta tästä en mitään. Itse pidän kovasti työstä.
Artin naiset olivat organisoineet todella hienosti töiden vastaanoton yms. Ammattitaitoa! Työmme kuratoi taiteilija Markku Arantila.
Huomenillalla on vaikea valita, menenkö avajaisiin vaiko Mervin ryhmään maalaamaan...
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
21.11.2010
Ulkona on joulu: kaikki kauniissa huurteessa ja maa valkoisena!
*
Pakkaus on valmiina! Vien aamulla bussilla kolme työtäni Sanomataloon EspooArtin näyttelyä varten. Systeemi on mukava: jokaiselta pääsee ainakin yksi työ. Illalla pitää hakea pois mahdolliset ylijääneet.
Kuratoijana on Markku Arantila, joten tasokkaasta näyttelystä on kysymys.
Yksi töistäni on aakolmonen, mutta vaikka muut kaksi eivät ole mitään metrien kokoisia, pakatessa ne olivat jättiläisiä. Meillä on onneksi IKEAsta ostettu mammuttikassi, johon viltteihin ja muoviin käärityt maalaukset mahtuivat. Se on kyllä hankala ja painava kantaa, joten pyydän miesvoimaa avuksi pysäkille asti. Miesvoimalla on tennisaamu, joten hän ei voi ajaa minua pakkauksineni perille asti.
*
Veimme aamulla HH:lle Eevan ostaman taulun, ja se pääsee kotiin Turkuun vielä tänään. Toivottavasti Eeva tykkää!
*
Meillä oli hauskaa seuraa kirkon lähetyslounaalla. Pyhäkouluopettaja kertoi ajoista, jolloin edellisen, nyt jo kuolleen, kirkkoherran pojat olivat pieniä. Ope oli havainnollistanut, millaisia lamput olivat Jeesuksen aikana ja kaatanut öljyä jostain hankkimaansa savilamppuun. Yksi pojista oli heläyttänyt siihen, että ai sä oot niitä viisaita neitsyitä!
Toinen juttu oli seurakuntavaaleista, joissa hän oli ollut avustajana. Vaalikopista oli kaikunut äänekäs valitus: "Hei, listalla ei ole geofyysikkoa!!"
Pöydässämme oli myös eläkkeellä oleva lähettipariskunta. Mies oli toiminut Senegalissa gynekologina, ja vaimo vastaanottoapulaisena. Kun jonossa oli paljon miehiäkin, vaimo oli sanonut, että tämä on kyllä naisten lääkäri. "Vatsassa se vaiva minullakin on!" kuului miehinen vastaus.
Miehiä oli senkin takia odotushuoneessa, että oli tapana, että jos yhdellä vaimoista oli vaivaa, isäntä saapui kaikkine neljine vaimoineen paikalle...
Ulkona on joulu: kaikki kauniissa huurteessa ja maa valkoisena!
*
Pakkaus on valmiina! Vien aamulla bussilla kolme työtäni Sanomataloon EspooArtin näyttelyä varten. Systeemi on mukava: jokaiselta pääsee ainakin yksi työ. Illalla pitää hakea pois mahdolliset ylijääneet.
Kuratoijana on Markku Arantila, joten tasokkaasta näyttelystä on kysymys.
Yksi töistäni on aakolmonen, mutta vaikka muut kaksi eivät ole mitään metrien kokoisia, pakatessa ne olivat jättiläisiä. Meillä on onneksi IKEAsta ostettu mammuttikassi, johon viltteihin ja muoviin käärityt maalaukset mahtuivat. Se on kyllä hankala ja painava kantaa, joten pyydän miesvoimaa avuksi pysäkille asti. Miesvoimalla on tennisaamu, joten hän ei voi ajaa minua pakkauksineni perille asti.
*
Veimme aamulla HH:lle Eevan ostaman taulun, ja se pääsee kotiin Turkuun vielä tänään. Toivottavasti Eeva tykkää!
*
Meillä oli hauskaa seuraa kirkon lähetyslounaalla. Pyhäkouluopettaja kertoi ajoista, jolloin edellisen, nyt jo kuolleen, kirkkoherran pojat olivat pieniä. Ope oli havainnollistanut, millaisia lamput olivat Jeesuksen aikana ja kaatanut öljyä jostain hankkimaansa savilamppuun. Yksi pojista oli heläyttänyt siihen, että ai sä oot niitä viisaita neitsyitä!
Toinen juttu oli seurakuntavaaleista, joissa hän oli ollut avustajana. Vaalikopista oli kaikunut äänekäs valitus: "Hei, listalla ei ole geofyysikkoa!!"
Pöydässämme oli myös eläkkeellä oleva lähettipariskunta. Mies oli toiminut Senegalissa gynekologina, ja vaimo vastaanottoapulaisena. Kun jonossa oli paljon miehiäkin, vaimo oli sanonut, että tämä on kyllä naisten lääkäri. "Vatsassa se vaiva minullakin on!" kuului miehinen vastaus.
Miehiä oli senkin takia odotushuoneessa, että oli tapana, että jos yhdellä vaimoista oli vaivaa, isäntä saapui kaikkine neljine vaimoineen paikalle...
lauantai 20. marraskuuta 2010
20.11.2010
Pelkillä kakkosilla ja ykkösillä selviää tänään päiväyksestä, sillä nollahan ei ole mitään.
*
Tapiolan joulu avattiin tänään. K-kauppaan ilmestyi kirkasääninen tiernapoika-kvartetti, ja koko keskusta oli tungosta täynnä. Ostin äkkiä pojille joululahjat, sillä tämän pahemmassa tungoksessa en aio niitä ostaa.
A-poika oli meillä syömässä lounasta ennen kuin lähti P:n kanssa kahteen jalkapallomatsiin. Kysyin mitä hän toivoi joululahjaksi. "Kolmenkympin tai jos saa niin viidenkympin lahjakortin", vastasi poika. Ehkä lapset saavat lahjan lisäksi myös lahjakortit. Onhan hyvä oppia käyttämään rahaa.
*
En yhdy valittelijoihin, että pitääkö se kaupallinen joulu aloittaa niin aikaisin. Sampokuja on täynnä joulukoristeita, mutta olkoon. Joululaulut alkavat soida kaupoissa, mutta soikoon!
Miksi ihmiset haluavat kärsiä kaikesta mahdollisesta, kysyn minä.
*
Eilen tuli postissa ilahduttava viesti sukuyhdistykseltä. Johtokunnassa on tapahtunut sukupolvenvaihdos. Koko johtokunta oli esitelty kuten myös sukulaisuussuhde ammoiseen kantaisäämme. Ihanaa, että toiminta jatkuu ja suku voi tavata toisiaan.
Pelkillä kakkosilla ja ykkösillä selviää tänään päiväyksestä, sillä nollahan ei ole mitään.
*
Tapiolan joulu avattiin tänään. K-kauppaan ilmestyi kirkasääninen tiernapoika-kvartetti, ja koko keskusta oli tungosta täynnä. Ostin äkkiä pojille joululahjat, sillä tämän pahemmassa tungoksessa en aio niitä ostaa.
A-poika oli meillä syömässä lounasta ennen kuin lähti P:n kanssa kahteen jalkapallomatsiin. Kysyin mitä hän toivoi joululahjaksi. "Kolmenkympin tai jos saa niin viidenkympin lahjakortin", vastasi poika. Ehkä lapset saavat lahjan lisäksi myös lahjakortit. Onhan hyvä oppia käyttämään rahaa.
*
En yhdy valittelijoihin, että pitääkö se kaupallinen joulu aloittaa niin aikaisin. Sampokuja on täynnä joulukoristeita, mutta olkoon. Joululaulut alkavat soida kaupoissa, mutta soikoon!
Miksi ihmiset haluavat kärsiä kaikesta mahdollisesta, kysyn minä.
*
Eilen tuli postissa ilahduttava viesti sukuyhdistykseltä. Johtokunnassa on tapahtunut sukupolvenvaihdos. Koko johtokunta oli esitelty kuten myös sukulaisuussuhde ammoiseen kantaisäämme. Ihanaa, että toiminta jatkuu ja suku voi tavata toisiaan.
perjantai 19. marraskuuta 2010
19.11.2010
Liukuesteet talvikenkiin!
Nyt se on niillä piikeillä tasapainoilua muutaman kuukauden.
Uudet talvikengät ovat luku sinänsä. Päältäpäin pienen näköiset, enkä kaupassa arvannutkaan, miten isot ne ovat. Ensin korkolappu, sitten tukipohjallinen, sen päälle turkispohjallinen, ja vielä jalkaan sukan päälle paksu pehmosukka - ja kengät tuntuvat sopivilta...
*
Olin teatteritiedon jälkeen ostoksilla Hesassa (farkkuleggingsit ennen kuin ehtivät poistua muodista) ja mietin taas, että siellä pitäisi käydä useammin kuin kerran viikossa. Ihana kaupunki!
Koska vaatteeni ovat yleensä 15-20 vuotta vanhoja ja ehtivät olla muutamaan kertaan muodikkaita ja välillä taas ei, olen nyt siis varta vasten hankkinut muodikkaan vaatteen. Mihin ehtii jos elää saa...
*
Naapurin rouva oli eilen iltapäiväkahvilla, kun P:kin sattui olemaan kokouksessa ja lapsenlapsista oli vapaapäivä. Oli leppoisaa ja tunnelmallista. Taloyhtiön asioita tuli pantua kuntoon olan takaa.
On uskomatonta, miten paljon juttuja tämän kokoisessa yhtiössä on koko ajan meneillään. P on melkein puolipäivätöissä.
*
Alan nyt valmistautua lepoviikonloppuun lepäämällä. Juuri äsken katsottiin Populäärimusiikkia Vittulanjängällä, ja Pressiklubi tietysti katsotaan. Muun ajan vietän vällyjen alla Suomen Kuivalehden keralla. Mikä nautinnollinen perjantai-ilta!
Liukuesteet talvikenkiin!
Nyt se on niillä piikeillä tasapainoilua muutaman kuukauden.
Uudet talvikengät ovat luku sinänsä. Päältäpäin pienen näköiset, enkä kaupassa arvannutkaan, miten isot ne ovat. Ensin korkolappu, sitten tukipohjallinen, sen päälle turkispohjallinen, ja vielä jalkaan sukan päälle paksu pehmosukka - ja kengät tuntuvat sopivilta...
*
Olin teatteritiedon jälkeen ostoksilla Hesassa (farkkuleggingsit ennen kuin ehtivät poistua muodista) ja mietin taas, että siellä pitäisi käydä useammin kuin kerran viikossa. Ihana kaupunki!
Koska vaatteeni ovat yleensä 15-20 vuotta vanhoja ja ehtivät olla muutamaan kertaan muodikkaita ja välillä taas ei, olen nyt siis varta vasten hankkinut muodikkaan vaatteen. Mihin ehtii jos elää saa...
*
Naapurin rouva oli eilen iltapäiväkahvilla, kun P:kin sattui olemaan kokouksessa ja lapsenlapsista oli vapaapäivä. Oli leppoisaa ja tunnelmallista. Taloyhtiön asioita tuli pantua kuntoon olan takaa.
On uskomatonta, miten paljon juttuja tämän kokoisessa yhtiössä on koko ajan meneillään. P on melkein puolipäivätöissä.
*
Alan nyt valmistautua lepoviikonloppuun lepäämällä. Juuri äsken katsottiin Populäärimusiikkia Vittulanjängällä, ja Pressiklubi tietysti katsotaan. Muun ajan vietän vällyjen alla Suomen Kuivalehden keralla. Mikä nautinnollinen perjantai-ilta!
tiistai 16. marraskuuta 2010
17.11.2010
Ajattelin eilen Eevan luennolla, että alan olla jo aikamoinen taiteentuntija: oikeastaan joka ikinen Eevan dioista näytti minusta hyvin tuntemaltani maalaukselta! Lopulta tajusin, että Eeva oli näyttänyt kesän maalauskurssilla samat kuvat...
*
Olen saanut sisarellisia moitteita siitä, etten tehnyt tarpeeksi vaalityötä, ja tottahan se on - en tehnyt juuri mitään...
Ehkä tämä kuvaa sitä, että suhtautumiseni koko asiaan oli kaksipiippuinen: toisaalta olisin mielelläni enemmän mukana seurakunnan puuhissa, mutta toisaalta olen niin väsyväinen.
Se henkilö ryhmästämme, joka ohitti minut ja pääsi juuri ja juuri neuvostoon, ei ole mikään paha valinta. Ihan fiksu tyyppi. Toisaalta olin tuomassa runsaasti ääniä ryhmälle, jossa oli myös konservatiiveja.
Olisi ehdottomasti saatava aikaan vaalilistat, joista kävisi selkeästi ilmi ovatko sen ehdokkaat liberaaleja vai konservatiiveja. Ehkä tässä on työsarkaa minullekin seuraavia vaaleja ajatellen, joihin en enää ikäni puolesta viitsi osallistua.
*
Jos olisin ollut kokoomuksen listalla, olisin päässyt kirkkaasti.
Ajattelin eilen Eevan luennolla, että alan olla jo aikamoinen taiteentuntija: oikeastaan joka ikinen Eevan dioista näytti minusta hyvin tuntemaltani maalaukselta! Lopulta tajusin, että Eeva oli näyttänyt kesän maalauskurssilla samat kuvat...
*
Olen saanut sisarellisia moitteita siitä, etten tehnyt tarpeeksi vaalityötä, ja tottahan se on - en tehnyt juuri mitään...
Ehkä tämä kuvaa sitä, että suhtautumiseni koko asiaan oli kaksipiippuinen: toisaalta olisin mielelläni enemmän mukana seurakunnan puuhissa, mutta toisaalta olen niin väsyväinen.
Se henkilö ryhmästämme, joka ohitti minut ja pääsi juuri ja juuri neuvostoon, ei ole mikään paha valinta. Ihan fiksu tyyppi. Toisaalta olin tuomassa runsaasti ääniä ryhmälle, jossa oli myös konservatiiveja.
Olisi ehdottomasti saatava aikaan vaalilistat, joista kävisi selkeästi ilmi ovatko sen ehdokkaat liberaaleja vai konservatiiveja. Ehkä tässä on työsarkaa minullekin seuraavia vaaleja ajatellen, joihin en enää ikäni puolesta viitsi osallistua.
*
Jos olisin ollut kokoomuksen listalla, olisin päässyt kirkkaasti.
maanantai 15. marraskuuta 2010
16.11.2010
Tässä kirjoittaa onnellinen ihminen. Sain seurakuntavaaleissa 88 ääntä, ja jäin vain kuuden äänen päähän valituksi tulemisesta. Olen Tapiolan srkneuvoston toinen varajäsen. Tämä oli oikeastaan kannaltani paras mahdollinen tulos!
Olen saanut monia sellaisia ihmisiä äänestämään, jotka eivät olleet koskaan äänestäneet kirkon vaaleissa. Olen voinut levittää tietoa Tulkaa kaikki -verkostosta ja liikkeestä. Ensi vaaleissa monet tuttuni osaavat jo etsiä sen liikkeen ehdokkaita.
Olen saanut ääniä myös uudistusmieliselle valtuustoehdokkaallemme M:lle, joka pääsi hienosti läpi. Hänellä on nuorena ihmisenä toivottavasti edessään pitkä ura kirkon luottamustehtävissä.
*
Vielä ihan viime hetkellä tuli harmia vaaliryhmämme kanssa. Ohjelmaryhmämme kirjoitti viime viikon ESSEen, että ryhmässämme "lähes kaikki" uskovat kirkon perusarvoihin (!!!!!!!!!) Aika törkeää. Lisäksi sanottiin, että yksi henkilö (tarkoitti ehkä M:aa, tai minua) ei ilmoittanut kuuluvansa Tulkaa kaikki -liikkeeseen ennen kuin hänet oli hyväksytty ryhmään ehdokkaaksi. Mikä paholaisen keksintö TK-liike heille oikein on? Asiantuntemattomuutta! Loan heittämistä!
Silloin kirjoitin ryhmällemme sähköpostin, jossa mahdollisimman selkein sanoin kuvasin, mihin uskon ja mihin en. Kehotin myös LUKEMAAN Tulkaa kaikki -liikkeen ohjelman!!!!
Kun sain kahdelta ryhmäläiseltämme kiitoksia "selkeyttävästä" sähköpostistani, voin vain kysyä, mitä he sitten olivat minusta luulleet?????????
Niin kuin M sanoo: loppu hyvä, kaikki hyvin!
*
Tänä aamuna oli telkkarissa kuvaa Tulkaa kaikki -vaalivalvojaisista, joten liike sai hienoa näkyvyyttä. Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo sanoi, että kirkon uudistuminen on tietenkin hidas prosessi, mutta nämä vaalit toivat jo raikkaan tuulahduksen uudistumisen suuntaan.
Tässäkin yhteydessä olen havainnut, kuinka rakas kirkko minulle on, puutteineen päivineen.
Tässä kirjoittaa onnellinen ihminen. Sain seurakuntavaaleissa 88 ääntä, ja jäin vain kuuden äänen päähän valituksi tulemisesta. Olen Tapiolan srkneuvoston toinen varajäsen. Tämä oli oikeastaan kannaltani paras mahdollinen tulos!
Olen saanut monia sellaisia ihmisiä äänestämään, jotka eivät olleet koskaan äänestäneet kirkon vaaleissa. Olen voinut levittää tietoa Tulkaa kaikki -verkostosta ja liikkeestä. Ensi vaaleissa monet tuttuni osaavat jo etsiä sen liikkeen ehdokkaita.
Olen saanut ääniä myös uudistusmieliselle valtuustoehdokkaallemme M:lle, joka pääsi hienosti läpi. Hänellä on nuorena ihmisenä toivottavasti edessään pitkä ura kirkon luottamustehtävissä.
*
Vielä ihan viime hetkellä tuli harmia vaaliryhmämme kanssa. Ohjelmaryhmämme kirjoitti viime viikon ESSEen, että ryhmässämme "lähes kaikki" uskovat kirkon perusarvoihin (!!!!!!!!!) Aika törkeää. Lisäksi sanottiin, että yksi henkilö (tarkoitti ehkä M:aa, tai minua) ei ilmoittanut kuuluvansa Tulkaa kaikki -liikkeeseen ennen kuin hänet oli hyväksytty ryhmään ehdokkaaksi. Mikä paholaisen keksintö TK-liike heille oikein on? Asiantuntemattomuutta! Loan heittämistä!
Silloin kirjoitin ryhmällemme sähköpostin, jossa mahdollisimman selkein sanoin kuvasin, mihin uskon ja mihin en. Kehotin myös LUKEMAAN Tulkaa kaikki -liikkeen ohjelman!!!!
Kun sain kahdelta ryhmäläiseltämme kiitoksia "selkeyttävästä" sähköpostistani, voin vain kysyä, mitä he sitten olivat minusta luulleet?????????
Niin kuin M sanoo: loppu hyvä, kaikki hyvin!
*
Tänä aamuna oli telkkarissa kuvaa Tulkaa kaikki -vaalivalvojaisista, joten liike sai hienoa näkyvyyttä. Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo sanoi, että kirkon uudistuminen on tietenkin hidas prosessi, mutta nämä vaalit toivat jo raikkaan tuulahduksen uudistumisen suuntaan.
Tässäkin yhteydessä olen havainnut, kuinka rakas kirkko minulle on, puutteineen päivineen.
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
14.11.2010
Vietimme eilisen päivän Hvittorpin perheleirillä, aika isolla joukolla - meitä oli kolmattakymmentä plus nuorisoa, jotka olivat takahuoneessa tietokonehommissa. Sää oli harmaa, hiljainen ja lauha, ja jotenkin sopi hyvin päivän tunnelmiin. Sielu sai levätä.
Ruumis taas meikäläisellä oli kerännyt väsymystä pitkän aikaa, ja tulin ihan pahoinvointiseksi iltapäivällä. Lähdimmekin ennen iltapalaa kotiin nukkumaan.
Sain vaaliryhmäläisiltämme kiitosta "selkeyttävästä" sähköpostistani, jossa korjasin vääriä käsityksiä siitä, mihin uskon. Tänään oli yhden ryhmäläisemme vastaus sähköpostissa - niin monimutkainen ja hämärä, etten kyllä tuohon keskusteluun lähde.
Tänään olen melkein vain nukkunut, mutta nyt odottelemme isänpäivävieraita. Suvi Aholan kolumnissa oli kiva perunaresepti, jota olen tekmässä savunieriän seuraksi: pieniä rosamundia keitetään, sitten ne litistetään uunipellille, voita ja suolaa päälle ja uuniin hetkeksi. Jälkkäriksi on suklaakakkua, runsaasti marjoja ja kermavaahtoa.
*
Sisko soitti ja valitti seurakuntavaalien ongelmia. Hänellä oli onneksi ehdokkaat vinkattuina, mutta muuten hän ei olisi kenestäkään tiennyt, ovatko he liberaaleja vai konservatiiveja. Tämä on totta. Ehdokkaat eivät yleensä ole julkkiksia, joiden kantoja tuntisi. "Kokoomus", "sitoutumattomat" tai "Seurakunta on sinun" eivät kerro mitään. Tässä on ilmeinen epäkohta.
Vietimme eilisen päivän Hvittorpin perheleirillä, aika isolla joukolla - meitä oli kolmattakymmentä plus nuorisoa, jotka olivat takahuoneessa tietokonehommissa. Sää oli harmaa, hiljainen ja lauha, ja jotenkin sopi hyvin päivän tunnelmiin. Sielu sai levätä.
Ruumis taas meikäläisellä oli kerännyt väsymystä pitkän aikaa, ja tulin ihan pahoinvointiseksi iltapäivällä. Lähdimmekin ennen iltapalaa kotiin nukkumaan.
Sain vaaliryhmäläisiltämme kiitosta "selkeyttävästä" sähköpostistani, jossa korjasin vääriä käsityksiä siitä, mihin uskon. Tänään oli yhden ryhmäläisemme vastaus sähköpostissa - niin monimutkainen ja hämärä, etten kyllä tuohon keskusteluun lähde.
Tänään olen melkein vain nukkunut, mutta nyt odottelemme isänpäivävieraita. Suvi Aholan kolumnissa oli kiva perunaresepti, jota olen tekmässä savunieriän seuraksi: pieniä rosamundia keitetään, sitten ne litistetään uunipellille, voita ja suolaa päälle ja uuniin hetkeksi. Jälkkäriksi on suklaakakkua, runsaasti marjoja ja kermavaahtoa.
*
Sisko soitti ja valitti seurakuntavaalien ongelmia. Hänellä oli onneksi ehdokkaat vinkattuina, mutta muuten hän ei olisi kenestäkään tiennyt, ovatko he liberaaleja vai konservatiiveja. Tämä on totta. Ehdokkaat eivät yleensä ole julkkiksia, joiden kantoja tuntisi. "Kokoomus", "sitoutumattomat" tai "Seurakunta on sinun" eivät kerro mitään. Tässä on ilmeinen epäkohta.
perjantai 12. marraskuuta 2010
12.11.2010
Joku oli kirjoittanut verkko-ESSEen, että Seurakunta on sinun -ryhmään kuuluu näköjään lähinnä viidesläisiä ja SLEYläisiä, vaikka ryhmä on mainostanut olevansa laajapohjainen ja edustavansa eri kirkollisia taustoja. Vastasin kertoen, että olen Seurakunta on sinun -listalla, mutta olen körttitaustainen ja kuulun Tulkaa kaikki -liikkeeseen yms. Halusin, että äänestäjät tietävät, että meitä on toisinkin ajattelevia.
PaperiESSEssä oli ohjelmaryhmämme allekirjoittama kirjoitus, että "ehdokas ei ollut kertonut olevansa Tulkaa kaikki -liikkeessä etukäteen, vaan vasta kun hän oli jo ehdokas..."
Huomenna menemme Hvittorpiin Korhosten järjestämään päivään, ja siellä on koko ohjelmaryhmä... Jännittää!
*
S laskeutui kotimaiselle kiitoradalle yöllä klo 2... mutta siis muuten onnellisesti!
Joku oli kirjoittanut verkko-ESSEen, että Seurakunta on sinun -ryhmään kuuluu näköjään lähinnä viidesläisiä ja SLEYläisiä, vaikka ryhmä on mainostanut olevansa laajapohjainen ja edustavansa eri kirkollisia taustoja. Vastasin kertoen, että olen Seurakunta on sinun -listalla, mutta olen körttitaustainen ja kuulun Tulkaa kaikki -liikkeeseen yms. Halusin, että äänestäjät tietävät, että meitä on toisinkin ajattelevia.
PaperiESSEssä oli ohjelmaryhmämme allekirjoittama kirjoitus, että "ehdokas ei ollut kertonut olevansa Tulkaa kaikki -liikkeessä etukäteen, vaan vasta kun hän oli jo ehdokas..."
Huomenna menemme Hvittorpiin Korhosten järjestämään päivään, ja siellä on koko ohjelmaryhmä... Jännittää!
*
S laskeutui kotimaiselle kiitoradalle yöllä klo 2... mutta siis muuten onnellisesti!
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
10.11.2010
Työväenopisto sydämenkuva sydämenkuva! Eilenkin illalla meitä oli ateljeen täydeltä maalareita, ja joka luokassa opiskeltiin jotain. Ulkoa sateesta ja myrskystä alakerran luokat näyttivät mukavilta: ahkeria iloisia ihmisiä! Myös maahanmuuttajia! Vetelin loskassa kärryäni ja mietin tätä onnellista elämänvaihetta, jolloin energiaa jää työkkärin kursseille!!
Ja toinen asia, mikä tekee onnelliseksi, ovat kirkot. Ne ovat yleensä kaikkein kauneimpia rakennuksia, mitä on! Niissä silmä ja sielu lepää ja musiikki soi.
Kirkoissa saa käydä kuka vain ja ilmaiseksi.
Murehduttaa, että on olemassa yksinäisiä ihmisiä, kun niin paljon sielun ja hengen ravintoa on tarjolla jokaiselle!
*
Murehduttaa myös se, että ystävämme M on sairaalassa, ja että kummitätini A kertoi puhelimessa, että hän sairastaa syöpää.
Minulle on osunut kaksi aivan ihanaa kummitätiä I ja A. Molemmat lämpimiä, viisaita vanhoja naisia. Molemmat ovat taiteellisia ja suloisia. A sanoi iloiseen tapaansa kerrottuaan syövästään, että parasta on, että molemmat nyt vain elämme niin hyvin kuin pystymme.
Juuri niin.
*
Ensimmäinen maailmansota on loppunut Teerelässä Kannaksella. Pikku Rikin mielessä Sota ja Härkä ovat suunnilleen sama, sinne tänne riehuva hallitsematon juttu. Härkä kuitenkin vielä kamalampi, kun se on niin konkreettisesti läsnä. Isoäiti on melkein sama kuin Jumala.
Olen nauttinut suunnattomasti Härän vuosista! Kohta se loppuu, mutta hain jo uusia kirjoja, etten vain jäisi hetkeksikään ilman...
Työväenopisto sydämenkuva sydämenkuva! Eilenkin illalla meitä oli ateljeen täydeltä maalareita, ja joka luokassa opiskeltiin jotain. Ulkoa sateesta ja myrskystä alakerran luokat näyttivät mukavilta: ahkeria iloisia ihmisiä! Myös maahanmuuttajia! Vetelin loskassa kärryäni ja mietin tätä onnellista elämänvaihetta, jolloin energiaa jää työkkärin kursseille!!
Ja toinen asia, mikä tekee onnelliseksi, ovat kirkot. Ne ovat yleensä kaikkein kauneimpia rakennuksia, mitä on! Niissä silmä ja sielu lepää ja musiikki soi.
Kirkoissa saa käydä kuka vain ja ilmaiseksi.
Murehduttaa, että on olemassa yksinäisiä ihmisiä, kun niin paljon sielun ja hengen ravintoa on tarjolla jokaiselle!
*
Murehduttaa myös se, että ystävämme M on sairaalassa, ja että kummitätini A kertoi puhelimessa, että hän sairastaa syöpää.
Minulle on osunut kaksi aivan ihanaa kummitätiä I ja A. Molemmat lämpimiä, viisaita vanhoja naisia. Molemmat ovat taiteellisia ja suloisia. A sanoi iloiseen tapaansa kerrottuaan syövästään, että parasta on, että molemmat nyt vain elämme niin hyvin kuin pystymme.
Juuri niin.
*
Ensimmäinen maailmansota on loppunut Teerelässä Kannaksella. Pikku Rikin mielessä Sota ja Härkä ovat suunnilleen sama, sinne tänne riehuva hallitsematon juttu. Härkä kuitenkin vielä kamalampi, kun se on niin konkreettisesti läsnä. Isoäiti on melkein sama kuin Jumala.
Olen nauttinut suunnattomasti Härän vuosista! Kohta se loppuu, mutta hain jo uusia kirjoja, etten vain jäisi hetkeksikään ilman...
maanantai 8. marraskuuta 2010
8.11.2010
Olimme pyhäinpäivän iltana Huopalahden kirkossa, missä luettiin kuluneen kirkkovuoden vainajat. Arvokas ja tunnelmallinen tilaisuus, kuten vuotta aikaisemmin äidinkin kohdalla. Seurakunnat auttavat ihmisiä tälläkin tavalla muistelemaan ja suremaan.
*
Sunnuntai-iltaa taas vietimme Kino Tapiolassa. Näimme Avioliitto ruotsalaiseen tapaan -filmin. Siinä oli kaksi pariskuntaa, joiden rouvat olivat samassa työpaikassa koulussa ja miehet paitsi samassa paperitehtaassa myös hyviä kavereita. Toinen mies hullaantui ystävänsä vaimoon. Nämä hullaantuneet (sanasta "hullu") päättivät olla rehellisiä ja keskustella nelistään asiat halki aikuisella tavalla. (Keskustelemallahan kaikkien parisuhdeongelmien sanotaan selviävän...) Keskustelun seurauksena päätettiin, että siksi ajaksi, kuin tämä huuma kestäisi, muutettaisiin kaikki saman katon alle.
Tykkään kovasti ruotsalaisista filmeistä, ja tämäkin tragikomedia oli taidokkaasti tehty loistavien näyttelijöiden kera. Sekin tuli selväksi, että kaikkien neljän yhteen muuttaminen ei toiminut...
*
Aina kun luen tietokirjallisuutta, kuten nyt Antti Heikkilää, minulle tulee kauhea jano päästä kaunokirjallisuuden ääreen. Hyllystämme löytyi Oskar Parlandin Härän vuodet, jonka kyllä olen joskus nuorena Lumotun tien jälkeen lukenutkin. Voi, miten ihana kirja! Olen puoliksi siirtynyt Kannakselle pikkupojan nahkoihin. Isoäiti on lukenut liian hurjia kohtia Raamatusta pikku Rikille, jolla todellisuus ja Ilmestyskirjan kauhut välillä sekoittuvat... Mutta Teerelän luonto on unelmakaunista, ja minä nautin!
Poikien kanssa taas luemme aika traagista Arja Tiaisen nuortenkirjaa, jossa äidistään orvoksi jäänyt Miika on kauheassa ristiriidassa roistoisänsä kanssa: auttaessaan isää, jota hänellä on ollut kova ikävä, hän samalla toisaalta tekee väärin...
*
Katsoimme Maarit Tastulan Seitsemättä taivasta eilen. Juha Pihkala ja Esko Valtaoja keskustelivat ihmeen kiinnostavasti, toisiaan kunnioittaen, rinnakkain, ei yrittäen "voittaa" toista. Heidän uusi kirjansahan voitti juuri jonkin palkinnon. Ihailin kovasti molempia keskustelijoita!
*
Luokkakaverini T ja minä suunnittelemme tapaamista hänen palvelutalossaan. Vasta isän kuoltua kävi ilmi, että T:n äiti oli myös Helmikodissa. Olimme varmaan tavanneetkin, ainakin joulujuhlissa, muttemme olleet tunnistaneet toisiamme... T on muuttanut hyvissä ajoin palvelutaloon, vaikka on ilmeisesti vielä hyväkuntoinen.
T oli se topakka tyttö, joka vei minut kanssaan jumppamaikkamme Noran luo ja nuhteli Noraa: "Tällä tytöllä on kaikissa muissa aineissa ysit ja kympit, mutta voimistelussa kuutonen. Eihän sellainen käy!!"
Ja niin Nora nosti numeroni seiskan kautta kasiin.
T teki sitten elämäntyönsä liikunnanopettajana. Varmaan hän on kohdellut hyvin kaiken maailman kömpelyksiä, joita luokissa valitettavasti on...
Olimme pyhäinpäivän iltana Huopalahden kirkossa, missä luettiin kuluneen kirkkovuoden vainajat. Arvokas ja tunnelmallinen tilaisuus, kuten vuotta aikaisemmin äidinkin kohdalla. Seurakunnat auttavat ihmisiä tälläkin tavalla muistelemaan ja suremaan.
*
Sunnuntai-iltaa taas vietimme Kino Tapiolassa. Näimme Avioliitto ruotsalaiseen tapaan -filmin. Siinä oli kaksi pariskuntaa, joiden rouvat olivat samassa työpaikassa koulussa ja miehet paitsi samassa paperitehtaassa myös hyviä kavereita. Toinen mies hullaantui ystävänsä vaimoon. Nämä hullaantuneet (sanasta "hullu") päättivät olla rehellisiä ja keskustella nelistään asiat halki aikuisella tavalla. (Keskustelemallahan kaikkien parisuhdeongelmien sanotaan selviävän...) Keskustelun seurauksena päätettiin, että siksi ajaksi, kuin tämä huuma kestäisi, muutettaisiin kaikki saman katon alle.
Tykkään kovasti ruotsalaisista filmeistä, ja tämäkin tragikomedia oli taidokkaasti tehty loistavien näyttelijöiden kera. Sekin tuli selväksi, että kaikkien neljän yhteen muuttaminen ei toiminut...
*
Aina kun luen tietokirjallisuutta, kuten nyt Antti Heikkilää, minulle tulee kauhea jano päästä kaunokirjallisuuden ääreen. Hyllystämme löytyi Oskar Parlandin Härän vuodet, jonka kyllä olen joskus nuorena Lumotun tien jälkeen lukenutkin. Voi, miten ihana kirja! Olen puoliksi siirtynyt Kannakselle pikkupojan nahkoihin. Isoäiti on lukenut liian hurjia kohtia Raamatusta pikku Rikille, jolla todellisuus ja Ilmestyskirjan kauhut välillä sekoittuvat... Mutta Teerelän luonto on unelmakaunista, ja minä nautin!
Poikien kanssa taas luemme aika traagista Arja Tiaisen nuortenkirjaa, jossa äidistään orvoksi jäänyt Miika on kauheassa ristiriidassa roistoisänsä kanssa: auttaessaan isää, jota hänellä on ollut kova ikävä, hän samalla toisaalta tekee väärin...
*
Katsoimme Maarit Tastulan Seitsemättä taivasta eilen. Juha Pihkala ja Esko Valtaoja keskustelivat ihmeen kiinnostavasti, toisiaan kunnioittaen, rinnakkain, ei yrittäen "voittaa" toista. Heidän uusi kirjansahan voitti juuri jonkin palkinnon. Ihailin kovasti molempia keskustelijoita!
*
Luokkakaverini T ja minä suunnittelemme tapaamista hänen palvelutalossaan. Vasta isän kuoltua kävi ilmi, että T:n äiti oli myös Helmikodissa. Olimme varmaan tavanneetkin, ainakin joulujuhlissa, muttemme olleet tunnistaneet toisiamme... T on muuttanut hyvissä ajoin palvelutaloon, vaikka on ilmeisesti vielä hyväkuntoinen.
T oli se topakka tyttö, joka vei minut kanssaan jumppamaikkamme Noran luo ja nuhteli Noraa: "Tällä tytöllä on kaikissa muissa aineissa ysit ja kympit, mutta voimistelussa kuutonen. Eihän sellainen käy!!"
Ja niin Nora nosti numeroni seiskan kautta kasiin.
T teki sitten elämäntyönsä liikunnanopettajana. Varmaan hän on kohdellut hyvin kaiken maailman kömpelyksiä, joita luokissa valitettavasti on...
perjantai 5. marraskuuta 2010
5.11.2010
Olen huojentunut. Rale-kenkäkauppaa pitänyt ammattitaitoinen pariskunta on jäänyt eläkkeelle, ja tilalle on tullut kolme nuorta ihmistä, joista yksi on jalkaterapeutti. Ne kaksi muutakaan eivät todellakaan ole mitään tavallisia myyjiä, vaan saaneet erikoiskoulutuksen työhönsä.
Ostin Ralesta uudet talvikengät, ja niin palvelualttius kuin -taidotkin olivat huippuluokkaa.
*
Sen sijaan hieman haikeaksi veti katsella Galleria villisian tyhjiä seiniä, kun olimme iltapäivällä purkaneet näyttelyn... Tässä ehti jo kovasti kiintyä paitsi omaan teokseensa myös muiden töihin.
Teimme gallerian kävijäennätyksen: katsojia kävi 340!
Aloin heti varata pikkujoulupaikkaa porukallemme, ja EspooArtin Sanomatalon näyttelyhän lähenee! On siis olemassa myös näyttelymme jälkeistä elämää...
*
Pyhäinpäivän aatto ja YLE:n "Nenäpäivä". Aamulla teatteritiedossa ehkä vanhimmalla jäsenellämme rouva Bäckmanilla oli punainen hassuttelunenä - ainoana meistä.
Olen huojentunut. Rale-kenkäkauppaa pitänyt ammattitaitoinen pariskunta on jäänyt eläkkeelle, ja tilalle on tullut kolme nuorta ihmistä, joista yksi on jalkaterapeutti. Ne kaksi muutakaan eivät todellakaan ole mitään tavallisia myyjiä, vaan saaneet erikoiskoulutuksen työhönsä.
Ostin Ralesta uudet talvikengät, ja niin palvelualttius kuin -taidotkin olivat huippuluokkaa.
*
Sen sijaan hieman haikeaksi veti katsella Galleria villisian tyhjiä seiniä, kun olimme iltapäivällä purkaneet näyttelyn... Tässä ehti jo kovasti kiintyä paitsi omaan teokseensa myös muiden töihin.
Teimme gallerian kävijäennätyksen: katsojia kävi 340!
Aloin heti varata pikkujoulupaikkaa porukallemme, ja EspooArtin Sanomatalon näyttelyhän lähenee! On siis olemassa myös näyttelymme jälkeistä elämää...
*
Pyhäinpäivän aatto ja YLE:n "Nenäpäivä". Aamulla teatteritiedossa ehkä vanhimmalla jäsenellämme rouva Bäckmanilla oli punainen hassuttelunenä - ainoana meistä.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
4.11.2010
Kyllä lapset osaavat ottaa kiitoksen ihanasti vastaan ja jakaa iloaan eteenkin päin! A-poika (eilen 8 v.) kertoi riemusta säteillen, että nyt oli äidille iloisia uutisia: hän oli saanut ainekirjoituksesta tarran!!
Kunpa me aikuisetkin osaisimme nämä taidot yhtä hyvin!
*
Ääniä satelee. Yksi talon rouvista kertoi, että oli äänestänyt minua, ja että jos pääsen neuvostoon, hänellä olisi vähän toivomuksia. Konkreettisesti se oli 40-60 -vuotiaiden naisten piiri. Tämän toivomuksen voin viedä kirkkoherralle pääsin tai en.
Olin eilen Heikintorin yläkerrassa äänestämässä. Vieressä oli tuttu kasvo kirkolta. "Äänestin sua - tarjootko kahvit? kysyi hän. Joo, mennäänkö heti kahville? Rouva sanoi laskeneensa vain leikkiä, ja päätimme juoda yhdessä kirkkokahvit!!
*
Sain loppuun Wihuri-tiloista kertovan kirjan, jossa oli ystäväni Inkerin kirjoitus omasta lapsuuden kotitilastaan. Monet tekstit olivat vähän kömpelöitä, mutta itse asia riemastuttavaa: rajaseudun tilojen neuvontatyö uuteen kukoistukseen.
Nyt tavailen taas Antti Heikkilän ruokavalio-ohjeita. Olin muistanut joitakin juttuja vähän väärin, ei ihmekään, ettei paino ollut lähtenyt putoamaan. Toivottavasti nyt lähtee!
*
OLEN MYYNYT ENSIMMÄISEN TAULUNI! Eeva Turusta osti sen nuoren tytön, jonka kuvassa on paljon keltaista valoa. Tuntuu mukavalta!
Kyllä lapset osaavat ottaa kiitoksen ihanasti vastaan ja jakaa iloaan eteenkin päin! A-poika (eilen 8 v.) kertoi riemusta säteillen, että nyt oli äidille iloisia uutisia: hän oli saanut ainekirjoituksesta tarran!!
Kunpa me aikuisetkin osaisimme nämä taidot yhtä hyvin!
*
Ääniä satelee. Yksi talon rouvista kertoi, että oli äänestänyt minua, ja että jos pääsen neuvostoon, hänellä olisi vähän toivomuksia. Konkreettisesti se oli 40-60 -vuotiaiden naisten piiri. Tämän toivomuksen voin viedä kirkkoherralle pääsin tai en.
Olin eilen Heikintorin yläkerrassa äänestämässä. Vieressä oli tuttu kasvo kirkolta. "Äänestin sua - tarjootko kahvit? kysyi hän. Joo, mennäänkö heti kahville? Rouva sanoi laskeneensa vain leikkiä, ja päätimme juoda yhdessä kirkkokahvit!!
*
Sain loppuun Wihuri-tiloista kertovan kirjan, jossa oli ystäväni Inkerin kirjoitus omasta lapsuuden kotitilastaan. Monet tekstit olivat vähän kömpelöitä, mutta itse asia riemastuttavaa: rajaseudun tilojen neuvontatyö uuteen kukoistukseen.
Nyt tavailen taas Antti Heikkilän ruokavalio-ohjeita. Olin muistanut joitakin juttuja vähän väärin, ei ihmekään, ettei paino ollut lähtenyt putoamaan. Toivottavasti nyt lähtee!
*
OLEN MYYNYT ENSIMMÄISEN TAULUNI! Eeva Turusta osti sen nuoren tytön, jonka kuvassa on paljon keltaista valoa. Tuntuu mukavalta!
maanantai 1. marraskuuta 2010
1.11.2010
Eilen siis siirrettiin kelloa tunti juhannukseen päin, ja sääkin oli juhannuksenomainen: harmaata ja tihkusadetta, mutta lämpimästi pukeutuneena ulkona tarkeni hyvin.
Juhannukseen päin siirtymisestä huolimatta sain itseni tänään kiinni joululaulujen hyräilemisestä Sampokujalla. Ei ihme, sillä se pursuaa joulukoristeita. Stockmannin mukaan joulunakin yksinkertaisuus on valttia, vain sinne tänne sijoitetaan uusia, yllättäviä koristeita. Pihakin saa aivan yksinkertaisesti kymmeniä valkoisia pikku eläinhahmoja yms, jotka tekevät siitä satumaailman...
*
Eilen kirkkokahvilla me kaikki ehdokkaat esittäydyimme. Yksi ryhmästä kertoi tavoitteemme, ja meidän muiden piti sanoa nimi ja ammatti. Jokainen kuitenkin alkoi kuvata sopivuuttaan toinen toistaan monisanaisemmin. Kirkkoherra jo kerran toisti, että siis vain nimi ja ammatti.
Minua edeltävä henkilö oli niin kaunopuheinen, että kirkkoherra suorastaan jyrkästi keskeytti hänet ja sanoi: "Siis vain nimi ja ammatti."
Jos tämä olisi ollut kilpailu, niin olisin voittanut, sillä olin ainoa, joka pystyi sanomaan vain:
Nimi (se ja se)
Ammatti (se ja se)
Eikö näin jämäkkä henkilö kannattaisi valita seurakuntaneuvostoon!
*
Taisin kyllä menettää yhden äänen. Eräs rouva tuli sanomaan, että on ajatellut äänestää minua, mutta kun ei tiedä, sallisinko homoja siunattavan. Vastasin, että toivon kaikkia ihmisiä voitavan siunata kirkossa. Rouva sanoi: "Jaha" ja häipyi paikalta salamana.
*
Imurointi-ilta: nyt pölyä imemään!
Eilen siis siirrettiin kelloa tunti juhannukseen päin, ja sääkin oli juhannuksenomainen: harmaata ja tihkusadetta, mutta lämpimästi pukeutuneena ulkona tarkeni hyvin.
Juhannukseen päin siirtymisestä huolimatta sain itseni tänään kiinni joululaulujen hyräilemisestä Sampokujalla. Ei ihme, sillä se pursuaa joulukoristeita. Stockmannin mukaan joulunakin yksinkertaisuus on valttia, vain sinne tänne sijoitetaan uusia, yllättäviä koristeita. Pihakin saa aivan yksinkertaisesti kymmeniä valkoisia pikku eläinhahmoja yms, jotka tekevät siitä satumaailman...
*
Eilen kirkkokahvilla me kaikki ehdokkaat esittäydyimme. Yksi ryhmästä kertoi tavoitteemme, ja meidän muiden piti sanoa nimi ja ammatti. Jokainen kuitenkin alkoi kuvata sopivuuttaan toinen toistaan monisanaisemmin. Kirkkoherra jo kerran toisti, että siis vain nimi ja ammatti.
Minua edeltävä henkilö oli niin kaunopuheinen, että kirkkoherra suorastaan jyrkästi keskeytti hänet ja sanoi: "Siis vain nimi ja ammatti."
Jos tämä olisi ollut kilpailu, niin olisin voittanut, sillä olin ainoa, joka pystyi sanomaan vain:
Nimi (se ja se)
Ammatti (se ja se)
Eikö näin jämäkkä henkilö kannattaisi valita seurakuntaneuvostoon!
*
Taisin kyllä menettää yhden äänen. Eräs rouva tuli sanomaan, että on ajatellut äänestää minua, mutta kun ei tiedä, sallisinko homoja siunattavan. Vastasin, että toivon kaikkia ihmisiä voitavan siunata kirkossa. Rouva sanoi: "Jaha" ja häipyi paikalta salamana.
*
Imurointi-ilta: nyt pölyä imemään!
lauantai 30. lokakuuta 2010
30.10.2010
Kohta alkaa se vuoden ihanin yö, joka on tuntia pitempi kuin muut yöt. Saa ottaa aamun vielä tavallisestikin rauhallisemmin.
*
Pihatalkoot lämpimässä vaikkakin harmaassa säässä. Talkoolaisia oli kolmisenkymmentä, ja näin nyt vasta uuden grillimme, joka on piirretty tyyliin Raili ja Reima Pietilä. Vähän oli vitsailua, että kelpaakohan väri, kun se ensi kesänä maalataan. Talossa on silmäpari, joka on vielä tuhat kertaa tarkempi kuin minun, ja äärimmäisen pikkutarkalla ihmisellä.
Useampi ihminen sanoi aikovansa äänestää minua seurakuntavaaleissa, kaikki naisia. Joku mies oli sanonut, että täytyy perehtyä vaalikoneeseen. Ilmeisesti naiset äänestävät enemmän tunteella. "Ihan iloinen ja ystävällinen tuo naapurinrouva..."
Mutta monet homokeskustelut syntyi tuossa pihalla, kun vaaleista puhuttiin.
*
Jounin Eeva haluaisi ostaa taulun minulta. Sitä paitsi EspooArtin kautta voisi päästä näyttelyyn Lontooseen - kansainvälinen urani on ehkä alkamassa... Ollapa niin aktiivinen, että jaksaisi viedä teoksiaan Lontooseen!
*
Sopranon perheessä asiat menevät yhä pahemmin vinksalleen. Voi voi! Olisi pitänyt Tonyn miettiä asioita nuorena! Mutta hänhän on itsekin mafiaperheen kasvatti. Kolmanteen ja neljänteen polveen...
Kohta alkaa se vuoden ihanin yö, joka on tuntia pitempi kuin muut yöt. Saa ottaa aamun vielä tavallisestikin rauhallisemmin.
*
Pihatalkoot lämpimässä vaikkakin harmaassa säässä. Talkoolaisia oli kolmisenkymmentä, ja näin nyt vasta uuden grillimme, joka on piirretty tyyliin Raili ja Reima Pietilä. Vähän oli vitsailua, että kelpaakohan väri, kun se ensi kesänä maalataan. Talossa on silmäpari, joka on vielä tuhat kertaa tarkempi kuin minun, ja äärimmäisen pikkutarkalla ihmisellä.
Useampi ihminen sanoi aikovansa äänestää minua seurakuntavaaleissa, kaikki naisia. Joku mies oli sanonut, että täytyy perehtyä vaalikoneeseen. Ilmeisesti naiset äänestävät enemmän tunteella. "Ihan iloinen ja ystävällinen tuo naapurinrouva..."
Mutta monet homokeskustelut syntyi tuossa pihalla, kun vaaleista puhuttiin.
*
Jounin Eeva haluaisi ostaa taulun minulta. Sitä paitsi EspooArtin kautta voisi päästä näyttelyyn Lontooseen - kansainvälinen urani on ehkä alkamassa... Ollapa niin aktiivinen, että jaksaisi viedä teoksiaan Lontooseen!
*
Sopranon perheessä asiat menevät yhä pahemmin vinksalleen. Voi voi! Olisi pitänyt Tonyn miettiä asioita nuorena! Mutta hänhän on itsekin mafiaperheen kasvatti. Kolmanteen ja neljänteen polveen...
perjantai 29. lokakuuta 2010
29.10.2010
Voi miten hieno päivä! Ensin poikkeuksellisen vilkasta keskustelua Iiron ryhmässä varsinkin Kahdeksan surmanluotia -näytelmästä - mielipiteitä laidasta laitaan. Kahvilta ystäväni M lähti tätiään katsomaan ja minä tapaamaan taittajaa, joka palautti valokuvat ja tikun. M:n kanssa tavattiin taas Ateneumissa, syötiin hyvä salaattilounas ja katsottiin Viiva Italia -näyttely. Paljon grafiikkaa, mutta maalauksiakin. Minua tietysti kiinnostivat ihmiskuvat kovasti.
Matkalla Taidehalliin poikkesimme Lasipalatsin kirjapainoon hakemaan vedoksen Isän kanssa -kirjasta. Olen tosi tyytyväinen kanteen. Itse kirja täytyy lukea nyt viikonloppuna.
Taidehallissa oli Viron värit -näyttely, jonka Eeva selosti. Jotenkin "tavanomaista" tai sanoisiko vaatimatonta, mutta joukossa oli muutama mielestäni hieno työ. Näimme myös Ants Laukmanin ja August Jansenin töitä, joiden ihanissa kotitaloissa kävimme Vironreissulla. (Talot olivat puhuttelevampia kuin maalaukset...)
*
Kahvilla Töölön Palvelutalossa ystävämme J selitti homofobian mielestäni hyvin. Kun ihminen on luotu (tai evoluutiossa kehittynyt) mieheksi ja naiseksi, hänellä on jotenkin selkäytimessä tieto siitä, että hänen on tarkoitus lisääntyä. Siksi ennakkoluulot ja suorastaan inho homoutta vastaan on ymmärrettävää, sehän ON tältä kannalta ajateltuna luonnotonta. (Sama koskee muuten inhoa insestiä vastaan: luonto ei ole niin tarkoittanut, vaan insestistä voisi olla huonoja seurauksia.)
Koska homoseksuaalisuutta kuitenkin ON, näitä ihmisiä pitää siunata niin kuin kaikkia muitakin, paheksumatta.
Homofobia tai homouden hyväksyminen ei siis ole uskonnollinen kysymys, vaan liittyy ihmisen syntyyn mieheksi ja naiseksi. Homofobiaa on tietysti voinut esiintyä Vanhan Testamentin aikanakin, niin kuin nytkin. Nyt vain ymmärrämme - tai meidän pitäisi ymmärtää - paremmin, että kaikenlaisia poikkeuksia meissä ihmisissä ON.
"Homoavioliitto" ei myöskään ole kirkon tai uskonnon asia, vaan maallisen lainsäädännön. Itse ajattelen niin, että rekisteröity parisuhde ehkä joidenkin lain tarkistusten kanssa on hyvä, ja avioliitto saisi säilyä miehen ja naisen liittona.
*
Aivan mainio körttiläisyyden määritelmä Turun uudelta piispalta Kaarlo Kallialalta: körttiläiset ovat Jumalan suhteen nälkäisiä, mutta itsensä suhteen ironisia.
*
En kyllä oikein ymmärrä sitä, etteivät piispat voi selvemmin sanoa kantojaan, esimerkiksi näin: Minä olen sitä mieltä, että homojen parisuhteet voi ja pitää siunata. Mutta kirkkomme ei ole yhden mielipiteen kirkko, vaan täällä monet ajattelevat toisin, ja saavatkin ajatella.
(Mutta sitten vain pitäisi onnistua valitsemaan kirkolliskokouksen osallistujat liberaaleista... Problem, problem!)
Voi miten hieno päivä! Ensin poikkeuksellisen vilkasta keskustelua Iiron ryhmässä varsinkin Kahdeksan surmanluotia -näytelmästä - mielipiteitä laidasta laitaan. Kahvilta ystäväni M lähti tätiään katsomaan ja minä tapaamaan taittajaa, joka palautti valokuvat ja tikun. M:n kanssa tavattiin taas Ateneumissa, syötiin hyvä salaattilounas ja katsottiin Viiva Italia -näyttely. Paljon grafiikkaa, mutta maalauksiakin. Minua tietysti kiinnostivat ihmiskuvat kovasti.
Matkalla Taidehalliin poikkesimme Lasipalatsin kirjapainoon hakemaan vedoksen Isän kanssa -kirjasta. Olen tosi tyytyväinen kanteen. Itse kirja täytyy lukea nyt viikonloppuna.
Taidehallissa oli Viron värit -näyttely, jonka Eeva selosti. Jotenkin "tavanomaista" tai sanoisiko vaatimatonta, mutta joukossa oli muutama mielestäni hieno työ. Näimme myös Ants Laukmanin ja August Jansenin töitä, joiden ihanissa kotitaloissa kävimme Vironreissulla. (Talot olivat puhuttelevampia kuin maalaukset...)
*
Kahvilla Töölön Palvelutalossa ystävämme J selitti homofobian mielestäni hyvin. Kun ihminen on luotu (tai evoluutiossa kehittynyt) mieheksi ja naiseksi, hänellä on jotenkin selkäytimessä tieto siitä, että hänen on tarkoitus lisääntyä. Siksi ennakkoluulot ja suorastaan inho homoutta vastaan on ymmärrettävää, sehän ON tältä kannalta ajateltuna luonnotonta. (Sama koskee muuten inhoa insestiä vastaan: luonto ei ole niin tarkoittanut, vaan insestistä voisi olla huonoja seurauksia.)
Koska homoseksuaalisuutta kuitenkin ON, näitä ihmisiä pitää siunata niin kuin kaikkia muitakin, paheksumatta.
Homofobia tai homouden hyväksyminen ei siis ole uskonnollinen kysymys, vaan liittyy ihmisen syntyyn mieheksi ja naiseksi. Homofobiaa on tietysti voinut esiintyä Vanhan Testamentin aikanakin, niin kuin nytkin. Nyt vain ymmärrämme - tai meidän pitäisi ymmärtää - paremmin, että kaikenlaisia poikkeuksia meissä ihmisissä ON.
"Homoavioliitto" ei myöskään ole kirkon tai uskonnon asia, vaan maallisen lainsäädännön. Itse ajattelen niin, että rekisteröity parisuhde ehkä joidenkin lain tarkistusten kanssa on hyvä, ja avioliitto saisi säilyä miehen ja naisen liittona.
*
Aivan mainio körttiläisyyden määritelmä Turun uudelta piispalta Kaarlo Kallialalta: körttiläiset ovat Jumalan suhteen nälkäisiä, mutta itsensä suhteen ironisia.
*
En kyllä oikein ymmärrä sitä, etteivät piispat voi selvemmin sanoa kantojaan, esimerkiksi näin: Minä olen sitä mieltä, että homojen parisuhteet voi ja pitää siunata. Mutta kirkkomme ei ole yhden mielipiteen kirkko, vaan täällä monet ajattelevat toisin, ja saavatkin ajatella.
(Mutta sitten vain pitäisi onnistua valitsemaan kirkolliskokouksen osallistujat liberaaleista... Problem, problem!)
torstai 28. lokakuuta 2010
28.10.2010
Tulin juuri pitkästä päivystyksestä näyttelystämme. On jännä huomata, ketkä vain käyvät näyttelyssä, ja keille työt jotenkin avautuvat ja puhuvat.
Yksi isä pienen tyttärensä kanssa kävi vain kahmaisemassa kouralliset kultakaloja ja poistui saman tien... Ehkä heillä oli nälkä. Niinhän se menee tarvehierarkiassa, että perustarpeet on ensin täytettävä, ennen kuin voi nauttia kulttuurista...
Koululaisiakin kävi ihan katsomassa teoksia.
Sain lämpimiä kehuja ystävältäni Urdalta ja meidän keramiikkaopettajalta Arjalta, samoin P-sisko ja Ellu-ystävänsä olivat aidon kiinnostuneita. Tämä kaikki teki hyvää mielelle!
Piponvirkkaus ei juurikaan edistynyt, kun katsojia kävi niin paljon.
Vieläkin olen sitä mieltä, että näyttelymme on ihana. Monet kehuivat, ettei ollut liikaa töitä, mutta jokaiselta kuitenkin useampia, ja että jokaisen töille oli oma tilansa.
*
O-poika, jolla on menossa jousiammuntakausi, sanoi eilen, että hän aikoo kesällä ostaa mehiläispesän ja keskittyä niiden hoitoon...
Tulin juuri pitkästä päivystyksestä näyttelystämme. On jännä huomata, ketkä vain käyvät näyttelyssä, ja keille työt jotenkin avautuvat ja puhuvat.
Yksi isä pienen tyttärensä kanssa kävi vain kahmaisemassa kouralliset kultakaloja ja poistui saman tien... Ehkä heillä oli nälkä. Niinhän se menee tarvehierarkiassa, että perustarpeet on ensin täytettävä, ennen kuin voi nauttia kulttuurista...
Koululaisiakin kävi ihan katsomassa teoksia.
Sain lämpimiä kehuja ystävältäni Urdalta ja meidän keramiikkaopettajalta Arjalta, samoin P-sisko ja Ellu-ystävänsä olivat aidon kiinnostuneita. Tämä kaikki teki hyvää mielelle!
Piponvirkkaus ei juurikaan edistynyt, kun katsojia kävi niin paljon.
Vieläkin olen sitä mieltä, että näyttelymme on ihana. Monet kehuivat, ettei ollut liikaa töitä, mutta jokaiselta kuitenkin useampia, ja että jokaisen töille oli oma tilansa.
*
O-poika, jolla on menossa jousiammuntakausi, sanoi eilen, että hän aikoo kesällä ostaa mehiläispesän ja keskittyä niiden hoitoon...
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
26.10.2010
Minna on hengissä! Eipä hänelle tullut mieleen ilmoittaa, ettei pääse näyttelymme avajaisiin. Oli ollut eilen seuraavan perusopetusryhmän kanssa näyttelyssämme ja kirjoitti ylistäviä lausuntoja siitä. Ilkeämielisesti ajattelen, että ilman "ammattilaista" voidaan siis saada Minnankin mielestä onnistunut näyttely, vaikka hän etukäteen varoitti, että siitä ei voi tulla mitään...
*
Eilen olimme ystäviemme M:n ja A:n kanssa (me ensimmäistä kertaa) Maximissa Metropolitan-oopperassa. Boris Godunovista oli se pitempi versio, joka jatkuu vielä vähän Boriksen kuoleman jälkeenkin. Venäläiset laulajat, paitsi Boris itse saksalainen. Kamala ja surullinen: the Holy Fool lauloi lopussa Venäjän kansan surkeutta, joka ei koskaan lopu. Mutta tietysti aivan huipputason esitys!!! Ja ilman lentomatkaa Nykkiin! Taidamme alkaa harrastaa näitä Maximin oopperaesityksiä (niin kuin ei olisi ennestäänkin kalenteri aina täynnä...)
Minna on hengissä! Eipä hänelle tullut mieleen ilmoittaa, ettei pääse näyttelymme avajaisiin. Oli ollut eilen seuraavan perusopetusryhmän kanssa näyttelyssämme ja kirjoitti ylistäviä lausuntoja siitä. Ilkeämielisesti ajattelen, että ilman "ammattilaista" voidaan siis saada Minnankin mielestä onnistunut näyttely, vaikka hän etukäteen varoitti, että siitä ei voi tulla mitään...
*
Eilen olimme ystäviemme M:n ja A:n kanssa (me ensimmäistä kertaa) Maximissa Metropolitan-oopperassa. Boris Godunovista oli se pitempi versio, joka jatkuu vielä vähän Boriksen kuoleman jälkeenkin. Venäläiset laulajat, paitsi Boris itse saksalainen. Kamala ja surullinen: the Holy Fool lauloi lopussa Venäjän kansan surkeutta, joka ei koskaan lopu. Mutta tietysti aivan huipputason esitys!!! Ja ilman lentomatkaa Nykkiin! Taidamme alkaa harrastaa näitä Maximin oopperaesityksiä (niin kuin ei olisi ennestäänkin kalenteri aina täynnä...)
tiistai 26. lokakuuta 2010
26.10.2010
Eilen yllätystreffit terveyskeskuksen labrajonossa: tytär ja tyttärentytär saapuivat sattumalta hekin jonottelemaan. Aina kun näen S:n, lämmin aalto tuntuu sisällä - se on niin kiva tyttö! I:llä puolestaan oli 6-vuotisneuvola, johon Mummo pääsi kaveriksi aloittelemaan, kun äiti vielä jonotti verikokeisiin.
*
Taittajalta tuli kivasti taitettu kirja ja neljä eri kansiehdotusta. Hän vastasi valintaani, että se on hänestäkin paras. Kannet ovat täynnä ikään kuin filminauhaa, jolla ovat (kai) kaikki kirjassa esiintyvät kuvat pienemmässä koossa. Jos näkisin tuollaisen kirjan, haluaisin heti ryhtyä lukemaan sitä!
*
Nyt olisi alettava tiedotella potentiaalisille äänestäjille, ja muillekin tutuille, Tulkaa kaikki -liikkeestä, josta monilla on ihan vääriä käsityksiä...
Miten yhteen syksyyn voi kasaantua näin paljon harvinaisia tapahtumia: näyttely, kirja, Sastamalan tapahtuma, vaalit. Kysyn vaan.
Eilen yllätystreffit terveyskeskuksen labrajonossa: tytär ja tyttärentytär saapuivat sattumalta hekin jonottelemaan. Aina kun näen S:n, lämmin aalto tuntuu sisällä - se on niin kiva tyttö! I:llä puolestaan oli 6-vuotisneuvola, johon Mummo pääsi kaveriksi aloittelemaan, kun äiti vielä jonotti verikokeisiin.
*
Taittajalta tuli kivasti taitettu kirja ja neljä eri kansiehdotusta. Hän vastasi valintaani, että se on hänestäkin paras. Kannet ovat täynnä ikään kuin filminauhaa, jolla ovat (kai) kaikki kirjassa esiintyvät kuvat pienemmässä koossa. Jos näkisin tuollaisen kirjan, haluaisin heti ryhtyä lukemaan sitä!
*
Nyt olisi alettava tiedotella potentiaalisille äänestäjille, ja muillekin tutuille, Tulkaa kaikki -liikkeestä, josta monilla on ihan vääriä käsityksiä...
Miten yhteen syksyyn voi kasaantua näin paljon harvinaisia tapahtumia: näyttely, kirja, Sastamalan tapahtuma, vaalit. Kysyn vaan.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
24.10.2010
Päässä soi...
Riemulliset "kummi&mummisynttärit" Hakamaankujalla, yhteensä 28 henkeä, joista noin puolet lapsia. Hienot tarjoilut kuten aina, raikuvat onnittelulaulut, ja ilo nähdä kummiperheitä lapsineen. Kun tinnitukseni saavutti päätähalkaisevat äärirajat, lähdin kahden tunnin kuluttua kodin hiljaisuuteen - mutta tinnitus tuli mukana...
Kotiin lähtiessäni lauma isompia lapsivieraita oli sateessa katsomassa, kun O-poika (10) kokeili tekemäänsä uutta nuolta.
Minna K-K oli ollut Tulkaa kaikki -tapahtumassa ja toi minulle komean pinssin!
*
Aamupäivällä olimme Maisa-papin läksiäisjuhlassa messun jälkeen. Siellä oli ystävyysseurakuntavieraita niin Pärnusta kuin Taivalkoskeltakin.
Koko ajan tapahtuu niin paljon hauskaa ja mielenkiintoista, ettei meinaa tavallista arkea ehtiä viettää ollenkaan...
Päässä soi...
Riemulliset "kummi&mummisynttärit" Hakamaankujalla, yhteensä 28 henkeä, joista noin puolet lapsia. Hienot tarjoilut kuten aina, raikuvat onnittelulaulut, ja ilo nähdä kummiperheitä lapsineen. Kun tinnitukseni saavutti päätähalkaisevat äärirajat, lähdin kahden tunnin kuluttua kodin hiljaisuuteen - mutta tinnitus tuli mukana...
Kotiin lähtiessäni lauma isompia lapsivieraita oli sateessa katsomassa, kun O-poika (10) kokeili tekemäänsä uutta nuolta.
Minna K-K oli ollut Tulkaa kaikki -tapahtumassa ja toi minulle komean pinssin!
*
Aamupäivällä olimme Maisa-papin läksiäisjuhlassa messun jälkeen. Siellä oli ystävyysseurakuntavieraita niin Pärnusta kuin Taivalkoskeltakin.
Koko ajan tapahtuu niin paljon hauskaa ja mielenkiintoista, ettei meinaa tavallista arkea ehtiä viettää ollenkaan...
lauantai 23. lokakuuta 2010
23.10.2010
Väsynyt mutta onnellinen...
Näyttelymme ripustuksesta tuli hyvin onnistunut. Tänään sitten oltiin pöydät koreana ja juhlatamineissa avajaisissa. Vieraita tuli sopivasti, ei tullut ahdistavan ahdasta. Lilli oli hommannut koulultaan oopperaoppilaita laulamaan opettajansa Johann Tillin kanssa, Yrjö piti puheen, Leena esitteli meidät ja Lillin mies kukitti.
Opettajista olivat paikalla vain Seija Jouhki ja Marja Mali, mikä kovasti meitä lämmitti, varsinkin, kun Minna oli ilmoittamatta jäänyt pois, vaikka hänen piti puhua, ja todistuksetkin olisi ollut kiva saada.
Minusta oli erityisen kannustavaa, että sekä Seija että Marja kovasti kehuivat maalauksiani. Marja sanoi, että noista voisi kuka tahansa taiteilija olla ylpeä. Pitivät myös abstraktirivistäni, ja minustakin se sopi erittäin hyvin ripustukseen.
Omia vieraitani olivat tytär ja tyttärentytär, Maku ja Tappi, Anna-Liisa ja Jorma sekä Riitta-Mummi.
Sain sylillisen kukkia ja koin viettäväni yhtä elämäni suurista juhlapäivistä!!
*
Koko muu suku oli veneitä ja laitureita nostamassa. Sää suosi: jäätä tosin esiintyi lätäköissä, mutta aurinko paistoi!
*
Arvasin, että P olisi venetalkoiden jälkeen niin väsynyt, ettei varmaan tulisi näyttelyyn. Iloni oli sitäkin suurempi, kun hän ilmestyi ennen sulkemista paikalle - ja näin sain myös kukkineni kyydin kotiin.
Väsynyt mutta onnellinen...
Näyttelymme ripustuksesta tuli hyvin onnistunut. Tänään sitten oltiin pöydät koreana ja juhlatamineissa avajaisissa. Vieraita tuli sopivasti, ei tullut ahdistavan ahdasta. Lilli oli hommannut koulultaan oopperaoppilaita laulamaan opettajansa Johann Tillin kanssa, Yrjö piti puheen, Leena esitteli meidät ja Lillin mies kukitti.
Opettajista olivat paikalla vain Seija Jouhki ja Marja Mali, mikä kovasti meitä lämmitti, varsinkin, kun Minna oli ilmoittamatta jäänyt pois, vaikka hänen piti puhua, ja todistuksetkin olisi ollut kiva saada.
Minusta oli erityisen kannustavaa, että sekä Seija että Marja kovasti kehuivat maalauksiani. Marja sanoi, että noista voisi kuka tahansa taiteilija olla ylpeä. Pitivät myös abstraktirivistäni, ja minustakin se sopi erittäin hyvin ripustukseen.
Omia vieraitani olivat tytär ja tyttärentytär, Maku ja Tappi, Anna-Liisa ja Jorma sekä Riitta-Mummi.
Sain sylillisen kukkia ja koin viettäväni yhtä elämäni suurista juhlapäivistä!!
*
Koko muu suku oli veneitä ja laitureita nostamassa. Sää suosi: jäätä tosin esiintyi lätäköissä, mutta aurinko paistoi!
*
Arvasin, että P olisi venetalkoiden jälkeen niin väsynyt, ettei varmaan tulisi näyttelyyn. Iloni oli sitäkin suurempi, kun hän ilmestyi ennen sulkemista paikalle - ja näin sain myös kukkineni kyydin kotiin.
perjantai 22. lokakuuta 2010
22.10.2010
Näyttelyn ripustuspäivä!!
*
Ajat ovat olleet mielenkiintoisia lähestyvien vaalienkin vuoksi. Vaaliryhmässämme se, että M ja minä kuulumme Tulkaa kaikki -liikkeeseen, on herättänyt huolta ja jopa suosituksen, ettemme laittaisi mitään linkkiä tähän liikkeeseen sivuillemme. M ja minä pysyimme lujina, ja nyt jo kolmaskin ehdokas harkitsee liikkeeseen liittymistä.
Olen ottanut tarkemmin selvää liikkeemme tavoitteista, sillä sellaistakin huhua kiertää, että Tulkaa kaikki tähtää lähinnä homoavioliittoihin... Sitten olen lähetellyt tietoa ryhmämme vetäjälle yms.
Kirkon kahtiajako "vanhoillisiin" ja "uudistusmielisiin" on sikäli surullista, että kun meillä on kuitenkin yhteinen usko Kristukseen...
*
Tässä vantaalainen kiteytys Tulkaa kaikki -tavoitteista:
*Kirkollisen keskustelun ja päätöksenteon on oltava avointa.
*Kirkon on kasvettava lähimmäisenrakkauden ja oikeudenmukaisuuden yhteisöksi:
*Naispuolisten pappien syrjiminen on lopetettava kaikissa seurakunnissa.
*Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat on ehdoitta toivotettava tervetulleiksi seurakuntien jäseniksi ja työntekijöiksi.
*Eronneiden, avoliiton valinneiden ja yksin elävien elämänratkaisuja on kunnioitettava.
*Meidän on yhdessä jaettava aineellista hyväämme oman maamme ja maailman köyhien kanssa.
*Eri tavoin ajattelevien kirkollisten ryhmien välille on rakennettava luottamusta ja sovintoa.
Mottomme on: KRISTUKSEN KIRKKO ON KAIKILLE.
Näyttelyn ripustuspäivä!!
*
Ajat ovat olleet mielenkiintoisia lähestyvien vaalienkin vuoksi. Vaaliryhmässämme se, että M ja minä kuulumme Tulkaa kaikki -liikkeeseen, on herättänyt huolta ja jopa suosituksen, ettemme laittaisi mitään linkkiä tähän liikkeeseen sivuillemme. M ja minä pysyimme lujina, ja nyt jo kolmaskin ehdokas harkitsee liikkeeseen liittymistä.
Olen ottanut tarkemmin selvää liikkeemme tavoitteista, sillä sellaistakin huhua kiertää, että Tulkaa kaikki tähtää lähinnä homoavioliittoihin... Sitten olen lähetellyt tietoa ryhmämme vetäjälle yms.
Kirkon kahtiajako "vanhoillisiin" ja "uudistusmielisiin" on sikäli surullista, että kun meillä on kuitenkin yhteinen usko Kristukseen...
*
Tässä vantaalainen kiteytys Tulkaa kaikki -tavoitteista:
*Kirkollisen keskustelun ja päätöksenteon on oltava avointa.
*Kirkon on kasvettava lähimmäisenrakkauden ja oikeudenmukaisuuden yhteisöksi:
*Naispuolisten pappien syrjiminen on lopetettava kaikissa seurakunnissa.
*Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat on ehdoitta toivotettava tervetulleiksi seurakuntien jäseniksi ja työntekijöiksi.
*Eronneiden, avoliiton valinneiden ja yksin elävien elämänratkaisuja on kunnioitettava.
*Meidän on yhdessä jaettava aineellista hyväämme oman maamme ja maailman köyhien kanssa.
*Eri tavoin ajattelevien kirkollisten ryhmien välille on rakennettava luottamusta ja sovintoa.
Mottomme on: KRISTUKSEN KIRKKO ON KAIKILLE.
tiistai 19. lokakuuta 2010
19.10.2010
Homokeskustelu velloo edelleen mediassa. Kaiken maailman syistä ihmiset eroavatkin kirkosta: onko heteroparien elämä pelkkää rakkautta, vai tapahtuuko niissäkin kamareissa outoja asioita...
Hesari julkaisi pienen mielipiteeni, jonka kopioin tähän alkuperäisessä muodossaan:
KIRKKONI SENTÄÄN KESKUSTELEE
TV:n homoillassa kävi ilmi, että monessa yhteisössä homous on tabu, josta ei voi edes puhua. Eikö kirkosta eroajien pitäisi siis myös erota urheiluseuroista, armeijasta, työpaikasta ja monesta muusta...
Elämän rikkonaisuutta ei pääse pakoon millään. Tasapainoisesti ja vapaana voi elää, jos pystyy hyväksymään sen, että monet ovat jumiuttaneet itsensä poteroihinsa silmät suljettuina. Kannattaa myös miettiä, missä asiassa ehkä itse on jämähtänyt omaan suvaitsemattomuuden poteroonsa.
Kaikki olemme vain ihmisiä, ja kaikilla meillä on vammamme, niin kirkossa kuin sen ulkopuolella.
*
Taidetunti peruuntui, ja pääsin P:n mukana kirkolle Viron-matkamme muistelijaisiin. Katsottiin valokuvia, ja hyvä matka muistui kovasti mieleen. Nyt kun Miia-pappi jää eläkkeelle, ystävyysseurakuntatyö siirtyy Antti Rusamalle, ja voimme siis elää Viron, Unkarin ja Taivalkosken matkojen toivossa!
Homokeskustelu velloo edelleen mediassa. Kaiken maailman syistä ihmiset eroavatkin kirkosta: onko heteroparien elämä pelkkää rakkautta, vai tapahtuuko niissäkin kamareissa outoja asioita...
Hesari julkaisi pienen mielipiteeni, jonka kopioin tähän alkuperäisessä muodossaan:
KIRKKONI SENTÄÄN KESKUSTELEE
TV:n homoillassa kävi ilmi, että monessa yhteisössä homous on tabu, josta ei voi edes puhua. Eikö kirkosta eroajien pitäisi siis myös erota urheiluseuroista, armeijasta, työpaikasta ja monesta muusta...
Elämän rikkonaisuutta ei pääse pakoon millään. Tasapainoisesti ja vapaana voi elää, jos pystyy hyväksymään sen, että monet ovat jumiuttaneet itsensä poteroihinsa silmät suljettuina. Kannattaa myös miettiä, missä asiassa ehkä itse on jämähtänyt omaan suvaitsemattomuuden poteroonsa.
Kaikki olemme vain ihmisiä, ja kaikilla meillä on vammamme, niin kirkossa kuin sen ulkopuolella.
*
Taidetunti peruuntui, ja pääsin P:n mukana kirkolle Viron-matkamme muistelijaisiin. Katsottiin valokuvia, ja hyvä matka muistui kovasti mieleen. Nyt kun Miia-pappi jää eläkkeelle, ystävyysseurakuntatyö siirtyy Antti Rusamalle, ja voimme siis elää Viron, Unkarin ja Taivalkosken matkojen toivossa!
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
17.10.2010
Erikoinen reissu eilen.
Ajoimme 7 sisaruksen (joukossa puolisoita) voimalla kahdella autolla isän syntymäseudulle Satakuntaan paikallisen Vapaussodan perinneyhdistyksen kutsumina. Isoisämme Selim Nestor, paikallinen poliisi, haettiin v. 1918 yöllä kotoa punaisten toimesta ja murhattiin läheisellä metsätaipaleella. Isoäiti pystytti omilla rahoillaan paikalle komean kiven, jossa lukee isoisän nimi sekä murhattu silloin ja silloin. (Yksi paikallinen punainen tapettiin valkoisten toimesta kostoksi, joten tasapeli siinä kylässä...)
Kivi oli mennyt lähes sadan vuoden kuluessa huonoon kuntoon, ja tämä perinneyhdistys oli sen nyt kunnostuttanut ja kiinnittänyt jalustalle samaan kohtaan tien varteen. Lähes 40 ihmisen joukolla kävimme laskemassa kukat kiven juurelle ja sitten söimme lounaan paikallisessa talossa. Mukana oli yksi kenraalikin ja komea-asuinen poliisipäällikkö.
Olimme pelänneet, mikä tilaisuuden henki tulisi olemaan, mutta perinneyhdistyksen edustaja sanoi vain lyhyesti kyynelet silmissään, että he tekevät tätä työtä, ettei vastaavaa koskaan enää tapahtuisi. Tunnelma oli kodikas, ja esittelin sitä vähää, mitä meillä on isoisästä tallella: hieno hääkuva, todistus Henkivartioväen 3:nnen Suomen Tarkk´ampujapataljoonan opetuskomennuskunnasta...
Isoisän kohtalo on ollut meillä sangen vaiettu asia. Nyt tuntuu, että olisi pitänyt aikoinaan isoäidiltä enemmän kysellä hänestä.
*
Sunnuntai on pelastettu! Messun jälkeen kirkkokahveilla yksi rouva tuli sanomaan, että hän tuntee Vantaalta aivan minun näköiseni naisen sillä erotuksella, että tämä on paljon vanhempi, jo 68-vuotias... (Niin olen itsekin!)
Mimosa-pappi piti valtavan hyvän saarnan, joka sopi tälle viikolle: 12000 on eronnut kirkosta TV 2:n homoillan seurauksena. Surullista, mutta saarnassa korostui se, että Jumala on kutsunut kaikkia.
Taas ilmenee TIETOISUUDEN HYVÄKSYMISEN tärkeys ja vaikeus. Jotkut eivät voi kuulua kirkkoon, koska siellä on väärin ajattelevia ihmisiä.
Sekaan vaan! Kyllä elämänpiiri tulee pieneksi, jos ei voi olla kuin samoin ajattelevien kanssa!
Erikoinen reissu eilen.
Ajoimme 7 sisaruksen (joukossa puolisoita) voimalla kahdella autolla isän syntymäseudulle Satakuntaan paikallisen Vapaussodan perinneyhdistyksen kutsumina. Isoisämme Selim Nestor, paikallinen poliisi, haettiin v. 1918 yöllä kotoa punaisten toimesta ja murhattiin läheisellä metsätaipaleella. Isoäiti pystytti omilla rahoillaan paikalle komean kiven, jossa lukee isoisän nimi sekä murhattu silloin ja silloin. (Yksi paikallinen punainen tapettiin valkoisten toimesta kostoksi, joten tasapeli siinä kylässä...)
Kivi oli mennyt lähes sadan vuoden kuluessa huonoon kuntoon, ja tämä perinneyhdistys oli sen nyt kunnostuttanut ja kiinnittänyt jalustalle samaan kohtaan tien varteen. Lähes 40 ihmisen joukolla kävimme laskemassa kukat kiven juurelle ja sitten söimme lounaan paikallisessa talossa. Mukana oli yksi kenraalikin ja komea-asuinen poliisipäällikkö.
Olimme pelänneet, mikä tilaisuuden henki tulisi olemaan, mutta perinneyhdistyksen edustaja sanoi vain lyhyesti kyynelet silmissään, että he tekevät tätä työtä, ettei vastaavaa koskaan enää tapahtuisi. Tunnelma oli kodikas, ja esittelin sitä vähää, mitä meillä on isoisästä tallella: hieno hääkuva, todistus Henkivartioväen 3:nnen Suomen Tarkk´ampujapataljoonan opetuskomennuskunnasta...
Isoisän kohtalo on ollut meillä sangen vaiettu asia. Nyt tuntuu, että olisi pitänyt aikoinaan isoäidiltä enemmän kysellä hänestä.
*
Sunnuntai on pelastettu! Messun jälkeen kirkkokahveilla yksi rouva tuli sanomaan, että hän tuntee Vantaalta aivan minun näköiseni naisen sillä erotuksella, että tämä on paljon vanhempi, jo 68-vuotias... (Niin olen itsekin!)
Mimosa-pappi piti valtavan hyvän saarnan, joka sopi tälle viikolle: 12000 on eronnut kirkosta TV 2:n homoillan seurauksena. Surullista, mutta saarnassa korostui se, että Jumala on kutsunut kaikkia.
Taas ilmenee TIETOISUUDEN HYVÄKSYMISEN tärkeys ja vaikeus. Jotkut eivät voi kuulua kirkkoon, koska siellä on väärin ajattelevia ihmisiä.
Sekaan vaan! Kyllä elämänpiiri tulee pieneksi, jos ei voi olla kuin samoin ajattelevien kanssa!
perjantai 15. lokakuuta 2010
15.10.2010
I-tytön 6-vuotispuhelin on pinkki! (Hän soittelee useamman kerran päivässä Mummolle, ja kun kysyin, millainen puhelin hänellä nyt on, hän vastasi: "Pinkki"!)
Mummo on aivan yhtä lapsellinen. Ostin ensi vuodelle taskukalenterin. Se on pinkki, ja iloitsen siitä valtavasti!
*
Yksi hyvin hauska hulluuden laji on värjääminen&värinpoisto.
Ostin alennusmyynnistä kauniisti maalatun ohuen pellavahuivin, jossa oli juuri sitä pinkkiä ynnä sinivihreää, pohjavärinä pellava. Minusta se oli liian kirjava, joten ostin tekstiiliväriä, jonka piti värjätä koko homma siniseksi, niin, että pinkeistä tulisi vähän violetimpia ja vihreistä vähän sinivihreämpiä. Ensimmäinen värjäys jätti huivin liian haaleanväriseksi, toinen aivan liian tummaksi. Laitoin huivin Kloriteveteen vaalenemaan tulematta ajatelleeksi, että sehän vaalensi myös maalatut kuviot. Kehveli! Nyt sävy on hyvä, mutta täytyy ehkä vielä maalata tekstiilimaalilla siihen vähän pinkkiä ja turkoosia...
Kuinka paljon iloa yhdestä alennusmyyntirievusta voikaan saada!
Joku varteenotettava kielitieteellinen taho (en muista nimeä) kehotti lehdessä kaikkia pilkkaamaan Itella ja Destia -tyyppisiä nimiä. Meritako sen aloitti?
Tänään joku ilkkui Hesarissa, että Itella tulee sanasta pahoITELLA, jonka posti osaa hyvin.
Ihanaa, kun saa jatkaa näiden pilkkaamista oikein luvan kanssa!!
I-tytön 6-vuotispuhelin on pinkki! (Hän soittelee useamman kerran päivässä Mummolle, ja kun kysyin, millainen puhelin hänellä nyt on, hän vastasi: "Pinkki"!)
Mummo on aivan yhtä lapsellinen. Ostin ensi vuodelle taskukalenterin. Se on pinkki, ja iloitsen siitä valtavasti!
*
Yksi hyvin hauska hulluuden laji on värjääminen&värinpoisto.
Ostin alennusmyynnistä kauniisti maalatun ohuen pellavahuivin, jossa oli juuri sitä pinkkiä ynnä sinivihreää, pohjavärinä pellava. Minusta se oli liian kirjava, joten ostin tekstiiliväriä, jonka piti värjätä koko homma siniseksi, niin, että pinkeistä tulisi vähän violetimpia ja vihreistä vähän sinivihreämpiä. Ensimmäinen värjäys jätti huivin liian haaleanväriseksi, toinen aivan liian tummaksi. Laitoin huivin Kloriteveteen vaalenemaan tulematta ajatelleeksi, että sehän vaalensi myös maalatut kuviot. Kehveli! Nyt sävy on hyvä, mutta täytyy ehkä vielä maalata tekstiilimaalilla siihen vähän pinkkiä ja turkoosia...
Kuinka paljon iloa yhdestä alennusmyyntirievusta voikaan saada!
Joku varteenotettava kielitieteellinen taho (en muista nimeä) kehotti lehdessä kaikkia pilkkaamaan Itella ja Destia -tyyppisiä nimiä. Meritako sen aloitti?
Tänään joku ilkkui Hesarissa, että Itella tulee sanasta pahoITELLA, jonka posti osaa hyvin.
Ihanaa, kun saa jatkaa näiden pilkkaamista oikein luvan kanssa!!
maanantai 11. lokakuuta 2010
11.10.2010
Meidän pikkuinen I-tyttö täyttää tänään jo kuusi vuotta! Hän on aina iloinnut kovasti vaatelahjoista, ja niinpä ostin tosi kauniin Maritunikan ja samanlaiset sukat. Tällä kertaa arvio oli kuitenkin: "Enemmän mä tykkään isän ja äidin lahjasta." Se oli kortti, johon oli liimattu kolmen eri kännykän kuvat, joista tyttö on saanut illansuussa Sellossa valita haluamansa.
*
Pojat tekivät iltapäivällä ahkerasti rästiläksyjään lomaviikolta. A kertoi silmät loistaen, että heillä on nyt matematiikassa muistinumerot menossa. Mutta kun hän sitten teki laskuja ja neuvoin, että käsiala voisi olla hiukan selvempää, poika huokaili, että kun muutenkin jo menee niin paljon aikaa sen muistinumeron laittamiseen - joka näkyi yleensä olevan ykkönen...
*
Seurakuntavaalit teettävät yllättävän paljon töitä, enkä ole vielä edes aloittanut varsinaista mainostusta, eli ystäville soittelemista. Yhdelle soitin, ja kävi ilmi, ettei hän ole koskaan äänestänyt srk-vaaleissa, kun ei oikein ole tiennyt ketä. Siksi täytyy kyllä vähän ilmoitella, että huomaisivat edes, että olen ehdokkaana.
Osa "työn paljoudesta" johtuu siitä, että olen niin tohelo tämän koneen kanssa, ja osa siitä, että olen Tulkaa kaikki -henkinen, mistä myös ilmoitellaan, vaikka siis oma listani on Seurakunta on sinun. Varsinaisia Tulkaa kaikki -listoja lienee vain hyvin harvassa seurakunnassa.
*
Uutisille!
Suhtaudun sikäli kaksinaisesti koko asiaan, että olisi tietysti kiva päästä toimimaan aktiivisemmin seurakunnan hyväksi, mutta mistä sen ajan ottaisin...
Meidän pikkuinen I-tyttö täyttää tänään jo kuusi vuotta! Hän on aina iloinnut kovasti vaatelahjoista, ja niinpä ostin tosi kauniin Maritunikan ja samanlaiset sukat. Tällä kertaa arvio oli kuitenkin: "Enemmän mä tykkään isän ja äidin lahjasta." Se oli kortti, johon oli liimattu kolmen eri kännykän kuvat, joista tyttö on saanut illansuussa Sellossa valita haluamansa.
*
Pojat tekivät iltapäivällä ahkerasti rästiläksyjään lomaviikolta. A kertoi silmät loistaen, että heillä on nyt matematiikassa muistinumerot menossa. Mutta kun hän sitten teki laskuja ja neuvoin, että käsiala voisi olla hiukan selvempää, poika huokaili, että kun muutenkin jo menee niin paljon aikaa sen muistinumeron laittamiseen - joka näkyi yleensä olevan ykkönen...
*
Seurakuntavaalit teettävät yllättävän paljon töitä, enkä ole vielä edes aloittanut varsinaista mainostusta, eli ystäville soittelemista. Yhdelle soitin, ja kävi ilmi, ettei hän ole koskaan äänestänyt srk-vaaleissa, kun ei oikein ole tiennyt ketä. Siksi täytyy kyllä vähän ilmoitella, että huomaisivat edes, että olen ehdokkaana.
Osa "työn paljoudesta" johtuu siitä, että olen niin tohelo tämän koneen kanssa, ja osa siitä, että olen Tulkaa kaikki -henkinen, mistä myös ilmoitellaan, vaikka siis oma listani on Seurakunta on sinun. Varsinaisia Tulkaa kaikki -listoja lienee vain hyvin harvassa seurakunnassa.
*
Uutisille!
Suhtaudun sikäli kaksinaisesti koko asiaan, että olisi tietysti kiva päästä toimimaan aktiivisemmin seurakunnan hyväksi, mutta mistä sen ajan ottaisin...
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
10.10. -10
Liput salossa A. Kiven kunniaksi ja lukemattomat vihkiparit kirkoissa vihittävinä - mutta me juhlimme H-kälyä, joka täyttää huomenna 70 vuotta. Hän oli saanut seurakunnaltaan kutsun vanhusten iltaan, joka lähetetään kaikille yli seitsemänkymppisille. Tyyppi on vireä ja nuorekas, kaikessa mukana, eikä todellakaan vanhus!
Mutta H on aktiiviseurakuntalainen vastuunkantaja, ja tietenkin vain nauroi kutsulle. Ehkä sitten yli kahdeksankymppisenä... Ja jollekin yksinäiselle seitsemänkymppiselle kutsu voi tulla hyvään tarpeeseen.
*
Olen miettinyt vaalilausettani. Tällä hetkellä se on tällainen:
Toivon, että kaikki halukkaat voisivat etsiä ja löytää seurakunnasta Kristuksen antamaa vapautta ja armoa, rukouksen voimaa ja siunauksen rauhaa.
*
Oltiin eilen katsomassa Kino Tapiolassa "Prinsessa"- elokuva. Vaikka siitä oli melkein kaiken lukenut arvosteluista etukäteen, se oli kuitenkin aikamoinen ihmisyyden ja inhimillisyyden ylistys. Tuli vielä yölläkin herätessä ajatuksiin.
*
Nyt lukemaan ihailemani kirjoittajan Heikki Hiilamon mielipide päivän Hesarista!
Liput salossa A. Kiven kunniaksi ja lukemattomat vihkiparit kirkoissa vihittävinä - mutta me juhlimme H-kälyä, joka täyttää huomenna 70 vuotta. Hän oli saanut seurakunnaltaan kutsun vanhusten iltaan, joka lähetetään kaikille yli seitsemänkymppisille. Tyyppi on vireä ja nuorekas, kaikessa mukana, eikä todellakaan vanhus!
Mutta H on aktiiviseurakuntalainen vastuunkantaja, ja tietenkin vain nauroi kutsulle. Ehkä sitten yli kahdeksankymppisenä... Ja jollekin yksinäiselle seitsemänkymppiselle kutsu voi tulla hyvään tarpeeseen.
*
Olen miettinyt vaalilausettani. Tällä hetkellä se on tällainen:
Toivon, että kaikki halukkaat voisivat etsiä ja löytää seurakunnasta Kristuksen antamaa vapautta ja armoa, rukouksen voimaa ja siunauksen rauhaa.
*
Oltiin eilen katsomassa Kino Tapiolassa "Prinsessa"- elokuva. Vaikka siitä oli melkein kaiken lukenut arvosteluista etukäteen, se oli kuitenkin aikamoinen ihmisyyden ja inhimillisyyden ylistys. Tuli vielä yölläkin herätessä ajatuksiin.
*
Nyt lukemaan ihailemani kirjoittajan Heikki Hiilamon mielipide päivän Hesarista!
perjantai 8. lokakuuta 2010
30.9.2010
Aamutelkkarissa haastateltiin viehättävää Marttaa, joka kertoi, mitä on Slow Cleaning! Meditatiivista pöydänpyyhkimistä, keskittymistä, kunnolla tekemistä, hitaasti tekemistä. Tätä aion opetella.
8.10.2010
Nyt on kansainvaellettu lentokenttiä taas vähän ajan tarpeisiin.
Mutta itse loma oli hieno! Alcudiassa oli jo ollut tosi sateinen ja kylmä viikko, mutta me lilluimme Välimeren lämpöisissä aalloissa ilman ollessa päiväsaikaan 27 astetta. Hotelli aivan rantahiekalla, iso uima-allas puistoineen. 14 kilometriä puhdasta, matalaa, hienohiekkaista rantaa. Eipä silti, että jaksaisin neljäätoista kilometriä vesirajassa kävellä, vaikka se olikin paras kävelyranta, mitä olen kohdannut. Lapsiperheellämme oli kolmio, meillä kaksio. Lapset osasivat liikkua itsenäisesti hotellialueella, hoitivat itsenäisesti (luksustasoa olevan) hotelliaamiaisensa, ja jaksoivat uida loputtomasti. Paljon ulkoilun ansiosta nukuimme pitkät yöt. Paras saavutukseni oli yksitoista ja puoli tuntia...
*
Bridget Jones -osio: Aloin kasvattaa itselleni Michelle Obama -käsivarsia paljolla uimisella, ja täällä kotona jatkan Antti Heikkilän ohjein käsipainoilla.
*
Kulttuuriosio:
Aloitin Paul Austerin parhaaksi mainitun romaanin Invisible, ja hyvältä se vaikuttaakin. Mutta sitten vapautui Stieg Larssonin kolmas osa Lisbeth Salanderin tarinaa P:ltä, ja pakkohan se oli selvittää ensisijaisesti ja palata vasta sen jälkeen korkeakulttuuriin. Lentokonelehdessä kerrottiin, että Lisbeth on "Peppi Pitkätossu isona" ja muitakin mielenkiintoisia näkökulmia trilogiaan.
P:n kanssa käytiin Palmassa uudessa Nykytaiteen museossa - hieno! Löysin myös jännät korvakorut ja rannerenkaan, joiden tekijä yritti selittää mistä materiaalista hän niitä tekee, mutta en saanut selvää. Muovia ne eivät ole. Näyttävät turkoosilta meripihkalta, mutta sellaista taas ei ole olemassa.
Lapsilla oli jokaisella luonnoskirjat, joihin he piirsivät joka päivä koetut elämykset. Niistä tuli heille kivat matkapäiväkirjat. Taiteilijatasoisista puuväreistäni kaikki välimerensiniset lyhenivät aika lailla.
*
Meitä koko porukkaa luultiin joka paikassa ruotsalaisiksi, ja keskustelimme siitä, kuinka hävettää tunnustaa itselleen, että se mairittelee...
*
Ja sitten taas TUI:n koneeseen kuin sillit suolaan. Turvaohjeessa oli kuva asennosta, johon olisi pitänyt taipua vaaratilanteen uhatessa, mutta niin pienessä tilassa se olisi ollut täysin mahdotonta. Onneksi ainoa ongelma oli rikki mennyt ilmastointi: koneen etuosassa kalisivat hampaat ja takaosassa hikoiltiin.
Ja sitten: Home Sweet Home!
Aamutelkkarissa haastateltiin viehättävää Marttaa, joka kertoi, mitä on Slow Cleaning! Meditatiivista pöydänpyyhkimistä, keskittymistä, kunnolla tekemistä, hitaasti tekemistä. Tätä aion opetella.
8.10.2010
Nyt on kansainvaellettu lentokenttiä taas vähän ajan tarpeisiin.
Mutta itse loma oli hieno! Alcudiassa oli jo ollut tosi sateinen ja kylmä viikko, mutta me lilluimme Välimeren lämpöisissä aalloissa ilman ollessa päiväsaikaan 27 astetta. Hotelli aivan rantahiekalla, iso uima-allas puistoineen. 14 kilometriä puhdasta, matalaa, hienohiekkaista rantaa. Eipä silti, että jaksaisin neljäätoista kilometriä vesirajassa kävellä, vaikka se olikin paras kävelyranta, mitä olen kohdannut. Lapsiperheellämme oli kolmio, meillä kaksio. Lapset osasivat liikkua itsenäisesti hotellialueella, hoitivat itsenäisesti (luksustasoa olevan) hotelliaamiaisensa, ja jaksoivat uida loputtomasti. Paljon ulkoilun ansiosta nukuimme pitkät yöt. Paras saavutukseni oli yksitoista ja puoli tuntia...
*
Bridget Jones -osio: Aloin kasvattaa itselleni Michelle Obama -käsivarsia paljolla uimisella, ja täällä kotona jatkan Antti Heikkilän ohjein käsipainoilla.
*
Kulttuuriosio:
Aloitin Paul Austerin parhaaksi mainitun romaanin Invisible, ja hyvältä se vaikuttaakin. Mutta sitten vapautui Stieg Larssonin kolmas osa Lisbeth Salanderin tarinaa P:ltä, ja pakkohan se oli selvittää ensisijaisesti ja palata vasta sen jälkeen korkeakulttuuriin. Lentokonelehdessä kerrottiin, että Lisbeth on "Peppi Pitkätossu isona" ja muitakin mielenkiintoisia näkökulmia trilogiaan.
P:n kanssa käytiin Palmassa uudessa Nykytaiteen museossa - hieno! Löysin myös jännät korvakorut ja rannerenkaan, joiden tekijä yritti selittää mistä materiaalista hän niitä tekee, mutta en saanut selvää. Muovia ne eivät ole. Näyttävät turkoosilta meripihkalta, mutta sellaista taas ei ole olemassa.
Lapsilla oli jokaisella luonnoskirjat, joihin he piirsivät joka päivä koetut elämykset. Niistä tuli heille kivat matkapäiväkirjat. Taiteilijatasoisista puuväreistäni kaikki välimerensiniset lyhenivät aika lailla.
*
Meitä koko porukkaa luultiin joka paikassa ruotsalaisiksi, ja keskustelimme siitä, kuinka hävettää tunnustaa itselleen, että se mairittelee...
*
Ja sitten taas TUI:n koneeseen kuin sillit suolaan. Turvaohjeessa oli kuva asennosta, johon olisi pitänyt taipua vaaratilanteen uhatessa, mutta niin pienessä tilassa se olisi ollut täysin mahdotonta. Onneksi ainoa ongelma oli rikki mennyt ilmastointi: koneen etuosassa kalisivat hampaat ja takaosassa hikoiltiin.
Ja sitten: Home Sweet Home!
tiistai 28. syyskuuta 2010
29.9.2010
En yhtään ihmettele, että pojat väsähtivät Seikkailujen saari -kirjaan, varsinkin, kun meillä ei ole juurikaan ollut A:n ja O:n yhteistä aikaa lukea. Kirja on uskomattoman pitkäveteisesti kirjoitettu, vaikka seikkailu sinänsä on jännä. Sitä paitsi alamme kaikki kyllästyä loputtomiin luoliin, tunneleihin ja onkaloihin, joita Brittein saarten kallioperä tuntuu olevat täynnä, myös Viisikoissa. Jokin Enid Blytonin henk. koht. pakkomielle...
Niinpä minun oli ryhdyttävä lukemaan itse kirja loppuun, koska pitihän arvoitus saada selville, kun ei lapsuudesta enää muista. Haluan kertoa pojille ratkaisun, ettei tule keskenjäämisen tunnetta.
Ja rahanväärentäjiähän sieltä saarelta vanhasta kuparikaivoksesta löytyi.
*
Olipa lohdullinen taidehissatunti eilen. Eeva esitteli italialaista nykytaidetta, ja kylläpä olivat maalanneet tosi kömpelösti käsiä ja jalkateriä, jotka ovat minulla ihan hakusessa. No, ehkäpä ei tarvitsekaan opetella, koska nuokin ovat päässeet maailman eturivin taiteilijoiksi ilmankin...
En yhtään ihmettele, että pojat väsähtivät Seikkailujen saari -kirjaan, varsinkin, kun meillä ei ole juurikaan ollut A:n ja O:n yhteistä aikaa lukea. Kirja on uskomattoman pitkäveteisesti kirjoitettu, vaikka seikkailu sinänsä on jännä. Sitä paitsi alamme kaikki kyllästyä loputtomiin luoliin, tunneleihin ja onkaloihin, joita Brittein saarten kallioperä tuntuu olevat täynnä, myös Viisikoissa. Jokin Enid Blytonin henk. koht. pakkomielle...
Niinpä minun oli ryhdyttävä lukemaan itse kirja loppuun, koska pitihän arvoitus saada selville, kun ei lapsuudesta enää muista. Haluan kertoa pojille ratkaisun, ettei tule keskenjäämisen tunnetta.
Ja rahanväärentäjiähän sieltä saarelta vanhasta kuparikaivoksesta löytyi.
*
Olipa lohdullinen taidehissatunti eilen. Eeva esitteli italialaista nykytaidetta, ja kylläpä olivat maalanneet tosi kömpelösti käsiä ja jalkateriä, jotka ovat minulla ihan hakusessa. No, ehkäpä ei tarvitsekaan opetella, koska nuokin ovat päässeet maailman eturivin taiteilijoiksi ilmankin...
28.9.2010
"Jos ei tule ihmistä, maalataan enkeli." Siinä nykyinen periaatteeni Mervin tunneilla. Enkeliksi pystyy muuttamaan hieman huonommin onnistuneenkin ihmisen, koska enkelin voi kuvata "pilviverhon" takaa pilkottavaksi.
Tässä piilee syvällinen totuus: epäonnistunutkin ihminen voi päästä enkeliksi!!
*
Mervin ryhmä on hiljainen naisryhmä, ei edes kahvilla käydä, kun kaikki ovat niin ahkeria. Viihdyn siellä ihan hyvin, vaikka Mervi ei yhtä paljon autakaan, kuin Riikka viime vuonna.
EMMAssa oli samaan aikaan avajaiset ja koko Ahertajantie tulvi väkeä.
*
Isäkirja on pientä viimeistelyä vailla, mutta se jää ehkä matkan jälkeen tehtäväksi. On niin paljon näyttelysuunnittelua, matkan suunnittelua ja Sastamalan retken suunnitteluakin. Mutta nimen keksin jo varmaan lopulliseksi: ISÄN KANSSA Sulo Venhon tarina.
*
Eilen luettiin O-pojan kanssa enkunkokeisiin. On uskomatonta, miten paljon poika on kehittynyt vuodessa, kun muistelee ranskanopettelua. (Vai osaanko vain itse englantia niin paljon paremmin...)
En ole ihan vakuuttunut siitä, että vieras kieli pitää aloittaa niin aikaisin. Kun vertaa sitä, mitä kolmasluokkalainen vuodessa oppii vaikkapa 6-7 -luokkalaisen oppimiseen, niin kysyn kyllä joskus itseltäni, onko järkevää käyttää eräs määrä tunteja kolmannella luokalla, kun niillä tunneilla vähän isompi oppilas oppisi moninkertaisesti. Toki pienet ovat innokkaita, mutta isommat vasta ovatkin, kun esim Salossa Moision yläasteella alkoi valinnaisruotsi - voi sitä oppimisen paloa.
Pienenä oppii hyvin, jos kuulee ympärillään kieltä koko ajan, mutta isompana saa siitä vaivaisesta kahdesta viikkotunnista paljon enemmän irti.
*
Sitten I-tyttö pyysi niin kauniisti Mummoa maalaamaan, että aloitin uuden akryylityön I:n ja A:n katsellessa. Kummasti he osaavat käytellä ammattisanastoa: Mummo aioksä laveerata ton? Laita tohon vastaväriä. Kiva kun tossa on niin voimakas kontrasti. Onks tää ohutta vai paksua mediumia? Toi okra sopii tohon hyvin.
"Jos ei tule ihmistä, maalataan enkeli." Siinä nykyinen periaatteeni Mervin tunneilla. Enkeliksi pystyy muuttamaan hieman huonommin onnistuneenkin ihmisen, koska enkelin voi kuvata "pilviverhon" takaa pilkottavaksi.
Tässä piilee syvällinen totuus: epäonnistunutkin ihminen voi päästä enkeliksi!!
*
Mervin ryhmä on hiljainen naisryhmä, ei edes kahvilla käydä, kun kaikki ovat niin ahkeria. Viihdyn siellä ihan hyvin, vaikka Mervi ei yhtä paljon autakaan, kuin Riikka viime vuonna.
EMMAssa oli samaan aikaan avajaiset ja koko Ahertajantie tulvi väkeä.
*
Isäkirja on pientä viimeistelyä vailla, mutta se jää ehkä matkan jälkeen tehtäväksi. On niin paljon näyttelysuunnittelua, matkan suunnittelua ja Sastamalan retken suunnitteluakin. Mutta nimen keksin jo varmaan lopulliseksi: ISÄN KANSSA Sulo Venhon tarina.
*
Eilen luettiin O-pojan kanssa enkunkokeisiin. On uskomatonta, miten paljon poika on kehittynyt vuodessa, kun muistelee ranskanopettelua. (Vai osaanko vain itse englantia niin paljon paremmin...)
En ole ihan vakuuttunut siitä, että vieras kieli pitää aloittaa niin aikaisin. Kun vertaa sitä, mitä kolmasluokkalainen vuodessa oppii vaikkapa 6-7 -luokkalaisen oppimiseen, niin kysyn kyllä joskus itseltäni, onko järkevää käyttää eräs määrä tunteja kolmannella luokalla, kun niillä tunneilla vähän isompi oppilas oppisi moninkertaisesti. Toki pienet ovat innokkaita, mutta isommat vasta ovatkin, kun esim Salossa Moision yläasteella alkoi valinnaisruotsi - voi sitä oppimisen paloa.
Pienenä oppii hyvin, jos kuulee ympärillään kieltä koko ajan, mutta isompana saa siitä vaivaisesta kahdesta viikkotunnista paljon enemmän irti.
*
Sitten I-tyttö pyysi niin kauniisti Mummoa maalaamaan, että aloitin uuden akryylityön I:n ja A:n katsellessa. Kummasti he osaavat käytellä ammattisanastoa: Mummo aioksä laveerata ton? Laita tohon vastaväriä. Kiva kun tossa on niin voimakas kontrasti. Onks tää ohutta vai paksua mediumia? Toi okra sopii tohon hyvin.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
27.9.2010
Ihmeellinen sääviikonloppu mökillä! Lauantai oli ihanin, täysin tyyni, lämmin ja pehmeän aurinkoinen saariston syyspäivä, mitä voi olla. Yöllä tuli syksy: julma koillistuuli, kymmenen astetta kylmempää ja pilvessä.
Kummastakin päivästä nautimme!
Osuimme oikeana viikonloppuna oikeaan metsään ja saimme lyhyessä ajassa noin 5 litraa suppilovahveroita ja mustia torvisieniä. Sehän ei ole mitään verrattuna naapureiden saaliisiin, mutta eipä meillä kauan nokka tuhissutkaan poimiessa. Enempää en olisi halunnutkaan, sillä lauantai-illan perkasin niitä ja sunnuntai-iltana paistoin kotona erinäisiä pannullisia...
Toukolan terassilla parannettiin maailmaa ansiokkaasti ja pelleiltiin, että pitäisi alkaa pitää päiväkahvipöytäkirjaa, että muistettaisiin, mitkä asiat on jo parannettu...
*
Luin Antti Heikkilän Siunattu kipu -kirjan, josta varmaan monet ovat montaa mieltä. Tykkään hänen ajatuksissaan kokonaisvaltaisuudesta parannustyössä, potilaan tutkimisesta käsinkin eikä vain koneilla, siitä, ettei tarvitse huhkia salilla harva se päivä, vaan paremmatkin tulokset voi saada muutamalla liikkeellä kotona, siitä että pitäisi luottaa omaan tuntemukseensa ja vaistoonsa (ja lääkärinkin olisi hyvä niitä kuunnella), siitä, että useimmat kivut ovat lihasperäisiä ja parannettavissa ja sitten vielä Heikkilän räväkästä ja mukaansatempaavasta (joskaan ei kovin viimeistellystä) kirjoitustyylistä.
Mies on monessa suhteessa oikealla tiellä, sanoisin. Kiinnostavaa!
Ihmeellinen sääviikonloppu mökillä! Lauantai oli ihanin, täysin tyyni, lämmin ja pehmeän aurinkoinen saariston syyspäivä, mitä voi olla. Yöllä tuli syksy: julma koillistuuli, kymmenen astetta kylmempää ja pilvessä.
Kummastakin päivästä nautimme!
Osuimme oikeana viikonloppuna oikeaan metsään ja saimme lyhyessä ajassa noin 5 litraa suppilovahveroita ja mustia torvisieniä. Sehän ei ole mitään verrattuna naapureiden saaliisiin, mutta eipä meillä kauan nokka tuhissutkaan poimiessa. Enempää en olisi halunnutkaan, sillä lauantai-illan perkasin niitä ja sunnuntai-iltana paistoin kotona erinäisiä pannullisia...
Toukolan terassilla parannettiin maailmaa ansiokkaasti ja pelleiltiin, että pitäisi alkaa pitää päiväkahvipöytäkirjaa, että muistettaisiin, mitkä asiat on jo parannettu...
*
Luin Antti Heikkilän Siunattu kipu -kirjan, josta varmaan monet ovat montaa mieltä. Tykkään hänen ajatuksissaan kokonaisvaltaisuudesta parannustyössä, potilaan tutkimisesta käsinkin eikä vain koneilla, siitä, ettei tarvitse huhkia salilla harva se päivä, vaan paremmatkin tulokset voi saada muutamalla liikkeellä kotona, siitä että pitäisi luottaa omaan tuntemukseensa ja vaistoonsa (ja lääkärinkin olisi hyvä niitä kuunnella), siitä, että useimmat kivut ovat lihasperäisiä ja parannettavissa ja sitten vielä Heikkilän räväkästä ja mukaansatempaavasta (joskaan ei kovin viimeistellystä) kirjoitustyylistä.
Mies on monessa suhteessa oikealla tiellä, sanoisin. Kiinnostavaa!
torstai 23. syyskuuta 2010
24.9.2010
Nukuin pommiin tänä aamuna, ja teatteripiiri jäi väliin. Ehkä hyväkin, koska illalla on teatteri. Pääsin siis näkemään aamutelkkarin Jälkiviisaat, jotka pohtivat Ruotsin vaaleja hyväntuulisesti.
*
Espoo Artin croquis-ilta oli jännä kokemus. Opettajaa ei ollut ollenkaan, malli hyvin ammattimainen. Kukaan ei katsellut eikä kommentoinut toisten töitä, harjoittelimme vain. Sen verran vilkaisin, että joukossa on melkoisia tekijöitä, ja minulla vielä matkaa sellaiseen taituruuteen.
Kahvia juotiin ja mustikkapiirakkaa syötiin, mutta ei esittäydytty, vaan puhuttiin hirvistä ja hirvikärpäsistä...
Kotimatka 550:n pysäkille ei ollut kovin kiva. Tie oli yksinäinen, ja pysäkillä hyvin iloinen pieni pultsariukko teki tuttavuutta. Kamalaa olla tyly niin herttaiselle ihmiselle, mutta kun eihän niistä tiedä.
Ensin yritin oikaista Mäkkylän puistotielle päin johtavaa tietä. Kysyin koiranulkoiluttajalta, pääseekö tätä tietä sinne, ja hän neuvoi ystävällisesti, että tie johtaa kalliolle, josta on jyrkät kallioportaat alas, ja sieltä pääsee.
Kallio oli laakea ja kiva. Hurjat portaat, joissa oli onneksi kaide, johtivat läpinäkymättömään, pilkkopimeään viidakkoon, jonne en uskaltanut lähteä... Takaisin siis!
*
Torstaina odoteltiin Eevan kanssa tasan kaksi tuntia, kun Arkkimetodissa tehtiin meille tosi hienot kutsukortit ja mainokset näyttelyyn. Meitä palveli iloinen, tosinaisellinen ja suloinen rouva juoksujalkaa hypellen. T-paidan rinnassa luki jyhkein kirjaimin PERIAATTEEN MIES...
Hyvä tietää tämä paikka, jos vaikka painattaisi siellä joulukortteja.
*
Perehdyn nyt Antti Heikkilän uusimpaan kirjaan. Minusta hän menee taas hiukan liian pitkälle siinä, että KAIKKI sairaus on psykosomatiikkaa. (En ole tosin vielä lukenut kuin alun kirjasta.) Koululääketiede on pirstaloitunutta ja lääkekeskeistä, joo, mutta minusta lääkkeilläkin on paikkansa. Tiedän ihmisiä, jotka eivät olisi elossakaan ilman lääkkeitä.
Perinnöllisyys, saasteet, elämän olosuhteet ja kohtalot - moni asia vaikuttaa. Ja vaikka taudin syntymisessä olisi mukana psykosomatiikkaa, lääkkeitä voidaan tarvita sairauden voittamiseen tai sen kanssa elämiseen. Toki olisi parasta, jos ihminen pystyisi tiedostamaan niitä psyykkisiä lukon takana olevia syitä.
Mutta samaa mieltä olen siitä, että ruokavalio vaikuttaa ratkaisevasti, ainakin osalla ihmisistä. Ja tietysti lääkärin pitäisi ottaa potilas kokonaisvaltaisemmin.
*
Islamin äärillä -kirjasta jäi suru siitä, kuinka valtavalla osalla ihmisistä ei ole elämässään juurikaan vaihtoehtoja. Tuntuu luksukselta pystyä seuraamaan aikaansa ja harrastamaan kulttuuria, kun jättimäärä ihmisisiä tienaa niukan leipänsä lähes - tai ihan - orjan asemassa.
*
Tytär kävi toteamassa, että kotisivuni on vanhanaikainen, ja teki minulle Linkedin-sivuston, joka kuulemma on professionaalisempi ja modernimpi. Tämä liittyy seurakuntavaaleihin ja näkyvyyteen verkossa.
Nukuin pommiin tänä aamuna, ja teatteripiiri jäi väliin. Ehkä hyväkin, koska illalla on teatteri. Pääsin siis näkemään aamutelkkarin Jälkiviisaat, jotka pohtivat Ruotsin vaaleja hyväntuulisesti.
*
Espoo Artin croquis-ilta oli jännä kokemus. Opettajaa ei ollut ollenkaan, malli hyvin ammattimainen. Kukaan ei katsellut eikä kommentoinut toisten töitä, harjoittelimme vain. Sen verran vilkaisin, että joukossa on melkoisia tekijöitä, ja minulla vielä matkaa sellaiseen taituruuteen.
Kahvia juotiin ja mustikkapiirakkaa syötiin, mutta ei esittäydytty, vaan puhuttiin hirvistä ja hirvikärpäsistä...
Kotimatka 550:n pysäkille ei ollut kovin kiva. Tie oli yksinäinen, ja pysäkillä hyvin iloinen pieni pultsariukko teki tuttavuutta. Kamalaa olla tyly niin herttaiselle ihmiselle, mutta kun eihän niistä tiedä.
Ensin yritin oikaista Mäkkylän puistotielle päin johtavaa tietä. Kysyin koiranulkoiluttajalta, pääseekö tätä tietä sinne, ja hän neuvoi ystävällisesti, että tie johtaa kalliolle, josta on jyrkät kallioportaat alas, ja sieltä pääsee.
Kallio oli laakea ja kiva. Hurjat portaat, joissa oli onneksi kaide, johtivat läpinäkymättömään, pilkkopimeään viidakkoon, jonne en uskaltanut lähteä... Takaisin siis!
*
Torstaina odoteltiin Eevan kanssa tasan kaksi tuntia, kun Arkkimetodissa tehtiin meille tosi hienot kutsukortit ja mainokset näyttelyyn. Meitä palveli iloinen, tosinaisellinen ja suloinen rouva juoksujalkaa hypellen. T-paidan rinnassa luki jyhkein kirjaimin PERIAATTEEN MIES...
Hyvä tietää tämä paikka, jos vaikka painattaisi siellä joulukortteja.
*
Perehdyn nyt Antti Heikkilän uusimpaan kirjaan. Minusta hän menee taas hiukan liian pitkälle siinä, että KAIKKI sairaus on psykosomatiikkaa. (En ole tosin vielä lukenut kuin alun kirjasta.) Koululääketiede on pirstaloitunutta ja lääkekeskeistä, joo, mutta minusta lääkkeilläkin on paikkansa. Tiedän ihmisiä, jotka eivät olisi elossakaan ilman lääkkeitä.
Perinnöllisyys, saasteet, elämän olosuhteet ja kohtalot - moni asia vaikuttaa. Ja vaikka taudin syntymisessä olisi mukana psykosomatiikkaa, lääkkeitä voidaan tarvita sairauden voittamiseen tai sen kanssa elämiseen. Toki olisi parasta, jos ihminen pystyisi tiedostamaan niitä psyykkisiä lukon takana olevia syitä.
Mutta samaa mieltä olen siitä, että ruokavalio vaikuttaa ratkaisevasti, ainakin osalla ihmisistä. Ja tietysti lääkärin pitäisi ottaa potilas kokonaisvaltaisemmin.
*
Islamin äärillä -kirjasta jäi suru siitä, kuinka valtavalla osalla ihmisistä ei ole elämässään juurikaan vaihtoehtoja. Tuntuu luksukselta pystyä seuraamaan aikaansa ja harrastamaan kulttuuria, kun jättimäärä ihmisisiä tienaa niukan leipänsä lähes - tai ihan - orjan asemassa.
*
Tytär kävi toteamassa, että kotisivuni on vanhanaikainen, ja teki minulle Linkedin-sivuston, joka kuulemma on professionaalisempi ja modernimpi. Tämä liittyy seurakuntavaaleihin ja näkyvyyteen verkossa.
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
22.9.2010
Lähdössä Espoo Artin croquis-iltaan ensimmäistä kertaa - lopen uupuneena, en tiedä mikä on väsäyttänyt. Onko matalapainetta tulossa?
Äsken luin pojille ääneen seikkailujen saarta, ja ihan puuta heinää. Aloitin lauseen, mutta nukahtelin puolivälissä. Siitä huolimatta jatkoin lauseen loppuun - jotakin ihan muuta, kuin kirjassa seisoi... Kumma että pojat eivät vahvemmin reagoineet. Aina välillä Otso sanoi: "Silmät auki, Mummo!"
*
Eilen taidehissan luennolla oli kaupunkisuunnittelusta - tai oikeastaan suunnittelemattomuudesta. Arkkitehti-luennoitsijallamme oli kuvia ja ennusteita maailman suurkaupunkien tulevaisuudesta, ja hurjalta näyttää. Jos kaupunkien väkiluku kasvaa tätä tahtia, infrastruktuuri ei kerta kaikkiaan VOI enää toimia esim v. 2025. Nyt jo on suurkaupunkeja, joissa millään muulla ei pääse kulkemaan, kuin jalan - ihmisiä on kerta kaikkiaan liian paljon.
Vanhoja ihmisen kokoisia kadun varsia tuhotaan: alakerrassa kaupat ja työpajat, toisessa (ja kolmannessa) kerroksessa ihmisten kodit. Tilalle tulee jättitorneja.
*
Pnom Penh tyhjennettiin ihmisistä KAHDESSA PÄIVÄSSÄ, kun kaikki vanha haluttiin jyrätä maahan. Lukutaitoiset saivat vihiä suunnitelmasta ja pakenivat, ja ehkä selvisivät, mutta tavalliselle rahvaalle huudettiin megafoneista, että punaiset khmerit ovat hyökkäämässä, ja tästä kadusta länteen asuvat lähtekää heti kävelemään tuonne suuntaan, ja kadun toiselta puolelta toiseen suuntaan. Valtavat massat jättivät kaupungin heti, ja suuri osa heistä tuhoutui jossakin pelloilla nälissään.
*
Pientä se on, että Tapiolan niityt ovat väliaikaisesti metrotyömaina tai että jostain kaadetaan jokin asukkaiden rakastama puu...
Uutta kaupunkia lähdettiin luomaan 0-pisteestä, kun osaajia ja sivistyneistöä ei enää ollut...
Lähdössä Espoo Artin croquis-iltaan ensimmäistä kertaa - lopen uupuneena, en tiedä mikä on väsäyttänyt. Onko matalapainetta tulossa?
Äsken luin pojille ääneen seikkailujen saarta, ja ihan puuta heinää. Aloitin lauseen, mutta nukahtelin puolivälissä. Siitä huolimatta jatkoin lauseen loppuun - jotakin ihan muuta, kuin kirjassa seisoi... Kumma että pojat eivät vahvemmin reagoineet. Aina välillä Otso sanoi: "Silmät auki, Mummo!"
*
Eilen taidehissan luennolla oli kaupunkisuunnittelusta - tai oikeastaan suunnittelemattomuudesta. Arkkitehti-luennoitsijallamme oli kuvia ja ennusteita maailman suurkaupunkien tulevaisuudesta, ja hurjalta näyttää. Jos kaupunkien väkiluku kasvaa tätä tahtia, infrastruktuuri ei kerta kaikkiaan VOI enää toimia esim v. 2025. Nyt jo on suurkaupunkeja, joissa millään muulla ei pääse kulkemaan, kuin jalan - ihmisiä on kerta kaikkiaan liian paljon.
Vanhoja ihmisen kokoisia kadun varsia tuhotaan: alakerrassa kaupat ja työpajat, toisessa (ja kolmannessa) kerroksessa ihmisten kodit. Tilalle tulee jättitorneja.
*
Pnom Penh tyhjennettiin ihmisistä KAHDESSA PÄIVÄSSÄ, kun kaikki vanha haluttiin jyrätä maahan. Lukutaitoiset saivat vihiä suunnitelmasta ja pakenivat, ja ehkä selvisivät, mutta tavalliselle rahvaalle huudettiin megafoneista, että punaiset khmerit ovat hyökkäämässä, ja tästä kadusta länteen asuvat lähtekää heti kävelemään tuonne suuntaan, ja kadun toiselta puolelta toiseen suuntaan. Valtavat massat jättivät kaupungin heti, ja suuri osa heistä tuhoutui jossakin pelloilla nälissään.
*
Pientä se on, että Tapiolan niityt ovat väliaikaisesti metrotyömaina tai että jostain kaadetaan jokin asukkaiden rakastama puu...
Uutta kaupunkia lähdettiin luomaan 0-pisteestä, kun osaajia ja sivistyneistöä ei enää ollut...
maanantai 20. syyskuuta 2010
20.9.2010
Ipi Aarnio oli eilen tuonut munccalaisten iltaan muusikkokavereitaan, ja saimme kuulla hienon konsertin. Yleisöennätys varmaan, ainakin 30 50-luvun seurakuntanuorta. Ipi oli myös itse taiteillut tarjoilun.
Saimme kuulla, että Kaikka Matikainen on kuollut. Hän oli ollut menestyvä tehtaanjohtaja, mutta ei ollut kestänyt vaimonsa kuolemaa - alkanut sairastella ja heikentyä mystillisellä tavalla. Lääkärit eivät löytäneet mitään diagnoosia.
*
Seurakuntaneuvoston vaaliehdokkuus on tuonut vipinää elämään. Sähköpostia tulee, ja tutuille pitää mainostaa. Huomenna menen valokuvaan vaalimainoksia varten.
Olenkin kaivannut enempää aktiivisuutta itseltäni seurakunnassa. Messu on aina hieno kokemus, mutta on kiva osallistua enemmän.
Ipi Aarnio oli eilen tuonut munccalaisten iltaan muusikkokavereitaan, ja saimme kuulla hienon konsertin. Yleisöennätys varmaan, ainakin 30 50-luvun seurakuntanuorta. Ipi oli myös itse taiteillut tarjoilun.
Saimme kuulla, että Kaikka Matikainen on kuollut. Hän oli ollut menestyvä tehtaanjohtaja, mutta ei ollut kestänyt vaimonsa kuolemaa - alkanut sairastella ja heikentyä mystillisellä tavalla. Lääkärit eivät löytäneet mitään diagnoosia.
*
Seurakuntaneuvoston vaaliehdokkuus on tuonut vipinää elämään. Sähköpostia tulee, ja tutuille pitää mainostaa. Huomenna menen valokuvaan vaalimainoksia varten.
Olenkin kaivannut enempää aktiivisuutta itseltäni seurakunnassa. Messu on aina hieno kokemus, mutta on kiva osallistua enemmän.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
19.9.2010
Eilen oltiin ensimmäistä kertaa remontoidussa Kino Tapiolassa, tytär S kolmantena. Aula oli tupaten täynnä, ja niin lippukassa kuin me asiakkaatkin hymyilimme onnesta! Toivomme niin kovasti, että Kino Tapiola pysyy pystyssä.
Filmi oli ranskalainen Kesähetkiä, joka on saanut mm USA:ssa Parhaan ulkomaisen elokuvan palkinnon. Ajatuksia herättävä leffa muutoksen ajoista suvun vanhan huvilan ja arvokkaan taideperinnön kohtaloista.
Nähtiin tuttuja.
Tästä tulikin mieleen, että yksi 83-vuotias teatteripiiriläisemme oli päässyt Hesarin Sunnuntaisivuille koko sivun juttuun, aiheena kulttuuri- ja sosiaalisten harrastusten ikää pidentävä vaikutus.
*
Tänään ekaa kertaa messussa kesän jälkeen. Olipa kivaa! Aloitin jo Minna KK:n ja oman vaalityöni. Ehdotin Minnalle YYA-sopimusta, koska hän pyrkii valtuustoon, minä neuvostoon. Minnaa mielihyvin kannustaakin äänestämään!
*
Hesarissa oli tänään juttua näistä irtisanoutuneista Iranin diplomaateista. Vaikuttaa siltä, että monet parhaat tyypit ovat Iranista hakeutuneet diplomaattihommiin ulkomaille, että saavat vähän etäisyyttä siihen vääryyteen, mitä maassa tapahtuu. Samat kaverit ovat teini-ikäisinä taistelleet shaahin valtaa vastaan islamilaisen valtion puolesta, verissä päin.
Täytyy toivoa, että muutos demokraattisempaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan tapahtuisi nyt ilman verenvuodatusta ja ilman ulkovaltojen väkivaltaista puuttumista peliin.
Eilen oltiin ensimmäistä kertaa remontoidussa Kino Tapiolassa, tytär S kolmantena. Aula oli tupaten täynnä, ja niin lippukassa kuin me asiakkaatkin hymyilimme onnesta! Toivomme niin kovasti, että Kino Tapiola pysyy pystyssä.
Filmi oli ranskalainen Kesähetkiä, joka on saanut mm USA:ssa Parhaan ulkomaisen elokuvan palkinnon. Ajatuksia herättävä leffa muutoksen ajoista suvun vanhan huvilan ja arvokkaan taideperinnön kohtaloista.
Nähtiin tuttuja.
Tästä tulikin mieleen, että yksi 83-vuotias teatteripiiriläisemme oli päässyt Hesarin Sunnuntaisivuille koko sivun juttuun, aiheena kulttuuri- ja sosiaalisten harrastusten ikää pidentävä vaikutus.
*
Tänään ekaa kertaa messussa kesän jälkeen. Olipa kivaa! Aloitin jo Minna KK:n ja oman vaalityöni. Ehdotin Minnalle YYA-sopimusta, koska hän pyrkii valtuustoon, minä neuvostoon. Minnaa mielihyvin kannustaakin äänestämään!
*
Hesarissa oli tänään juttua näistä irtisanoutuneista Iranin diplomaateista. Vaikuttaa siltä, että monet parhaat tyypit ovat Iranista hakeutuneet diplomaattihommiin ulkomaille, että saavat vähän etäisyyttä siihen vääryyteen, mitä maassa tapahtuu. Samat kaverit ovat teini-ikäisinä taistelleet shaahin valtaa vastaan islamilaisen valtion puolesta, verissä päin.
Täytyy toivoa, että muutos demokraattisempaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan tapahtuisi nyt ilman verenvuodatusta ja ilman ulkovaltojen väkivaltaista puuttumista peliin.
perjantai 17. syyskuuta 2010
18.9.2010
Vietimme Kivenlahden Kahvi-Kaisassa Taiteen perusopetuksemme päättäjäisiä haikein mielin, mutta hauskaa pitäen. AnjaK oli laittanut ohimenneiden synttäriensä kunniaksi melkomoiset pidot, ja herkuttelimme oikein olan takaa. Minnaa kiiteltiin ja Minna meitä.
Omalla porukalla käytiin vielä läpi oikein keskustelujakin: millä työllä itse kukin aikoinaan pyrki TP-opetukseen, ja mikä taideteos itse kuhunkin on elämän varrella tehnyt suurimman vaikutuksen. Muistelin ensin sitä, miten suurimpaan osaan Suomen kansasta lähtemättömän vaikutuksen tehnyt Haavoittunut enkeli kosketti O-poikaa 3-4 -vuotiaana, kun vein hänet Ateneumiin. Oma ehkä vahvin kokemukseni oli Rothkon näyttely Lontoossa, mutta aikoinaan myös Jerusalemin lähellä oleva Chagall-museo oli huima kokemus.
Meidän vuosikurssillemme, joka oli ensimmäinen Espoossa, oli ollut todella paljon pyrkijöitä, joten me onnenpekat voimme vain ihmetellä iloisia, että tulimme valituiksi!!
Ajoimme lämpöisessä syysillassa neljän hengen porukalla kotiin kiitollisina.
*
Torstai-iltana piti ehtiä ennen taidekokouksia kirkolle vaaliehdokkaiden koulutukseen. Siellä sain sen opin, että vinkki kaverilta "sitä ihmistä kannattaa äänestää" on kaikkein paras keino saada ääniä.
Onnistuisiko yhteistyö Minna KK:n kanssa, joka pyrkii valtuustoon?
Vietimme Kivenlahden Kahvi-Kaisassa Taiteen perusopetuksemme päättäjäisiä haikein mielin, mutta hauskaa pitäen. AnjaK oli laittanut ohimenneiden synttäriensä kunniaksi melkomoiset pidot, ja herkuttelimme oikein olan takaa. Minnaa kiiteltiin ja Minna meitä.
Omalla porukalla käytiin vielä läpi oikein keskustelujakin: millä työllä itse kukin aikoinaan pyrki TP-opetukseen, ja mikä taideteos itse kuhunkin on elämän varrella tehnyt suurimman vaikutuksen. Muistelin ensin sitä, miten suurimpaan osaan Suomen kansasta lähtemättömän vaikutuksen tehnyt Haavoittunut enkeli kosketti O-poikaa 3-4 -vuotiaana, kun vein hänet Ateneumiin. Oma ehkä vahvin kokemukseni oli Rothkon näyttely Lontoossa, mutta aikoinaan myös Jerusalemin lähellä oleva Chagall-museo oli huima kokemus.
Meidän vuosikurssillemme, joka oli ensimmäinen Espoossa, oli ollut todella paljon pyrkijöitä, joten me onnenpekat voimme vain ihmetellä iloisia, että tulimme valituiksi!!
Ajoimme lämpöisessä syysillassa neljän hengen porukalla kotiin kiitollisina.
*
Torstai-iltana piti ehtiä ennen taidekokouksia kirkolle vaaliehdokkaiden koulutukseen. Siellä sain sen opin, että vinkki kaverilta "sitä ihmistä kannattaa äänestää" on kaikkein paras keino saada ääniä.
Onnistuisiko yhteistyö Minna KK:n kanssa, joka pyrkii valtuustoon?
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
15.9.2010
Olen tullut lukeneeksi vuoden sisällä useammankin kirjan, joissa on kuvattu Iranin vaiheita, tai oikeastaan yksittäisten iranilaisten. Niin kamalia kuin sen kansan kohtalot ovatkin olleet ja niin toivottomilta kuin tulevat ajatkin siellä näyttävät (kolmas ulkomailla oleva iranilainen diplomaatti erosi virastaan ja liittyi siis avoimesti oppositioon korruptiota yms vastaan), jotain kiehtovaa liittyy vanhaan Persian alueeseen niin että tekisi mieli lukea Tuhannen ja yhden yön sadut... Kirjasta on ilmestynyt nyt syksyllä kaksi uutta laitostakin eri kuvittajien toimesta.
Naipaulin kirja antaa sen kuvan, että "oppineisuus" on Iranissa loppumattomien sääntökokoelmien opiskelua jonkin ajatollahin johdolla, jopa vuosikymmenien ajan, mutta maassa on myös paljon osaamista uusimmassa teknologiassa ja paljon ulkomailla opiskelleita lahjakkaita ihmisiä.
*
Vilkas päivä, kaikki kolme lasta olivat meillä melkein kahdeksaan (A-poika tosin P:n kanssa Matinkylässä pelaamassa nyt illalla). O ja I leikkivät sateessa metsässä ja tulivat litimärkinä sisälle lämpimään kylpyyn. Läksytkin tehtiin ja maalattiin.
*
Mietin ääneenlukukirjaa, joka sopisi eri-ikäisille lapsille, mukaan otettavaksi Mallorcalle.
Olen tullut lukeneeksi vuoden sisällä useammankin kirjan, joissa on kuvattu Iranin vaiheita, tai oikeastaan yksittäisten iranilaisten. Niin kamalia kuin sen kansan kohtalot ovatkin olleet ja niin toivottomilta kuin tulevat ajatkin siellä näyttävät (kolmas ulkomailla oleva iranilainen diplomaatti erosi virastaan ja liittyi siis avoimesti oppositioon korruptiota yms vastaan), jotain kiehtovaa liittyy vanhaan Persian alueeseen niin että tekisi mieli lukea Tuhannen ja yhden yön sadut... Kirjasta on ilmestynyt nyt syksyllä kaksi uutta laitostakin eri kuvittajien toimesta.
Naipaulin kirja antaa sen kuvan, että "oppineisuus" on Iranissa loppumattomien sääntökokoelmien opiskelua jonkin ajatollahin johdolla, jopa vuosikymmenien ajan, mutta maassa on myös paljon osaamista uusimmassa teknologiassa ja paljon ulkomailla opiskelleita lahjakkaita ihmisiä.
*
Vilkas päivä, kaikki kolme lasta olivat meillä melkein kahdeksaan (A-poika tosin P:n kanssa Matinkylässä pelaamassa nyt illalla). O ja I leikkivät sateessa metsässä ja tulivat litimärkinä sisälle lämpimään kylpyyn. Läksytkin tehtiin ja maalattiin.
*
Mietin ääneenlukukirjaa, joka sopisi eri-ikäisille lapsille, mukaan otettavaksi Mallorcalle.
tiistai 14. syyskuuta 2010
14.9.2010
Lapset olivat leikkineet sateisen sunnuntain metsässä. O-poika oli ommellut heille jokaiselle pussin, jossa heillä oli eväänä leipää. He olivat valmistaneet kepeistä ja kivistä narun avulla "kivikautisia" työvälineitä, laittaneet kasvimaan, syöneet puolukoita ja juoneet vettä heinistä...
*
Lupautumiseni Seurakunta on sinun -listalle neuvostoehdokkaaksi on jo aiheuttanut kaikenlaista mielenkiintoista pohdiskelua. Vaaliohjelmaehdotusta on kommentoitu sähköpostissa ehdokkaiden taholta, ja olen joutunut miettimään, minkä takana oikein voin seistä. Aloin jo epäillä, että olen väärällä listalla, koska tuntui, että Tulkaa kaikki -liikkeen ohjelma on lähempänä ajatteluani.
Tulkaa kaikki -ihmiset kuitenkin yleensä pyrkivät luottamustoimiin kuka miltäkin listalta, ja ajattelin, että olen tällä seurakunta-listalla, mutta OLEN silti Tulkaa-kaikki -porukkaa.
Meidän listan väestä yksi vähän tiukempi tyyppi kirjoitti pitkät jutut siitä, että meidän pitää korostaa, että kristillinen avioliitto on miehen ja naisen elinikäinen liitto, eikä muuta, mutta että koska olemme syntisiä ihmisiä, joskus tulee eroja ja uusia liittoja. (Ilmeisesti ei siis mitään homoliittojen siunaamisia...) Itse kirjoitin, että koska ohjelmammekin mukaan olemme ihmisiä erilaisista hengellisistä ja poliittisista taustoista, minusta ohjelmaa ei voi kirjoittaa kovin yksityiskohtaiseksi, vaan jokaiselle täytyy jäädä tilaa omalle ajattelulle ja uskontulkinnalle, ja että tärkeintä minusta on, että armo ja siunaus kuuluu kaikille, ja ihannetapauksessa rakastaisimme kaikkia lähimmäisiämme.
Tässä joutuu terävöittämään omaa ajatteluaan!
*
MOT-ohjelmassa eilen todettiin, että monien tutkimusten mukaan kovat rasvat EIVÄT lisää sydänkuolleisuutta, vaan melkeinpä päin vastoin. Mielenkiintoista!!
Lapset olivat leikkineet sateisen sunnuntain metsässä. O-poika oli ommellut heille jokaiselle pussin, jossa heillä oli eväänä leipää. He olivat valmistaneet kepeistä ja kivistä narun avulla "kivikautisia" työvälineitä, laittaneet kasvimaan, syöneet puolukoita ja juoneet vettä heinistä...
*
Lupautumiseni Seurakunta on sinun -listalle neuvostoehdokkaaksi on jo aiheuttanut kaikenlaista mielenkiintoista pohdiskelua. Vaaliohjelmaehdotusta on kommentoitu sähköpostissa ehdokkaiden taholta, ja olen joutunut miettimään, minkä takana oikein voin seistä. Aloin jo epäillä, että olen väärällä listalla, koska tuntui, että Tulkaa kaikki -liikkeen ohjelma on lähempänä ajatteluani.
Tulkaa kaikki -ihmiset kuitenkin yleensä pyrkivät luottamustoimiin kuka miltäkin listalta, ja ajattelin, että olen tällä seurakunta-listalla, mutta OLEN silti Tulkaa-kaikki -porukkaa.
Meidän listan väestä yksi vähän tiukempi tyyppi kirjoitti pitkät jutut siitä, että meidän pitää korostaa, että kristillinen avioliitto on miehen ja naisen elinikäinen liitto, eikä muuta, mutta että koska olemme syntisiä ihmisiä, joskus tulee eroja ja uusia liittoja. (Ilmeisesti ei siis mitään homoliittojen siunaamisia...) Itse kirjoitin, että koska ohjelmammekin mukaan olemme ihmisiä erilaisista hengellisistä ja poliittisista taustoista, minusta ohjelmaa ei voi kirjoittaa kovin yksityiskohtaiseksi, vaan jokaiselle täytyy jäädä tilaa omalle ajattelulle ja uskontulkinnalle, ja että tärkeintä minusta on, että armo ja siunaus kuuluu kaikille, ja ihannetapauksessa rakastaisimme kaikkia lähimmäisiämme.
Tässä joutuu terävöittämään omaa ajatteluaan!
*
MOT-ohjelmassa eilen todettiin, että monien tutkimusten mukaan kovat rasvat EIVÄT lisää sydänkuolleisuutta, vaan melkeinpä päin vastoin. Mielenkiintoista!!
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
10.9.2010
Iiron teatteriryhmä alkoi. Olemme harvinaisen uskollista porukkaa, sillä meitä on joka vuosi yli 60, ja yleensä vain pari uutta. Ani harva siis jää pois. Joku on kuollut tai mennyt huonoon kuntoon.
Hauskaa aloittaa uusi teatterikausi.
11.-12.9.2010
Saaressa oli ihmeellinen, lämmin, sumuinen, aivan hiljainen olotila. Savu laskeutui piipun tason alapuolelle eikä liikkunut mihinkään. Koivunlehtiä varisi hiljakseen.
Poimimme sieniä, persiljaa oli kasvanut uusi sato, ja vaikka tomaatteja on poimittu parikymmentä, niitä on vielä paljon tulossa - yhdestä ainoasta taimestamme.
Kolmen kahveilla oli E Taiwanista ynnä paljon muuta sukua. Sunnuntain kahvit aloitettiin juhlallisesti H&M:n uudella terassilla M:n paistamien lettujen merkeissä, mutta alkoi heti sataa, ja raivasimme vanhalle terassille katon alle tilaa yhdessäololle. Pikku Teletapin silmä oli melkein umpeen muurautunut hyttysenpistosta. Pieni pala lettua ja hilloa maistui hänestä kummalliselta, mutta siskonmakkarakeitto teki kauppansa.
*
Olen nyt palauttanut allekirjoitetut paperit, joissa suostun Seurakunta on sinun -ryhmän vaalilistoille kirkkoneuvostoon. Vasta sen jälkeen sain vaaliohjelman...
Ensin hiukan hätkähdin jotain sen tapaista sanontaa kuin "Raamatun mukaisesti" tms ja ajattelin, että joku voi nähdä siinä äärikonservatiivisuutta - hehän aina vetoavat Raamatun sanaan. Mutta sitten ajattelin A. että muillakin, siis liberaalimmillakin, on oikeus vedota Raamatunmukaisuuteen, tarkoittaen sen keskeisiä punaisia lankoja kuten armo ja lähimmäisenrakkaus, B. että kyllähän ihmiset ehdokasasettelusta näkevät, ettei me mitään tiukkapipoja olla.
*
Eilen sekä arkkipiispa Kari Mäkinen että Helsingin uusi piispa Irja Askola puhuivat jälkimmäisen virkaanasettajaisissa tosi hienosti! Kyllä meillä on viisaita ihmisiä!
*
Olen parhaillaan perkaamassa sieniä, kuten lukija huomaa... Paikallaan istuminen kädet vähän ylhäällä on niin väsyttävää, että täytyy tehdä välillä jotain muuta.
Iiron teatteriryhmä alkoi. Olemme harvinaisen uskollista porukkaa, sillä meitä on joka vuosi yli 60, ja yleensä vain pari uutta. Ani harva siis jää pois. Joku on kuollut tai mennyt huonoon kuntoon.
Hauskaa aloittaa uusi teatterikausi.
11.-12.9.2010
Saaressa oli ihmeellinen, lämmin, sumuinen, aivan hiljainen olotila. Savu laskeutui piipun tason alapuolelle eikä liikkunut mihinkään. Koivunlehtiä varisi hiljakseen.
Poimimme sieniä, persiljaa oli kasvanut uusi sato, ja vaikka tomaatteja on poimittu parikymmentä, niitä on vielä paljon tulossa - yhdestä ainoasta taimestamme.
Kolmen kahveilla oli E Taiwanista ynnä paljon muuta sukua. Sunnuntain kahvit aloitettiin juhlallisesti H&M:n uudella terassilla M:n paistamien lettujen merkeissä, mutta alkoi heti sataa, ja raivasimme vanhalle terassille katon alle tilaa yhdessäololle. Pikku Teletapin silmä oli melkein umpeen muurautunut hyttysenpistosta. Pieni pala lettua ja hilloa maistui hänestä kummalliselta, mutta siskonmakkarakeitto teki kauppansa.
*
Olen nyt palauttanut allekirjoitetut paperit, joissa suostun Seurakunta on sinun -ryhmän vaalilistoille kirkkoneuvostoon. Vasta sen jälkeen sain vaaliohjelman...
Ensin hiukan hätkähdin jotain sen tapaista sanontaa kuin "Raamatun mukaisesti" tms ja ajattelin, että joku voi nähdä siinä äärikonservatiivisuutta - hehän aina vetoavat Raamatun sanaan. Mutta sitten ajattelin A. että muillakin, siis liberaalimmillakin, on oikeus vedota Raamatunmukaisuuteen, tarkoittaen sen keskeisiä punaisia lankoja kuten armo ja lähimmäisenrakkaus, B. että kyllähän ihmiset ehdokasasettelusta näkevät, ettei me mitään tiukkapipoja olla.
*
Eilen sekä arkkipiispa Kari Mäkinen että Helsingin uusi piispa Irja Askola puhuivat jälkimmäisen virkaanasettajaisissa tosi hienosti! Kyllä meillä on viisaita ihmisiä!
*
Olen parhaillaan perkaamassa sieniä, kuten lukija huomaa... Paikallaan istuminen kädet vähän ylhäällä on niin väsyttävää, että täytyy tehdä välillä jotain muuta.
torstai 9. syyskuuta 2010
9.9.2010
Hannu-Pekka Björkmania haastateltiin aamutelkkarissa hänen pääroolistaan Kansallisen Idiootissa, ja pikku välähdyksissä hän oli ruhtinas Myshkininä niin mainio, että on pakko nähdä Idiootti uudestaan, vaikka juuri näimme keväällä sen Espoon teatterissa.
Laitoin myös kirjastolistaan Idiootin, sillä haluan lukea sen ennen esitystä. Huomenna, kun Teatteritieto alkaa, Iirolla saattaa jo olla lippuja myynnissä.
*
O-poika jutteli, että hän kai menee kansainväliseen kouluun, kun perhe muuttaa Espanjaan, eikä nyt tarvita muuta kuin isälle vielä sinne työpaikka. Päättelin, että äidillä jo olisi töitä tarjolla...
Pelästyin ensin kamalasti ja minulle tuli huikea ikävä S:n perhettä, vaikka he edelleen asuvat tuossa parinsadan metrin päässä. Olen kamppaillut itsekkyyteni kanssa ja päättänyt, etten puutu perheen ratkaisuihin.
Toisaalta olen jo harkinnut yksiön ostamista sieltä läheltä minne he muuttavat (?), ja pohtinut miten järjestän taideopinnot, jos aina välillä olen Espanjassa.
Lopulta en voinut olla lähettämättä suoraa sähköpostikysymystä asiasta. Tytär vastasi, että O-poika on muuttamassa Espanjaan ja useisiin muihinkin maihin.
Huojentavaa, vaikka siitä Espanjan kämpästä jo vähän innostuin...
Mutta kaikille lapsille ulkomaan vaihe ei välttämättä ole pelkästään eduksi. Eija Saarikoski aikoinaan kertoi, että yhdelle heidän jälkikasvustaan nousi Lontoossa kerta kaikkiaan tie pystyyn.
*
Olen vienyt näyttelytyöt laitettavaksi ripustuskuntoon. Olen myös sopinut Isä-kirjan taittamisesta ja etsinyt siihen tarvittavia valokuvia. Lisäksi olen ollut huojentunut luettuani, että se traaginen kuva 2-vuotiaasta pakistanilaisesta tulvien uhrista, jonka silmät ja koko naama olivat täynnä kärpäsiä, on etsitty. Tyttö on saanut syödä vatsansa täyteen, ja kamala kuva on innoittanut ihmisiä kovasti lahjoittamaan rahaa tulvauhreille.
Hannu-Pekka Björkmania haastateltiin aamutelkkarissa hänen pääroolistaan Kansallisen Idiootissa, ja pikku välähdyksissä hän oli ruhtinas Myshkininä niin mainio, että on pakko nähdä Idiootti uudestaan, vaikka juuri näimme keväällä sen Espoon teatterissa.
Laitoin myös kirjastolistaan Idiootin, sillä haluan lukea sen ennen esitystä. Huomenna, kun Teatteritieto alkaa, Iirolla saattaa jo olla lippuja myynnissä.
*
O-poika jutteli, että hän kai menee kansainväliseen kouluun, kun perhe muuttaa Espanjaan, eikä nyt tarvita muuta kuin isälle vielä sinne työpaikka. Päättelin, että äidillä jo olisi töitä tarjolla...
Pelästyin ensin kamalasti ja minulle tuli huikea ikävä S:n perhettä, vaikka he edelleen asuvat tuossa parinsadan metrin päässä. Olen kamppaillut itsekkyyteni kanssa ja päättänyt, etten puutu perheen ratkaisuihin.
Toisaalta olen jo harkinnut yksiön ostamista sieltä läheltä minne he muuttavat (?), ja pohtinut miten järjestän taideopinnot, jos aina välillä olen Espanjassa.
Lopulta en voinut olla lähettämättä suoraa sähköpostikysymystä asiasta. Tytär vastasi, että O-poika on muuttamassa Espanjaan ja useisiin muihinkin maihin.
Huojentavaa, vaikka siitä Espanjan kämpästä jo vähän innostuin...
Mutta kaikille lapsille ulkomaan vaihe ei välttämättä ole pelkästään eduksi. Eija Saarikoski aikoinaan kertoi, että yhdelle heidän jälkikasvustaan nousi Lontoossa kerta kaikkiaan tie pystyyn.
*
Olen vienyt näyttelytyöt laitettavaksi ripustuskuntoon. Olen myös sopinut Isä-kirjan taittamisesta ja etsinyt siihen tarvittavia valokuvia. Lisäksi olen ollut huojentunut luettuani, että se traaginen kuva 2-vuotiaasta pakistanilaisesta tulvien uhrista, jonka silmät ja koko naama olivat täynnä kärpäsiä, on etsitty. Tyttö on saanut syödä vatsansa täyteen, ja kamala kuva on innoittanut ihmisiä kovasti lahjoittamaan rahaa tulvauhreille.
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
8.9.2010
Katsoimme eilen nauhoitetun dokumentin Karimin matka, joka kertoi jordanialaisesta musiikin ihmelapsesta Karim Saidista. Kun kaveri 5-vuotiaana johkaantui venäläisen soitonopettajan tunneille naapurinpojan siivellä, opettaja huomasi heti, että kyseessä on poikkeuslahjakkuus, jota ei voi opettaa tavalliseen tapaan.
11-12 -vuotiaana, kun Karim matkusti Lontooseen huippu-musiikkikouluun, hänellä oli jo useita kansainvälisiä voittoja pianonsoitossa. Se, mitä Karim kuitenkin varsinaisesti halusi, oli tulla orkesterinjohtajaksi. Kun hän johti koulun orkesteria, hänellä oli pienestä koostaan huolimatta aivan ihmeellistä karismaa ja auktoriteettia.
Myös Karimin perhe oli viehättävä, ilmeisesti varakas ja molemmat vanhemmat opiskelleita.
Hyvää matkaa jatkossakin, Karim!
*
Vampyyrikirja oli pakko lopettaa kesken, vaikka kirjoittaja olikin "Venäjän tärkein tällä hetkellä". Olen tosi huono lukemaan fantasiakirjallisuutta, kun se menee noin hurjaksi...
Aloitin sen sijaan Naipaulin indonesialaista islamia kuvaavaa "matkakirjaa". Tosi kiintoisa.
*
Elisabeth oli lounaalla, ja katsottiin maalauksiani. Niitä on kiva näyttää ihmisille, ja E:llä on poikkeuksellista herkkyyttä löytää töistäni koskettavuutta.
*
Minulla on vielä kaksi tuntia aikaa harkita, lähdenkö ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin (neuvosto). Valtuusto-tyyppisistä asioista en tiedä tarpeeksi. Mieli tekisi, mutta sitten muistan korkean ikäni. Ja kokoukset saattavat osua taidetuntien päällä. Mutta mieli tekisi...
Katsoimme eilen nauhoitetun dokumentin Karimin matka, joka kertoi jordanialaisesta musiikin ihmelapsesta Karim Saidista. Kun kaveri 5-vuotiaana johkaantui venäläisen soitonopettajan tunneille naapurinpojan siivellä, opettaja huomasi heti, että kyseessä on poikkeuslahjakkuus, jota ei voi opettaa tavalliseen tapaan.
11-12 -vuotiaana, kun Karim matkusti Lontooseen huippu-musiikkikouluun, hänellä oli jo useita kansainvälisiä voittoja pianonsoitossa. Se, mitä Karim kuitenkin varsinaisesti halusi, oli tulla orkesterinjohtajaksi. Kun hän johti koulun orkesteria, hänellä oli pienestä koostaan huolimatta aivan ihmeellistä karismaa ja auktoriteettia.
Myös Karimin perhe oli viehättävä, ilmeisesti varakas ja molemmat vanhemmat opiskelleita.
Hyvää matkaa jatkossakin, Karim!
*
Vampyyrikirja oli pakko lopettaa kesken, vaikka kirjoittaja olikin "Venäjän tärkein tällä hetkellä". Olen tosi huono lukemaan fantasiakirjallisuutta, kun se menee noin hurjaksi...
Aloitin sen sijaan Naipaulin indonesialaista islamia kuvaavaa "matkakirjaa". Tosi kiintoisa.
*
Elisabeth oli lounaalla, ja katsottiin maalauksiani. Niitä on kiva näyttää ihmisille, ja E:llä on poikkeuksellista herkkyyttä löytää töistäni koskettavuutta.
*
Minulla on vielä kaksi tuntia aikaa harkita, lähdenkö ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin (neuvosto). Valtuusto-tyyppisistä asioista en tiedä tarpeeksi. Mieli tekisi, mutta sitten muistan korkean ikäni. Ja kokoukset saattavat osua taidetuntien päällä. Mutta mieli tekisi...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)