30.11.2010
Kutsuin piispapariskuntamme kylään yhden toisen ystäväpariskunnan kanssa viimeisenä adventtisunnuntaina. Rouva piispa toivoi, että saisivat tulla ihan rennosti ja kodikkaasti, kun joutuvat niin paljon olemaan juhlinnan virallisina kohteina.
Yöllä näin unta, että nuuksiolaiset ystävämme olivat meillä kylässä. Olin päättänyt ottaa tarjoilun kevyeltä kannalta, sillä eiväthän tämän ikäiset niin paljon syö. Ystävät kuitenkin totesivat kahvipöydän nähtyään, että tämä ei kyllä heille riitä. He ovat tulleet syömään kunnolla, ja nälän pitäisi pysyä poissa aamuyöhön, sillä he aikovat vähän viipyä...
*
Paukkupakkasessa marssimme eilen illalla Tapiolan kirkkoon, jonne pankkimme Sampo oli meidät kutsunut Juvenalia-kuoron joulukonserttiin. (Vähintä, mitä voivat hyväksemme tehdä, kun maksavat niin surkeita korkojakin.) Kirkko oli täynnä ja joulutunnelmaan päästiin, vaikka takanani kaksi tätiä jutteli koko ajan... Ja minä kun haluan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
*
Tollen kirja sen kun käy mielenkiintoisemmaksi. Se ei mielestäni ole minkäänlaisessa ristiriidassa kristinuskon kanssa, jossa päin vastoin usein vaikeutetaan ihmisen luonnollista läheisyydentunnetta ja antautumista Suurempaan Voimaan monimutkaisella ajattelulla yksinkertaisen kokemisen sijaan.
maanantai 29. marraskuuta 2010
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
28.11.2010
Ensimmäinen adventti, Tapiolan kirkon käyttöön vihkimisestä 45 vuotta ja isän kuolemasta tasan vuosi.
Olimme Hoosianna-kirkossa ja sen jälkeen 7 hengen porukalla (mukana H-sisko) Gardenissa kirkkokahvilla.
Kirkas, kylmä, aurinkoinen päivä, joka nyt tässä kolmen jälkeen jo kovasti hämärtää.
*
Olen lukenut kiinnostuneena Eckhart Tollen Läsnäolon voima -kirjaa. Totta joka sana. Eri sanoin paljolti samaa asiaa kuin integraalisessa psykoanalyysissä. Tässä on kuitenkin löydetty "helpompi tie", kun ihmisen melkein ainoana ongelmana nähdään se, ettemme ole useinkaan läsnä tässä hetkessä.
Tämä oivallus on tehty moneen kertaan, mutta Tolle kirjoittaa aika selkeästi ja antaa käytännön vinkkejä, miten erottaa "mielen kärsimys" "aidosta olemisesta".
*
Kysyn mielessäni, että kun on tällaisia hyviä henkisiä opettajia, niin mihin kristinuskoa tarvitaan. Koen nimittäin "läsnäolon tässä hetkessä" samaksi kuin olemisen "Jumalan kämmenellä" tai Tuntematonta sotilasta lainatakseni "suuremmas käres".
Jos pitäisi perustella jollekulle, joka (kuten kai jokainen joskus) epäilee Jumalan olemassaoloa, miksi valitsen kristinuskon, niin sanoisin kai jotain tällaista:
1. Ensinnäkin, kristittyjä me perussuomalaiset (eli siis persut!) olemme hyvin syvästi kulttuuriltamme, joka juontaa vuosisatojen takaa. Ateisti käyttää huomaamattaan lainoja raamatusta, eikä puhetta juurikaan tule pidettyä ilman jotakin raamatusta lainattua ilmausta. Oletteko joskus sanoneet esimerkiksi "Valoa kansalle!"
Kristinuskon valtavaa vaikutusta kulttuuriin ei voi sivuuttaa. Uskontoomme pohjautuva suurenmoinen musiikki, kuvataide, upea arkkitehtuuri...
2. Uskoipa Jumalaan tai ei, historiallisena henkilönä Jeesus on erinomaisen vahvasti todistettu henkilö. Hän on elänyt maan päällä, ja useat evankelistat ovat kirjoittaneet melko yhtenevästi siitä, mitä hän on tehnyt ja puhunut.
3. Evankeliumien keskeinen sanoma on rautaa! Kaikki sopii myös yks´ yhteen modernin psykologian kanssa. Ihminen voi hyvin, kun hän suostuu vastaanottamaan anteeksiannon (tultuaan virheistään tietoiseksi) ja kun hän toimii lähimmäisensäkin hyväksi.
4. Jumala ja iäisyyden näkökulma ovat salaisuuksia, joita emme voi vuorenvarmasti tietää. Usko saa olla heikkoa hapuilua. Tahto, toivominen riittää, se että en sulje pois Jumalan olemassaolon mahdollisuutta.
5. Eikö Tollen "läsnä oleminen hetkessä" ole juuri elämistä, elämän lahjan vastaanottamista? Eikö Tollen "mieli" ole juuri yritystä vääntää Jumalan lahjaa, tätä hetkeä, toiseksi kuin se on? Eikö "läsnä oleminen hetkessä" väkisinkin tuo ihmisen mieleen iloa ja kiitollisuutta?
Kenelle silloin olemme kiitollisia? Voisiko kiitollisuutemme kohdetta sanoa Jumalaksi?
4. Ihmisen psyykkisen terveyden kannalta on tärkeää, ettei hän koe olevansa maailmansa keskipiste (itse oma epäjumalansa). Se, että uskoo johonkin suurempaan voimaan kuin oma itse, pitää ihmistä tasapainossa. Vaikka siihen voimaan, joka on antanut minulle tämän hetken!
Ensimmäinen adventti, Tapiolan kirkon käyttöön vihkimisestä 45 vuotta ja isän kuolemasta tasan vuosi.
Olimme Hoosianna-kirkossa ja sen jälkeen 7 hengen porukalla (mukana H-sisko) Gardenissa kirkkokahvilla.
Kirkas, kylmä, aurinkoinen päivä, joka nyt tässä kolmen jälkeen jo kovasti hämärtää.
*
Olen lukenut kiinnostuneena Eckhart Tollen Läsnäolon voima -kirjaa. Totta joka sana. Eri sanoin paljolti samaa asiaa kuin integraalisessa psykoanalyysissä. Tässä on kuitenkin löydetty "helpompi tie", kun ihmisen melkein ainoana ongelmana nähdään se, ettemme ole useinkaan läsnä tässä hetkessä.
Tämä oivallus on tehty moneen kertaan, mutta Tolle kirjoittaa aika selkeästi ja antaa käytännön vinkkejä, miten erottaa "mielen kärsimys" "aidosta olemisesta".
*
Kysyn mielessäni, että kun on tällaisia hyviä henkisiä opettajia, niin mihin kristinuskoa tarvitaan. Koen nimittäin "läsnäolon tässä hetkessä" samaksi kuin olemisen "Jumalan kämmenellä" tai Tuntematonta sotilasta lainatakseni "suuremmas käres".
Jos pitäisi perustella jollekulle, joka (kuten kai jokainen joskus) epäilee Jumalan olemassaoloa, miksi valitsen kristinuskon, niin sanoisin kai jotain tällaista:
1. Ensinnäkin, kristittyjä me perussuomalaiset (eli siis persut!) olemme hyvin syvästi kulttuuriltamme, joka juontaa vuosisatojen takaa. Ateisti käyttää huomaamattaan lainoja raamatusta, eikä puhetta juurikaan tule pidettyä ilman jotakin raamatusta lainattua ilmausta. Oletteko joskus sanoneet esimerkiksi "Valoa kansalle!"
Kristinuskon valtavaa vaikutusta kulttuuriin ei voi sivuuttaa. Uskontoomme pohjautuva suurenmoinen musiikki, kuvataide, upea arkkitehtuuri...
2. Uskoipa Jumalaan tai ei, historiallisena henkilönä Jeesus on erinomaisen vahvasti todistettu henkilö. Hän on elänyt maan päällä, ja useat evankelistat ovat kirjoittaneet melko yhtenevästi siitä, mitä hän on tehnyt ja puhunut.
3. Evankeliumien keskeinen sanoma on rautaa! Kaikki sopii myös yks´ yhteen modernin psykologian kanssa. Ihminen voi hyvin, kun hän suostuu vastaanottamaan anteeksiannon (tultuaan virheistään tietoiseksi) ja kun hän toimii lähimmäisensäkin hyväksi.
4. Jumala ja iäisyyden näkökulma ovat salaisuuksia, joita emme voi vuorenvarmasti tietää. Usko saa olla heikkoa hapuilua. Tahto, toivominen riittää, se että en sulje pois Jumalan olemassaolon mahdollisuutta.
5. Eikö Tollen "läsnä oleminen hetkessä" ole juuri elämistä, elämän lahjan vastaanottamista? Eikö Tollen "mieli" ole juuri yritystä vääntää Jumalan lahjaa, tätä hetkeä, toiseksi kuin se on? Eikö "läsnä oleminen hetkessä" väkisinkin tuo ihmisen mieleen iloa ja kiitollisuutta?
Kenelle silloin olemme kiitollisia? Voisiko kiitollisuutemme kohdetta sanoa Jumalaksi?
4. Ihmisen psyykkisen terveyden kannalta on tärkeää, ettei hän koe olevansa maailmansa keskipiste (itse oma epäjumalansa). Se, että uskoo johonkin suurempaan voimaan kuin oma itse, pitää ihmistä tasapainossa. Vaikka siihen voimaan, joka on antanut minulle tämän hetken!
lauantai 27. marraskuuta 2010
27.11.2010
Olen vihdoinkin kirjoittanut menestysteoksen. Lähetin vanhalle polvelle Isän kanssa kirjan joululahjaksi jo pari päivää sitten, koska hehän saattavat kuolla milloin tahansa... Tänään olen puhunut pitkät puhelut naapurimme SI:n kanssa (isän ja äidin opiskelutovereita) ja lauttasaarelaisen tätini kanssa. Molemmat olivat aivan innoissaan kirjasta. Siinä on tietysti ihan ajankuvana paljon tuttua heille, ja luopumisen vaihe koskettaa. Molemmat sanoivat, että kirjasta jää toivorikas, valoisa ja lohdullinen tunne. Silloinhan se sopii vanhojenkin luettavaksi.
Tätini tilasi heti kirjat myös neljälle pojallensa!
Olen vihdoinkin kirjoittanut menestysteoksen. Lähetin vanhalle polvelle Isän kanssa kirjan joululahjaksi jo pari päivää sitten, koska hehän saattavat kuolla milloin tahansa... Tänään olen puhunut pitkät puhelut naapurimme SI:n kanssa (isän ja äidin opiskelutovereita) ja lauttasaarelaisen tätini kanssa. Molemmat olivat aivan innoissaan kirjasta. Siinä on tietysti ihan ajankuvana paljon tuttua heille, ja luopumisen vaihe koskettaa. Molemmat sanoivat, että kirjasta jää toivorikas, valoisa ja lohdullinen tunne. Silloinhan se sopii vanhojenkin luettavaksi.
Tätini tilasi heti kirjat myös neljälle pojallensa!
perjantai 26. marraskuuta 2010
26.11.2010
Ikäiseni tädit ovat kivoja. Kenen tahansa kanssa voi alkaa jutella, ja yhteinen sävel löytyy.
Eilen teatterin vessassa yritin parannella toisen rouvan kanssa kampausta, joka oli pakkasessa myssyn alla toisaalta litistynyt, toisaalta leijui pystyssä. "Tää vaihe on taas alkanut," sanoin rouvalle. "Joo, tää on nyt tätä huhtikuuhun asti," vastasi hän, ja yhteisymmärryksemme oli syvää!
*
Vieressäni istuneelle ikätoveri-tädille taas avauduin kertomalla kamalasta onnettomuudesta Kampin pitkissä liukuportaissa juuri tullessani. Olin menossa ylös, kun toista puolta tuli alas iso mies kuperkeikan toisensa jälkeen, hirmuisella kolinalla, ja jäi makaamaan portaiden alle. Onko hän saanut sairauskohtauksen ylhäällä ja lähtenyt vierimään seisovilta jaloiltaan... Portaiden reunat ovat vielä piikkimäisen terävät.
Lohdullista oli havaita, että ihmiset auttavat. Mies jäi makaamaan liikkumattomana (tajuttomana, kuolleena?), mutta jo samalla hetkellä lähelläni ollut mies soitti ambulanssin, vartija oli paikalla pysäyttämässä portaat ja pari rouvaa oli kumartuneena miehen puoleen. Olin päässyt ehkä 100 metriä pois Kampista, kun ambulanssi ja poliisiauto jo ajoivat kohti onnettomuuspaikkaa.
Tuntemattoman teatteri-vieruskaverini kanssa olimme myös heti samalla aaltopituudella aiheesta. -Pahalta tuntui.
*
Hyvältä taas tuntui Avoimien ovien Canthia. Siinä oli dramatisoitu kolme eri tarinaa Minna Canthilta. Esitys oli erinomainen, kieli herkullista, yhteiskunnalliset kysymykset (luokkarajat, naisten hyväksikäyttö...) pysähdyttäviä. Nautin koko rahan edestä.
*
Sain loppuun Sodan jaloissa -kirjan, joka kertoi kahden teollisuussuvun naisista sodan paineissa, vaikkakin fyysisesti turvassa. Hienosti tuli esiin, miten eri tavoin reagoimme kriisitilanteissa. Luojan kiitos toimeliaista naisista, jotka pysyvät tasapainossa ja pystyvät auttamaan muitakin!
*
Kakkostalon R-rouva tuli tuolla hyytävässä pakkasessa vastaan ja valitteli, etten ollut päässyt seurakuntaneuvostoon, vaikka hänkin oli äänestänyt minua. "Olet niin reipas tyttö, ja arvasin, että varmasti olet konservatiivi!" Help! Sain mutistua, että olen sellainen aika maltillinen...
Sitä hänkin ehkä tarkoitti "konservatiivilla", toivon.
Ikäiseni tädit ovat kivoja. Kenen tahansa kanssa voi alkaa jutella, ja yhteinen sävel löytyy.
Eilen teatterin vessassa yritin parannella toisen rouvan kanssa kampausta, joka oli pakkasessa myssyn alla toisaalta litistynyt, toisaalta leijui pystyssä. "Tää vaihe on taas alkanut," sanoin rouvalle. "Joo, tää on nyt tätä huhtikuuhun asti," vastasi hän, ja yhteisymmärryksemme oli syvää!
*
Vieressäni istuneelle ikätoveri-tädille taas avauduin kertomalla kamalasta onnettomuudesta Kampin pitkissä liukuportaissa juuri tullessani. Olin menossa ylös, kun toista puolta tuli alas iso mies kuperkeikan toisensa jälkeen, hirmuisella kolinalla, ja jäi makaamaan portaiden alle. Onko hän saanut sairauskohtauksen ylhäällä ja lähtenyt vierimään seisovilta jaloiltaan... Portaiden reunat ovat vielä piikkimäisen terävät.
Lohdullista oli havaita, että ihmiset auttavat. Mies jäi makaamaan liikkumattomana (tajuttomana, kuolleena?), mutta jo samalla hetkellä lähelläni ollut mies soitti ambulanssin, vartija oli paikalla pysäyttämässä portaat ja pari rouvaa oli kumartuneena miehen puoleen. Olin päässyt ehkä 100 metriä pois Kampista, kun ambulanssi ja poliisiauto jo ajoivat kohti onnettomuuspaikkaa.
Tuntemattoman teatteri-vieruskaverini kanssa olimme myös heti samalla aaltopituudella aiheesta. -Pahalta tuntui.
*
Hyvältä taas tuntui Avoimien ovien Canthia. Siinä oli dramatisoitu kolme eri tarinaa Minna Canthilta. Esitys oli erinomainen, kieli herkullista, yhteiskunnalliset kysymykset (luokkarajat, naisten hyväksikäyttö...) pysähdyttäviä. Nautin koko rahan edestä.
*
Sain loppuun Sodan jaloissa -kirjan, joka kertoi kahden teollisuussuvun naisista sodan paineissa, vaikkakin fyysisesti turvassa. Hienosti tuli esiin, miten eri tavoin reagoimme kriisitilanteissa. Luojan kiitos toimeliaista naisista, jotka pysyvät tasapainossa ja pystyvät auttamaan muitakin!
*
Kakkostalon R-rouva tuli tuolla hyytävässä pakkasessa vastaan ja valitteli, etten ollut päässyt seurakuntaneuvostoon, vaikka hänkin oli äänestänyt minua. "Olet niin reipas tyttö, ja arvasin, että varmasti olet konservatiivi!" Help! Sain mutistua, että olen sellainen aika maltillinen...
Sitä hänkin ehkä tarkoitti "konservatiivilla", toivon.
torstai 25. marraskuuta 2010
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
24.12.2010
Että tuli tänään herkullista päiviteltävää!! Heikintorin suojatiellä minua vastaan tuli letka pikkuisia taaperoita heijastavissa liiveissään ja kolmen tädin saattamana. Siinä on niin lyhyet jalankulkijavalot, että eiväthän ne viimeiset ehtineet vihreällä yli, vaan punainen ehti jo syttyä. Iso henkilöauto, jossa oli harvinaisen tyhmä kuljettaja, tööttäsi hyvin vihaisesti ainakin kuusi-seitsemän kertaa, ja pienten mentyä kaasutti näyttävästi tiehensä.
Onneksi paikalla oli toinenkin rouva, jonka kanssa aloimme heti päivitellä! Ei mitään tilannetajua!
Ei järkeä päässä! Ei mitään tapoja!
Eivät tädit voi katkaista letkaa keskeltä, heitä ei riitä siihen. Ja ainakin ennen kuului kai suorastaan liikennesääntöihin, että lapsiletka päästetään kadun yli.
Siinä pienet saivat vähän esimakua kovasta maailmasta.
*
Eilen illalla olisi ollut sekä maalausryhmä että EspooArtin näyttelyn avajaiset. Arvoin koko päivän, että kumpaan menisin taidehissan jälkeen. Kun on kaksi vaihtoehtoa, voi aina valita kolmannen. Kääriydyin vällyihin lukemaan...
Että tuli tänään herkullista päiviteltävää!! Heikintorin suojatiellä minua vastaan tuli letka pikkuisia taaperoita heijastavissa liiveissään ja kolmen tädin saattamana. Siinä on niin lyhyet jalankulkijavalot, että eiväthän ne viimeiset ehtineet vihreällä yli, vaan punainen ehti jo syttyä. Iso henkilöauto, jossa oli harvinaisen tyhmä kuljettaja, tööttäsi hyvin vihaisesti ainakin kuusi-seitsemän kertaa, ja pienten mentyä kaasutti näyttävästi tiehensä.
Onneksi paikalla oli toinenkin rouva, jonka kanssa aloimme heti päivitellä! Ei mitään tilannetajua!
Ei järkeä päässä! Ei mitään tapoja!
Eivät tädit voi katkaista letkaa keskeltä, heitä ei riitä siihen. Ja ainakin ennen kuului kai suorastaan liikennesääntöihin, että lapsiletka päästetään kadun yli.
Siinä pienet saivat vähän esimakua kovasta maailmasta.
*
Eilen illalla olisi ollut sekä maalausryhmä että EspooArtin näyttelyn avajaiset. Arvoin koko päivän, että kumpaan menisin taidehissan jälkeen. Kun on kaksi vaihtoehtoa, voi aina valita kolmannen. Kääriydyin vällyihin lukemaan...
maanantai 22. marraskuuta 2010
22.11.2010
Eilen iltakävelyllä kuljin metsätietämme, joka oli muuttunut Lumotuksi Tieksi. Satumetsämme oli huurteen ja lumen kuorruttama. Muistellessani ennen niin pilkkopimeää metsätietä mielessäni alkoi pyöriä nuoruuden henkkari ja mietin, menikö se että ...kun sen teiltä liettyneiltä katselen Siionin vuorta, vai ...korpimailta niljakkailta katselen Siionin vuorta, vai olivatko molemmat mukana hengellisessä laulussa. Joka tapauksessa luminen korkea kallionkukkulamme, joka on suvikumpulaisten pulkkamäki - ja kenties antanut nimen koko asuinalueellemme - alkoi minusta näyttää Siionin vuorelta...
Katsoin parhaaksi palata todellisuuteen (kotiin telkkaria katsomaan...).
*
Tänä aamuna vein kilttinä espooarttilaisena kolme työtäni Sanomataloon, ja äsken kävin hakemassa kaksi pois. Useimmilta otettiin vain yksi työ, ja ripustus oli siitäkin huolimatta ahdas.
Olen tosi iloinen, että olohuoneen seinällämme tämän syksyn ollut vähän isompi työ tuli valituksi, sillä kahdesta muusta olen jo ehtinyt saada kiitoksia, mutta tästä en mitään. Itse pidän kovasti työstä.
Artin naiset olivat organisoineet todella hienosti töiden vastaanoton yms. Ammattitaitoa! Työmme kuratoi taiteilija Markku Arantila.
Huomenillalla on vaikea valita, menenkö avajaisiin vaiko Mervin ryhmään maalaamaan...
Eilen iltakävelyllä kuljin metsätietämme, joka oli muuttunut Lumotuksi Tieksi. Satumetsämme oli huurteen ja lumen kuorruttama. Muistellessani ennen niin pilkkopimeää metsätietä mielessäni alkoi pyöriä nuoruuden henkkari ja mietin, menikö se että ...kun sen teiltä liettyneiltä katselen Siionin vuorta, vai ...korpimailta niljakkailta katselen Siionin vuorta, vai olivatko molemmat mukana hengellisessä laulussa. Joka tapauksessa luminen korkea kallionkukkulamme, joka on suvikumpulaisten pulkkamäki - ja kenties antanut nimen koko asuinalueellemme - alkoi minusta näyttää Siionin vuorelta...
Katsoin parhaaksi palata todellisuuteen (kotiin telkkaria katsomaan...).
*
Tänä aamuna vein kilttinä espooarttilaisena kolme työtäni Sanomataloon, ja äsken kävin hakemassa kaksi pois. Useimmilta otettiin vain yksi työ, ja ripustus oli siitäkin huolimatta ahdas.
Olen tosi iloinen, että olohuoneen seinällämme tämän syksyn ollut vähän isompi työ tuli valituksi, sillä kahdesta muusta olen jo ehtinyt saada kiitoksia, mutta tästä en mitään. Itse pidän kovasti työstä.
Artin naiset olivat organisoineet todella hienosti töiden vastaanoton yms. Ammattitaitoa! Työmme kuratoi taiteilija Markku Arantila.
Huomenillalla on vaikea valita, menenkö avajaisiin vaiko Mervin ryhmään maalaamaan...
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
21.11.2010
Ulkona on joulu: kaikki kauniissa huurteessa ja maa valkoisena!
*
Pakkaus on valmiina! Vien aamulla bussilla kolme työtäni Sanomataloon EspooArtin näyttelyä varten. Systeemi on mukava: jokaiselta pääsee ainakin yksi työ. Illalla pitää hakea pois mahdolliset ylijääneet.
Kuratoijana on Markku Arantila, joten tasokkaasta näyttelystä on kysymys.
Yksi töistäni on aakolmonen, mutta vaikka muut kaksi eivät ole mitään metrien kokoisia, pakatessa ne olivat jättiläisiä. Meillä on onneksi IKEAsta ostettu mammuttikassi, johon viltteihin ja muoviin käärityt maalaukset mahtuivat. Se on kyllä hankala ja painava kantaa, joten pyydän miesvoimaa avuksi pysäkille asti. Miesvoimalla on tennisaamu, joten hän ei voi ajaa minua pakkauksineni perille asti.
*
Veimme aamulla HH:lle Eevan ostaman taulun, ja se pääsee kotiin Turkuun vielä tänään. Toivottavasti Eeva tykkää!
*
Meillä oli hauskaa seuraa kirkon lähetyslounaalla. Pyhäkouluopettaja kertoi ajoista, jolloin edellisen, nyt jo kuolleen, kirkkoherran pojat olivat pieniä. Ope oli havainnollistanut, millaisia lamput olivat Jeesuksen aikana ja kaatanut öljyä jostain hankkimaansa savilamppuun. Yksi pojista oli heläyttänyt siihen, että ai sä oot niitä viisaita neitsyitä!
Toinen juttu oli seurakuntavaaleista, joissa hän oli ollut avustajana. Vaalikopista oli kaikunut äänekäs valitus: "Hei, listalla ei ole geofyysikkoa!!"
Pöydässämme oli myös eläkkeellä oleva lähettipariskunta. Mies oli toiminut Senegalissa gynekologina, ja vaimo vastaanottoapulaisena. Kun jonossa oli paljon miehiäkin, vaimo oli sanonut, että tämä on kyllä naisten lääkäri. "Vatsassa se vaiva minullakin on!" kuului miehinen vastaus.
Miehiä oli senkin takia odotushuoneessa, että oli tapana, että jos yhdellä vaimoista oli vaivaa, isäntä saapui kaikkine neljine vaimoineen paikalle...
Ulkona on joulu: kaikki kauniissa huurteessa ja maa valkoisena!
*
Pakkaus on valmiina! Vien aamulla bussilla kolme työtäni Sanomataloon EspooArtin näyttelyä varten. Systeemi on mukava: jokaiselta pääsee ainakin yksi työ. Illalla pitää hakea pois mahdolliset ylijääneet.
Kuratoijana on Markku Arantila, joten tasokkaasta näyttelystä on kysymys.
Yksi töistäni on aakolmonen, mutta vaikka muut kaksi eivät ole mitään metrien kokoisia, pakatessa ne olivat jättiläisiä. Meillä on onneksi IKEAsta ostettu mammuttikassi, johon viltteihin ja muoviin käärityt maalaukset mahtuivat. Se on kyllä hankala ja painava kantaa, joten pyydän miesvoimaa avuksi pysäkille asti. Miesvoimalla on tennisaamu, joten hän ei voi ajaa minua pakkauksineni perille asti.
*
Veimme aamulla HH:lle Eevan ostaman taulun, ja se pääsee kotiin Turkuun vielä tänään. Toivottavasti Eeva tykkää!
*
Meillä oli hauskaa seuraa kirkon lähetyslounaalla. Pyhäkouluopettaja kertoi ajoista, jolloin edellisen, nyt jo kuolleen, kirkkoherran pojat olivat pieniä. Ope oli havainnollistanut, millaisia lamput olivat Jeesuksen aikana ja kaatanut öljyä jostain hankkimaansa savilamppuun. Yksi pojista oli heläyttänyt siihen, että ai sä oot niitä viisaita neitsyitä!
Toinen juttu oli seurakuntavaaleista, joissa hän oli ollut avustajana. Vaalikopista oli kaikunut äänekäs valitus: "Hei, listalla ei ole geofyysikkoa!!"
Pöydässämme oli myös eläkkeellä oleva lähettipariskunta. Mies oli toiminut Senegalissa gynekologina, ja vaimo vastaanottoapulaisena. Kun jonossa oli paljon miehiäkin, vaimo oli sanonut, että tämä on kyllä naisten lääkäri. "Vatsassa se vaiva minullakin on!" kuului miehinen vastaus.
Miehiä oli senkin takia odotushuoneessa, että oli tapana, että jos yhdellä vaimoista oli vaivaa, isäntä saapui kaikkine neljine vaimoineen paikalle...
lauantai 20. marraskuuta 2010
20.11.2010
Pelkillä kakkosilla ja ykkösillä selviää tänään päiväyksestä, sillä nollahan ei ole mitään.
*
Tapiolan joulu avattiin tänään. K-kauppaan ilmestyi kirkasääninen tiernapoika-kvartetti, ja koko keskusta oli tungosta täynnä. Ostin äkkiä pojille joululahjat, sillä tämän pahemmassa tungoksessa en aio niitä ostaa.
A-poika oli meillä syömässä lounasta ennen kuin lähti P:n kanssa kahteen jalkapallomatsiin. Kysyin mitä hän toivoi joululahjaksi. "Kolmenkympin tai jos saa niin viidenkympin lahjakortin", vastasi poika. Ehkä lapset saavat lahjan lisäksi myös lahjakortit. Onhan hyvä oppia käyttämään rahaa.
*
En yhdy valittelijoihin, että pitääkö se kaupallinen joulu aloittaa niin aikaisin. Sampokuja on täynnä joulukoristeita, mutta olkoon. Joululaulut alkavat soida kaupoissa, mutta soikoon!
Miksi ihmiset haluavat kärsiä kaikesta mahdollisesta, kysyn minä.
*
Eilen tuli postissa ilahduttava viesti sukuyhdistykseltä. Johtokunnassa on tapahtunut sukupolvenvaihdos. Koko johtokunta oli esitelty kuten myös sukulaisuussuhde ammoiseen kantaisäämme. Ihanaa, että toiminta jatkuu ja suku voi tavata toisiaan.
Pelkillä kakkosilla ja ykkösillä selviää tänään päiväyksestä, sillä nollahan ei ole mitään.
*
Tapiolan joulu avattiin tänään. K-kauppaan ilmestyi kirkasääninen tiernapoika-kvartetti, ja koko keskusta oli tungosta täynnä. Ostin äkkiä pojille joululahjat, sillä tämän pahemmassa tungoksessa en aio niitä ostaa.
A-poika oli meillä syömässä lounasta ennen kuin lähti P:n kanssa kahteen jalkapallomatsiin. Kysyin mitä hän toivoi joululahjaksi. "Kolmenkympin tai jos saa niin viidenkympin lahjakortin", vastasi poika. Ehkä lapset saavat lahjan lisäksi myös lahjakortit. Onhan hyvä oppia käyttämään rahaa.
*
En yhdy valittelijoihin, että pitääkö se kaupallinen joulu aloittaa niin aikaisin. Sampokuja on täynnä joulukoristeita, mutta olkoon. Joululaulut alkavat soida kaupoissa, mutta soikoon!
Miksi ihmiset haluavat kärsiä kaikesta mahdollisesta, kysyn minä.
*
Eilen tuli postissa ilahduttava viesti sukuyhdistykseltä. Johtokunnassa on tapahtunut sukupolvenvaihdos. Koko johtokunta oli esitelty kuten myös sukulaisuussuhde ammoiseen kantaisäämme. Ihanaa, että toiminta jatkuu ja suku voi tavata toisiaan.
perjantai 19. marraskuuta 2010
19.11.2010
Liukuesteet talvikenkiin!
Nyt se on niillä piikeillä tasapainoilua muutaman kuukauden.
Uudet talvikengät ovat luku sinänsä. Päältäpäin pienen näköiset, enkä kaupassa arvannutkaan, miten isot ne ovat. Ensin korkolappu, sitten tukipohjallinen, sen päälle turkispohjallinen, ja vielä jalkaan sukan päälle paksu pehmosukka - ja kengät tuntuvat sopivilta...
*
Olin teatteritiedon jälkeen ostoksilla Hesassa (farkkuleggingsit ennen kuin ehtivät poistua muodista) ja mietin taas, että siellä pitäisi käydä useammin kuin kerran viikossa. Ihana kaupunki!
Koska vaatteeni ovat yleensä 15-20 vuotta vanhoja ja ehtivät olla muutamaan kertaan muodikkaita ja välillä taas ei, olen nyt siis varta vasten hankkinut muodikkaan vaatteen. Mihin ehtii jos elää saa...
*
Naapurin rouva oli eilen iltapäiväkahvilla, kun P:kin sattui olemaan kokouksessa ja lapsenlapsista oli vapaapäivä. Oli leppoisaa ja tunnelmallista. Taloyhtiön asioita tuli pantua kuntoon olan takaa.
On uskomatonta, miten paljon juttuja tämän kokoisessa yhtiössä on koko ajan meneillään. P on melkein puolipäivätöissä.
*
Alan nyt valmistautua lepoviikonloppuun lepäämällä. Juuri äsken katsottiin Populäärimusiikkia Vittulanjängällä, ja Pressiklubi tietysti katsotaan. Muun ajan vietän vällyjen alla Suomen Kuivalehden keralla. Mikä nautinnollinen perjantai-ilta!
Liukuesteet talvikenkiin!
Nyt se on niillä piikeillä tasapainoilua muutaman kuukauden.
Uudet talvikengät ovat luku sinänsä. Päältäpäin pienen näköiset, enkä kaupassa arvannutkaan, miten isot ne ovat. Ensin korkolappu, sitten tukipohjallinen, sen päälle turkispohjallinen, ja vielä jalkaan sukan päälle paksu pehmosukka - ja kengät tuntuvat sopivilta...
*
Olin teatteritiedon jälkeen ostoksilla Hesassa (farkkuleggingsit ennen kuin ehtivät poistua muodista) ja mietin taas, että siellä pitäisi käydä useammin kuin kerran viikossa. Ihana kaupunki!
Koska vaatteeni ovat yleensä 15-20 vuotta vanhoja ja ehtivät olla muutamaan kertaan muodikkaita ja välillä taas ei, olen nyt siis varta vasten hankkinut muodikkaan vaatteen. Mihin ehtii jos elää saa...
*
Naapurin rouva oli eilen iltapäiväkahvilla, kun P:kin sattui olemaan kokouksessa ja lapsenlapsista oli vapaapäivä. Oli leppoisaa ja tunnelmallista. Taloyhtiön asioita tuli pantua kuntoon olan takaa.
On uskomatonta, miten paljon juttuja tämän kokoisessa yhtiössä on koko ajan meneillään. P on melkein puolipäivätöissä.
*
Alan nyt valmistautua lepoviikonloppuun lepäämällä. Juuri äsken katsottiin Populäärimusiikkia Vittulanjängällä, ja Pressiklubi tietysti katsotaan. Muun ajan vietän vällyjen alla Suomen Kuivalehden keralla. Mikä nautinnollinen perjantai-ilta!
tiistai 16. marraskuuta 2010
17.11.2010
Ajattelin eilen Eevan luennolla, että alan olla jo aikamoinen taiteentuntija: oikeastaan joka ikinen Eevan dioista näytti minusta hyvin tuntemaltani maalaukselta! Lopulta tajusin, että Eeva oli näyttänyt kesän maalauskurssilla samat kuvat...
*
Olen saanut sisarellisia moitteita siitä, etten tehnyt tarpeeksi vaalityötä, ja tottahan se on - en tehnyt juuri mitään...
Ehkä tämä kuvaa sitä, että suhtautumiseni koko asiaan oli kaksipiippuinen: toisaalta olisin mielelläni enemmän mukana seurakunnan puuhissa, mutta toisaalta olen niin väsyväinen.
Se henkilö ryhmästämme, joka ohitti minut ja pääsi juuri ja juuri neuvostoon, ei ole mikään paha valinta. Ihan fiksu tyyppi. Toisaalta olin tuomassa runsaasti ääniä ryhmälle, jossa oli myös konservatiiveja.
Olisi ehdottomasti saatava aikaan vaalilistat, joista kävisi selkeästi ilmi ovatko sen ehdokkaat liberaaleja vai konservatiiveja. Ehkä tässä on työsarkaa minullekin seuraavia vaaleja ajatellen, joihin en enää ikäni puolesta viitsi osallistua.
*
Jos olisin ollut kokoomuksen listalla, olisin päässyt kirkkaasti.
Ajattelin eilen Eevan luennolla, että alan olla jo aikamoinen taiteentuntija: oikeastaan joka ikinen Eevan dioista näytti minusta hyvin tuntemaltani maalaukselta! Lopulta tajusin, että Eeva oli näyttänyt kesän maalauskurssilla samat kuvat...
*
Olen saanut sisarellisia moitteita siitä, etten tehnyt tarpeeksi vaalityötä, ja tottahan se on - en tehnyt juuri mitään...
Ehkä tämä kuvaa sitä, että suhtautumiseni koko asiaan oli kaksipiippuinen: toisaalta olisin mielelläni enemmän mukana seurakunnan puuhissa, mutta toisaalta olen niin väsyväinen.
Se henkilö ryhmästämme, joka ohitti minut ja pääsi juuri ja juuri neuvostoon, ei ole mikään paha valinta. Ihan fiksu tyyppi. Toisaalta olin tuomassa runsaasti ääniä ryhmälle, jossa oli myös konservatiiveja.
Olisi ehdottomasti saatava aikaan vaalilistat, joista kävisi selkeästi ilmi ovatko sen ehdokkaat liberaaleja vai konservatiiveja. Ehkä tässä on työsarkaa minullekin seuraavia vaaleja ajatellen, joihin en enää ikäni puolesta viitsi osallistua.
*
Jos olisin ollut kokoomuksen listalla, olisin päässyt kirkkaasti.
maanantai 15. marraskuuta 2010
16.11.2010
Tässä kirjoittaa onnellinen ihminen. Sain seurakuntavaaleissa 88 ääntä, ja jäin vain kuuden äänen päähän valituksi tulemisesta. Olen Tapiolan srkneuvoston toinen varajäsen. Tämä oli oikeastaan kannaltani paras mahdollinen tulos!
Olen saanut monia sellaisia ihmisiä äänestämään, jotka eivät olleet koskaan äänestäneet kirkon vaaleissa. Olen voinut levittää tietoa Tulkaa kaikki -verkostosta ja liikkeestä. Ensi vaaleissa monet tuttuni osaavat jo etsiä sen liikkeen ehdokkaita.
Olen saanut ääniä myös uudistusmieliselle valtuustoehdokkaallemme M:lle, joka pääsi hienosti läpi. Hänellä on nuorena ihmisenä toivottavasti edessään pitkä ura kirkon luottamustehtävissä.
*
Vielä ihan viime hetkellä tuli harmia vaaliryhmämme kanssa. Ohjelmaryhmämme kirjoitti viime viikon ESSEen, että ryhmässämme "lähes kaikki" uskovat kirkon perusarvoihin (!!!!!!!!!) Aika törkeää. Lisäksi sanottiin, että yksi henkilö (tarkoitti ehkä M:aa, tai minua) ei ilmoittanut kuuluvansa Tulkaa kaikki -liikkeeseen ennen kuin hänet oli hyväksytty ryhmään ehdokkaaksi. Mikä paholaisen keksintö TK-liike heille oikein on? Asiantuntemattomuutta! Loan heittämistä!
Silloin kirjoitin ryhmällemme sähköpostin, jossa mahdollisimman selkein sanoin kuvasin, mihin uskon ja mihin en. Kehotin myös LUKEMAAN Tulkaa kaikki -liikkeen ohjelman!!!!
Kun sain kahdelta ryhmäläiseltämme kiitoksia "selkeyttävästä" sähköpostistani, voin vain kysyä, mitä he sitten olivat minusta luulleet?????????
Niin kuin M sanoo: loppu hyvä, kaikki hyvin!
*
Tänä aamuna oli telkkarissa kuvaa Tulkaa kaikki -vaalivalvojaisista, joten liike sai hienoa näkyvyyttä. Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo sanoi, että kirkon uudistuminen on tietenkin hidas prosessi, mutta nämä vaalit toivat jo raikkaan tuulahduksen uudistumisen suuntaan.
Tässäkin yhteydessä olen havainnut, kuinka rakas kirkko minulle on, puutteineen päivineen.
Tässä kirjoittaa onnellinen ihminen. Sain seurakuntavaaleissa 88 ääntä, ja jäin vain kuuden äänen päähän valituksi tulemisesta. Olen Tapiolan srkneuvoston toinen varajäsen. Tämä oli oikeastaan kannaltani paras mahdollinen tulos!
Olen saanut monia sellaisia ihmisiä äänestämään, jotka eivät olleet koskaan äänestäneet kirkon vaaleissa. Olen voinut levittää tietoa Tulkaa kaikki -verkostosta ja liikkeestä. Ensi vaaleissa monet tuttuni osaavat jo etsiä sen liikkeen ehdokkaita.
Olen saanut ääniä myös uudistusmieliselle valtuustoehdokkaallemme M:lle, joka pääsi hienosti läpi. Hänellä on nuorena ihmisenä toivottavasti edessään pitkä ura kirkon luottamustehtävissä.
*
Vielä ihan viime hetkellä tuli harmia vaaliryhmämme kanssa. Ohjelmaryhmämme kirjoitti viime viikon ESSEen, että ryhmässämme "lähes kaikki" uskovat kirkon perusarvoihin (!!!!!!!!!) Aika törkeää. Lisäksi sanottiin, että yksi henkilö (tarkoitti ehkä M:aa, tai minua) ei ilmoittanut kuuluvansa Tulkaa kaikki -liikkeeseen ennen kuin hänet oli hyväksytty ryhmään ehdokkaaksi. Mikä paholaisen keksintö TK-liike heille oikein on? Asiantuntemattomuutta! Loan heittämistä!
Silloin kirjoitin ryhmällemme sähköpostin, jossa mahdollisimman selkein sanoin kuvasin, mihin uskon ja mihin en. Kehotin myös LUKEMAAN Tulkaa kaikki -liikkeen ohjelman!!!!
Kun sain kahdelta ryhmäläiseltämme kiitoksia "selkeyttävästä" sähköpostistani, voin vain kysyä, mitä he sitten olivat minusta luulleet?????????
Niin kuin M sanoo: loppu hyvä, kaikki hyvin!
*
Tänä aamuna oli telkkarissa kuvaa Tulkaa kaikki -vaalivalvojaisista, joten liike sai hienoa näkyvyyttä. Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo sanoi, että kirkon uudistuminen on tietenkin hidas prosessi, mutta nämä vaalit toivat jo raikkaan tuulahduksen uudistumisen suuntaan.
Tässäkin yhteydessä olen havainnut, kuinka rakas kirkko minulle on, puutteineen päivineen.
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
14.11.2010
Vietimme eilisen päivän Hvittorpin perheleirillä, aika isolla joukolla - meitä oli kolmattakymmentä plus nuorisoa, jotka olivat takahuoneessa tietokonehommissa. Sää oli harmaa, hiljainen ja lauha, ja jotenkin sopi hyvin päivän tunnelmiin. Sielu sai levätä.
Ruumis taas meikäläisellä oli kerännyt väsymystä pitkän aikaa, ja tulin ihan pahoinvointiseksi iltapäivällä. Lähdimmekin ennen iltapalaa kotiin nukkumaan.
Sain vaaliryhmäläisiltämme kiitosta "selkeyttävästä" sähköpostistani, jossa korjasin vääriä käsityksiä siitä, mihin uskon. Tänään oli yhden ryhmäläisemme vastaus sähköpostissa - niin monimutkainen ja hämärä, etten kyllä tuohon keskusteluun lähde.
Tänään olen melkein vain nukkunut, mutta nyt odottelemme isänpäivävieraita. Suvi Aholan kolumnissa oli kiva perunaresepti, jota olen tekmässä savunieriän seuraksi: pieniä rosamundia keitetään, sitten ne litistetään uunipellille, voita ja suolaa päälle ja uuniin hetkeksi. Jälkkäriksi on suklaakakkua, runsaasti marjoja ja kermavaahtoa.
*
Sisko soitti ja valitti seurakuntavaalien ongelmia. Hänellä oli onneksi ehdokkaat vinkattuina, mutta muuten hän ei olisi kenestäkään tiennyt, ovatko he liberaaleja vai konservatiiveja. Tämä on totta. Ehdokkaat eivät yleensä ole julkkiksia, joiden kantoja tuntisi. "Kokoomus", "sitoutumattomat" tai "Seurakunta on sinun" eivät kerro mitään. Tässä on ilmeinen epäkohta.
Vietimme eilisen päivän Hvittorpin perheleirillä, aika isolla joukolla - meitä oli kolmattakymmentä plus nuorisoa, jotka olivat takahuoneessa tietokonehommissa. Sää oli harmaa, hiljainen ja lauha, ja jotenkin sopi hyvin päivän tunnelmiin. Sielu sai levätä.
Ruumis taas meikäläisellä oli kerännyt väsymystä pitkän aikaa, ja tulin ihan pahoinvointiseksi iltapäivällä. Lähdimmekin ennen iltapalaa kotiin nukkumaan.
Sain vaaliryhmäläisiltämme kiitosta "selkeyttävästä" sähköpostistani, jossa korjasin vääriä käsityksiä siitä, mihin uskon. Tänään oli yhden ryhmäläisemme vastaus sähköpostissa - niin monimutkainen ja hämärä, etten kyllä tuohon keskusteluun lähde.
Tänään olen melkein vain nukkunut, mutta nyt odottelemme isänpäivävieraita. Suvi Aholan kolumnissa oli kiva perunaresepti, jota olen tekmässä savunieriän seuraksi: pieniä rosamundia keitetään, sitten ne litistetään uunipellille, voita ja suolaa päälle ja uuniin hetkeksi. Jälkkäriksi on suklaakakkua, runsaasti marjoja ja kermavaahtoa.
*
Sisko soitti ja valitti seurakuntavaalien ongelmia. Hänellä oli onneksi ehdokkaat vinkattuina, mutta muuten hän ei olisi kenestäkään tiennyt, ovatko he liberaaleja vai konservatiiveja. Tämä on totta. Ehdokkaat eivät yleensä ole julkkiksia, joiden kantoja tuntisi. "Kokoomus", "sitoutumattomat" tai "Seurakunta on sinun" eivät kerro mitään. Tässä on ilmeinen epäkohta.
perjantai 12. marraskuuta 2010
12.11.2010
Joku oli kirjoittanut verkko-ESSEen, että Seurakunta on sinun -ryhmään kuuluu näköjään lähinnä viidesläisiä ja SLEYläisiä, vaikka ryhmä on mainostanut olevansa laajapohjainen ja edustavansa eri kirkollisia taustoja. Vastasin kertoen, että olen Seurakunta on sinun -listalla, mutta olen körttitaustainen ja kuulun Tulkaa kaikki -liikkeeseen yms. Halusin, että äänestäjät tietävät, että meitä on toisinkin ajattelevia.
PaperiESSEssä oli ohjelmaryhmämme allekirjoittama kirjoitus, että "ehdokas ei ollut kertonut olevansa Tulkaa kaikki -liikkeessä etukäteen, vaan vasta kun hän oli jo ehdokas..."
Huomenna menemme Hvittorpiin Korhosten järjestämään päivään, ja siellä on koko ohjelmaryhmä... Jännittää!
*
S laskeutui kotimaiselle kiitoradalle yöllä klo 2... mutta siis muuten onnellisesti!
Joku oli kirjoittanut verkko-ESSEen, että Seurakunta on sinun -ryhmään kuuluu näköjään lähinnä viidesläisiä ja SLEYläisiä, vaikka ryhmä on mainostanut olevansa laajapohjainen ja edustavansa eri kirkollisia taustoja. Vastasin kertoen, että olen Seurakunta on sinun -listalla, mutta olen körttitaustainen ja kuulun Tulkaa kaikki -liikkeeseen yms. Halusin, että äänestäjät tietävät, että meitä on toisinkin ajattelevia.
PaperiESSEssä oli ohjelmaryhmämme allekirjoittama kirjoitus, että "ehdokas ei ollut kertonut olevansa Tulkaa kaikki -liikkeessä etukäteen, vaan vasta kun hän oli jo ehdokas..."
Huomenna menemme Hvittorpiin Korhosten järjestämään päivään, ja siellä on koko ohjelmaryhmä... Jännittää!
*
S laskeutui kotimaiselle kiitoradalle yöllä klo 2... mutta siis muuten onnellisesti!
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
10.11.2010
Työväenopisto sydämenkuva sydämenkuva! Eilenkin illalla meitä oli ateljeen täydeltä maalareita, ja joka luokassa opiskeltiin jotain. Ulkoa sateesta ja myrskystä alakerran luokat näyttivät mukavilta: ahkeria iloisia ihmisiä! Myös maahanmuuttajia! Vetelin loskassa kärryäni ja mietin tätä onnellista elämänvaihetta, jolloin energiaa jää työkkärin kursseille!!
Ja toinen asia, mikä tekee onnelliseksi, ovat kirkot. Ne ovat yleensä kaikkein kauneimpia rakennuksia, mitä on! Niissä silmä ja sielu lepää ja musiikki soi.
Kirkoissa saa käydä kuka vain ja ilmaiseksi.
Murehduttaa, että on olemassa yksinäisiä ihmisiä, kun niin paljon sielun ja hengen ravintoa on tarjolla jokaiselle!
*
Murehduttaa myös se, että ystävämme M on sairaalassa, ja että kummitätini A kertoi puhelimessa, että hän sairastaa syöpää.
Minulle on osunut kaksi aivan ihanaa kummitätiä I ja A. Molemmat lämpimiä, viisaita vanhoja naisia. Molemmat ovat taiteellisia ja suloisia. A sanoi iloiseen tapaansa kerrottuaan syövästään, että parasta on, että molemmat nyt vain elämme niin hyvin kuin pystymme.
Juuri niin.
*
Ensimmäinen maailmansota on loppunut Teerelässä Kannaksella. Pikku Rikin mielessä Sota ja Härkä ovat suunnilleen sama, sinne tänne riehuva hallitsematon juttu. Härkä kuitenkin vielä kamalampi, kun se on niin konkreettisesti läsnä. Isoäiti on melkein sama kuin Jumala.
Olen nauttinut suunnattomasti Härän vuosista! Kohta se loppuu, mutta hain jo uusia kirjoja, etten vain jäisi hetkeksikään ilman...
Työväenopisto sydämenkuva sydämenkuva! Eilenkin illalla meitä oli ateljeen täydeltä maalareita, ja joka luokassa opiskeltiin jotain. Ulkoa sateesta ja myrskystä alakerran luokat näyttivät mukavilta: ahkeria iloisia ihmisiä! Myös maahanmuuttajia! Vetelin loskassa kärryäni ja mietin tätä onnellista elämänvaihetta, jolloin energiaa jää työkkärin kursseille!!
Ja toinen asia, mikä tekee onnelliseksi, ovat kirkot. Ne ovat yleensä kaikkein kauneimpia rakennuksia, mitä on! Niissä silmä ja sielu lepää ja musiikki soi.
Kirkoissa saa käydä kuka vain ja ilmaiseksi.
Murehduttaa, että on olemassa yksinäisiä ihmisiä, kun niin paljon sielun ja hengen ravintoa on tarjolla jokaiselle!
*
Murehduttaa myös se, että ystävämme M on sairaalassa, ja että kummitätini A kertoi puhelimessa, että hän sairastaa syöpää.
Minulle on osunut kaksi aivan ihanaa kummitätiä I ja A. Molemmat lämpimiä, viisaita vanhoja naisia. Molemmat ovat taiteellisia ja suloisia. A sanoi iloiseen tapaansa kerrottuaan syövästään, että parasta on, että molemmat nyt vain elämme niin hyvin kuin pystymme.
Juuri niin.
*
Ensimmäinen maailmansota on loppunut Teerelässä Kannaksella. Pikku Rikin mielessä Sota ja Härkä ovat suunnilleen sama, sinne tänne riehuva hallitsematon juttu. Härkä kuitenkin vielä kamalampi, kun se on niin konkreettisesti läsnä. Isoäiti on melkein sama kuin Jumala.
Olen nauttinut suunnattomasti Härän vuosista! Kohta se loppuu, mutta hain jo uusia kirjoja, etten vain jäisi hetkeksikään ilman...
maanantai 8. marraskuuta 2010
8.11.2010
Olimme pyhäinpäivän iltana Huopalahden kirkossa, missä luettiin kuluneen kirkkovuoden vainajat. Arvokas ja tunnelmallinen tilaisuus, kuten vuotta aikaisemmin äidinkin kohdalla. Seurakunnat auttavat ihmisiä tälläkin tavalla muistelemaan ja suremaan.
*
Sunnuntai-iltaa taas vietimme Kino Tapiolassa. Näimme Avioliitto ruotsalaiseen tapaan -filmin. Siinä oli kaksi pariskuntaa, joiden rouvat olivat samassa työpaikassa koulussa ja miehet paitsi samassa paperitehtaassa myös hyviä kavereita. Toinen mies hullaantui ystävänsä vaimoon. Nämä hullaantuneet (sanasta "hullu") päättivät olla rehellisiä ja keskustella nelistään asiat halki aikuisella tavalla. (Keskustelemallahan kaikkien parisuhdeongelmien sanotaan selviävän...) Keskustelun seurauksena päätettiin, että siksi ajaksi, kuin tämä huuma kestäisi, muutettaisiin kaikki saman katon alle.
Tykkään kovasti ruotsalaisista filmeistä, ja tämäkin tragikomedia oli taidokkaasti tehty loistavien näyttelijöiden kera. Sekin tuli selväksi, että kaikkien neljän yhteen muuttaminen ei toiminut...
*
Aina kun luen tietokirjallisuutta, kuten nyt Antti Heikkilää, minulle tulee kauhea jano päästä kaunokirjallisuuden ääreen. Hyllystämme löytyi Oskar Parlandin Härän vuodet, jonka kyllä olen joskus nuorena Lumotun tien jälkeen lukenutkin. Voi, miten ihana kirja! Olen puoliksi siirtynyt Kannakselle pikkupojan nahkoihin. Isoäiti on lukenut liian hurjia kohtia Raamatusta pikku Rikille, jolla todellisuus ja Ilmestyskirjan kauhut välillä sekoittuvat... Mutta Teerelän luonto on unelmakaunista, ja minä nautin!
Poikien kanssa taas luemme aika traagista Arja Tiaisen nuortenkirjaa, jossa äidistään orvoksi jäänyt Miika on kauheassa ristiriidassa roistoisänsä kanssa: auttaessaan isää, jota hänellä on ollut kova ikävä, hän samalla toisaalta tekee väärin...
*
Katsoimme Maarit Tastulan Seitsemättä taivasta eilen. Juha Pihkala ja Esko Valtaoja keskustelivat ihmeen kiinnostavasti, toisiaan kunnioittaen, rinnakkain, ei yrittäen "voittaa" toista. Heidän uusi kirjansahan voitti juuri jonkin palkinnon. Ihailin kovasti molempia keskustelijoita!
*
Luokkakaverini T ja minä suunnittelemme tapaamista hänen palvelutalossaan. Vasta isän kuoltua kävi ilmi, että T:n äiti oli myös Helmikodissa. Olimme varmaan tavanneetkin, ainakin joulujuhlissa, muttemme olleet tunnistaneet toisiamme... T on muuttanut hyvissä ajoin palvelutaloon, vaikka on ilmeisesti vielä hyväkuntoinen.
T oli se topakka tyttö, joka vei minut kanssaan jumppamaikkamme Noran luo ja nuhteli Noraa: "Tällä tytöllä on kaikissa muissa aineissa ysit ja kympit, mutta voimistelussa kuutonen. Eihän sellainen käy!!"
Ja niin Nora nosti numeroni seiskan kautta kasiin.
T teki sitten elämäntyönsä liikunnanopettajana. Varmaan hän on kohdellut hyvin kaiken maailman kömpelyksiä, joita luokissa valitettavasti on...
Olimme pyhäinpäivän iltana Huopalahden kirkossa, missä luettiin kuluneen kirkkovuoden vainajat. Arvokas ja tunnelmallinen tilaisuus, kuten vuotta aikaisemmin äidinkin kohdalla. Seurakunnat auttavat ihmisiä tälläkin tavalla muistelemaan ja suremaan.
*
Sunnuntai-iltaa taas vietimme Kino Tapiolassa. Näimme Avioliitto ruotsalaiseen tapaan -filmin. Siinä oli kaksi pariskuntaa, joiden rouvat olivat samassa työpaikassa koulussa ja miehet paitsi samassa paperitehtaassa myös hyviä kavereita. Toinen mies hullaantui ystävänsä vaimoon. Nämä hullaantuneet (sanasta "hullu") päättivät olla rehellisiä ja keskustella nelistään asiat halki aikuisella tavalla. (Keskustelemallahan kaikkien parisuhdeongelmien sanotaan selviävän...) Keskustelun seurauksena päätettiin, että siksi ajaksi, kuin tämä huuma kestäisi, muutettaisiin kaikki saman katon alle.
Tykkään kovasti ruotsalaisista filmeistä, ja tämäkin tragikomedia oli taidokkaasti tehty loistavien näyttelijöiden kera. Sekin tuli selväksi, että kaikkien neljän yhteen muuttaminen ei toiminut...
*
Aina kun luen tietokirjallisuutta, kuten nyt Antti Heikkilää, minulle tulee kauhea jano päästä kaunokirjallisuuden ääreen. Hyllystämme löytyi Oskar Parlandin Härän vuodet, jonka kyllä olen joskus nuorena Lumotun tien jälkeen lukenutkin. Voi, miten ihana kirja! Olen puoliksi siirtynyt Kannakselle pikkupojan nahkoihin. Isoäiti on lukenut liian hurjia kohtia Raamatusta pikku Rikille, jolla todellisuus ja Ilmestyskirjan kauhut välillä sekoittuvat... Mutta Teerelän luonto on unelmakaunista, ja minä nautin!
Poikien kanssa taas luemme aika traagista Arja Tiaisen nuortenkirjaa, jossa äidistään orvoksi jäänyt Miika on kauheassa ristiriidassa roistoisänsä kanssa: auttaessaan isää, jota hänellä on ollut kova ikävä, hän samalla toisaalta tekee väärin...
*
Katsoimme Maarit Tastulan Seitsemättä taivasta eilen. Juha Pihkala ja Esko Valtaoja keskustelivat ihmeen kiinnostavasti, toisiaan kunnioittaen, rinnakkain, ei yrittäen "voittaa" toista. Heidän uusi kirjansahan voitti juuri jonkin palkinnon. Ihailin kovasti molempia keskustelijoita!
*
Luokkakaverini T ja minä suunnittelemme tapaamista hänen palvelutalossaan. Vasta isän kuoltua kävi ilmi, että T:n äiti oli myös Helmikodissa. Olimme varmaan tavanneetkin, ainakin joulujuhlissa, muttemme olleet tunnistaneet toisiamme... T on muuttanut hyvissä ajoin palvelutaloon, vaikka on ilmeisesti vielä hyväkuntoinen.
T oli se topakka tyttö, joka vei minut kanssaan jumppamaikkamme Noran luo ja nuhteli Noraa: "Tällä tytöllä on kaikissa muissa aineissa ysit ja kympit, mutta voimistelussa kuutonen. Eihän sellainen käy!!"
Ja niin Nora nosti numeroni seiskan kautta kasiin.
T teki sitten elämäntyönsä liikunnanopettajana. Varmaan hän on kohdellut hyvin kaiken maailman kömpelyksiä, joita luokissa valitettavasti on...
perjantai 5. marraskuuta 2010
5.11.2010
Olen huojentunut. Rale-kenkäkauppaa pitänyt ammattitaitoinen pariskunta on jäänyt eläkkeelle, ja tilalle on tullut kolme nuorta ihmistä, joista yksi on jalkaterapeutti. Ne kaksi muutakaan eivät todellakaan ole mitään tavallisia myyjiä, vaan saaneet erikoiskoulutuksen työhönsä.
Ostin Ralesta uudet talvikengät, ja niin palvelualttius kuin -taidotkin olivat huippuluokkaa.
*
Sen sijaan hieman haikeaksi veti katsella Galleria villisian tyhjiä seiniä, kun olimme iltapäivällä purkaneet näyttelyn... Tässä ehti jo kovasti kiintyä paitsi omaan teokseensa myös muiden töihin.
Teimme gallerian kävijäennätyksen: katsojia kävi 340!
Aloin heti varata pikkujoulupaikkaa porukallemme, ja EspooArtin Sanomatalon näyttelyhän lähenee! On siis olemassa myös näyttelymme jälkeistä elämää...
*
Pyhäinpäivän aatto ja YLE:n "Nenäpäivä". Aamulla teatteritiedossa ehkä vanhimmalla jäsenellämme rouva Bäckmanilla oli punainen hassuttelunenä - ainoana meistä.
Olen huojentunut. Rale-kenkäkauppaa pitänyt ammattitaitoinen pariskunta on jäänyt eläkkeelle, ja tilalle on tullut kolme nuorta ihmistä, joista yksi on jalkaterapeutti. Ne kaksi muutakaan eivät todellakaan ole mitään tavallisia myyjiä, vaan saaneet erikoiskoulutuksen työhönsä.
Ostin Ralesta uudet talvikengät, ja niin palvelualttius kuin -taidotkin olivat huippuluokkaa.
*
Sen sijaan hieman haikeaksi veti katsella Galleria villisian tyhjiä seiniä, kun olimme iltapäivällä purkaneet näyttelyn... Tässä ehti jo kovasti kiintyä paitsi omaan teokseensa myös muiden töihin.
Teimme gallerian kävijäennätyksen: katsojia kävi 340!
Aloin heti varata pikkujoulupaikkaa porukallemme, ja EspooArtin Sanomatalon näyttelyhän lähenee! On siis olemassa myös näyttelymme jälkeistä elämää...
*
Pyhäinpäivän aatto ja YLE:n "Nenäpäivä". Aamulla teatteritiedossa ehkä vanhimmalla jäsenellämme rouva Bäckmanilla oli punainen hassuttelunenä - ainoana meistä.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
4.11.2010
Kyllä lapset osaavat ottaa kiitoksen ihanasti vastaan ja jakaa iloaan eteenkin päin! A-poika (eilen 8 v.) kertoi riemusta säteillen, että nyt oli äidille iloisia uutisia: hän oli saanut ainekirjoituksesta tarran!!
Kunpa me aikuisetkin osaisimme nämä taidot yhtä hyvin!
*
Ääniä satelee. Yksi talon rouvista kertoi, että oli äänestänyt minua, ja että jos pääsen neuvostoon, hänellä olisi vähän toivomuksia. Konkreettisesti se oli 40-60 -vuotiaiden naisten piiri. Tämän toivomuksen voin viedä kirkkoherralle pääsin tai en.
Olin eilen Heikintorin yläkerrassa äänestämässä. Vieressä oli tuttu kasvo kirkolta. "Äänestin sua - tarjootko kahvit? kysyi hän. Joo, mennäänkö heti kahville? Rouva sanoi laskeneensa vain leikkiä, ja päätimme juoda yhdessä kirkkokahvit!!
*
Sain loppuun Wihuri-tiloista kertovan kirjan, jossa oli ystäväni Inkerin kirjoitus omasta lapsuuden kotitilastaan. Monet tekstit olivat vähän kömpelöitä, mutta itse asia riemastuttavaa: rajaseudun tilojen neuvontatyö uuteen kukoistukseen.
Nyt tavailen taas Antti Heikkilän ruokavalio-ohjeita. Olin muistanut joitakin juttuja vähän väärin, ei ihmekään, ettei paino ollut lähtenyt putoamaan. Toivottavasti nyt lähtee!
*
OLEN MYYNYT ENSIMMÄISEN TAULUNI! Eeva Turusta osti sen nuoren tytön, jonka kuvassa on paljon keltaista valoa. Tuntuu mukavalta!
Kyllä lapset osaavat ottaa kiitoksen ihanasti vastaan ja jakaa iloaan eteenkin päin! A-poika (eilen 8 v.) kertoi riemusta säteillen, että nyt oli äidille iloisia uutisia: hän oli saanut ainekirjoituksesta tarran!!
Kunpa me aikuisetkin osaisimme nämä taidot yhtä hyvin!
*
Ääniä satelee. Yksi talon rouvista kertoi, että oli äänestänyt minua, ja että jos pääsen neuvostoon, hänellä olisi vähän toivomuksia. Konkreettisesti se oli 40-60 -vuotiaiden naisten piiri. Tämän toivomuksen voin viedä kirkkoherralle pääsin tai en.
Olin eilen Heikintorin yläkerrassa äänestämässä. Vieressä oli tuttu kasvo kirkolta. "Äänestin sua - tarjootko kahvit? kysyi hän. Joo, mennäänkö heti kahville? Rouva sanoi laskeneensa vain leikkiä, ja päätimme juoda yhdessä kirkkokahvit!!
*
Sain loppuun Wihuri-tiloista kertovan kirjan, jossa oli ystäväni Inkerin kirjoitus omasta lapsuuden kotitilastaan. Monet tekstit olivat vähän kömpelöitä, mutta itse asia riemastuttavaa: rajaseudun tilojen neuvontatyö uuteen kukoistukseen.
Nyt tavailen taas Antti Heikkilän ruokavalio-ohjeita. Olin muistanut joitakin juttuja vähän väärin, ei ihmekään, ettei paino ollut lähtenyt putoamaan. Toivottavasti nyt lähtee!
*
OLEN MYYNYT ENSIMMÄISEN TAULUNI! Eeva Turusta osti sen nuoren tytön, jonka kuvassa on paljon keltaista valoa. Tuntuu mukavalta!
maanantai 1. marraskuuta 2010
1.11.2010
Eilen siis siirrettiin kelloa tunti juhannukseen päin, ja sääkin oli juhannuksenomainen: harmaata ja tihkusadetta, mutta lämpimästi pukeutuneena ulkona tarkeni hyvin.
Juhannukseen päin siirtymisestä huolimatta sain itseni tänään kiinni joululaulujen hyräilemisestä Sampokujalla. Ei ihme, sillä se pursuaa joulukoristeita. Stockmannin mukaan joulunakin yksinkertaisuus on valttia, vain sinne tänne sijoitetaan uusia, yllättäviä koristeita. Pihakin saa aivan yksinkertaisesti kymmeniä valkoisia pikku eläinhahmoja yms, jotka tekevät siitä satumaailman...
*
Eilen kirkkokahvilla me kaikki ehdokkaat esittäydyimme. Yksi ryhmästä kertoi tavoitteemme, ja meidän muiden piti sanoa nimi ja ammatti. Jokainen kuitenkin alkoi kuvata sopivuuttaan toinen toistaan monisanaisemmin. Kirkkoherra jo kerran toisti, että siis vain nimi ja ammatti.
Minua edeltävä henkilö oli niin kaunopuheinen, että kirkkoherra suorastaan jyrkästi keskeytti hänet ja sanoi: "Siis vain nimi ja ammatti."
Jos tämä olisi ollut kilpailu, niin olisin voittanut, sillä olin ainoa, joka pystyi sanomaan vain:
Nimi (se ja se)
Ammatti (se ja se)
Eikö näin jämäkkä henkilö kannattaisi valita seurakuntaneuvostoon!
*
Taisin kyllä menettää yhden äänen. Eräs rouva tuli sanomaan, että on ajatellut äänestää minua, mutta kun ei tiedä, sallisinko homoja siunattavan. Vastasin, että toivon kaikkia ihmisiä voitavan siunata kirkossa. Rouva sanoi: "Jaha" ja häipyi paikalta salamana.
*
Imurointi-ilta: nyt pölyä imemään!
Eilen siis siirrettiin kelloa tunti juhannukseen päin, ja sääkin oli juhannuksenomainen: harmaata ja tihkusadetta, mutta lämpimästi pukeutuneena ulkona tarkeni hyvin.
Juhannukseen päin siirtymisestä huolimatta sain itseni tänään kiinni joululaulujen hyräilemisestä Sampokujalla. Ei ihme, sillä se pursuaa joulukoristeita. Stockmannin mukaan joulunakin yksinkertaisuus on valttia, vain sinne tänne sijoitetaan uusia, yllättäviä koristeita. Pihakin saa aivan yksinkertaisesti kymmeniä valkoisia pikku eläinhahmoja yms, jotka tekevät siitä satumaailman...
*
Eilen kirkkokahvilla me kaikki ehdokkaat esittäydyimme. Yksi ryhmästä kertoi tavoitteemme, ja meidän muiden piti sanoa nimi ja ammatti. Jokainen kuitenkin alkoi kuvata sopivuuttaan toinen toistaan monisanaisemmin. Kirkkoherra jo kerran toisti, että siis vain nimi ja ammatti.
Minua edeltävä henkilö oli niin kaunopuheinen, että kirkkoherra suorastaan jyrkästi keskeytti hänet ja sanoi: "Siis vain nimi ja ammatti."
Jos tämä olisi ollut kilpailu, niin olisin voittanut, sillä olin ainoa, joka pystyi sanomaan vain:
Nimi (se ja se)
Ammatti (se ja se)
Eikö näin jämäkkä henkilö kannattaisi valita seurakuntaneuvostoon!
*
Taisin kyllä menettää yhden äänen. Eräs rouva tuli sanomaan, että on ajatellut äänestää minua, mutta kun ei tiedä, sallisinko homoja siunattavan. Vastasin, että toivon kaikkia ihmisiä voitavan siunata kirkossa. Rouva sanoi: "Jaha" ja häipyi paikalta salamana.
*
Imurointi-ilta: nyt pölyä imemään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)