18.3.2011


Joku viisaus sai minut päättämään, etten lähde tänään teatteripiiriimme. Sydän on rytmitellyt ihan hassusti, ja olenkin ollut suurimman osan päivästä sängyn pohjassa lopen väsyneenä.

P:llä oli kirjastosta Marja Linnankiven Kekkosten miniänä -kirja, jonka lukaisin eilen ja tänään, kesken David Lodgen Deaf Sentence -kirjaa, jota nyt taas pääsen jatkamaan.

David Lodge on yksi lemppareistani. Hän on humoristi, ja kirjoittaa niin upeaa englantia, että jo pelkästä kielestä nauttii suunnattomasti. Kumma ettei huonokuuloisuutta ole enemmän käytetty huumorin lähteenä... Kirjan alussa päähenkilö, hyvin huonokuuloinen lingvistiikan professori, kuuntelee cocktail-kutsuilla nuoren naisen keskustelua korva tietysti melkein tämän suussa, että saisi hälinässä jotain selvää, ja siis näköalana naisen kaula-aukko... Professori ei kehtaa sanoa, ettei kuule, kun ei ole heti alkuun tullut sitä sanoneeksi, ja niin hän turvautuu yes- ja very interesting- tyyppisiin vastauksiin ja tulee luvanneeksi sellaista, mistä hänellä itsellään ei ole aavistustakaan...

Hyödyllistä lukemista ikäkuuloiselle!

Kekkoskirja oli helppolukuinen, mukavaa ajankuvaa ja henkilökuvaa Kekkosista, uuttakin. Vaikka tykkään paksuista kirjoista, joista saa nauttia kauan, tällainen nopea ja helppo on kiva vaihteeksi.

*

Maailma valmistautuu hävittäjineen Libyan varalta, kenties on jo hyökännytkin. Japanin tilanne järkyttää yhä.