10.11. 2011
Voi meitä, me taloyhtiöiden "hyvät" ja "hankalat" asukkaat! Kunpa osaisimme nähdä omaa itseämme vähän selvemmin ja syvemmältä!
torstai 10. marraskuuta 2011
torstai 3. marraskuuta 2011
3.11. 2011
Metropolitanin Don Giovannia katsomassa ja kuuntelemassa - Mozartin upea teos ja maailman parhaat laulajat, mutta hömppä aihe. Petturi ja murhaaja sai kyllä lopussa karmean palkkansa tässä Don Juan -muunnelmassa, mutta silti!
*
Huomaan taas, että minulle teatterissakin on näytelmän aihe, sen sisältö, aika tärkeää. Kieltämättä joskus voi nauttia ihan pelkästään naurattamaan tarkoitetusta esityksestä, jos se on todella hyvin tehty, mutta vaikutun pitkäksi aikaa, jos näytelmä koskettaa syvemmältä.
Muistan Kymenlaakson vuosia, jolloin meillä oli vapaa viikonloppu ehkä kerran lukukaudessa. Ajoimme silloin Espooseen sukuloimaan, ja yhdellä reissulla näimme elokuvan Andrej Rublev. Olin niin kulttuurin nälässä, että elin sillä kuukausitolkulla, ja vieläkin muistan siitä vaikuttavia kohtia...
Jossain lehdessä haastateltiin Pirkko K. Koskista, joka ei enää pääse juurikaan liikkumaan. Hän puhui kuin minun suullani, kun hän sanoi, että lukevalla ihmisellä on koko maailma avoimena, vaikka vain istuisi kotona.
Sanoin kerran tyttärelle, että minusta ei voi koskaan tulla yksinäistä vanhusta, kun seurakunnassa, työväenopistossa jne. on koko ajan vaikka mitä! Mutta tottahan se on, ettei niihin tilaisuuksiin välttämättä ikivanhana pääse... No, silloin on kirjat! Ja television laatuohjelmat!
Metropolitanin Don Giovannia katsomassa ja kuuntelemassa - Mozartin upea teos ja maailman parhaat laulajat, mutta hömppä aihe. Petturi ja murhaaja sai kyllä lopussa karmean palkkansa tässä Don Juan -muunnelmassa, mutta silti!
*
Huomaan taas, että minulle teatterissakin on näytelmän aihe, sen sisältö, aika tärkeää. Kieltämättä joskus voi nauttia ihan pelkästään naurattamaan tarkoitetusta esityksestä, jos se on todella hyvin tehty, mutta vaikutun pitkäksi aikaa, jos näytelmä koskettaa syvemmältä.
Muistan Kymenlaakson vuosia, jolloin meillä oli vapaa viikonloppu ehkä kerran lukukaudessa. Ajoimme silloin Espooseen sukuloimaan, ja yhdellä reissulla näimme elokuvan Andrej Rublev. Olin niin kulttuurin nälässä, että elin sillä kuukausitolkulla, ja vieläkin muistan siitä vaikuttavia kohtia...
Jossain lehdessä haastateltiin Pirkko K. Koskista, joka ei enää pääse juurikaan liikkumaan. Hän puhui kuin minun suullani, kun hän sanoi, että lukevalla ihmisellä on koko maailma avoimena, vaikka vain istuisi kotona.
Sanoin kerran tyttärelle, että minusta ei voi koskaan tulla yksinäistä vanhusta, kun seurakunnassa, työväenopistossa jne. on koko ajan vaikka mitä! Mutta tottahan se on, ettei niihin tilaisuuksiin välttämättä ikivanhana pääse... No, silloin on kirjat! Ja television laatuohjelmat!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)