Vappu ja toukokuu! Sinivuokot ovat jo viikon kukkineet ovenpielessä, valkovuokot avautumassa.
*
Entinen vappuheila vielä lukee aamun lehteä, mutta itse säästän jotakin päivemmällekin. Eipä silloin 45 vuotta sitten ehkä ihan vielä arvattu, että meistä tulisi yhteisen Hesarin lukijoita.
*
S:n vanha pyörä todistaa, että kannattaa ostaa laatua ja pitää hyvää huolta! Eilen ajoin vappuheilan kanssa jo kymmenkertaisen matkan edellispäivään verrattuna, 4 km. Se kohta, missä kaadun, jos kaadun, on pysähtyminen: kun laitan vasemman jalan maahan ja se tärisee rasituksesta niin että ehkä ei pidä.
Vaikea uskoa, että olen se sama ihminen, joka pyöräili oppikouluvuotensa syksyt ja keväät satoi tai paistoi vähintään sen koulumatkan 10 km päivässä, ja Inkeroisissa nelikymppisenä jokaisena kesäaamuna, satoi tai paistoi, lenkin Inkeroinen-Keltakangas-Myllykoski-Anjala-Inkeroinen eli 20 km.
No, jos taas tänään kymmenkertaistan matkan, ylitän nuoruuden saavutukset: 40 km!!!!!
*
Kenelläkään ei ole niin täydellistä serpentiinilamppua kuin vappuheilan kotoa peritty iso jugend-kruunu ruokapöytämme yläpuolella. Siihen kun heittelee serpentiinipakkauksen, tulija näkee jo ovelta, että täällä on menossa riehakas vappu.
Riehakasta saattaa illalla tullakin, kun S&J:n perhe tulee meille syömään päivällistä pakkaus- ja muuttokiireiden keskeltä. Menu on suunniteltu nerokkaasti.
Ensin salaatti, jossa on VIHREÄÄ ynnä muita viittä VÄRIÄ sekä runsaasti savulohta (KALAA) ja munanpuolikkaita (KELTUAISESSA kaikkea, mitä poikaset tarvitsevan kasvaakseen). Sitten kolot täyteen paksulla KASVIS-KIKHERNE-keitolla (olen oivaltanut, että keitoissa emäksiset aineet jäävät liemeen ja siis tasapainottavat kropassamme nykyihmisellä vallitsevaa happamuutta). Jälkiruoaksi sitten sitä MIELIHYVÄpuolta: vappuheilan tekemää simaa ynnä pikkumunkkeja.
perjantai 30. huhtikuuta 2010
lauantai 3. huhtikuuta 2010
27.3. - 3.4. 2010
Huhtikuu - kevät!!
*
Lapinmatka alkaa osaltani hieman harmillisissa merkeissä. Olen pakannut mukaan kumisandaalit, joissa kätevästi liikun junan käytävillä, ettei tarvitse joka kerta vääntäytyä talvikenkiin. Mutta isovarpaani onkin päättänyt tulla ulos sukankärjestä, vaikka tätä sukkamerkkiä en ole milloinkaan ennen saanut puhki. Varasukat autoon pakattuina. (Harkitsen taitavaa ujuttautumista junan katolle ja sitä pitkin autovaunuun, kuten leffoissa helpon näköisesti tehdään...) Kun sitten kuljen isovarpaani kanssa kohti ravintolavaunua, tunnen, että pikkuhousujeni kuminauha on katkennut. Pikkarit valuvat niin alas kuin farkut antavat myöten. Kun jälleen kömmin alapetilleni, farkkujen vetoketju hajoaa...
Mitään muuta (kuten luita) ei onneksi hajoa koko loman aikana.
*
Sää on pehmeän lumisateinen lähes koko viikon, mutta hiihtokelit ovat hyvät. A-poika on alkuviikosta kuumeessa, mutta loppuviikon laskettelee Oloksella ja Pallaksella kumeasta yskästä huolimatta. S:n perhe käy viitenä päivänä rinteessä ja kerran laturetkellä. Oloksella ei ole rinteessä tungosta, kun hotellissa asuu muutama kymmen saksaa ja italiaa puhuvaa Audimiestä, jotka testaavat Audeja eivätkä ehdi lasketella.
S ja isänsä hiihtävät pitkiä lenkkejä ja nauttivat.
*
Eräänä aamuna on aamukaffe jäädä juomatta, kun sähköt katkeavat koko alueelta, ja samoin välittömästi vesi. Epäilen, miten korjaus sujuu täällä jumalanseläntakana, mutta sähköä aletaan pian saada pätkittäin aamupäivän mittaan.
*
Omat hiihtolenkkini kestävät 40-80 minuuttia. Kolmanneksi viimeisenä päivänä hiihdän I-tytön kanssa jäitse Tunturiporoon mehulle, ja takaisin. Matkan kokonaispituus on ehkä 5-6 km, mutta meillä menee siihen aikaa kaksi ja puoli tuntia (!) I saa valtavasti kehuja ja kannustusta vastaantulijoilta ("...ja sieltä tulee Aino-Kaisa Saarinen..."). Minä tempaudun mukaan tunnelmaan ja alan suunnitella kunnonkohotusta ensi talven Jeris-viikkoa ja sen huiman pitkiä hiihtolenkkejä varten. Ensi töikseni aion ostaa alennushinnalla teknisiä hiihto-alusvaatteita. Ostan myös Jopo-tyyppisen pyörän (minulla ei ole ollut pyörää 15 vuoteen huonohkon tasapainoni vuoksi) ja tyylikkään kypärän... Siitä se lähtee.
Jaksamme juuri ja juuri kivuta perille mökille - minä aivan raitisilmamyrkytyksen saaneena.
Kahteen viimeiseen päivään en sitten poistukaan mökistä... Tai no, viimeisenä iltapäivänä lähdemme junalle.
*
Lapsenlasten kanssa askartelemme runsaat pääsiäiskoristeet, jotka jäävät ilahduttamaan mökin seuraavia käyttäjiä (T ja M). Kotimatkalla laadimme adjektiivileikin. A ja jopa I tajuavat heti, mikä on adjektiivi, ja osaavat sanoa hauskoja laatusanoja. Ikävä kyllä Mummoa kuvaamaan osuu luonnehdinta "karu"!
*
Helsingissä sataa vettä ja lumi on vähentynyt huimasti.
4.4.2010
Pääsiäissunnuntai - Kristus on ylösnoussut! Siitäkö riemuissaan pikkunapero hihkuu kirkossa: "Ilo ilo ilo, ilo ilo ilo..." Hihkunnan kestosta päätellen ilo on tosi iso!
*
Lyhyessä ajassa jo toinen kirja, jonka ruotsinkieli on niin herkullista, että koko ajan joudun kamppailemaan suomentamishalujani vastaan - aivan riippumatta siitä, onko kirja jo suomennettu. Varmaan onkin, koska Erling Jepsenin Konsten att gråta i kör on voittanut palkintoja.
Tarinaa "kertoo" etelä-jyllantilainen 11-vuotias poika. Perheen ja pikkukaupungin sekä karkumatkan kuvaus on hurmaavaa. Pikkupoika puhuu paljolti aikuisilta kuulemillaan sanonnoilla, mutta lapsen ymmärryksellä. (Karkumatkalla isompaan kaupunkiin hän näkee kauhukseen pultsarin pissaavan puistossa kaikkien nähden ja miettii, että miehen täytyy olla sosiaalidemokraatti - pojan isä on juuri valittu kaupunginvaltuustoon venstren edustajana.)
Pojan rakkaus ja kiintymys pahoja tekevään isään, psyykkisesti sairaaseen isosiskoon ja heikkoon äitiin on kuvattu lämmittävällä, valoisalla tavalla. Pojalla on koko ajan mielessään hyvä tulevaisuutensa: kauppakouluun, ja sitten vanhempien työtä jatkamaan perheen pienessä ruokakaupassa. Lukijaa lämmittää ymmärrys siitä, että tämän suuresti rakastavan pikkumiehen elämästä varmaan tuleekin hyvä!
Miksi kirjoitetaan niin paljon kyynisiä rikoskertomuksia, kun hyvyys (tässä raadollisessa maailmassa) on niin koskettavaa?
5.4.2010
Pappi sanoi eilen messun alkusanoissa, että kun Kristus on ylösnoussut, pimeys on poistunut myös meidän sisimmästämme. Tuollainen sana voisi pysäyttää jonkun kuulijan ja antaa hänelle rauhan, mutta myös raskauttaa jonkun, jonka mieltä ahdistus tai suru edelleen painaa. Ajattelen taas perusmietettäni vastaanottopuolesta: ihmisen pitäisi itse hellittää ahdistuksen reunasta ja antaa valon valaista ja tietoisuuden laineiden lempeästi keinuttaa ja kelluttaa itseään. "Tilanne on nyt tällainen, enkä voi sitä murehtimisellani muuksi muuttaa."
Konkreettisilla teoilla ihminen voisi ehkä vaikuttaa sekä tilanteeseen että omaan vointiinsa, ei masentumalla ja ahdistumalla. Mutta hyvän valinnan tekeminen ei ole ihmiselle aina helppoa, vaikka mahdollisuus onkin tarjolla.
*
Lammasta laitoin kyllä jo eiliseksi, mutta kodin pääsiäiskoristelu jäi. Johan me yksi mökki koristeltiin... Tänään tulevat S:n appivanhemmat kylään, ja lähden ostamaan edes jonkin pienen pääsiäiskukan.
*
Katukäytävät alkaisivat olla Jopokunnossa...
6.4.2010
...ja eilen olinkin jo nenä litteänä pyöräkaupan ikkunan takana. Mutta ensin täytyy käydä kokeilemassa kypäriä, että tulisinko sellaista käyttäneeksi.
*
Joskus katson bussissa, kuinka rumasti monet ihmiset pukeutuvat. Ymmärrän, että vaatteet maksavat, mutta miksi ostaa rumaa, kun samalla rahalla saisi kaunista? Ymmärrän, että joku voi pitää kaunista pukeutumista pinnallisena, mutta olen vähän eri mieltä.
Kun kerran elämme täällä maan päällä, emme voi elää pelkästään hengellisesti/henkisesti. Esimerkiksi tarvitsemme vaatteita, niin kuin monenlaista muutakin materiaalista.
Kun Jumala on kerran antanut meille paljon kaunista, kuten luonnon, ja monille ihmisille kyvyn luoda kaunista (musiikkia, taidetta, arkkitehtuuria - ja vaikkapa kyvyn suunnitella ja valmistaa kauniita vaatteita), uskon, että hän on tarkoittanut ne nautittavaksemme.
Ymmärrän kyllä senkin, että ihmisellä ei ehkä ole kykyä tai tarvetta nauttia esteettisestä pukeutumisesta, mutta mielestäni tämä kaventaa hänen elämäniloaan.
Jos kaunis pukeutuminen tai mikä tahansa muu asia erottaa ihmisen Jumalasta, se on mennyt liiallisuuksiin. Mutta muistan, kuinka viime kesänä olin Tammisaaressa alennusmyynnissä, ja kehuin myyjärouvalle liikkeen hyvin valittuja vaatteita. Rouva sanoi hurmioituneella äänellä: "Kuulkaa rouva, maailma on TÄYNNÄ aivan ihastuttavia vaatteita!" Minulle tuli tunne, että tässäkin taas on hieno kiitollisuuden aihe!
No, joku voi arvostella bussissa minun pukeutumistani... Mutta ainakin saan paljon nautintoa väreistä, väriyhdistelmistä, vaatteiden malleista ja yhteensopivuudesta. Eikä se ole erottanut minua Jumalasta.
*
Ulkona on sateista ja harmaata, koirankakkoja ja likaista lunta, mutta olkoon! Eilen mainitsimme ensimmäistä kertaa sanan "venetalkoot". Katse alkaa suuntautua mökkikauteen, ja mieli on toiveikas ja odottavainen.
Ja tänään alkavat taide- ynnä muut harrastukset!
8.4.2010
Menin tiistaina innokkaana taidehissaluennolle muistamatta, että Eeva pitikin nyt väliviikon, koska on vetämässä New Yorkin matkaa.
Lisää harmin aihetta: taideryhmämme sivusto käy kuumana, kun emme saaneetkaan lopputyönäyttelyämme ensi syksyksi Tapiolan kulttuurikeskukseen. Voi itku! Se olisi ollut ylivoimaisesti paras näyttelypaikka. No, ei muuta kun porukalla etsimään uutta tilaa.
*
Olen katsellut pyöriä telineissä ja alan epäillä, ettei jalka välttämättä helposti nouse toisen puolen polkimelle. Asiaa täytyy harkita. Idea oli ehkä tyypillinen kuntoiluinnostuksen alku - ja samalla loppu.
Käyn kuitenkin pyöräkaupassa, sillä haaveilu on hauskaa!
*
Olin eilen J:n ja E-S:n kanssa Avoimissa Ovissa katsomassa Woyzeck-näytelmää. Erikoinen ja hieno kokemus. Esityksestä oli tehty japanilaishenkinen, täsmälliseen rytmiin perustuva ja äärimmäisen pelkistetty. Yksi esiintyjistä harrastaa erikoisten, eksoottisten soittimien keräilyä, joita oli mukana varmaan parikymmentä. Äänet olivat melkein pääosassa. Olivatko ne hourailevan sotamies Woyzeckin pään sisäisiä ääniä?
Juuri meidän iltanamme esiintyjät (3) jäivät vastailemaan kysymyksiimme, ja se sessio oli vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin itse esitys. Töölöläisiä teatteripiiriläisiä oli paljon läsnä, ja aktiivisina, kuten tavallista. Nyt pitäisi jaksaa mennä perjantai-aamuna teatteripiiriin ja kuulla kaikkien mielipiteitä!
9.4.2010
Lumi on nyt kenkähuollon kannalta täsmälleen sopivaa: karkeaa ja kosteaa. Kun tulee lenkiltä kengät kurassa, työntää jalkansa vain kinokseen ja kengät simsalabim puhdistuvat täydellisesti.
*
Minulla oli eilen erikoinen kokemus. Taloyhtiössämme asuu M, kuvaamataidonopettaja ja kuvataiteilija, joka on aikuisena sokeutunut. Hän maalaa kausittain kerhohuoneessamme, ja minä pääsin eilen katsomaan hänen töitään. Ne olivat uskomattoman ihania. Aivan käsittämätöntä, että sokea voi osata maalata niin hyvin. Vaikka ne olivat lähinnä abstrakteja, osa oli maisemia, kahdessa oli naisen kasvot, oli oksia ja muuta tunnistettavaa. Värit olivat huikean hienot.
M:llä on ollut näyttelyitä hienoissa gallerioissa ja viimeksi kolme näyttelyä Tallinnassa. Tuntuu surulliselta, ettei hän voi nähdä aikaansaannoksiaan.
*
Riikan tunnilla tänään keksimme ideoita lopputyönäyttelymme tiloiksi. Ei hätä olekaan tämän näköinen. Ehkä minäkin saan enemmän kuin kolme työtä esille...
10.4.2010
Hiukan jännittynyt O vietiin eilen kirkolle partioleirille lähtöä varten. S ja J tekstasivat saapuneensa onnellisesti Amsterdamiin. Pienet ovat Ukilla ja Mummilla. Me starttaamme aurinkoisessa kevätsäässä ystävien M:n ja T:n kanssa Turkuun minilomalle.
Turku on ollut tänä talvena kohteenamme monena viikonloppuna, ja aina sinne on yhtä kiva mennä.
Näin huhtikuussa pääsemme vertailemaan koirankakkatilannetta verrattuna Espooseen. Näemme myös maineikkaan Myllysillan alennustilan.
Pakkailemme iloisin mielin ja odotuksin!
11.4.2010
Olimme keväässä! Lounais-Suomessa oli leskenlehtiä ja västäräkkejä, eikä lunta oikeastaan ollenkaan. Kun palautimme M:n ja T:N Nuuksioon, hämmästyimme lumen runsautta.
Lauantaina Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli Hirvensalossa. Herkkuateria Teinissä, lepoa ja teatteriin (Parhaissakin perheissä).
Anna Krogerus on onnistunut jälleen. Loistavaa huumoria, vakavaa asiaa, ajankuvaa ja jälleen todella hieno loppu. Hyvät näyttelijät ja hyvä kritiikki Turun Sanomissa. Ihana kokemus.
Aamulla muut menivät Tuomiokirkkoon messuun, jossa oli ollut mm kellopelin soittoa. Minä nukuin vähän lisää ja jumppasin. Taidemuseonmäelle ihailemaan maisemia ja katsomaan näyttelyt.
P oli loistava kuski, ja koko matka erityisen onnistunut.
12.4.2010
Kummallista, jos lentäjä tottelee matkustajaa, oli hän sitten vaikka Puolan presidentti. Hesarissa oli, että presidentti oli vaatinut lentäjää laskeutumaan sumusta ja varoituksista huolimatta kentälle vaikka lennonjohto oli käskenyt suuntaamaan toiselle kentälle. Siinä sitten menikin iso osa Puolan johtoa.
*
S ja J sen sijaan laskeutuivat onnistuneesti mennen tullen Amsterdamin matkallaan. Oli ollut mukavaa ja paljon oli kävelty.
S:n ja J:n hääpäivä 10 vuotta sitten huhtikuisessa Mataskärissä tuntuu olleen vasta äskettäin... Nytkin on todella hurmaava sää. Perun täten ajatukseni huhtikuusta vuoden likaisimpana kuukautena. Pitää vaan mennä meren rantaan tai katsoa korkeammalle. Maakin pian kaunistuu.
*
Sattuipa meidän harmiemme mittakaavassa vakava onnettomuus. Luulin, että siivooja tulee tänään klo 8, ja sonnustauduimme valmiiksi eläkeläisille aivan liian varhaisena ajankohtana. Vasta kun P oli jo lähtenyt evakkotaipaleelle kohti tyttären asuntoa tarkistin kalenterista ja kehveli, olikin sovittu klo yhdeksästä...
Toisaalta, näin saimme tunnin ylimääräistä aikaa!
*
Pertti Simula ynnä yksi rehtori ja yksi lehtori kanssa-allekirjoittajina saivat Opettaja-lehteen mielipiteen kiusaamisesta. Tässä pääajatuksia:
-Kiusaaja voi nauttia toisen kärsimyksestä, mutta todellista iloa se ei ole.
-Kiusaaja yrittää käytöksellään peittää tietoisuuttaan heikkoudestaan ja epävarmuudestaan.
-Kateellinen ihminen ei siedä hyvän näkemistä elämässä, vaan yrittää tuhota ja estää sitä. Hän ei myöskään salli hyvää itsessään.
-Sitä, mitä ihminen tekee toiselle, sitä hän sisimmässään tekee myös itselleen.
-Kiusaaja nujertaa ahkeraa ja kunnollista kateuden vuoksi, mutta myös siksi, että tämä tekee kiusaajan tietoiseksi siitä, ettei hän itse ole ottanut käyttöönsä paljoa ahkeruuttaan ja kunnollisuuttaan.
-Toisten huomion etsiminen esim. kiusaamalla on rakkauden etsimistä. Kiusaaja kokee "olevansa olemassa", kun hännystelijät ihailevat häntä.
-Jos ihmisellä on usein kielteisiä ajatuksia ja tunnetoimintaa omia kykyjään ja mahdollisuuksiaan kohtaan, hän "kutsuu puoleensa" hylkäämistä, alentamista ja kiusaamista.
-Uhrille tulee helposti tavaksi tuomita ja vihata kiusaajaa. Uhriksi tai epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi voi joutua kuka tahansa, mutta se, miten tilanteeseen suhtaudumme, on aika pitkälle omaa valintaamme.
-Luokassa sovitaan demokraattisesti, miten menetellään kiusatun pikaiseksi auttamiseksi ja miten estetään kiusaamistapahtumia. Samalla valta siirretään häiritsevältä vähemmistöltä enemmistölle. Luokan kanssa pohditaan, miten kiusaaja tekee ennen kaikkea pahaa itselleen omassa sisimmässään.
-Opettaja ei ole yksin vastuussa työrauhasta, vaan se on ennen kaikkea enemmistön vastuulla.
13.4.2010
M:ltä tuli vielä kiitokset "kymppi plus" -retkestä Turkuun. Onkin tosi kiva viettää viikonloppua ystäväpariskunnan kanssa. Automatkoilla ehtii jutella, ja muutenkin olla yhdessä paljon enemmän kuin tavallisella visiitillä, joka sekin on tietysti hauskaa.
*
A tuli koulusta eilen tosi märkänä. Hanskoista ja sukista olisi voinut vääntää vettä. Ekaluokkalaiset olivat tehneet iltapäiväkerhossa kevätpuroja... Melkein haikeudella muistan omia kevätpuro-aikojani.
Rakastin kansakoululaisena pälviä. Sieltä se kesä tuli lumen alta! Puolukanvarvut olivat vihreitä, ja maata piti nuuhkia ja rapsutella. Voi onnea!
*
Hyvä siivoussysteemi on löytynyt. Eilen kävi taas siivoojarouvamme ja toi mukanaan pomonsa, siivousteknikon, joka pesi todella hyväksi kaikki ikkunamme. Siivous on niin hyvä, että kerran kuussa riittää - helppohan noita pölyjä on väliaikoina lattioilta imuroida tai pyyhkiä itsekin.
*
Valmiina naiskuvia on nyt 10, ja yksi aloitettu. Järjestelin niitä eilen lattialle abstraktien töiden kanssa, jotka ovat ehkä liian reippaita tähän sarjaan. Niitä varmaan jatkan, mutta kysyn ensin ohjaajan mielipidettä. Hän on nähnyt ne ilman naiskuvia, ja tykkäsi kovasti.
Nyt teen hunnutettua naista tummilla väreillä - vain "Naisen katse" on kasvoista näkyvissä. Saa nähdä sopiiko se sarjaan. Viimeiseksi tekisi mieli yrittää tehdä yksi nainen palettiveitsellä.
Galleria on nyt ehkä löytynyt, Soukasta. Olisi hyvä, jos päästäisiin tästä huolesta. Laskin, että oma työni vaatii ainakin 160 cm plus välit viereisiin töihin, jos laitan teoksia useamman päällekkäin.
Jännää!
14.4.2010
Taas meni tunti Hesarin lukuun, vaikka mielestäni luen vain kiinnostavimmat jutut ja silmäilen loput, urheilusivut ohittaen. Perheemme paremmin asioista perillä oleva taho lukee kaksi tuntia samaista aviisia.
Tänään järkyttää Hesarin juttu ja sähköpostitodisteet siitä, että Vanhanen on ollut yhteyksissä vaalirahoittaja-lahjoja(?)-jengin kanssa tuttavallisesti vaalien tiimoilta, vaikka väitti ja edelleen väittää, ettei hän ollenkaan muista, mistä vaalirahat tulivat. Tosi ikävää, kun ihmiset eivät puhu totta. Niin elämä yleensä kuin politiikkakin olisi paljon helpompaa, jos kerrottaisiin asiat, niin kuin ne ovat.
*
Illalla oli taloyhtiön vuosikokous ja kerhohuone täynnä väkeä. Nyt viimeistään kaikille paljastui, millä tarkoitusperällä eräs entinen hallituksen jäsen asioita ajaa. Tilanne päättyi kuitenkin hyvin.
*
Jorvin asiantuntijalääkäri vastasi, ettei lisätutkimuksia sydämentoiminnastani tarvita, vaikka päivystävä lääkäri niin sanoi. Katsotaan nyt, mitä omalääkäri sanoo. Sitten ehkä yksityiselle - tai ehkä ei.
15.4.2010
Äänekäs mutta hyväntuulinen taideryhmämme kokous eilen EMMAn kahvilassa. Saimme sovituksi, että lopputyönäyttelymme on Soukassa Galleria Villisiassa, ja paljosta muustakin päätettiin. Face to face -kokoustaminen on kyllä paljon helpompaa, kuin yrittää löytää yksimielisyyttä netissä... Kun vielä ennen kokousta katselin melkein tunnin Candice Breitzin videoteoksia Michael Jackson -fanittajista sekä Jack Nicholssonista ja Meryl Streepistä ja sitten lopuksi kävelin kotiin raikkaassa kevätillassa, olin onnellinen.
Alan vähitellen pitää videotaiteesta.
*
Sisko suunnittelee jo aktiivisesti veneitten laskua ennen vappua, joten onnellisuuteni sen kuin lisääntyy. (Siitäkö rytmihäiriöt?) Talvi oli kylmä ja hurja, mutta jäät eivät tulleet erityisen koviksi. Barösund jo kuulemma liplattelee vapaana - voin kuvitella auringon välkkeen. Pitäisi soittaa puunhakkaajallemme ja kysyä, miten pohjoisten rantojen jäät jakselevat.
*
Emme ole aikoihin nähneet makuuhuoneen vanhasta pikkutelkkarista tekstejä juuri ollenkaan, eli kuvastakin jää paljon pois. Isän postimerkkirahoilla kävimme tänään ostamassa uutukaisen ja isomman töllön, joten kun jakaudumme eri huoneisiin TV:tä katsomaan, molemmat näkevät hyvin. Nyt siis ei juuri tarvitse sängystä nousta, kun makkarissakin on kunnon TV...
*
Mietin PS:lle avuksi vapauden ja vastuun terminologiaa sellaiseksi, ettei se olisi liian vaikeasti ymmärrettävää. Esimerkiksi tahto! Keppe on sitä mieltä, että ihmisen tahto on paha, ja voidakseen tehdä hyvää ihminen joutuu toimimaan tahtoaan vastaan. Niin se varmaan pitkälle onkin, mutta äärimmäisen vaikea kuulijoille/lukijoille ymmärtää.
Itsekin epäilen, että ihmisessä on kahdenlaista tahtoa, jotka kilpailevat keskenään: patologista (itsekästä, ahnetta, laiskaa jne ) tahtoa ja rakkaudellista, epäitsekästä tahtoa. Ihminen tosin luulee olevansa paljon rakkaudellisempi kuin onkaan. Moni hyvä teko pohjautuu muuhun kuin rakkauteen: "mitä ihmiset muuten ajattelisivat" -asenteeseen tai itseidealisointiin: "on pakko tehdä tämä hyvä teko, koska olen niin hyvä ihminen".
Jos vaikka ohi kulkiessani annan P:lle suukon, enkö silloin noudata hyvän suuntaista tahtoa: luoda pieni iloinen hetki molemmille? Mutta olen kenties ennen sitä joutunut voittamaan tahtoni kulkea ohi omissa ajatuksissani...
16.4.2010
Sadepäivä ja raikas tuoksu ulkona. Sataa saa, niin kauan kuin ei sada islantilaista tuhkaa, joka nyt on pysäyttänyt lentoliikenteen puolessa Euroopassa.
*
PS käsitteli tekstissään vaatimusta ja kontrollointia kahdensuuntaisina käsitteinä. Voin vaatia itseltäni toimintaa, joka on hyvän vastaista, esimerkiksi ilon rajoittamista. ("On syvällisempää olla murheellinen ja huolissaan.") Voin myös vaatia itseltäni hyvän suuntaista toimintaa: tuota ihmistä täytyy nyt auttaa.
Voin kontrolloida hyviä asioita, kuten pitää välimatkaa läheisiin tms, tai voin kontrolloida pahoja asioita, kuten vaikka mielitekoa varastaa jotain.
Jos vaatimus itselle ja kontrollointi ovat kaksitahoisia, eikö tahtokin silloin ole? Asenteet ja toiminta ovat näissä kolmessa tapauksessa hyvin lähellä toisiaan.
*
Iiro luki meille raumlaissi jaarituksi ja vielä Heli Laaksosen pakinan, ja teatteriporukkamme nautti! Muutenkin oli tosi huumoripitoinen ja hauska tapaaminen. Otimme kaikki kolme pariskuntaa liput syyskuuksi Kristuksen morsiameen, joten hyvän odottaminen ulottuu jo kesän yli.
*
Mitä jos yhtäkkiä saisin jostakin ison summan rahaa? Kaikkea muuta elämän rikkautta minulla jo onkin, joten raha on oikeastaan ainoa, mitä enää voisi toivoa, jos olisi rikkaita Amerikan sukulaisia tai jos lotto olisi ollenkaan reilu peli. Onko se oikein, ettei minulla ole juuri koskaan kuin yksi oikein???
Täytynee tyytyä tähän kaikkeen muuhun elämän rikkauteen!
18.4.2010
Elämä rikastui taas huomattavasti eilen. En ehtinyt siitä illalla kirjoittaa, sillä pääsimme kotiin nipin napin lemppariohjelmaamme Ihmisten puoluetta katsomaan, ja pitihän sitten vielä Uutisvuotokin nähdä.
Yksi mukava pariskunta seurakunnastamme kutsui meidät mukaan vuosikausia, ehkä -kymmeniä, kokoontuneeseen "perhepiiriin", joka viettää syksyin keväin viikonlopun Hvittorpin linnassa. Nyt tosin seurakunnan hallinto on päättänyt, että linnassa ei saa yöpyä, koska linna saattaisi syttyä palamaan. Tämäkin holtiton pyromaaniporukka joutui siis tyytymään yhden lauantaipäivän leiriin.
Koolla oli meitä muutamaa vuotta nuorempaa porukkaa, tosifiksuja, ihania ihmisiä, useimmat kyllä messuista tuttuja naamoja. Vetäjäpariskunta oli suunnitellut hyvän ohjelman viisaine pikku alustuksineen teemasta "Hyvä paimen", ryhmäkeskusteluineen, musiikkiesityksineen kaikkineen.
Tärkeänä jäi mieleen mm yksilötehtävän purku. Jokainen oli saanut yhden luvun Sananlaskuista, ja siitä piti valita itseä koskettanut jae ja kertoa porukalle miksi juuri tämä.
Kun iltapalalla oli pientä palautekeskustelua, totesin osaltani päivän niin järjestelyjen puolesta, sosiaalisesti, henkisesti ja hengellisesti todella paljon antaneeksi ja toivoin että pääsemme jatkossakin mukaan. (Tietysti pääsemme!)
*
En ollut nähnyt Hvittorpin uutta rakennusta, jossa on kappeli, ruokailutila ja keittiö, opetus- ja neuvottelutiloja sekä nukkumatilat. Kaikki oli niin sisältä kuin ulkoa silmiähivelevää, ja hieno arkkitehtuuri sopi hyvin yhteen vanhan linnan kanssa.
Meillä oli linna ihan itsellemme, mutta uusissa tiloissa oli isoiskoulutuksessa olevia nuoria, joku kuoron harjoitusleiri ja vielä joku muu ryhmä. Hauska nähdä, kuinka kovassa käytössä isäni löytämä Hvittorp on edelleen! (Isä oli taloudellisen jaoston puheenjohtaja ja ryhmässä, joka kävi katsomassa paikkaa, minkä jälkeen seurakunnat ostivat sen. Isä oli paikasta kovasti innoissaan.)
19.4.2010
Hesarissa maahanmuuttaja valitti, ettei saa töitä, kun ei ole KELA-korttia, jota ei voi saada, jos ei ole töissä. En ymmärrä, voisiko tuo olla totta. Mutta kun vapautuu vankilasta, ei saa asuntoa, jos ei ole töitä, eikä töitä saa, ellei ole asuntoa. Kysykää vielä, miksi rikollisista tulee rikoksenuusijoita!
(Omat ongelmani ovat lievempää luokkaa: tämä farkkumummo - niin kuin meitä nykyään kutsutaan - ei voi laittaa kenkiä, ennen kuin farkut ovat jalassa, mutta kun ne ovat, kenkiin ei enää ylety...)
*
Vietimme eilen iltapäivää perusteellisesti tutun kirkkoherran viisikymppisillä. Ohjelmaa oli puolitoista tuntia, ja lämpimimmäksi muistoksi jäi Vintturien et kump. kvartetti Ganska Bra, joka on saanut nimensä Ultrabran innoittamana. Päivän sankari totesi, että nimi pitäisi muuttaa Jättebraksi. Olen samaa mieltä.
*
Tuosta tulivatkin mieleeni Ruotsin kuninkaalliset, joista eräät viljelevät runsaasti näitä jätte-alkuisia laatusanoja. Lööpeissä oli, että Madeleine on ajanut sulhasensa pois kotoa. Valtavan viehättävä Madde oli kuvassa vihaisen ja täti-ikäisen näköinen.
Onneksi suosikkini Victoria näyttää onnelliselta.- Ei varmaan ole ihan helppoa olla kruununperijättären pikkusisko.
*
Tuttuja ja sukulaisia on eri puolilla Eurooppaa seikkailemassa tuhkapilven alla kohti kotia. Käytetyt autot on myyty loppuun, mutta ihmiset lyöttäytyvät kimppakyyteihin. Sääliksi käy rahattomia, lapsiperheitä, vanhoja ja sairaita.
Lööpit uhkasivat, että koko kesä saattaa mennä sekaisin tulivuoren vuoksi. Mikäli unet ennustavat luotettavasti, meille tulee joka tapauksessa kamala kesä saaressa: viime yön uniseikkailuissa saari vilisi leijonia...
20.4.2010
Ostin lapsille harpin, sillä täytyyhän heillä olla mummolaharppi. Askartelukartonkiakin pitäisi taas hakea tehtaalta. Sara ja Sarri seikkailevat Unkarin rajalla, missä yhtäkkiä heidän autonkuljettajakseen ilmestyy Pauli. On hyvin vaikea käsittää, miten hän löytää heidät Euroopasta, kun kännyköitäkään ei silloin vielä kai ollut, mutta hyvä lukija: tämä ei olekaan oikeaa elämää, vaan fiktiota!
*
Tapasin tutun rouvan menossa rinta rinnan kanssani kirjastoon. Hän kertoi elämäänsä vaikuttaneen suuresti, kun olen jossain tilaisuudessa kuulemma sanonut, että elämä on hyvää jo pelkästään siksikin, että radio ykköseltä tulee niin hienoa ohjelmaa. Hän sanoi kuuntelevansa nyt kaiket päivät radio ykköstä ja osoittautui muutenkin sukulaissielukseni, sillä poistuessaan kirjastosta paksu kirja kainalossa hän sanoi suu maireessa: "No nyt ei taas ole mitään hätää!"
*
Me siskokset olimme koolla T:n luona aarrearkun äärellä, jossa oli äidin huolellisesti lajittelemia vanhoja kirjeitä, sukulaisten puheita, artikkeleja ja upeita, ennen näkemättömiä valokuvia H-mummosta ja E-vaarista nuorina. (Meidän siskosten veljes oli pakkaamassa Kiinan matkaa varten, joka sitten illan mittaan peruuntuikin tuon taivaalla leijuvan "hiilijalanjäljen" johdosta ensi kevääseen - mutta Islantihan pystyy tupruttamaan tuhkaa vuosikausia.
Näitä muistoja on valtava määrä, ja niissä historia herää henkiin. T luki ääneen H-mummon pitkän kirjeen koulutyttöajoilta, jossa Vaasassa valmistauduttiin Snellman- juhlaan ja suomen- ja ruotsinkielisillä oli kovaa vääntöä, millä kielellä lauluja esitetään köörissä, ja kummalla kielellä sitten pystytään laulamaan kovempaa!!
Ilta oli mitä mukavin, ja mietimme nyt, voisimmeko kesällä kolmen kahveilla lukea tätä arvokasta aineistoa ääneen.
21.4.2010
Meillä on pojat aamupäivää, sillä koulupäivä pidetään tänään 14-19 Kulttuurikeskuksessa koulun 50-vuotisjuhlaa harjoitellen. Parhaillaan molemmat piirtävät. Otso on innostunut opettelemaan ihmisten piirtämistä.
*
Visuaaliselle ihmiselle on loistotarjous päästä kaupoille makutuomariksi - omat rahat eivät kulu, mutta saa nauttia. Eilen oli tilaisuus olla siskon silmälasien ostossa mukana. Tosi hyvät me valittiinkin!! Meillä on yhteinen optikkoliike, jossa henkilökunnalla on samanlainen maku kuin meilläkin. Hauska iltapäivä!
*
Maailmankirjat taiderintamalla ovat aivan sekaisin. Kolme vuotta olemme opiskelleet tähtäimessämme lopputyönäyttely. Tämä talvi on tehty lopputöitä. Olemme joutuneet tekemään itse paljon töitä löytääksemme gallerian, ajankohdan jne.
Nyt tuli pääopettajalta viesti, että lopputyönäyttely ei mahdu tuntimääriin, joten mitään apua ei opiston puolelta heru, ja työt voi esitellä ryhmälle luokassa. VOI ITKU! Nettisivumme ovat lähes julkaisukelvottomia, kun ihmiset ovat niin vihaisia.
Itse suhtaudun niin, että näyttelyhän me pidetään, palkataan ulkopuolinen ope hiukan avuksi ripustamiseen (mikä teos mihinkin).
On kurja olla pioneeriryhmänä Taiteen perusopetuksessa, kun tämän luokan yllätyksiä pääsee sattumaan...
No, olen oppinut tosi paljon lopputyötä tehdessäni, joten siitä on revittävä.
22.4.2010
Sekä Minna että Riikka yrittivät rauhoitella meitä nettikeskustelussamme. Edellinen tosin sikäli epäonnistuneesti, että ilmaisi meidän tällä opiskelumäärällä tuskin olevan näyttelykelpoisia. HA! Työkkärin hienoihin kevätnäyttelyihin otetaan ensimmäisenkin vuoden opiskelijoiden töitä!! Ekaluokkalaistenkin työt laitetaan seinälle!
Minnalla on tietysti niin korkeat ammattimaisuuden vaatimukset - eihän me mitään ammattilaisia olla. Mutta aivan ihania töitä useimmat meistä tekevät, tai oikeastaan kaikki.
Itse kirjoitin rauhoittavaksi tarkoitetun viestin, että eihän tässä oikeastaan mikään ole muuttunut, järjestetään näyttely ja eihän me aikaisemminkaan laskettu sen varaan, että opisto meitä jelppisi ripustuksessa.
Ihana Alina lupasi auttaa minun työni ripustuksen suunnittelussa jo etukäteen lounas- tai pullakahvipalkalla Kaapelitehtaalla.
*
Eilen oltiin poikien kanssa PAHUssa askartelukartonkia ostamassa. A muisti edellisen käynnin pari kolme vuotta sitten, O sanoi, että kyllä hän arvaa millaista siellä on: teräshyllyjä korkeaan kattoon asti ja niillä tehtaan tuotteita, joita trukit kuljettavat lavoilla. Miespuolisten aivot on rakennettu niin, että he jo pienenä osaisivat perustaa pahvi- ja kartonkivaraston, mihin naispuolinen ei ikinä ryhtyisi.
*
Tosin kyllä miespuolistenkin aivoissa on näpertelyalue: Hesari kertoi yhdestä mestarikokeistamme, joka oli asetellut katka-annoksen KAAREVAKSI FRITEERATUN MAIDON "NAHKAN" PÄÄLLE... Tässä menee minulla kyllä raja!!
Lähdenkin tästä valmistamaan P:lle lounaaksi jotakin äärimmäisen helposti toteutettavaa...
*
Viime lauantain Hvittorp-päivästä jäi yhdeksi aika päällimmäiseksi anniksi mieleen vanha totuus, että onnellisuus löytyy tekemällä muita onnellisiksi: pienellä auttamisella ja huomioimisella.
Siinä pitää jotenkin unohtaa "oma onnellisuus" ja ajatella suurempaa kuvaa: mikä olisi kokonaisuuden kannalta hyväksi.
23.4.2010
Tyttönapero sanoi Teeman pätkässä, jossa päiväkotilapsia haastatellaan eri aiheista: "Kun telkkari on kiinni, niin silloin ne kaikki on nukkumassa - siellä johdoissa."
*
Teatterikurssillamme oli vierailemassa Elena Leeve, ja viehättävä vieras hän olikin ja antoisa kurssikerta. Luonnehdintoja käytävällä matkalla kahvioon: Meidän ikäiset - "Ihana tyyppi!". Vanhemmat töölöläisrouvat: "Tavattoman charmantti!"
*
Myrskyisä viikko. Eilen minulla oli Riikan ohjaustunti, josta osa meni ryhmämme tilanteen käsittelyyn. Riikka sanoi, ettei hän ikinä ole ollut sitä mieltä, ettemmekö olisi näyttelykelpoisia.
Havaitsen, kuinka paljon opettajuus ja varsinkin pääopettajuus vaatisi psykologista herkkyyttä ja kykyä kuunnella ja keskustella.
Tänään Alina piti meille Riikan ryhmäläisille kritiikin, ja vaikutti siltä, että meidän TP-porukka harkitsee jopa "joukkoirtisanoutumista"...
Alina antoi minulle kritiikkiä, joka oli osin päinvastaista, kuin Riikan sanomat asiat. Todella hyödyllistä, ensinnäkin siksi, että voin huomioida molempien mielipiteitä, toisaalta siksi, että huomaan kysymyksen olevan myös makuasioista, jolloin voin ratkaista asioita omankin makuni mukaan!!
24.4.2010
Vene on vesillä ja laiturin silta paikoillaan!!
Koleassa ja tuulisessa poutasäässä saatiin kausi alkuun saaressa. A-poika oli mukana, ja kun miehet olivat vene- ja laituritalkoissa, minä poltin puita kaminassa ja saunan uunissa ja haravoin polkuja. Tänä vuonna oli huomattavan vähän isompia oksia poluilla, mutta erinäisten kavioeläinten papanoita niin, ettei tiennyt mihin astua. Oli myös paljon kuusen viimeisimpiä vuosikasvaimia ja pikku oksanpäitä - mistä johtunee?
Voi, kuinka ihanan näköistä sammaleisessa metsässämme oli! Löysin korvasieniä, mutta ne unohtuivat polun mutkaan. Toivottavasti löytyvät ensi kerralla.
*
Oli kiva saada jutella A:n kanssa kokonainen päivä. Kyllä hän on kovin tietopuolisesti suuntautunut ja kiinnostunut asioista. Sen sijaan hän ei kovasti arvosta sellaista, mikä ei ole totta, kuten sadut. "Eihän se ole tottakaan," on tuttu kommentti A:lta, kun mennään mielikuvituksen puolelle.
Kotimatkalla me istuimme edessä ja A lastenkorokkeella takana keskellä. "Me istutaan nyt symmetrisesti", sanoi A ja lisäsi: "Minä pidän symmetriasta." Ekaluokkalaisestamme tulee varmaan insinööri, tai sitten mummo tulee hämmästyksekseen näkemään jotain ihan muuta kehitystä.
25.4.2010
Kävelimme upeassa säässä Haukilahden kaukaisempia rantoja, missä en ole ennen käynytkään. Espoo on tehnyt hienon työn rakentaessaan rantaraitin meille asujaimistonsa jäsenille. Kansa pääsee nauttimaan meri-ilmasta ja rantakallioista.
*
Hesarin joka ikinen kolumnisti kirjoitti vielä tänään tuhkapilvestä. Piispa Riekkinen ei päässyt saarnaamaan Nurmeksen kirkon 200-vuotisjuhlamessuun, joka radioitiin, kun on edelleen jumiutuneena Israeliin jonkin ryhmän kanssa. Iloisilta näyttivät Kotimaan kuvassa...
Tuhkapilvi on kyllä ajatteluttanut minuakin monelta kannalta. Luulen, että jatkossa tyydyn lyhyempiin matkoihin, kohteisiin, joista pääsee junalla tai bussilla helposti kotiin. En varmaankaan osaisi ottaa iloa irti jossain lentokentillä notkumisesta päiväkausia. Pohjois-Italiankin matkallemme kuukauden päästä täytyy ottaa paljon rahaa ja lääkkeitä yli viiden päivän tarpeen.
Ehkä kaikkein kamalin onnettomuus, jos niitä voi mitenkään verrata, minun pikku mielelleni oli Estonia. Titanic on historiaa ja sehän törmäsi jäävuoreen. Mutta että yksi näistä laivoista meidän merellä, joilla on tullut tehdyksi niin lukuisia hauskoja matkoja, voi noin vain hävitä. Ja että ne, jotka selviävät, ovat vahvimmat, rohkeimmat ja röyhkeimmät.
Kaksoistornit kauhistuttivat siksikin, että niin suurta pahaa voi oikeasti olla olemassa. Vaikka onko kurkunleikkaaminen sen vähemmän paha, teknologia vain mahdollisti joukkotuhon.
Tsunami taas tapahtui alueella, jonne ei tarvitse matkustaa. Viime kuukausina tosin Välimerelläkin nousi kahdeksan metriä korkea aalto risteilylaivaa uhkaamaan. Muutenkin tuntuu, että luonto oikein yrittää näyttää meille ihmisille paikkaamme: luonnonvoimien edessä olemme aika avuttomia.
*
Äiti loi meille lapsina turvallisuudentunnetta, muistan vieläkin hänen vakuuttelujaan. "Onneksi Suomessa ei enää oli susia ja karhuja". Joopa joo. "Onneksi Suomessa ei ole maanjäristyksiä." Niinpä, mutta minä saatan sijaita jonain hetkenä alueella, jossa on. "Onneksi Suomessa ei ole tulivuoria." Tuhkaa saattaa olla.
H-mummo puolestaan oli vakuuttanut tulipalon jälkeen lapsilleen, ettei sama talo pala koskaan kahdesti. Turun pommituksissa talo syttyi uudestaan.
Olen varmaan elänyt aika kauan luottaen liikaakin turvallisuuteen. Mutta mitä muutakaan ihminen oikeastaan voi. Ei ole järkeä pelätä. Ja mehän olemme "suuremmas käress".
26.4.2010
Sain ajan Jorvin kliinisen fysiatrian osastolta jo keskiviikoksi siihen pyöränpolkemiskokeeseen. Sanottiin, että se kestää 40 minuuttia. HAH! Luulevatko minun jaksavan polkea täysillä yli puoli tuntia. Henkilökunta tulee saamaan ylimääräisen kahvitunnin, kun polkaisen äkkiä lihakseni jumiin.
Viimeksi kun olen ollut kymmenen-viisitoista vuotta sitten samassa testissä, sydän ei vielä edes sykettä juurikaan nostanut, kun lihakset lopettivat yhteistyön.
*
Olarissa oli aivan riemukas kevätkonsertti yhteistyötahoille ja vapaaehtoisille eilen. Parhaat palat tutuista lauluista oli sovittanut Juha Vintturi, ja Hywäpaimen lauloi upeasti. Hyvällä mielellä jatkoimme H:n ja M:n luo katsomaan H:n kollaasia ja juomaan Honeybush-teetä. Se oli hyvää, vaikka pelleilimmekin, että afrikkalaiset lähettävät kaikki risunsa pieneksi hienonnettuina Eurooppaan, ja me juomme ne.
*
Seitsemännessä taivaassa Tastula haastatteli Marja-Riitta Ollilaa, ja näimme siitä lopun. Ollila puhui tahtoihmisistä, jotka juoksevat maratonin hengen menetyksenkin uhalla, kun kerran ovat niin päättäneet. (En todellakaan ole tahtoihminen!) Mutta eikö sanota, että tahdonvoima vie vaikka läpi harmaan kiven, kyseli Tastula. No jos nyt joku välttämättä haluaa mennä LÄPI sen kiven eikä kiertää sitä, sanoi Ollila.
Jäi myös mieleen vastaus Tastulan kysymykseen, miten voi erottaa oleellisen vähemmän tärkeästä. Ollila: Pitää ottaa konsultiksi Sisar Kuolema. Kun ajattelee jäljellä olevaa aikaa, on itsestään selvää, mikä on oleellisinta.
Vielä hän sanoi, että hilpeys on hengellinen hyve. Tämän uskon ja allekirjoitan. Todellakin!!
27.4.2010
Edelliseen viitaten taideryhmällämme oli ihanan hengellinen kokoontuminen äsken Ahertajantiellä. Nauroimme kaksi tuntia hervottomasti, mutta saimme sentään päätetyksi monta asiaa ja vielä useampaa pohdituksi. Pidämme ensi syksyn näyttelymme ihan omana työväenopistosta irrallisena tapahtumana, ja esittelemme lopputyömme Minnalle lopputyöseminaarin aikana.
*
"Growing old is not for sissies," sanoo ystäväni Peggy. Sissy kai tarkoittaa pelkuri, hienohelma ynnä muuta raukkismaista. Tämä ajatus on ollut mielessäni monta päivää. Vanhenemiseen tarvitaan rohkeutta, valoisaa ja reipasta mieltä, kykyä oppia ja pudota tassuilleen, kun tulee vastoinkäymisiä, ja paljon huumorintajua.
Sanotaan, että nauru pidentää ikää. Ehkä, mutta ainakin nauraessaan nuortuu hetkellisesti, välillä suorastaan lapsen tasolle....
*
Alamme katsoa "Tuultenpieksemää maata", joka kertoo hyvin kiinnostavasti Viron 1900-luvun historiasta parin kolmen perheen näkökulmista. Laadukkaassa sarjassa virolaisista saa sen kuvan, että he olisivat kiivaampia ja tiukkasanaisempia kuin me suomalaiset. Sellainen oli ainakin oppaamme Tarton matkalla muutama vuosi sitten. Hän piti meitä kurissa kuin pahaista kakaralaumaa, välillä suorastaan loukkaavasti. Tallinnaa lähestyttäessä hän sanoi, että jos olemme ajatelleet antaa jotain oppaalle, niin tiedoksi vaan, että me virolaiset olemme ylpeää kansaa, eikä meille kelpaa mikään pikkuraha.
29.4.2010
Vapun lähestyminen ei tunnu ollenkaan, kun samaan aikaan osaksemme tulee S:n perheen muutto evakkokotiin putkirempan alta ja seurakuntamme 50-vuotisjuhlat.
Mistä kaikesta sitten johtuneekaan, että olen hieman sekapäinen: esimerkiksi olin ottanut hiustenleikkuun ja Suurten taidematkojen Helsinkikävelyn päällekkäin Italianmatkamme kanssa. Olen myös touhottanut taideporukassamme enemmän kuin olisi tarvinnut. Isonsiskon vastuuntuntoni teettää joskus tällaista: luulen, että minunkin lusikkani täytyy sopassa olla.
Tässä olisi opettelemista.
*
Niin, Jorvi. Poljin jalkani kipeiksi, ja satula oli aika kova... Siihen verrattuna, mitä sanasta sanaan kuulin lääkärin sanovan edelliselle tapaukselle istuessani pukukopissa odottamassa, minun tulokseni oli aika hyvä. Flimmeri. Kun lepäilin polkemisen jälkeen, rytmihäiriöt alkoivat. Sain luvan liikuntaan, kunhan vältän kovaa rasitusta. Minut lähetettiin omalääkärin huomaan.
Niinpä päätin mennä kokeilemaan S:n pyörää, nähdäkseni, uskallanko ollenkaan ajaa. Sillä et kyllä pysty ajamaan, sanoi S, mutta varastossa on hänen vanha pyöränsä, jolla ehkä. Tänä iltana aion kokeilla sitä.
*
Pikku-I on meillä koko päivän. Hän on jo leiponut Vaarin kanssa, laittanut talvivaatteita pukupusseihin minun kanssani, ja nyt hän kokeilee, mitä väriä tulee, kun laittaa kahta öljyliitua päällekkäin ja raaputtaa päällimmäistä vähän pois. Pojat tulevat iltapäivällä.
30.4.2010
Vapunaatto ja myöhäisempi herännäisyys.
*
Harjoiteltuani pyöräilyä Jorvissa hain eilen S:n vanhan pyörän meille. "Vanha" antaa väärän mielikuvan: pyörä on paras, millä olen koskaan ajanut. Matka kotiin oli noin 400 metriä, ja ajoin ylös myös loivan ylämäen ja osan toisesta. Kun nousin pyörän päältä, jalkani tärisivät niin, että meinasin kaatua, ja tänään lonkkia särkee. Vaikka siis valehtelematta kävelen reippaasti vähintään puoli tuntia joka ikinen päivä. (No, sen verran tuli valehdeltua, että noin pari kertaa kuussa vietän täydellisen lepopäivän.)
Aion kuitenkin mennä tänään kypäräkauppaan. Saan pitää pyörää pitkäaikaisena lainana, ja katsotaan, tuleeko ajettua näillä fibromyalgikon kipeillä lihaksilla.
Se Jorvin pyörä oli helpompi, kun se pysyi paikallaan...
*
Muistan, kuinka sain ensimmäisen pyöräni oppikouluun pääsyn kunniaksi. Se oli täysikokoinen vihreä naistenpyörä, ja se ostettiin isän kanssa Erottajalta. Kauhukseni isä sanoi kaupan ulkopuolella: "No niin, nyt saat ajaa kotiin (Munkkiniemeen)". Vähän hän viittoili suuntaa minulle kymmenvuotiaalle, ja lähti itse ratikkapysäkille M-vaunua odottamaan.
Muistan lähteneeni aluksi Bulevardia pitkin, ja kotiin löysin...
*
Oikein odotin tätä perjantaiaamua, kun työkkärin kurssit ovat ohi ja saisin katsoa Aamutelkkarin elokuva-arvostelut ja Jälkiviisaat. Mutta leffat saivat vain yhtä ja kahta tähteä, ja Kalle Isokallio oli pahalla päällä.
Täytyy aivan itse kehittää tästä iloinen ja nautittava päivä. Auringonpaisteenkin on oltava sisäsyntyistä.
Siis mukavaa päivää aloittelemaan!!
Huhtikuu - kevät!!
*
Lapinmatka alkaa osaltani hieman harmillisissa merkeissä. Olen pakannut mukaan kumisandaalit, joissa kätevästi liikun junan käytävillä, ettei tarvitse joka kerta vääntäytyä talvikenkiin. Mutta isovarpaani onkin päättänyt tulla ulos sukankärjestä, vaikka tätä sukkamerkkiä en ole milloinkaan ennen saanut puhki. Varasukat autoon pakattuina. (Harkitsen taitavaa ujuttautumista junan katolle ja sitä pitkin autovaunuun, kuten leffoissa helpon näköisesti tehdään...) Kun sitten kuljen isovarpaani kanssa kohti ravintolavaunua, tunnen, että pikkuhousujeni kuminauha on katkennut. Pikkarit valuvat niin alas kuin farkut antavat myöten. Kun jälleen kömmin alapetilleni, farkkujen vetoketju hajoaa...
Mitään muuta (kuten luita) ei onneksi hajoa koko loman aikana.
*
Sää on pehmeän lumisateinen lähes koko viikon, mutta hiihtokelit ovat hyvät. A-poika on alkuviikosta kuumeessa, mutta loppuviikon laskettelee Oloksella ja Pallaksella kumeasta yskästä huolimatta. S:n perhe käy viitenä päivänä rinteessä ja kerran laturetkellä. Oloksella ei ole rinteessä tungosta, kun hotellissa asuu muutama kymmen saksaa ja italiaa puhuvaa Audimiestä, jotka testaavat Audeja eivätkä ehdi lasketella.
S ja isänsä hiihtävät pitkiä lenkkejä ja nauttivat.
*
Eräänä aamuna on aamukaffe jäädä juomatta, kun sähköt katkeavat koko alueelta, ja samoin välittömästi vesi. Epäilen, miten korjaus sujuu täällä jumalanseläntakana, mutta sähköä aletaan pian saada pätkittäin aamupäivän mittaan.
*
Omat hiihtolenkkini kestävät 40-80 minuuttia. Kolmanneksi viimeisenä päivänä hiihdän I-tytön kanssa jäitse Tunturiporoon mehulle, ja takaisin. Matkan kokonaispituus on ehkä 5-6 km, mutta meillä menee siihen aikaa kaksi ja puoli tuntia (!) I saa valtavasti kehuja ja kannustusta vastaantulijoilta ("...ja sieltä tulee Aino-Kaisa Saarinen..."). Minä tempaudun mukaan tunnelmaan ja alan suunnitella kunnonkohotusta ensi talven Jeris-viikkoa ja sen huiman pitkiä hiihtolenkkejä varten. Ensi töikseni aion ostaa alennushinnalla teknisiä hiihto-alusvaatteita. Ostan myös Jopo-tyyppisen pyörän (minulla ei ole ollut pyörää 15 vuoteen huonohkon tasapainoni vuoksi) ja tyylikkään kypärän... Siitä se lähtee.
Jaksamme juuri ja juuri kivuta perille mökille - minä aivan raitisilmamyrkytyksen saaneena.
Kahteen viimeiseen päivään en sitten poistukaan mökistä... Tai no, viimeisenä iltapäivänä lähdemme junalle.
*
Lapsenlasten kanssa askartelemme runsaat pääsiäiskoristeet, jotka jäävät ilahduttamaan mökin seuraavia käyttäjiä (T ja M). Kotimatkalla laadimme adjektiivileikin. A ja jopa I tajuavat heti, mikä on adjektiivi, ja osaavat sanoa hauskoja laatusanoja. Ikävä kyllä Mummoa kuvaamaan osuu luonnehdinta "karu"!
*
Helsingissä sataa vettä ja lumi on vähentynyt huimasti.
4.4.2010
Pääsiäissunnuntai - Kristus on ylösnoussut! Siitäkö riemuissaan pikkunapero hihkuu kirkossa: "Ilo ilo ilo, ilo ilo ilo..." Hihkunnan kestosta päätellen ilo on tosi iso!
*
Lyhyessä ajassa jo toinen kirja, jonka ruotsinkieli on niin herkullista, että koko ajan joudun kamppailemaan suomentamishalujani vastaan - aivan riippumatta siitä, onko kirja jo suomennettu. Varmaan onkin, koska Erling Jepsenin Konsten att gråta i kör on voittanut palkintoja.
Tarinaa "kertoo" etelä-jyllantilainen 11-vuotias poika. Perheen ja pikkukaupungin sekä karkumatkan kuvaus on hurmaavaa. Pikkupoika puhuu paljolti aikuisilta kuulemillaan sanonnoilla, mutta lapsen ymmärryksellä. (Karkumatkalla isompaan kaupunkiin hän näkee kauhukseen pultsarin pissaavan puistossa kaikkien nähden ja miettii, että miehen täytyy olla sosiaalidemokraatti - pojan isä on juuri valittu kaupunginvaltuustoon venstren edustajana.)
Pojan rakkaus ja kiintymys pahoja tekevään isään, psyykkisesti sairaaseen isosiskoon ja heikkoon äitiin on kuvattu lämmittävällä, valoisalla tavalla. Pojalla on koko ajan mielessään hyvä tulevaisuutensa: kauppakouluun, ja sitten vanhempien työtä jatkamaan perheen pienessä ruokakaupassa. Lukijaa lämmittää ymmärrys siitä, että tämän suuresti rakastavan pikkumiehen elämästä varmaan tuleekin hyvä!
Miksi kirjoitetaan niin paljon kyynisiä rikoskertomuksia, kun hyvyys (tässä raadollisessa maailmassa) on niin koskettavaa?
5.4.2010
Pappi sanoi eilen messun alkusanoissa, että kun Kristus on ylösnoussut, pimeys on poistunut myös meidän sisimmästämme. Tuollainen sana voisi pysäyttää jonkun kuulijan ja antaa hänelle rauhan, mutta myös raskauttaa jonkun, jonka mieltä ahdistus tai suru edelleen painaa. Ajattelen taas perusmietettäni vastaanottopuolesta: ihmisen pitäisi itse hellittää ahdistuksen reunasta ja antaa valon valaista ja tietoisuuden laineiden lempeästi keinuttaa ja kelluttaa itseään. "Tilanne on nyt tällainen, enkä voi sitä murehtimisellani muuksi muuttaa."
Konkreettisilla teoilla ihminen voisi ehkä vaikuttaa sekä tilanteeseen että omaan vointiinsa, ei masentumalla ja ahdistumalla. Mutta hyvän valinnan tekeminen ei ole ihmiselle aina helppoa, vaikka mahdollisuus onkin tarjolla.
*
Lammasta laitoin kyllä jo eiliseksi, mutta kodin pääsiäiskoristelu jäi. Johan me yksi mökki koristeltiin... Tänään tulevat S:n appivanhemmat kylään, ja lähden ostamaan edes jonkin pienen pääsiäiskukan.
*
Katukäytävät alkaisivat olla Jopokunnossa...
6.4.2010
...ja eilen olinkin jo nenä litteänä pyöräkaupan ikkunan takana. Mutta ensin täytyy käydä kokeilemassa kypäriä, että tulisinko sellaista käyttäneeksi.
*
Joskus katson bussissa, kuinka rumasti monet ihmiset pukeutuvat. Ymmärrän, että vaatteet maksavat, mutta miksi ostaa rumaa, kun samalla rahalla saisi kaunista? Ymmärrän, että joku voi pitää kaunista pukeutumista pinnallisena, mutta olen vähän eri mieltä.
Kun kerran elämme täällä maan päällä, emme voi elää pelkästään hengellisesti/henkisesti. Esimerkiksi tarvitsemme vaatteita, niin kuin monenlaista muutakin materiaalista.
Kun Jumala on kerran antanut meille paljon kaunista, kuten luonnon, ja monille ihmisille kyvyn luoda kaunista (musiikkia, taidetta, arkkitehtuuria - ja vaikkapa kyvyn suunnitella ja valmistaa kauniita vaatteita), uskon, että hän on tarkoittanut ne nautittavaksemme.
Ymmärrän kyllä senkin, että ihmisellä ei ehkä ole kykyä tai tarvetta nauttia esteettisestä pukeutumisesta, mutta mielestäni tämä kaventaa hänen elämäniloaan.
Jos kaunis pukeutuminen tai mikä tahansa muu asia erottaa ihmisen Jumalasta, se on mennyt liiallisuuksiin. Mutta muistan, kuinka viime kesänä olin Tammisaaressa alennusmyynnissä, ja kehuin myyjärouvalle liikkeen hyvin valittuja vaatteita. Rouva sanoi hurmioituneella äänellä: "Kuulkaa rouva, maailma on TÄYNNÄ aivan ihastuttavia vaatteita!" Minulle tuli tunne, että tässäkin taas on hieno kiitollisuuden aihe!
No, joku voi arvostella bussissa minun pukeutumistani... Mutta ainakin saan paljon nautintoa väreistä, väriyhdistelmistä, vaatteiden malleista ja yhteensopivuudesta. Eikä se ole erottanut minua Jumalasta.
*
Ulkona on sateista ja harmaata, koirankakkoja ja likaista lunta, mutta olkoon! Eilen mainitsimme ensimmäistä kertaa sanan "venetalkoot". Katse alkaa suuntautua mökkikauteen, ja mieli on toiveikas ja odottavainen.
Ja tänään alkavat taide- ynnä muut harrastukset!
8.4.2010
Menin tiistaina innokkaana taidehissaluennolle muistamatta, että Eeva pitikin nyt väliviikon, koska on vetämässä New Yorkin matkaa.
Lisää harmin aihetta: taideryhmämme sivusto käy kuumana, kun emme saaneetkaan lopputyönäyttelyämme ensi syksyksi Tapiolan kulttuurikeskukseen. Voi itku! Se olisi ollut ylivoimaisesti paras näyttelypaikka. No, ei muuta kun porukalla etsimään uutta tilaa.
*
Olen katsellut pyöriä telineissä ja alan epäillä, ettei jalka välttämättä helposti nouse toisen puolen polkimelle. Asiaa täytyy harkita. Idea oli ehkä tyypillinen kuntoiluinnostuksen alku - ja samalla loppu.
Käyn kuitenkin pyöräkaupassa, sillä haaveilu on hauskaa!
*
Olin eilen J:n ja E-S:n kanssa Avoimissa Ovissa katsomassa Woyzeck-näytelmää. Erikoinen ja hieno kokemus. Esityksestä oli tehty japanilaishenkinen, täsmälliseen rytmiin perustuva ja äärimmäisen pelkistetty. Yksi esiintyjistä harrastaa erikoisten, eksoottisten soittimien keräilyä, joita oli mukana varmaan parikymmentä. Äänet olivat melkein pääosassa. Olivatko ne hourailevan sotamies Woyzeckin pään sisäisiä ääniä?
Juuri meidän iltanamme esiintyjät (3) jäivät vastailemaan kysymyksiimme, ja se sessio oli vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin itse esitys. Töölöläisiä teatteripiiriläisiä oli paljon läsnä, ja aktiivisina, kuten tavallista. Nyt pitäisi jaksaa mennä perjantai-aamuna teatteripiiriin ja kuulla kaikkien mielipiteitä!
9.4.2010
Lumi on nyt kenkähuollon kannalta täsmälleen sopivaa: karkeaa ja kosteaa. Kun tulee lenkiltä kengät kurassa, työntää jalkansa vain kinokseen ja kengät simsalabim puhdistuvat täydellisesti.
*
Minulla oli eilen erikoinen kokemus. Taloyhtiössämme asuu M, kuvaamataidonopettaja ja kuvataiteilija, joka on aikuisena sokeutunut. Hän maalaa kausittain kerhohuoneessamme, ja minä pääsin eilen katsomaan hänen töitään. Ne olivat uskomattoman ihania. Aivan käsittämätöntä, että sokea voi osata maalata niin hyvin. Vaikka ne olivat lähinnä abstrakteja, osa oli maisemia, kahdessa oli naisen kasvot, oli oksia ja muuta tunnistettavaa. Värit olivat huikean hienot.
M:llä on ollut näyttelyitä hienoissa gallerioissa ja viimeksi kolme näyttelyä Tallinnassa. Tuntuu surulliselta, ettei hän voi nähdä aikaansaannoksiaan.
*
Riikan tunnilla tänään keksimme ideoita lopputyönäyttelymme tiloiksi. Ei hätä olekaan tämän näköinen. Ehkä minäkin saan enemmän kuin kolme työtä esille...
10.4.2010
Hiukan jännittynyt O vietiin eilen kirkolle partioleirille lähtöä varten. S ja J tekstasivat saapuneensa onnellisesti Amsterdamiin. Pienet ovat Ukilla ja Mummilla. Me starttaamme aurinkoisessa kevätsäässä ystävien M:n ja T:n kanssa Turkuun minilomalle.
Turku on ollut tänä talvena kohteenamme monena viikonloppuna, ja aina sinne on yhtä kiva mennä.
Näin huhtikuussa pääsemme vertailemaan koirankakkatilannetta verrattuna Espooseen. Näemme myös maineikkaan Myllysillan alennustilan.
Pakkailemme iloisin mielin ja odotuksin!
11.4.2010
Olimme keväässä! Lounais-Suomessa oli leskenlehtiä ja västäräkkejä, eikä lunta oikeastaan ollenkaan. Kun palautimme M:n ja T:N Nuuksioon, hämmästyimme lumen runsautta.
Lauantaina Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli Hirvensalossa. Herkkuateria Teinissä, lepoa ja teatteriin (Parhaissakin perheissä).
Anna Krogerus on onnistunut jälleen. Loistavaa huumoria, vakavaa asiaa, ajankuvaa ja jälleen todella hieno loppu. Hyvät näyttelijät ja hyvä kritiikki Turun Sanomissa. Ihana kokemus.
Aamulla muut menivät Tuomiokirkkoon messuun, jossa oli ollut mm kellopelin soittoa. Minä nukuin vähän lisää ja jumppasin. Taidemuseonmäelle ihailemaan maisemia ja katsomaan näyttelyt.
P oli loistava kuski, ja koko matka erityisen onnistunut.
12.4.2010
Kummallista, jos lentäjä tottelee matkustajaa, oli hän sitten vaikka Puolan presidentti. Hesarissa oli, että presidentti oli vaatinut lentäjää laskeutumaan sumusta ja varoituksista huolimatta kentälle vaikka lennonjohto oli käskenyt suuntaamaan toiselle kentälle. Siinä sitten menikin iso osa Puolan johtoa.
*
S ja J sen sijaan laskeutuivat onnistuneesti mennen tullen Amsterdamin matkallaan. Oli ollut mukavaa ja paljon oli kävelty.
S:n ja J:n hääpäivä 10 vuotta sitten huhtikuisessa Mataskärissä tuntuu olleen vasta äskettäin... Nytkin on todella hurmaava sää. Perun täten ajatukseni huhtikuusta vuoden likaisimpana kuukautena. Pitää vaan mennä meren rantaan tai katsoa korkeammalle. Maakin pian kaunistuu.
*
Sattuipa meidän harmiemme mittakaavassa vakava onnettomuus. Luulin, että siivooja tulee tänään klo 8, ja sonnustauduimme valmiiksi eläkeläisille aivan liian varhaisena ajankohtana. Vasta kun P oli jo lähtenyt evakkotaipaleelle kohti tyttären asuntoa tarkistin kalenterista ja kehveli, olikin sovittu klo yhdeksästä...
Toisaalta, näin saimme tunnin ylimääräistä aikaa!
*
Pertti Simula ynnä yksi rehtori ja yksi lehtori kanssa-allekirjoittajina saivat Opettaja-lehteen mielipiteen kiusaamisesta. Tässä pääajatuksia:
-Kiusaaja voi nauttia toisen kärsimyksestä, mutta todellista iloa se ei ole.
-Kiusaaja yrittää käytöksellään peittää tietoisuuttaan heikkoudestaan ja epävarmuudestaan.
-Kateellinen ihminen ei siedä hyvän näkemistä elämässä, vaan yrittää tuhota ja estää sitä. Hän ei myöskään salli hyvää itsessään.
-Sitä, mitä ihminen tekee toiselle, sitä hän sisimmässään tekee myös itselleen.
-Kiusaaja nujertaa ahkeraa ja kunnollista kateuden vuoksi, mutta myös siksi, että tämä tekee kiusaajan tietoiseksi siitä, ettei hän itse ole ottanut käyttöönsä paljoa ahkeruuttaan ja kunnollisuuttaan.
-Toisten huomion etsiminen esim. kiusaamalla on rakkauden etsimistä. Kiusaaja kokee "olevansa olemassa", kun hännystelijät ihailevat häntä.
-Jos ihmisellä on usein kielteisiä ajatuksia ja tunnetoimintaa omia kykyjään ja mahdollisuuksiaan kohtaan, hän "kutsuu puoleensa" hylkäämistä, alentamista ja kiusaamista.
-Uhrille tulee helposti tavaksi tuomita ja vihata kiusaajaa. Uhriksi tai epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi voi joutua kuka tahansa, mutta se, miten tilanteeseen suhtaudumme, on aika pitkälle omaa valintaamme.
-Luokassa sovitaan demokraattisesti, miten menetellään kiusatun pikaiseksi auttamiseksi ja miten estetään kiusaamistapahtumia. Samalla valta siirretään häiritsevältä vähemmistöltä enemmistölle. Luokan kanssa pohditaan, miten kiusaaja tekee ennen kaikkea pahaa itselleen omassa sisimmässään.
-Opettaja ei ole yksin vastuussa työrauhasta, vaan se on ennen kaikkea enemmistön vastuulla.
13.4.2010
M:ltä tuli vielä kiitokset "kymppi plus" -retkestä Turkuun. Onkin tosi kiva viettää viikonloppua ystäväpariskunnan kanssa. Automatkoilla ehtii jutella, ja muutenkin olla yhdessä paljon enemmän kuin tavallisella visiitillä, joka sekin on tietysti hauskaa.
*
A tuli koulusta eilen tosi märkänä. Hanskoista ja sukista olisi voinut vääntää vettä. Ekaluokkalaiset olivat tehneet iltapäiväkerhossa kevätpuroja... Melkein haikeudella muistan omia kevätpuro-aikojani.
Rakastin kansakoululaisena pälviä. Sieltä se kesä tuli lumen alta! Puolukanvarvut olivat vihreitä, ja maata piti nuuhkia ja rapsutella. Voi onnea!
*
Hyvä siivoussysteemi on löytynyt. Eilen kävi taas siivoojarouvamme ja toi mukanaan pomonsa, siivousteknikon, joka pesi todella hyväksi kaikki ikkunamme. Siivous on niin hyvä, että kerran kuussa riittää - helppohan noita pölyjä on väliaikoina lattioilta imuroida tai pyyhkiä itsekin.
*
Valmiina naiskuvia on nyt 10, ja yksi aloitettu. Järjestelin niitä eilen lattialle abstraktien töiden kanssa, jotka ovat ehkä liian reippaita tähän sarjaan. Niitä varmaan jatkan, mutta kysyn ensin ohjaajan mielipidettä. Hän on nähnyt ne ilman naiskuvia, ja tykkäsi kovasti.
Nyt teen hunnutettua naista tummilla väreillä - vain "Naisen katse" on kasvoista näkyvissä. Saa nähdä sopiiko se sarjaan. Viimeiseksi tekisi mieli yrittää tehdä yksi nainen palettiveitsellä.
Galleria on nyt ehkä löytynyt, Soukasta. Olisi hyvä, jos päästäisiin tästä huolesta. Laskin, että oma työni vaatii ainakin 160 cm plus välit viereisiin töihin, jos laitan teoksia useamman päällekkäin.
Jännää!
14.4.2010
Taas meni tunti Hesarin lukuun, vaikka mielestäni luen vain kiinnostavimmat jutut ja silmäilen loput, urheilusivut ohittaen. Perheemme paremmin asioista perillä oleva taho lukee kaksi tuntia samaista aviisia.
Tänään järkyttää Hesarin juttu ja sähköpostitodisteet siitä, että Vanhanen on ollut yhteyksissä vaalirahoittaja-lahjoja(?)-jengin kanssa tuttavallisesti vaalien tiimoilta, vaikka väitti ja edelleen väittää, ettei hän ollenkaan muista, mistä vaalirahat tulivat. Tosi ikävää, kun ihmiset eivät puhu totta. Niin elämä yleensä kuin politiikkakin olisi paljon helpompaa, jos kerrottaisiin asiat, niin kuin ne ovat.
*
Illalla oli taloyhtiön vuosikokous ja kerhohuone täynnä väkeä. Nyt viimeistään kaikille paljastui, millä tarkoitusperällä eräs entinen hallituksen jäsen asioita ajaa. Tilanne päättyi kuitenkin hyvin.
*
Jorvin asiantuntijalääkäri vastasi, ettei lisätutkimuksia sydämentoiminnastani tarvita, vaikka päivystävä lääkäri niin sanoi. Katsotaan nyt, mitä omalääkäri sanoo. Sitten ehkä yksityiselle - tai ehkä ei.
15.4.2010
Äänekäs mutta hyväntuulinen taideryhmämme kokous eilen EMMAn kahvilassa. Saimme sovituksi, että lopputyönäyttelymme on Soukassa Galleria Villisiassa, ja paljosta muustakin päätettiin. Face to face -kokoustaminen on kyllä paljon helpompaa, kuin yrittää löytää yksimielisyyttä netissä... Kun vielä ennen kokousta katselin melkein tunnin Candice Breitzin videoteoksia Michael Jackson -fanittajista sekä Jack Nicholssonista ja Meryl Streepistä ja sitten lopuksi kävelin kotiin raikkaassa kevätillassa, olin onnellinen.
Alan vähitellen pitää videotaiteesta.
*
Sisko suunnittelee jo aktiivisesti veneitten laskua ennen vappua, joten onnellisuuteni sen kuin lisääntyy. (Siitäkö rytmihäiriöt?) Talvi oli kylmä ja hurja, mutta jäät eivät tulleet erityisen koviksi. Barösund jo kuulemma liplattelee vapaana - voin kuvitella auringon välkkeen. Pitäisi soittaa puunhakkaajallemme ja kysyä, miten pohjoisten rantojen jäät jakselevat.
*
Emme ole aikoihin nähneet makuuhuoneen vanhasta pikkutelkkarista tekstejä juuri ollenkaan, eli kuvastakin jää paljon pois. Isän postimerkkirahoilla kävimme tänään ostamassa uutukaisen ja isomman töllön, joten kun jakaudumme eri huoneisiin TV:tä katsomaan, molemmat näkevät hyvin. Nyt siis ei juuri tarvitse sängystä nousta, kun makkarissakin on kunnon TV...
*
Mietin PS:lle avuksi vapauden ja vastuun terminologiaa sellaiseksi, ettei se olisi liian vaikeasti ymmärrettävää. Esimerkiksi tahto! Keppe on sitä mieltä, että ihmisen tahto on paha, ja voidakseen tehdä hyvää ihminen joutuu toimimaan tahtoaan vastaan. Niin se varmaan pitkälle onkin, mutta äärimmäisen vaikea kuulijoille/lukijoille ymmärtää.
Itsekin epäilen, että ihmisessä on kahdenlaista tahtoa, jotka kilpailevat keskenään: patologista (itsekästä, ahnetta, laiskaa jne ) tahtoa ja rakkaudellista, epäitsekästä tahtoa. Ihminen tosin luulee olevansa paljon rakkaudellisempi kuin onkaan. Moni hyvä teko pohjautuu muuhun kuin rakkauteen: "mitä ihmiset muuten ajattelisivat" -asenteeseen tai itseidealisointiin: "on pakko tehdä tämä hyvä teko, koska olen niin hyvä ihminen".
Jos vaikka ohi kulkiessani annan P:lle suukon, enkö silloin noudata hyvän suuntaista tahtoa: luoda pieni iloinen hetki molemmille? Mutta olen kenties ennen sitä joutunut voittamaan tahtoni kulkea ohi omissa ajatuksissani...
16.4.2010
Sadepäivä ja raikas tuoksu ulkona. Sataa saa, niin kauan kuin ei sada islantilaista tuhkaa, joka nyt on pysäyttänyt lentoliikenteen puolessa Euroopassa.
*
PS käsitteli tekstissään vaatimusta ja kontrollointia kahdensuuntaisina käsitteinä. Voin vaatia itseltäni toimintaa, joka on hyvän vastaista, esimerkiksi ilon rajoittamista. ("On syvällisempää olla murheellinen ja huolissaan.") Voin myös vaatia itseltäni hyvän suuntaista toimintaa: tuota ihmistä täytyy nyt auttaa.
Voin kontrolloida hyviä asioita, kuten pitää välimatkaa läheisiin tms, tai voin kontrolloida pahoja asioita, kuten vaikka mielitekoa varastaa jotain.
Jos vaatimus itselle ja kontrollointi ovat kaksitahoisia, eikö tahtokin silloin ole? Asenteet ja toiminta ovat näissä kolmessa tapauksessa hyvin lähellä toisiaan.
*
Iiro luki meille raumlaissi jaarituksi ja vielä Heli Laaksosen pakinan, ja teatteriporukkamme nautti! Muutenkin oli tosi huumoripitoinen ja hauska tapaaminen. Otimme kaikki kolme pariskuntaa liput syyskuuksi Kristuksen morsiameen, joten hyvän odottaminen ulottuu jo kesän yli.
*
Mitä jos yhtäkkiä saisin jostakin ison summan rahaa? Kaikkea muuta elämän rikkautta minulla jo onkin, joten raha on oikeastaan ainoa, mitä enää voisi toivoa, jos olisi rikkaita Amerikan sukulaisia tai jos lotto olisi ollenkaan reilu peli. Onko se oikein, ettei minulla ole juuri koskaan kuin yksi oikein???
Täytynee tyytyä tähän kaikkeen muuhun elämän rikkauteen!
18.4.2010
Elämä rikastui taas huomattavasti eilen. En ehtinyt siitä illalla kirjoittaa, sillä pääsimme kotiin nipin napin lemppariohjelmaamme Ihmisten puoluetta katsomaan, ja pitihän sitten vielä Uutisvuotokin nähdä.
Yksi mukava pariskunta seurakunnastamme kutsui meidät mukaan vuosikausia, ehkä -kymmeniä, kokoontuneeseen "perhepiiriin", joka viettää syksyin keväin viikonlopun Hvittorpin linnassa. Nyt tosin seurakunnan hallinto on päättänyt, että linnassa ei saa yöpyä, koska linna saattaisi syttyä palamaan. Tämäkin holtiton pyromaaniporukka joutui siis tyytymään yhden lauantaipäivän leiriin.
Koolla oli meitä muutamaa vuotta nuorempaa porukkaa, tosifiksuja, ihania ihmisiä, useimmat kyllä messuista tuttuja naamoja. Vetäjäpariskunta oli suunnitellut hyvän ohjelman viisaine pikku alustuksineen teemasta "Hyvä paimen", ryhmäkeskusteluineen, musiikkiesityksineen kaikkineen.
Tärkeänä jäi mieleen mm yksilötehtävän purku. Jokainen oli saanut yhden luvun Sananlaskuista, ja siitä piti valita itseä koskettanut jae ja kertoa porukalle miksi juuri tämä.
Kun iltapalalla oli pientä palautekeskustelua, totesin osaltani päivän niin järjestelyjen puolesta, sosiaalisesti, henkisesti ja hengellisesti todella paljon antaneeksi ja toivoin että pääsemme jatkossakin mukaan. (Tietysti pääsemme!)
*
En ollut nähnyt Hvittorpin uutta rakennusta, jossa on kappeli, ruokailutila ja keittiö, opetus- ja neuvottelutiloja sekä nukkumatilat. Kaikki oli niin sisältä kuin ulkoa silmiähivelevää, ja hieno arkkitehtuuri sopi hyvin yhteen vanhan linnan kanssa.
Meillä oli linna ihan itsellemme, mutta uusissa tiloissa oli isoiskoulutuksessa olevia nuoria, joku kuoron harjoitusleiri ja vielä joku muu ryhmä. Hauska nähdä, kuinka kovassa käytössä isäni löytämä Hvittorp on edelleen! (Isä oli taloudellisen jaoston puheenjohtaja ja ryhmässä, joka kävi katsomassa paikkaa, minkä jälkeen seurakunnat ostivat sen. Isä oli paikasta kovasti innoissaan.)
19.4.2010
Hesarissa maahanmuuttaja valitti, ettei saa töitä, kun ei ole KELA-korttia, jota ei voi saada, jos ei ole töissä. En ymmärrä, voisiko tuo olla totta. Mutta kun vapautuu vankilasta, ei saa asuntoa, jos ei ole töitä, eikä töitä saa, ellei ole asuntoa. Kysykää vielä, miksi rikollisista tulee rikoksenuusijoita!
(Omat ongelmani ovat lievempää luokkaa: tämä farkkumummo - niin kuin meitä nykyään kutsutaan - ei voi laittaa kenkiä, ennen kuin farkut ovat jalassa, mutta kun ne ovat, kenkiin ei enää ylety...)
*
Vietimme eilen iltapäivää perusteellisesti tutun kirkkoherran viisikymppisillä. Ohjelmaa oli puolitoista tuntia, ja lämpimimmäksi muistoksi jäi Vintturien et kump. kvartetti Ganska Bra, joka on saanut nimensä Ultrabran innoittamana. Päivän sankari totesi, että nimi pitäisi muuttaa Jättebraksi. Olen samaa mieltä.
*
Tuosta tulivatkin mieleeni Ruotsin kuninkaalliset, joista eräät viljelevät runsaasti näitä jätte-alkuisia laatusanoja. Lööpeissä oli, että Madeleine on ajanut sulhasensa pois kotoa. Valtavan viehättävä Madde oli kuvassa vihaisen ja täti-ikäisen näköinen.
Onneksi suosikkini Victoria näyttää onnelliselta.- Ei varmaan ole ihan helppoa olla kruununperijättären pikkusisko.
*
Tuttuja ja sukulaisia on eri puolilla Eurooppaa seikkailemassa tuhkapilven alla kohti kotia. Käytetyt autot on myyty loppuun, mutta ihmiset lyöttäytyvät kimppakyyteihin. Sääliksi käy rahattomia, lapsiperheitä, vanhoja ja sairaita.
Lööpit uhkasivat, että koko kesä saattaa mennä sekaisin tulivuoren vuoksi. Mikäli unet ennustavat luotettavasti, meille tulee joka tapauksessa kamala kesä saaressa: viime yön uniseikkailuissa saari vilisi leijonia...
20.4.2010
Ostin lapsille harpin, sillä täytyyhän heillä olla mummolaharppi. Askartelukartonkiakin pitäisi taas hakea tehtaalta. Sara ja Sarri seikkailevat Unkarin rajalla, missä yhtäkkiä heidän autonkuljettajakseen ilmestyy Pauli. On hyvin vaikea käsittää, miten hän löytää heidät Euroopasta, kun kännyköitäkään ei silloin vielä kai ollut, mutta hyvä lukija: tämä ei olekaan oikeaa elämää, vaan fiktiota!
*
Tapasin tutun rouvan menossa rinta rinnan kanssani kirjastoon. Hän kertoi elämäänsä vaikuttaneen suuresti, kun olen jossain tilaisuudessa kuulemma sanonut, että elämä on hyvää jo pelkästään siksikin, että radio ykköseltä tulee niin hienoa ohjelmaa. Hän sanoi kuuntelevansa nyt kaiket päivät radio ykköstä ja osoittautui muutenkin sukulaissielukseni, sillä poistuessaan kirjastosta paksu kirja kainalossa hän sanoi suu maireessa: "No nyt ei taas ole mitään hätää!"
*
Me siskokset olimme koolla T:n luona aarrearkun äärellä, jossa oli äidin huolellisesti lajittelemia vanhoja kirjeitä, sukulaisten puheita, artikkeleja ja upeita, ennen näkemättömiä valokuvia H-mummosta ja E-vaarista nuorina. (Meidän siskosten veljes oli pakkaamassa Kiinan matkaa varten, joka sitten illan mittaan peruuntuikin tuon taivaalla leijuvan "hiilijalanjäljen" johdosta ensi kevääseen - mutta Islantihan pystyy tupruttamaan tuhkaa vuosikausia.
Näitä muistoja on valtava määrä, ja niissä historia herää henkiin. T luki ääneen H-mummon pitkän kirjeen koulutyttöajoilta, jossa Vaasassa valmistauduttiin Snellman- juhlaan ja suomen- ja ruotsinkielisillä oli kovaa vääntöä, millä kielellä lauluja esitetään köörissä, ja kummalla kielellä sitten pystytään laulamaan kovempaa!!
Ilta oli mitä mukavin, ja mietimme nyt, voisimmeko kesällä kolmen kahveilla lukea tätä arvokasta aineistoa ääneen.
21.4.2010
Meillä on pojat aamupäivää, sillä koulupäivä pidetään tänään 14-19 Kulttuurikeskuksessa koulun 50-vuotisjuhlaa harjoitellen. Parhaillaan molemmat piirtävät. Otso on innostunut opettelemaan ihmisten piirtämistä.
*
Visuaaliselle ihmiselle on loistotarjous päästä kaupoille makutuomariksi - omat rahat eivät kulu, mutta saa nauttia. Eilen oli tilaisuus olla siskon silmälasien ostossa mukana. Tosi hyvät me valittiinkin!! Meillä on yhteinen optikkoliike, jossa henkilökunnalla on samanlainen maku kuin meilläkin. Hauska iltapäivä!
*
Maailmankirjat taiderintamalla ovat aivan sekaisin. Kolme vuotta olemme opiskelleet tähtäimessämme lopputyönäyttely. Tämä talvi on tehty lopputöitä. Olemme joutuneet tekemään itse paljon töitä löytääksemme gallerian, ajankohdan jne.
Nyt tuli pääopettajalta viesti, että lopputyönäyttely ei mahdu tuntimääriin, joten mitään apua ei opiston puolelta heru, ja työt voi esitellä ryhmälle luokassa. VOI ITKU! Nettisivumme ovat lähes julkaisukelvottomia, kun ihmiset ovat niin vihaisia.
Itse suhtaudun niin, että näyttelyhän me pidetään, palkataan ulkopuolinen ope hiukan avuksi ripustamiseen (mikä teos mihinkin).
On kurja olla pioneeriryhmänä Taiteen perusopetuksessa, kun tämän luokan yllätyksiä pääsee sattumaan...
No, olen oppinut tosi paljon lopputyötä tehdessäni, joten siitä on revittävä.
22.4.2010
Sekä Minna että Riikka yrittivät rauhoitella meitä nettikeskustelussamme. Edellinen tosin sikäli epäonnistuneesti, että ilmaisi meidän tällä opiskelumäärällä tuskin olevan näyttelykelpoisia. HA! Työkkärin hienoihin kevätnäyttelyihin otetaan ensimmäisenkin vuoden opiskelijoiden töitä!! Ekaluokkalaistenkin työt laitetaan seinälle!
Minnalla on tietysti niin korkeat ammattimaisuuden vaatimukset - eihän me mitään ammattilaisia olla. Mutta aivan ihania töitä useimmat meistä tekevät, tai oikeastaan kaikki.
Itse kirjoitin rauhoittavaksi tarkoitetun viestin, että eihän tässä oikeastaan mikään ole muuttunut, järjestetään näyttely ja eihän me aikaisemminkaan laskettu sen varaan, että opisto meitä jelppisi ripustuksessa.
Ihana Alina lupasi auttaa minun työni ripustuksen suunnittelussa jo etukäteen lounas- tai pullakahvipalkalla Kaapelitehtaalla.
*
Eilen oltiin poikien kanssa PAHUssa askartelukartonkia ostamassa. A muisti edellisen käynnin pari kolme vuotta sitten, O sanoi, että kyllä hän arvaa millaista siellä on: teräshyllyjä korkeaan kattoon asti ja niillä tehtaan tuotteita, joita trukit kuljettavat lavoilla. Miespuolisten aivot on rakennettu niin, että he jo pienenä osaisivat perustaa pahvi- ja kartonkivaraston, mihin naispuolinen ei ikinä ryhtyisi.
*
Tosin kyllä miespuolistenkin aivoissa on näpertelyalue: Hesari kertoi yhdestä mestarikokeistamme, joka oli asetellut katka-annoksen KAAREVAKSI FRITEERATUN MAIDON "NAHKAN" PÄÄLLE... Tässä menee minulla kyllä raja!!
Lähdenkin tästä valmistamaan P:lle lounaaksi jotakin äärimmäisen helposti toteutettavaa...
*
Viime lauantain Hvittorp-päivästä jäi yhdeksi aika päällimmäiseksi anniksi mieleen vanha totuus, että onnellisuus löytyy tekemällä muita onnellisiksi: pienellä auttamisella ja huomioimisella.
Siinä pitää jotenkin unohtaa "oma onnellisuus" ja ajatella suurempaa kuvaa: mikä olisi kokonaisuuden kannalta hyväksi.
23.4.2010
Tyttönapero sanoi Teeman pätkässä, jossa päiväkotilapsia haastatellaan eri aiheista: "Kun telkkari on kiinni, niin silloin ne kaikki on nukkumassa - siellä johdoissa."
*
Teatterikurssillamme oli vierailemassa Elena Leeve, ja viehättävä vieras hän olikin ja antoisa kurssikerta. Luonnehdintoja käytävällä matkalla kahvioon: Meidän ikäiset - "Ihana tyyppi!". Vanhemmat töölöläisrouvat: "Tavattoman charmantti!"
*
Myrskyisä viikko. Eilen minulla oli Riikan ohjaustunti, josta osa meni ryhmämme tilanteen käsittelyyn. Riikka sanoi, ettei hän ikinä ole ollut sitä mieltä, ettemmekö olisi näyttelykelpoisia.
Havaitsen, kuinka paljon opettajuus ja varsinkin pääopettajuus vaatisi psykologista herkkyyttä ja kykyä kuunnella ja keskustella.
Tänään Alina piti meille Riikan ryhmäläisille kritiikin, ja vaikutti siltä, että meidän TP-porukka harkitsee jopa "joukkoirtisanoutumista"...
Alina antoi minulle kritiikkiä, joka oli osin päinvastaista, kuin Riikan sanomat asiat. Todella hyödyllistä, ensinnäkin siksi, että voin huomioida molempien mielipiteitä, toisaalta siksi, että huomaan kysymyksen olevan myös makuasioista, jolloin voin ratkaista asioita omankin makuni mukaan!!
24.4.2010
Vene on vesillä ja laiturin silta paikoillaan!!
Koleassa ja tuulisessa poutasäässä saatiin kausi alkuun saaressa. A-poika oli mukana, ja kun miehet olivat vene- ja laituritalkoissa, minä poltin puita kaminassa ja saunan uunissa ja haravoin polkuja. Tänä vuonna oli huomattavan vähän isompia oksia poluilla, mutta erinäisten kavioeläinten papanoita niin, ettei tiennyt mihin astua. Oli myös paljon kuusen viimeisimpiä vuosikasvaimia ja pikku oksanpäitä - mistä johtunee?
Voi, kuinka ihanan näköistä sammaleisessa metsässämme oli! Löysin korvasieniä, mutta ne unohtuivat polun mutkaan. Toivottavasti löytyvät ensi kerralla.
*
Oli kiva saada jutella A:n kanssa kokonainen päivä. Kyllä hän on kovin tietopuolisesti suuntautunut ja kiinnostunut asioista. Sen sijaan hän ei kovasti arvosta sellaista, mikä ei ole totta, kuten sadut. "Eihän se ole tottakaan," on tuttu kommentti A:lta, kun mennään mielikuvituksen puolelle.
Kotimatkalla me istuimme edessä ja A lastenkorokkeella takana keskellä. "Me istutaan nyt symmetrisesti", sanoi A ja lisäsi: "Minä pidän symmetriasta." Ekaluokkalaisestamme tulee varmaan insinööri, tai sitten mummo tulee hämmästyksekseen näkemään jotain ihan muuta kehitystä.
25.4.2010
Kävelimme upeassa säässä Haukilahden kaukaisempia rantoja, missä en ole ennen käynytkään. Espoo on tehnyt hienon työn rakentaessaan rantaraitin meille asujaimistonsa jäsenille. Kansa pääsee nauttimaan meri-ilmasta ja rantakallioista.
*
Hesarin joka ikinen kolumnisti kirjoitti vielä tänään tuhkapilvestä. Piispa Riekkinen ei päässyt saarnaamaan Nurmeksen kirkon 200-vuotisjuhlamessuun, joka radioitiin, kun on edelleen jumiutuneena Israeliin jonkin ryhmän kanssa. Iloisilta näyttivät Kotimaan kuvassa...
Tuhkapilvi on kyllä ajatteluttanut minuakin monelta kannalta. Luulen, että jatkossa tyydyn lyhyempiin matkoihin, kohteisiin, joista pääsee junalla tai bussilla helposti kotiin. En varmaankaan osaisi ottaa iloa irti jossain lentokentillä notkumisesta päiväkausia. Pohjois-Italiankin matkallemme kuukauden päästä täytyy ottaa paljon rahaa ja lääkkeitä yli viiden päivän tarpeen.
Ehkä kaikkein kamalin onnettomuus, jos niitä voi mitenkään verrata, minun pikku mielelleni oli Estonia. Titanic on historiaa ja sehän törmäsi jäävuoreen. Mutta että yksi näistä laivoista meidän merellä, joilla on tullut tehdyksi niin lukuisia hauskoja matkoja, voi noin vain hävitä. Ja että ne, jotka selviävät, ovat vahvimmat, rohkeimmat ja röyhkeimmät.
Kaksoistornit kauhistuttivat siksikin, että niin suurta pahaa voi oikeasti olla olemassa. Vaikka onko kurkunleikkaaminen sen vähemmän paha, teknologia vain mahdollisti joukkotuhon.
Tsunami taas tapahtui alueella, jonne ei tarvitse matkustaa. Viime kuukausina tosin Välimerelläkin nousi kahdeksan metriä korkea aalto risteilylaivaa uhkaamaan. Muutenkin tuntuu, että luonto oikein yrittää näyttää meille ihmisille paikkaamme: luonnonvoimien edessä olemme aika avuttomia.
*
Äiti loi meille lapsina turvallisuudentunnetta, muistan vieläkin hänen vakuuttelujaan. "Onneksi Suomessa ei enää oli susia ja karhuja". Joopa joo. "Onneksi Suomessa ei ole maanjäristyksiä." Niinpä, mutta minä saatan sijaita jonain hetkenä alueella, jossa on. "Onneksi Suomessa ei ole tulivuoria." Tuhkaa saattaa olla.
H-mummo puolestaan oli vakuuttanut tulipalon jälkeen lapsilleen, ettei sama talo pala koskaan kahdesti. Turun pommituksissa talo syttyi uudestaan.
Olen varmaan elänyt aika kauan luottaen liikaakin turvallisuuteen. Mutta mitä muutakaan ihminen oikeastaan voi. Ei ole järkeä pelätä. Ja mehän olemme "suuremmas käress".
26.4.2010
Sain ajan Jorvin kliinisen fysiatrian osastolta jo keskiviikoksi siihen pyöränpolkemiskokeeseen. Sanottiin, että se kestää 40 minuuttia. HAH! Luulevatko minun jaksavan polkea täysillä yli puoli tuntia. Henkilökunta tulee saamaan ylimääräisen kahvitunnin, kun polkaisen äkkiä lihakseni jumiin.
Viimeksi kun olen ollut kymmenen-viisitoista vuotta sitten samassa testissä, sydän ei vielä edes sykettä juurikaan nostanut, kun lihakset lopettivat yhteistyön.
*
Olarissa oli aivan riemukas kevätkonsertti yhteistyötahoille ja vapaaehtoisille eilen. Parhaat palat tutuista lauluista oli sovittanut Juha Vintturi, ja Hywäpaimen lauloi upeasti. Hyvällä mielellä jatkoimme H:n ja M:n luo katsomaan H:n kollaasia ja juomaan Honeybush-teetä. Se oli hyvää, vaikka pelleilimmekin, että afrikkalaiset lähettävät kaikki risunsa pieneksi hienonnettuina Eurooppaan, ja me juomme ne.
*
Seitsemännessä taivaassa Tastula haastatteli Marja-Riitta Ollilaa, ja näimme siitä lopun. Ollila puhui tahtoihmisistä, jotka juoksevat maratonin hengen menetyksenkin uhalla, kun kerran ovat niin päättäneet. (En todellakaan ole tahtoihminen!) Mutta eikö sanota, että tahdonvoima vie vaikka läpi harmaan kiven, kyseli Tastula. No jos nyt joku välttämättä haluaa mennä LÄPI sen kiven eikä kiertää sitä, sanoi Ollila.
Jäi myös mieleen vastaus Tastulan kysymykseen, miten voi erottaa oleellisen vähemmän tärkeästä. Ollila: Pitää ottaa konsultiksi Sisar Kuolema. Kun ajattelee jäljellä olevaa aikaa, on itsestään selvää, mikä on oleellisinta.
Vielä hän sanoi, että hilpeys on hengellinen hyve. Tämän uskon ja allekirjoitan. Todellakin!!
27.4.2010
Edelliseen viitaten taideryhmällämme oli ihanan hengellinen kokoontuminen äsken Ahertajantiellä. Nauroimme kaksi tuntia hervottomasti, mutta saimme sentään päätetyksi monta asiaa ja vielä useampaa pohdituksi. Pidämme ensi syksyn näyttelymme ihan omana työväenopistosta irrallisena tapahtumana, ja esittelemme lopputyömme Minnalle lopputyöseminaarin aikana.
*
"Growing old is not for sissies," sanoo ystäväni Peggy. Sissy kai tarkoittaa pelkuri, hienohelma ynnä muuta raukkismaista. Tämä ajatus on ollut mielessäni monta päivää. Vanhenemiseen tarvitaan rohkeutta, valoisaa ja reipasta mieltä, kykyä oppia ja pudota tassuilleen, kun tulee vastoinkäymisiä, ja paljon huumorintajua.
Sanotaan, että nauru pidentää ikää. Ehkä, mutta ainakin nauraessaan nuortuu hetkellisesti, välillä suorastaan lapsen tasolle....
*
Alamme katsoa "Tuultenpieksemää maata", joka kertoo hyvin kiinnostavasti Viron 1900-luvun historiasta parin kolmen perheen näkökulmista. Laadukkaassa sarjassa virolaisista saa sen kuvan, että he olisivat kiivaampia ja tiukkasanaisempia kuin me suomalaiset. Sellainen oli ainakin oppaamme Tarton matkalla muutama vuosi sitten. Hän piti meitä kurissa kuin pahaista kakaralaumaa, välillä suorastaan loukkaavasti. Tallinnaa lähestyttäessä hän sanoi, että jos olemme ajatelleet antaa jotain oppaalle, niin tiedoksi vaan, että me virolaiset olemme ylpeää kansaa, eikä meille kelpaa mikään pikkuraha.
29.4.2010
Vapun lähestyminen ei tunnu ollenkaan, kun samaan aikaan osaksemme tulee S:n perheen muutto evakkokotiin putkirempan alta ja seurakuntamme 50-vuotisjuhlat.
Mistä kaikesta sitten johtuneekaan, että olen hieman sekapäinen: esimerkiksi olin ottanut hiustenleikkuun ja Suurten taidematkojen Helsinkikävelyn päällekkäin Italianmatkamme kanssa. Olen myös touhottanut taideporukassamme enemmän kuin olisi tarvinnut. Isonsiskon vastuuntuntoni teettää joskus tällaista: luulen, että minunkin lusikkani täytyy sopassa olla.
Tässä olisi opettelemista.
*
Niin, Jorvi. Poljin jalkani kipeiksi, ja satula oli aika kova... Siihen verrattuna, mitä sanasta sanaan kuulin lääkärin sanovan edelliselle tapaukselle istuessani pukukopissa odottamassa, minun tulokseni oli aika hyvä. Flimmeri. Kun lepäilin polkemisen jälkeen, rytmihäiriöt alkoivat. Sain luvan liikuntaan, kunhan vältän kovaa rasitusta. Minut lähetettiin omalääkärin huomaan.
Niinpä päätin mennä kokeilemaan S:n pyörää, nähdäkseni, uskallanko ollenkaan ajaa. Sillä et kyllä pysty ajamaan, sanoi S, mutta varastossa on hänen vanha pyöränsä, jolla ehkä. Tänä iltana aion kokeilla sitä.
*
Pikku-I on meillä koko päivän. Hän on jo leiponut Vaarin kanssa, laittanut talvivaatteita pukupusseihin minun kanssani, ja nyt hän kokeilee, mitä väriä tulee, kun laittaa kahta öljyliitua päällekkäin ja raaputtaa päällimmäistä vähän pois. Pojat tulevat iltapäivällä.
30.4.2010
Vapunaatto ja myöhäisempi herännäisyys.
*
Harjoiteltuani pyöräilyä Jorvissa hain eilen S:n vanhan pyörän meille. "Vanha" antaa väärän mielikuvan: pyörä on paras, millä olen koskaan ajanut. Matka kotiin oli noin 400 metriä, ja ajoin ylös myös loivan ylämäen ja osan toisesta. Kun nousin pyörän päältä, jalkani tärisivät niin, että meinasin kaatua, ja tänään lonkkia särkee. Vaikka siis valehtelematta kävelen reippaasti vähintään puoli tuntia joka ikinen päivä. (No, sen verran tuli valehdeltua, että noin pari kertaa kuussa vietän täydellisen lepopäivän.)
Aion kuitenkin mennä tänään kypäräkauppaan. Saan pitää pyörää pitkäaikaisena lainana, ja katsotaan, tuleeko ajettua näillä fibromyalgikon kipeillä lihaksilla.
Se Jorvin pyörä oli helpompi, kun se pysyi paikallaan...
*
Muistan, kuinka sain ensimmäisen pyöräni oppikouluun pääsyn kunniaksi. Se oli täysikokoinen vihreä naistenpyörä, ja se ostettiin isän kanssa Erottajalta. Kauhukseni isä sanoi kaupan ulkopuolella: "No niin, nyt saat ajaa kotiin (Munkkiniemeen)". Vähän hän viittoili suuntaa minulle kymmenvuotiaalle, ja lähti itse ratikkapysäkille M-vaunua odottamaan.
Muistan lähteneeni aluksi Bulevardia pitkin, ja kotiin löysin...
*
Oikein odotin tätä perjantaiaamua, kun työkkärin kurssit ovat ohi ja saisin katsoa Aamutelkkarin elokuva-arvostelut ja Jälkiviisaat. Mutta leffat saivat vain yhtä ja kahta tähteä, ja Kalle Isokallio oli pahalla päällä.
Täytyy aivan itse kehittää tästä iloinen ja nautittava päivä. Auringonpaisteenkin on oltava sisäsyntyistä.
Siis mukavaa päivää aloittelemaan!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)