17.3.2011


Pojat yltyivät välipalaa syötyään eilen riehumaan niin, että täytyi pistää heidät ulkoleikkeihin. Täytyy kai myös taas lainata pinkka Enid Blytonin kirjoja, joihin pojat ovat niin addiktoituneet, että jännittävän tuntuisessa Afrikkaseikkailussa ei päästy oikein alkua pitemmälle. No, syynä voi olla myös Vaarin ehdotus piparien leipomisesta.

6-vuotias I halusi tiistaina kuulla loppuun Millainen on Jumala -kirjan. Lisäksi katsoimme kuvat Jaakko Heinimäen Lasten raamatusta, joka on luettu vasta poikien kanssa. Hauskoissa kuvissa on pientä jekkua, kuten Mooseksella Crocksit, jollain henkilöllä kännykkä kädessä tai papiljotit päässä. I oli todella taitava hörähtämään näiden vitsien kohdalla: "Eihän silloin ollut kännyköitä!" jne.

*

Tällä viikolla kaikki on onnistunut minulla taideryhmissä. Marjan ryhmässä sain valmiiksi iloisen ekspressiivisen seisovan naisen, Seijan ryhmässä tein kerralla pikkuisen japanilaistytön pelokkaat, vakavat kasvot, jotka löysin Hesarista, ja Mervin ryhmässä oli hyvä sijainen.

Kyselen opettajiltani, mihin suuntaan minun kannattaisi kehittää maalaustani, mutta he sanovat aina "No sä voit vähän kokeilla monenlaista" tai "Miltä susta itsestäsi tuntuu?" tms. Nämä nuori mies, vieras opettaja, sanoi: "Ilman muuta ronskimpaan, ekspressiivisempään suuntaan - ilman muuta!" Tulin tästä neuvosta hyvin iloiseksi!

Sijaisope myös huomasi yhden korjausehdotuksen revityn kartan päälle maalaamiini viitteellisiin kasvoihin, hyvän ehdotuksen, ja sekin työ tuli valmiiksi. Kiitos hänelle!

*

Kiitoksista puheen ollen, jääkää jossain kauppakeskuksessa tms pitämään ovea laumalle ihmisiä. Ei mistään saa niin paljon niin iloisia kiitoksia.

*

Tapiolan "olohuoneista" yksi on iso ilmava kahvila-ravintola Stockan yläkerrassa. Siellä kokoontuu erilaisia porukoita, esim ryhmä äitejä lastenvaunuineen ja vauvoineen tai ryhmä eläkeläisiä, tapaamaan toisiaan lounaan tai kahvin ääressä.

Me kokoonnuimme eilen ystäväpariskunnan kanssa rupattelemaan ja päätimme jatkaa tapaamisia. Nämä ystävät ovat jo sen verran sairaita, että heille olisi iso juttu kutsua kotiin, ja helpotushan on minullekin tavata kahvilassa. Oli mukava jutella.

*

Huippunopea siivoojamme, jonka palkkio määräytyy kolmen tunnin mukaan, viipyi todistettavasti maanantaina 40 minuuttia... Olin vihainen, ja etsin synkkänä paikkoja, jotka varmasti ovat jääneet siivoamatta. Se ei varmaan oli huomannut niitä tahroja keittiön lattiassa - oli huomannut. Se on varmaan jättänyt ne poikien sormenjäljet vessan oveen - oli pyyhitty pois.

No, joitain pölynpyyhkimisen välttäneitä kohtia sentään tyydytyksekseni löysin - muuten siivoustulos olisi tuntunut yliluonnolliselta. Marita vetoaa siihen, että palkkio on urakasta, ei tunneista. Firman johtaja jo kerran muutamalla eurolla alensi hintaa.

Vaikka Marita olisi millainen ihme, tuntuu oudolta, että urakka sovittiin kolmen tunnin mukaan... Harkitsen taas toimenpiteitä ja ihmettelen mitä...