30.6.2010
O-poika (9) sanoi eilen, kun lähdimme viemään lapsenlapsia toiseen Mummilaan: "Kyllä me ollaan onnellisia lapsia, kun meillä on kaksi kesäpaikkaa, ja ne ovat vielä aika lähellä toisiaan!" Iloitsen siitä, että lapsenlapseni osaa iloita!
Matkalla Mummilaan ostimme meidän Pohjoisrannalle pienen soutuveneen. Siskon kanssa yhteinen soutuveneemme on Etelärannalla, mistä on lyhyempi kauppasoutu, mutta kun lapset opettelevat purjehtimaan, meillä on hyvä olla pieni turvavene omassa rannassa. O-poika jo osaakin soutaa, mutta tällä Muumi-nimisellä veneellä on nyt hyvä pienempienkin opetella soutamista.
O-pojan ensimmäinen sana hänen herätessään eilen aamulla olikin: "Vesille!"
*
Tikkuja on poistettu sormesta, laastareita on laitettu, sinteistä keitetty kalalientä - kesä!! Niin ja kokolla oltu tihkusateessa - mutta oli miellyttävän lämmintä, sadevarusteissa.
*
A-poika on tarkka. Hän seurasi uutisia ja huudahti: "Mitä, Mari Kiviniemi Ruotsissa! Senhän piti olla Tallinnassa!"
Ja I-tyttö leikittelee sanoilla. Onpa kodikasta, sanoin minä, johon I: "Tai pitäisi kai sanoa mökikästä!" Hän myös pani merkille, että Mummola ja Mummila -nimitykset tulevat "tyttöjen mukaan".
*
Kirjoja:
The Immigrant. Ihan OK kertomus intialaistytön järjestetystä avioliitosta intialaisen, Kanadaan muuttaneen hammaslääkärin kanssa. Ei mennyt hyvin.
The White Tiger. Todella huippukirja Intian oloista, rikkaan perheen nöyrästä palvelijasta, joka pikku hiljaa korruptoituu itsekin ympäristössään ja pääsee viekkaudella ja vääryydellä ns. "pitkälle" elämässään: laihamahaisten "kastista" lihavamahaiseksi liikemieheksi, korruptoimaan ja riistämään. Kertomus on kepeästi kirjoitettu, mutta traaginen, ja jää mieleen. En tiedä, miten kaikki herkut kääntyisivät suomeksi, mutta ainakin englanniksi lukeminen oli juhlaa.
Anne Holt tappoi sankaripoliisittarensa dekkarin lopussa.
Mökin hyllystä löytyi Böllin Nainen ryhmäkuvassa, ja huomasin kummakseni, etten ole sitä lukenut. Aamutelkkarissa ehdotettiin, että lukisimme klassikon per kesä: olen nyt aloittanut Böllin.
*
Äkkiä takaisin saareen!
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
tiistai 22. kesäkuuta 2010
22.6.2010
Avasin kalenterin etsiäkseni päivämäärän. Niin, tässähän ollaan jo kesäkuun puolella, ajattelin. Kalenteri aukesi kesä-heinäkuun vaihteesta, ja havaitsin, että tarvitsi kääntää vain yksi sivu taaksepäin... Kesäpäivän seisauskin meni jo...
Voin todeta, niin kuin Mari Kiviniemen tilalle noussut ministeri Tölli, että tähän on tultu ja siitä on lähdettävä.
*
Ei ainoastaan prinssi Daniel vaan myös hänen isänsä piti ihanan puheen, joka alkoi: "Min fru och jag blev så väldigt glada, när Daniel för några år sedan berättade för oss, att han hade träffat en flicka som han tyckte mycket om och ville gärna presentera åt oss. Men vi hade ingen aning, att det var just DEN flickan..."
Ruotsin häät olivat minusta paljon ihanammat, kuin aikoinaan Dianan ja Charlesin. Dianasta näkyi arasti hänen omaa loistettaan, Charlesista ei oikein mitään. Victoria ja Daniel olivat niin avoimen ja sydämeenkäyvän rakastuneita toisiinsa, seitsemän seurusteluvuoden jälkeenkin. Fanitan heitä!!
*
Aamulenkillä ihailin taas lähes silmänkantamatonta koiranputkipitsiä tuossa lähellä, ja valtaisia syreenejä Suvikummuntien varrella. Kesä on pakahduttavan kaunis täälläkin, Espoon kaupungissa.
Olen lukenut suurimman osan "Isä"-kirjasta viimeisen kerran, ennen kuin syksyllä annan sen taittajalle ja sitä rataa. Koneessa värjäytyy parhaillaan pari vaatetta, ja maalaustelineellä liihottelee keskeneräinen enkeli. Huomenna on hiustenleikkuu, ja sitten lähdemmekin valmistelemaan juhannuksen viettoa.
Niin että Hej så länge!!
Avasin kalenterin etsiäkseni päivämäärän. Niin, tässähän ollaan jo kesäkuun puolella, ajattelin. Kalenteri aukesi kesä-heinäkuun vaihteesta, ja havaitsin, että tarvitsi kääntää vain yksi sivu taaksepäin... Kesäpäivän seisauskin meni jo...
Voin todeta, niin kuin Mari Kiviniemen tilalle noussut ministeri Tölli, että tähän on tultu ja siitä on lähdettävä.
*
Ei ainoastaan prinssi Daniel vaan myös hänen isänsä piti ihanan puheen, joka alkoi: "Min fru och jag blev så väldigt glada, när Daniel för några år sedan berättade för oss, att han hade träffat en flicka som han tyckte mycket om och ville gärna presentera åt oss. Men vi hade ingen aning, att det var just DEN flickan..."
Ruotsin häät olivat minusta paljon ihanammat, kuin aikoinaan Dianan ja Charlesin. Dianasta näkyi arasti hänen omaa loistettaan, Charlesista ei oikein mitään. Victoria ja Daniel olivat niin avoimen ja sydämeenkäyvän rakastuneita toisiinsa, seitsemän seurusteluvuoden jälkeenkin. Fanitan heitä!!
*
Aamulenkillä ihailin taas lähes silmänkantamatonta koiranputkipitsiä tuossa lähellä, ja valtaisia syreenejä Suvikummuntien varrella. Kesä on pakahduttavan kaunis täälläkin, Espoon kaupungissa.
Olen lukenut suurimman osan "Isä"-kirjasta viimeisen kerran, ennen kuin syksyllä annan sen taittajalle ja sitä rataa. Koneessa värjäytyy parhaillaan pari vaatetta, ja maalaustelineellä liihottelee keskeneräinen enkeli. Huomenna on hiustenleikkuu, ja sitten lähdemmekin valmistelemaan juhannuksen viettoa.
Niin että Hej så länge!!
maanantai 21. kesäkuuta 2010
21.6.2010
Elämäni on uudistunut, tai paremminkin palannut vanhaan.
Noin 25-vuotiaasta melkein eläkeikään kävelin joka ikinen aamu (ja tässä kohtaa liioittelukerroin on äärimmäisen pieni) ennen töihin menoa, ynnä viikonloppuisin, reippaan puolen tunnin lenkin, paitsi milloin pyöräilin kesälomalla 20 kilometriä tai kävin uimahallissa aamuvarhain. Viimeisinä kouluvuosina se alkoi tuntua raskaalta, ja eläkeläistenhän kuuluu nauttia tuntikausia rennosta aamusta Hesarin ja kahvimukin seurassa.
Viime lauantaina kokeilin aamulenkkiä, siis ennen syömistä ja kahvia, ja se tuntui yhtä hyvältä kuin silloin nuorempana!! Aion jatkaa reippailua säännöllisesti!!
*
Askel-lehdessä Matti Kuronen kirjoittaa: "Muistutan lukijaa Martti Lutherin työpsykologisesta viisaudesta: Ahkeruuteen taipuvaista työntekijää tulee suojella ennen muuta itseltään."
Luther-parkaa syyllistetään hänen nimiinsä pannusta työmoraalista, joka sitten muka tekee oikeutetuksi työnantajien harjoittaman riiston ja työntekijöiden itseuuvutuksen.
Suomalaiset eivät usko, että ahkeruuden ylikorostus tuli KALVINISTISESTA menestyksen teologiasta, ei Luterukselta. Mutta niinpä kalvinistit kehittivätkin käkikellon, valkoisen suklaan ja monitoimilinkkuveitsen...
Toisaalta, suomalaisten firmojen työntekijät Kiinassa haluaisivat tehdä enemmän töitä, kun rahan pitäisi riittää koko maalaissuvulle.
*
Vielä lainaus Olli Valtoselta. Hän kertoo kirjasta What Have You Changed Your Mind About?, jossa 386 tiedemiestä kirjoittaa, missä kohtaa ovat muuttaneet mielensä. Johdantosanoissa sanotaan näin:
Kun ajattelu muuttaa mieltäsi,
kysymys on filosofiasta.
Kun Jumala muuttaa mieltäsi,
kysymys on uskosta.
Kun faktat muuttavat mieltäsi,
kysymys on tieteestä.
Missä sinä olet muuttanut mieltäsi? (Sillä olisi epäilyttävää, jos et olisi koskaan muuttanut mieltäsi!)
Elämäni on uudistunut, tai paremminkin palannut vanhaan.
Noin 25-vuotiaasta melkein eläkeikään kävelin joka ikinen aamu (ja tässä kohtaa liioittelukerroin on äärimmäisen pieni) ennen töihin menoa, ynnä viikonloppuisin, reippaan puolen tunnin lenkin, paitsi milloin pyöräilin kesälomalla 20 kilometriä tai kävin uimahallissa aamuvarhain. Viimeisinä kouluvuosina se alkoi tuntua raskaalta, ja eläkeläistenhän kuuluu nauttia tuntikausia rennosta aamusta Hesarin ja kahvimukin seurassa.
Viime lauantaina kokeilin aamulenkkiä, siis ennen syömistä ja kahvia, ja se tuntui yhtä hyvältä kuin silloin nuorempana!! Aion jatkaa reippailua säännöllisesti!!
*
Askel-lehdessä Matti Kuronen kirjoittaa: "Muistutan lukijaa Martti Lutherin työpsykologisesta viisaudesta: Ahkeruuteen taipuvaista työntekijää tulee suojella ennen muuta itseltään."
Luther-parkaa syyllistetään hänen nimiinsä pannusta työmoraalista, joka sitten muka tekee oikeutetuksi työnantajien harjoittaman riiston ja työntekijöiden itseuuvutuksen.
Suomalaiset eivät usko, että ahkeruuden ylikorostus tuli KALVINISTISESTA menestyksen teologiasta, ei Luterukselta. Mutta niinpä kalvinistit kehittivätkin käkikellon, valkoisen suklaan ja monitoimilinkkuveitsen...
Toisaalta, suomalaisten firmojen työntekijät Kiinassa haluaisivat tehdä enemmän töitä, kun rahan pitäisi riittää koko maalaissuvulle.
*
Vielä lainaus Olli Valtoselta. Hän kertoo kirjasta What Have You Changed Your Mind About?, jossa 386 tiedemiestä kirjoittaa, missä kohtaa ovat muuttaneet mielensä. Johdantosanoissa sanotaan näin:
Kun ajattelu muuttaa mieltäsi,
kysymys on filosofiasta.
Kun Jumala muuttaa mieltäsi,
kysymys on uskosta.
Kun faktat muuttavat mieltäsi,
kysymys on tieteestä.
Missä sinä olet muuttanut mieltäsi? (Sillä olisi epäilyttävää, jos et olisi koskaan muuttanut mieltäsi!)
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
20.6.2010
Victorian ja Danielin hääpäivää juhlittiin oikein kunnolla. Olimme saaressa, koko 7 hengen sukuhaara. S-langolla oli edellisenä iltana neurologian klinikan väkeä parikymmentä henkeä Kröllessä, ja kuten arvata saattaa, P-siskolla oli runsaat ja upeat tarjoilut. Kaikkea jäi todella paljon. Meidät ja Toukolan väki kutsuttiin rääppiäislounaalle, joka onnistui Ruusulaaksossa, kunnes päästiin ruusuin koristeltuun suklaakakkuun. Silloin alkoi sataa, ja juhlat jatkuivat sisätiloissa.
Toukolan vieraiden Ada-tyttö himoitsi kakun ruusuja, mutta niin himoitsi Inkakin. Ada sanoi: "Sovitaan. Minä saan tuon ison ja sinä sen pienemmän."
Sitten hajaannuimme televisioidemme ääreen ihailemaan kauniita häitä kukkineen ja puheineen. Meidän porukalta meni ohi prinssi Danielin päivällispuhe, jonka hän oli pitänyt ilman papereita loistavalla englanninkielellä, seitsemän minuuttia. P-siskon mukaan puhe oli ollut todella hieno, lämmin ja kaunis.
*
O-poika kaatoi luvalla ja valvottuna Optischool-veneen. Se kuului ylös asti hirveänä kiljunana, ensin, koska kaataminen oli niin vaikeaa, sitten koska vesi oli niin kylmää ja veneen kaatuminen ja kölin ja peräsimen irtoaminen aiheutti pienen paniikin. O sai kuitenkin veneen pystyyn ja osat paikoilleen.
Lähdimme sunnuntain kolmen kahveilta kiireellä, sillä S:n perheen piti ehtiä Stockan torille ostamaan mansikoita ja P:n katsomaan Hongan matsia. Ihanaa, että hän halusi nähdä jalkapalloa livenä, sillä olen todella kyllästynyt siihen etelä-afrikkalaiseen torvien särinään.
Victorian ja Danielin hääpäivää juhlittiin oikein kunnolla. Olimme saaressa, koko 7 hengen sukuhaara. S-langolla oli edellisenä iltana neurologian klinikan väkeä parikymmentä henkeä Kröllessä, ja kuten arvata saattaa, P-siskolla oli runsaat ja upeat tarjoilut. Kaikkea jäi todella paljon. Meidät ja Toukolan väki kutsuttiin rääppiäislounaalle, joka onnistui Ruusulaaksossa, kunnes päästiin ruusuin koristeltuun suklaakakkuun. Silloin alkoi sataa, ja juhlat jatkuivat sisätiloissa.
Toukolan vieraiden Ada-tyttö himoitsi kakun ruusuja, mutta niin himoitsi Inkakin. Ada sanoi: "Sovitaan. Minä saan tuon ison ja sinä sen pienemmän."
Sitten hajaannuimme televisioidemme ääreen ihailemaan kauniita häitä kukkineen ja puheineen. Meidän porukalta meni ohi prinssi Danielin päivällispuhe, jonka hän oli pitänyt ilman papereita loistavalla englanninkielellä, seitsemän minuuttia. P-siskon mukaan puhe oli ollut todella hieno, lämmin ja kaunis.
*
O-poika kaatoi luvalla ja valvottuna Optischool-veneen. Se kuului ylös asti hirveänä kiljunana, ensin, koska kaataminen oli niin vaikeaa, sitten koska vesi oli niin kylmää ja veneen kaatuminen ja kölin ja peräsimen irtoaminen aiheutti pienen paniikin. O sai kuitenkin veneen pystyyn ja osat paikoilleen.
Lähdimme sunnuntain kolmen kahveilta kiireellä, sillä S:n perheen piti ehtiä Stockan torille ostamaan mansikoita ja P:n katsomaan Hongan matsia. Ihanaa, että hän halusi nähdä jalkapalloa livenä, sillä olen todella kyllästynyt siihen etelä-afrikkalaiseen torvien särinään.
torstai 17. kesäkuuta 2010
17.6.2010
Päivän annos Bernadotteja on tänäänkin saatu. Jo lapsuudestani muistan, kuinka kuninkaallisista kiinnostuneita vanhoja tätejä hieman hymyiltiin. Minulla on kuitenkin perusteluja näiden ohjelmien katsomiselle:
a. P:kin katsoo, vaikka on vanha setä.
b. Ohjelmat ovat olleet todella mielenkiintoisia ja laadukkaita. Eilenkin nähtiin juttu, jossa kerrattiin Bernadottejen suvun alkuvaiheet "Susien maassa". Ranskalainen alempaan keskiluokkaan kuuluneen perheen poika, joka oli ylennyt marsalkaksi Napoleonin sodissa, kutsuttiin Ruotsin kuninkaaksi, kun edellinen hallitsijasuku oli sammumassa. Bernadotte vaimoineen ajoi reessä paksussa lumessa Skånesta Tukholmaan, ja lumien sulettua vaimo palasikin kiireesti entiseen elämäänsä Ranskaan. Itse Bernadotte kuitenkin kiintyi Ruotsiin. Edellinen jo aivan loppusuoralla ollut kuningas adoptoi hänet, ja kuningaskunnassa alkoi uusi vaihe. Bernadotte ei tosin hankkinut Suomea takaisin Ruotsille, niin kuin oli toivottu, mutta teki sen sijaan sopimuksen Norjan liittymisestä valtansa alle.
Entinen Hagan pikkuprinsessa Christina, sivistynyt vanha (ikäiseni) rouva, kävi ohjelmassa Ranskassa tutustumassa Bernadotte-museoon.
Tänään esiteltiin Danielin sukua, ja tuleva prinssi osoittautui hyvin puhuvaksi ja hauskaksi kaveriksi.
c. Olen alusta asti ollut viehättynyt Victoriasta - reipas, sosiaalinen tyttö, joka on opiskellut todella vakavissaan kaikkea, mitä hallitsijan pitäisi tietää ja osata. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että Victorian kasvatus on onnistunut loistavasti. Harvoin näkee niin aidosti kaikesta kiinnostunutta ja niin säteilevää nuorta naista, joka osaa yhdistää kansanomaisuuden ja hienostuneisuuden.
*
Tänään kauppamatkalla ihmettelin autojen tuulilasien poikkeuksellista hopeista hohtoa. Se johtui varmaan erikoisesta valaistuksesta, kun aurinko loisti harmaiden pilvien raosta. Tai sitten olen alkanut nähdä asiat (autojen tuulilasit) kirkkaammin. Tai sitten pissapojissa on nykyään jotain uutta hohtonestettä...
*
Mökin keittiön varusteleminen on tuntunut tänä keväänä isolta työltä. Siihen pitäisi kehittää ensi vuodeksi jokin systeemi, esim. täysi auto- ja venelastillinen kerralla kaikkea perusruokaa, mitä kesällä tarvitaan.
*
Sisko juuri soitti, että hän on saapumassa EMMAn avajaisiin, jotka olin merkinnyt vääräksi päiväksi kalenteriini... Lähden sinne!
Päivän annos Bernadotteja on tänäänkin saatu. Jo lapsuudestani muistan, kuinka kuninkaallisista kiinnostuneita vanhoja tätejä hieman hymyiltiin. Minulla on kuitenkin perusteluja näiden ohjelmien katsomiselle:
a. P:kin katsoo, vaikka on vanha setä.
b. Ohjelmat ovat olleet todella mielenkiintoisia ja laadukkaita. Eilenkin nähtiin juttu, jossa kerrattiin Bernadottejen suvun alkuvaiheet "Susien maassa". Ranskalainen alempaan keskiluokkaan kuuluneen perheen poika, joka oli ylennyt marsalkaksi Napoleonin sodissa, kutsuttiin Ruotsin kuninkaaksi, kun edellinen hallitsijasuku oli sammumassa. Bernadotte vaimoineen ajoi reessä paksussa lumessa Skånesta Tukholmaan, ja lumien sulettua vaimo palasikin kiireesti entiseen elämäänsä Ranskaan. Itse Bernadotte kuitenkin kiintyi Ruotsiin. Edellinen jo aivan loppusuoralla ollut kuningas adoptoi hänet, ja kuningaskunnassa alkoi uusi vaihe. Bernadotte ei tosin hankkinut Suomea takaisin Ruotsille, niin kuin oli toivottu, mutta teki sen sijaan sopimuksen Norjan liittymisestä valtansa alle.
Entinen Hagan pikkuprinsessa Christina, sivistynyt vanha (ikäiseni) rouva, kävi ohjelmassa Ranskassa tutustumassa Bernadotte-museoon.
Tänään esiteltiin Danielin sukua, ja tuleva prinssi osoittautui hyvin puhuvaksi ja hauskaksi kaveriksi.
c. Olen alusta asti ollut viehättynyt Victoriasta - reipas, sosiaalinen tyttö, joka on opiskellut todella vakavissaan kaikkea, mitä hallitsijan pitäisi tietää ja osata. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että Victorian kasvatus on onnistunut loistavasti. Harvoin näkee niin aidosti kaikesta kiinnostunutta ja niin säteilevää nuorta naista, joka osaa yhdistää kansanomaisuuden ja hienostuneisuuden.
*
Tänään kauppamatkalla ihmettelin autojen tuulilasien poikkeuksellista hopeista hohtoa. Se johtui varmaan erikoisesta valaistuksesta, kun aurinko loisti harmaiden pilvien raosta. Tai sitten olen alkanut nähdä asiat (autojen tuulilasit) kirkkaammin. Tai sitten pissapojissa on nykyään jotain uutta hohtonestettä...
*
Mökin keittiön varusteleminen on tuntunut tänä keväänä isolta työltä. Siihen pitäisi kehittää ensi vuodeksi jokin systeemi, esim. täysi auto- ja venelastillinen kerralla kaikkea perusruokaa, mitä kesällä tarvitaan.
*
Sisko juuri soitti, että hän on saapumassa EMMAn avajaisiin, jotka olin merkinnyt vääräksi päiväksi kalenteriini... Lähden sinne!
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
16.6.2010
Ystävämme S ja R Haminasta tulivat lounaalle, ja vietimme mukavan iltapäivän - asioita tosin jäi kesken. On niin paljon to catch up, kun harvoin tapaa.
*
Katsoin telkkarista etelä-afrikkalaisen Sandra Laingin tarinan. Hän on valkoisille vanhemmille syntynyt tummaihoinen lapsi, pää mustaa kiharaa. Hänellä oli hyvin vaikea elämä Apartheidin aikaan, paljon monimutkaisempi, kuin jos hän olisi syntynyt mustaan perheeseen. Lopulta hän näki ratkaisuksi kotoa karkaamisen mustien alueelle.
Tällä hetkellä, monien kovien vaiheiden jälkeen, hän on hyvinvoiva rouva, jolla on viisi lasta ja liuta lapsenlapsia. Häntä ei ole auttanut ainoastaan hänestä filmin tehnyt englantilainen ja filmistä saatu raha, vaan hänen toinen miehensä on kunnon ihminen. Sandra on edelleen ujo ja vaatimaton, niin kuin oli jo lapsena. Maailmanmaine ei ole ollenkaan noussut päähän.
Oli aivan ihanaa nähdä kuvia suurperheestä, jossa lapset olivat hyvinhoidettuja ja aikuiset fiksun kunnollisen ja onnellisen näköisiä. Kaikki se hyvä, mitä Sandra miehineen on luonut perheeseensä, säteilee lapsenlapsille ja tulee säteilemään heidänkin lapsilleen.
*
Ja nyt vielä hiukan Bernadotteja illan päätteeksi!
Maailmassa tapahtuu myös hyvää, ja täällä on myös hyviä ihmisiä, jotka etsivät elämäänsä hyvää.
Sandran tarina oli hyvin koskettava ja toivoa antava.
Ystävämme S ja R Haminasta tulivat lounaalle, ja vietimme mukavan iltapäivän - asioita tosin jäi kesken. On niin paljon to catch up, kun harvoin tapaa.
*
Katsoin telkkarista etelä-afrikkalaisen Sandra Laingin tarinan. Hän on valkoisille vanhemmille syntynyt tummaihoinen lapsi, pää mustaa kiharaa. Hänellä oli hyvin vaikea elämä Apartheidin aikaan, paljon monimutkaisempi, kuin jos hän olisi syntynyt mustaan perheeseen. Lopulta hän näki ratkaisuksi kotoa karkaamisen mustien alueelle.
Tällä hetkellä, monien kovien vaiheiden jälkeen, hän on hyvinvoiva rouva, jolla on viisi lasta ja liuta lapsenlapsia. Häntä ei ole auttanut ainoastaan hänestä filmin tehnyt englantilainen ja filmistä saatu raha, vaan hänen toinen miehensä on kunnon ihminen. Sandra on edelleen ujo ja vaatimaton, niin kuin oli jo lapsena. Maailmanmaine ei ole ollenkaan noussut päähän.
Oli aivan ihanaa nähdä kuvia suurperheestä, jossa lapset olivat hyvinhoidettuja ja aikuiset fiksun kunnollisen ja onnellisen näköisiä. Kaikki se hyvä, mitä Sandra miehineen on luonut perheeseensä, säteilee lapsenlapsille ja tulee säteilemään heidänkin lapsilleen.
*
Ja nyt vielä hiukan Bernadotteja illan päätteeksi!
Maailmassa tapahtuu myös hyvää, ja täällä on myös hyviä ihmisiä, jotka etsivät elämäänsä hyvää.
Sandran tarina oli hyvin koskettava ja toivoa antava.
tiistai 15. kesäkuuta 2010
15.6.2010
Puoliväli kesäkuuta!
*
Aloin lukea Isä-kirjaa uudestaan saadakseni sen alkusyksystä taitetuksi ja julki. Kiinnostavalta se tuntui tauon jälkeen. Unessa näin jo kirjoittavani "muistelmiani". Teen myös seuraavaa enkelimaalusta pikkuhiljaa, joten into on päällä.
Palautimme Venetsia-oppaan ystävillemme M&A:lle, mistä kehkeytyikin parin tunnin hauska visiitti. A on alkanut maalata ja esitteli todella iloisia, kirkkaanvärisiä lakattuja akryylitöitä, omantyylisiään, minusta hienoja.
*
Taas hyvä päivä.
Puoliväli kesäkuuta!
*
Aloin lukea Isä-kirjaa uudestaan saadakseni sen alkusyksystä taitetuksi ja julki. Kiinnostavalta se tuntui tauon jälkeen. Unessa näin jo kirjoittavani "muistelmiani". Teen myös seuraavaa enkelimaalusta pikkuhiljaa, joten into on päällä.
Palautimme Venetsia-oppaan ystävillemme M&A:lle, mistä kehkeytyikin parin tunnin hauska visiitti. A on alkanut maalata ja esitteli todella iloisia, kirkkaanvärisiä lakattuja akryylitöitä, omantyylisiään, minusta hienoja.
*
Taas hyvä päivä.
maanantai 14. kesäkuuta 2010
14.6.2010
Olin ihotautilääkärin kynsissä tänään. On ihmeellistä, mitä kaikkea ne pystyvät poistamaan jäädyttämällä, polttamalla jne, kipu on vähäistä ja paranemisprosessi aika nopea. Jäädytettyihin ja poltettuihin kohtiin ei edes tule mitään tulehduksia. Mahtavaa!
Kehittelin siinä "leikkauspöydällä" palvelua, jossa koko ulkokuori hoidettaisiin kuntoon saman tien. Luomien nosto, hampaiden valkaisu, iho varpaista päälakeen, vähän botoxia sinne tänne ja tietysti rasvaimut. Siitä kun nousisi, olisi ulkoisesti kuin uusi ihminen. Sitten ei jäisi kuin sisäisen kauneuden kehittäminen...
*
Ostin sinistä tekstiiliväriä kahta valkoista vaatetta varten. Kun alan värjätä, se kertoo, että olen tosi innoissani elämästä. Maltan tuskin odottaa...
*
Pojat olivat ensimmäistä päivää purjehdusleirillä. O oli purjehtinut, A viettänyt päivän kumiveneessä, eli ohjaajan huoltoveneessä. Varmaan kivaa sekin.
I-tyttö oli koko päivän meillä. Keksimme laulunpätkiä ja loruttelimme, I niittasi kokoon "taidekirjan" ja katselimme Mystiikan avaimet -taidekirjaa. I:llä on hyvä taiteen lukutaito. Hän on hupsu hassuttelija, niin että ilman mitään varsinaista ohjelmaakin saamme tuntikausia kulumaan hulluttelemalla.
*
Inkoon venekorjaamo pyysi hinaamaan veneen heidän rantaansa, niin että voivat korjata moottorin, kun jää tyhjää aikaa. P lähti äsken ajamaan Barösundiin viemään veneen avaimen Pikkaraiselle, joka lupasi hinata sen huomenna aamulla. Ihanaa, kun löytyy apua ja asiat alkavat järjestyä!!
Olin ihotautilääkärin kynsissä tänään. On ihmeellistä, mitä kaikkea ne pystyvät poistamaan jäädyttämällä, polttamalla jne, kipu on vähäistä ja paranemisprosessi aika nopea. Jäädytettyihin ja poltettuihin kohtiin ei edes tule mitään tulehduksia. Mahtavaa!
Kehittelin siinä "leikkauspöydällä" palvelua, jossa koko ulkokuori hoidettaisiin kuntoon saman tien. Luomien nosto, hampaiden valkaisu, iho varpaista päälakeen, vähän botoxia sinne tänne ja tietysti rasvaimut. Siitä kun nousisi, olisi ulkoisesti kuin uusi ihminen. Sitten ei jäisi kuin sisäisen kauneuden kehittäminen...
*
Ostin sinistä tekstiiliväriä kahta valkoista vaatetta varten. Kun alan värjätä, se kertoo, että olen tosi innoissani elämästä. Maltan tuskin odottaa...
*
Pojat olivat ensimmäistä päivää purjehdusleirillä. O oli purjehtinut, A viettänyt päivän kumiveneessä, eli ohjaajan huoltoveneessä. Varmaan kivaa sekin.
I-tyttö oli koko päivän meillä. Keksimme laulunpätkiä ja loruttelimme, I niittasi kokoon "taidekirjan" ja katselimme Mystiikan avaimet -taidekirjaa. I:llä on hyvä taiteen lukutaito. Hän on hupsu hassuttelija, niin että ilman mitään varsinaista ohjelmaakin saamme tuntikausia kulumaan hulluttelemalla.
*
Inkoon venekorjaamo pyysi hinaamaan veneen heidän rantaansa, niin että voivat korjata moottorin, kun jää tyhjää aikaa. P lähti äsken ajamaan Barösundiin viemään veneen avaimen Pikkaraiselle, joka lupasi hinata sen huomenna aamulla. Ihanaa, kun löytyy apua ja asiat alkavat järjestyä!!
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
13.6.2010
Mökkivaatteet.
Onkohan muissa maissa tätä käsitettä, joka suurelle osalle suomalaisia on selviö... Mökkivaatteet ovat vanhoja, olleet mökkivaatteinakin jo lukuisia vuosia. Joillakin on kohta museoarvoa. Ne eivät välttämättä sovi toisiinsa, ja osa niistä on rei´illä. Niistä ei voi luopua, koska ne ovat niin mukavia ja rakkaita, koska ne laajentavat elintapaa ja korostavat kaupunkivaatteita. Jossain asiassa on kiva ja hyväkin pyrkiä jonkinmoiseen täydellisyyteen, mutta jos pyrkisi kaikessa, se rajoittaisi ihmistä.
Kun menimme aikoinaan ostamaan Salon asuntoamme, starttasimme mökiltä ja meillä oli makutuomarina P-sisko. Kaikki kolme olimme tietysti mökkivaatteissa. Kun kerroimme välittäjälle tulevamme suoraan saarestamme Barösundissa, mökkivaatteet vain nostivat luotettavuustasoamme: "Olette siis jo ehtineet hankkia kiinteää omaisuutta Barösundista!!"
E:n ja Ch:n häihin (vaikka heidät siunataankin Inkoon kirkossa) aiomme lähteä kuitenkin kaupungista käsin, hienoina.
*
Sain tänään kirkossa LR:lta kutsun papinpuolisoiden viikonloppuun Vivamossa elokuussa. Varmaan menenkin, ehkä vain lauantaiksi.
Kun nuorena papinrouvana osallistuin vastaavaan tilaisuuteen Mikkelissä, en jotenkin tuntenut kuuluvani porukkaan ollenkaan ja päätin, että en osallistu "papinemäntien", niin kuin silloin sanottiin, aktiviteetteihin jatkossa. Ihailin kyllä kovasti vanhoja tyylikkäitä ja viisaita ruustinnoja, mutta suurin osa papinrouvista siihen aikaan teki papinemännän kutsumustyötä, eli järjesti tilaisuuksia pappilassa, isoja kahvituksia yms. Minulla oli oma ammatti.
Nyt järjestlytoimikunnassa on monta tuttuani, meillä on oman koulutuksemme mukainen työ (ai unohdin, etten pitkään aikaan ole ollut töissä...) ja minä elän viimeisiä vuosikymmeniäni ja otan irti kaiken, mitä on tarjolla.
*
Luen Hilkka Olkinuoran Elä ihmeessä, joka on naisille suunnattu kirja. Ihailen Hilkkaa, mutta hän on niin nokkela kirjoittaja, että väliin täytyy oikein pysähtyä miettimään, mikä oli ajatus sanojen takana. Hyvä kirja joka tapauksessa.
*
Oliko tämä "Raitiovaunussa kuultua" Nyt-lehdessä vai missä:
Takana istuva sanoo vieruskaverilleen: "Joo, tätä tää on. Yks kaveri sano mulle, että usko vaan, tätä tää on, ja olen huomannut, että totta se on: tää on tätä."
Kyseessä voi olla kielen köyhyys, mutta noinhan se menee läheisten kanssa, että ilman sanojakin tiedetään, mitä toinen tarkoittaa. Ja tätähän tää ON!
Mökkivaatteet.
Onkohan muissa maissa tätä käsitettä, joka suurelle osalle suomalaisia on selviö... Mökkivaatteet ovat vanhoja, olleet mökkivaatteinakin jo lukuisia vuosia. Joillakin on kohta museoarvoa. Ne eivät välttämättä sovi toisiinsa, ja osa niistä on rei´illä. Niistä ei voi luopua, koska ne ovat niin mukavia ja rakkaita, koska ne laajentavat elintapaa ja korostavat kaupunkivaatteita. Jossain asiassa on kiva ja hyväkin pyrkiä jonkinmoiseen täydellisyyteen, mutta jos pyrkisi kaikessa, se rajoittaisi ihmistä.
Kun menimme aikoinaan ostamaan Salon asuntoamme, starttasimme mökiltä ja meillä oli makutuomarina P-sisko. Kaikki kolme olimme tietysti mökkivaatteissa. Kun kerroimme välittäjälle tulevamme suoraan saarestamme Barösundissa, mökkivaatteet vain nostivat luotettavuustasoamme: "Olette siis jo ehtineet hankkia kiinteää omaisuutta Barösundista!!"
E:n ja Ch:n häihin (vaikka heidät siunataankin Inkoon kirkossa) aiomme lähteä kuitenkin kaupungista käsin, hienoina.
*
Sain tänään kirkossa LR:lta kutsun papinpuolisoiden viikonloppuun Vivamossa elokuussa. Varmaan menenkin, ehkä vain lauantaiksi.
Kun nuorena papinrouvana osallistuin vastaavaan tilaisuuteen Mikkelissä, en jotenkin tuntenut kuuluvani porukkaan ollenkaan ja päätin, että en osallistu "papinemäntien", niin kuin silloin sanottiin, aktiviteetteihin jatkossa. Ihailin kyllä kovasti vanhoja tyylikkäitä ja viisaita ruustinnoja, mutta suurin osa papinrouvista siihen aikaan teki papinemännän kutsumustyötä, eli järjesti tilaisuuksia pappilassa, isoja kahvituksia yms. Minulla oli oma ammatti.
Nyt järjestlytoimikunnassa on monta tuttuani, meillä on oman koulutuksemme mukainen työ (ai unohdin, etten pitkään aikaan ole ollut töissä...) ja minä elän viimeisiä vuosikymmeniäni ja otan irti kaiken, mitä on tarjolla.
*
Luen Hilkka Olkinuoran Elä ihmeessä, joka on naisille suunnattu kirja. Ihailen Hilkkaa, mutta hän on niin nokkela kirjoittaja, että väliin täytyy oikein pysähtyä miettimään, mikä oli ajatus sanojen takana. Hyvä kirja joka tapauksessa.
*
Oliko tämä "Raitiovaunussa kuultua" Nyt-lehdessä vai missä:
Takana istuva sanoo vieruskaverilleen: "Joo, tätä tää on. Yks kaveri sano mulle, että usko vaan, tätä tää on, ja olen huomannut, että totta se on: tää on tätä."
Kyseessä voi olla kielen köyhyys, mutta noinhan se menee läheisten kanssa, että ilman sanojakin tiedetään, mitä toinen tarkoittaa. Ja tätähän tää ON!
lauantai 12. kesäkuuta 2010
12.6.2010
Torstaina huolellisesti pesemäni parveke on peittynyt oksiin ja lehtiin, ja laittamani kukat kaatuilevat myrskyssä. Me olemme jo merentuoksuisina palanneet saaresta turvalliseen kotiin, mutta sähköt menivät siellä päältä, ja pakastimeen jäi kaksi juhannukseksi tarkoitettua ruokaa, med mera.
Eilen perjantaina isot sadepisarat iskivät naamaan ja käsiin kuin rakeet, kun veneiltiin vastatuuleen. Yöllä sumu peitti koko tienoon. Ja nyt iltapäivällä lähtiessämme kotiin moottori taas alkoi piippailla, mutta pääsimme hiljaisella vauhdilla kuitenkin laituriin.
*
Varje slag mitt hjärta slagit on kuljettanut minua paitsi kohti kuolemaa, niin kuin Claes Anderssoniakin, myös kohti tätä murheen päivää, jolloin 20 vuotta kestäneet ihanat, karvavuoriset kumisaappaani yhtäkkiä alkoivat vuotaa niin, että vesi lotisi varpaissa. Miten ne voivat noin odottamatta pettää minut? Mitään reikää ei näkynyt, joten etusaumat, ihan ehjän näköiset, ovat syypäitä. Kaikki on katoavaista.
*
Pitääkö arvostamiaan julkkiksia tervehtiä, vai onko kohteliaampaa jättää heidät rauhaan? Kuten joka kesä, kohtasimme taas presidenttipari Koiviston Inkoon S-kaupassa. Tuntuu aivan tyhmältä vain katsoa pois, mutta toisaalta ainakin Telle (niin kuin inkoolaiset sanovat) katsoo tiukasti pois vastaantulijasta ja siis todennäköisesti haluaa olla omissa oloissaan. Jos itse olisin entinen presidentti, olisi aika kyllästyttävää, jos kaikki koko ajan tervehtisivät...
Olen kaksi kertaa tervehtinyt rouva Ahtisaarta, mutta olenhan istunut Mäntyniemessä hänen kanssaan ruokapöydässä. Hän on selvästi muistanut minut ja tervehtinyt tuttavallisesti takaisin.
Claes Andersson, jonka kirjan sain tänään loppuun, tunnistaa minut, varmaan Espoon Kirjailijoista, mutta emme tervehdi. Kun seuraavan kerran näen hänet peliriippuvaisena Heikintorilla, tekee kyllä kovasti mieli mennä sanomaan: "Hej! Jag tyckte mycket om din bok!" Mutta en todennäköisesti mene...
Torstaina huolellisesti pesemäni parveke on peittynyt oksiin ja lehtiin, ja laittamani kukat kaatuilevat myrskyssä. Me olemme jo merentuoksuisina palanneet saaresta turvalliseen kotiin, mutta sähköt menivät siellä päältä, ja pakastimeen jäi kaksi juhannukseksi tarkoitettua ruokaa, med mera.
Eilen perjantaina isot sadepisarat iskivät naamaan ja käsiin kuin rakeet, kun veneiltiin vastatuuleen. Yöllä sumu peitti koko tienoon. Ja nyt iltapäivällä lähtiessämme kotiin moottori taas alkoi piippailla, mutta pääsimme hiljaisella vauhdilla kuitenkin laituriin.
*
Varje slag mitt hjärta slagit on kuljettanut minua paitsi kohti kuolemaa, niin kuin Claes Anderssoniakin, myös kohti tätä murheen päivää, jolloin 20 vuotta kestäneet ihanat, karvavuoriset kumisaappaani yhtäkkiä alkoivat vuotaa niin, että vesi lotisi varpaissa. Miten ne voivat noin odottamatta pettää minut? Mitään reikää ei näkynyt, joten etusaumat, ihan ehjän näköiset, ovat syypäitä. Kaikki on katoavaista.
*
Pitääkö arvostamiaan julkkiksia tervehtiä, vai onko kohteliaampaa jättää heidät rauhaan? Kuten joka kesä, kohtasimme taas presidenttipari Koiviston Inkoon S-kaupassa. Tuntuu aivan tyhmältä vain katsoa pois, mutta toisaalta ainakin Telle (niin kuin inkoolaiset sanovat) katsoo tiukasti pois vastaantulijasta ja siis todennäköisesti haluaa olla omissa oloissaan. Jos itse olisin entinen presidentti, olisi aika kyllästyttävää, jos kaikki koko ajan tervehtisivät...
Olen kaksi kertaa tervehtinyt rouva Ahtisaarta, mutta olenhan istunut Mäntyniemessä hänen kanssaan ruokapöydässä. Hän on selvästi muistanut minut ja tervehtinyt tuttavallisesti takaisin.
Claes Andersson, jonka kirjan sain tänään loppuun, tunnistaa minut, varmaan Espoon Kirjailijoista, mutta emme tervehdi. Kun seuraavan kerran näen hänet peliriippuvaisena Heikintorilla, tekee kyllä kovasti mieli mennä sanomaan: "Hej! Jag tyckte mycket om din bok!" Mutta en todennäköisesti mene...
torstai 10. kesäkuuta 2010
10.6.2010
Claes Andersson kuvaa itseään niin, että ymmärrän tajunneeni hänen luonnettaan ihan vaistomaisesti. Hän on herkkä, taiteellinen ja monilahjakas idealisti, ja hänellä on ongelmia. Kirja on hauskan kepeästi kirjoitettu, ei missään kronologisessa järjestyksessä. Tosi kiva lukea.
*
Ruusu kirjakaupan tädille! Aamutelkkarin miespuolinen kirja-arvostelija sanoi, että tämä kirja on koko kesän ja varmaan koko syksynkin paras lukuelämys. Päivällä, kun poikkesin Akateemiseen, muistin, että tekijän etunimi on Elina ja kirjan nimessä on jotain kuolemasta. Myyjä teki salapoliisityötä, ja lopulta oikea teos löytyi!! Annan sen Pekanpäivälahjaksi loppukuusta.
*
Juuri äsken huomasin, mistä oikea lonkkani on tullut - jo viime syksystä alkaen - niin särkyiseksi, kun keittiössa havaitsin nojailevani oikeaan jalkaan jotain puuhatessani. Fibrolihakseni eivät ole rasitusta kestäneet.
Huolestuttava ajatus: miksi molemmat polveni ovat särkeneet siitä lähtien, kun aloin pyöräillä? Eivätkö lihakset enää kestä normaalia rasitusta? Nivelissä ei ole vikaa.
*
Illalla menemme Urkuyöhön ja aariaan, joka Tuomiokirkon remontin vuoksi on tämän kesän Tapiolassa.
Claes Andersson kuvaa itseään niin, että ymmärrän tajunneeni hänen luonnettaan ihan vaistomaisesti. Hän on herkkä, taiteellinen ja monilahjakas idealisti, ja hänellä on ongelmia. Kirja on hauskan kepeästi kirjoitettu, ei missään kronologisessa järjestyksessä. Tosi kiva lukea.
*
Ruusu kirjakaupan tädille! Aamutelkkarin miespuolinen kirja-arvostelija sanoi, että tämä kirja on koko kesän ja varmaan koko syksynkin paras lukuelämys. Päivällä, kun poikkesin Akateemiseen, muistin, että tekijän etunimi on Elina ja kirjan nimessä on jotain kuolemasta. Myyjä teki salapoliisityötä, ja lopulta oikea teos löytyi!! Annan sen Pekanpäivälahjaksi loppukuusta.
*
Juuri äsken huomasin, mistä oikea lonkkani on tullut - jo viime syksystä alkaen - niin särkyiseksi, kun keittiössa havaitsin nojailevani oikeaan jalkaan jotain puuhatessani. Fibrolihakseni eivät ole rasitusta kestäneet.
Huolestuttava ajatus: miksi molemmat polveni ovat särkeneet siitä lähtien, kun aloin pyöräillä? Eivätkö lihakset enää kestä normaalia rasitusta? Nivelissä ei ole vikaa.
*
Illalla menemme Urkuyöhön ja aariaan, joka Tuomiokirkon remontin vuoksi on tämän kesän Tapiolassa.
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
9.6.2010
Vielä matkastamme: lapset kinuivat Maretariumissa "pientä muistoa" kullekin. Otso halusi kullanvärisen ketjun, jossa riippui kullanvärinen kala, ja tarjoutui maksamaan 5 euroa itse. Inka tahtoi suloisen pehmeän pikku hylkeenpoikasen. Atte halusi kaksi pussia lakritsia... Niistä hän kyllä sitten anteliaasti tarjosi muille.
*
Peggyltä tuli valokuvia 50-vuotis-reunionista, varmaan oikein valokuvaajan ottamia, kun olivat niin hyviä. "Tytöistä" tunnistin Peggyn lisäksi Allieboon, Cissyn ja Ann Hockin, "pojista" en ketään...
*
Oltiin tänään asioimassa mm. Ikeassa ja poikettiin haudalla. Siinä ei ollut yhtään kukkaa, vaikka olemme maksaneet hoitomaksun. Kaikilla muilla rivin haudoilla oli kukkia.
Etsimme käsiimme läheisestä toimistosta pääpuutarhurin. Tässä olisi ollut hyvä tilanne uhata, että eroamme kirkosta, mutta me tietysti kysyimme hyvin ystävällisesti, miksei kukkia ollut. Kävi ilmi, että kesäkukkia ollaan jo ihan läheisellä alueella laittamassa ja ollaan tulossa meidän riviimme. Muiden hautojen kukat olivat omaisten tuomia... Ensi keväänä täytyy muistaa viedä itse kevätkukka!
*
Sain loistavan idean pyytää lippajärveläisen ystäväni M:n Sevillan terassille jotakin juomaan. Terassilla olin viileää, ja olimme sitten sisätiloissa ja oikein söimme. Oli hauskaa jutustella rauhassa!
Terassista puheen ollen: Sain vasta nyt aikaiseksi pestä parvekkeen! On ollut liian viileää oleskella siellä, ja muuta puuhaa on riittänyt... Nyt se on raikas ja Puutolun tuoksuinen!
*
Olen lukenut Anne Holtin Bortom sanningen -kirjaa. Alku oli niin erikoinen, että TIESIN, etten ole kirjaa lukenut. Mitä pidemmälle ehdin, sitä enemmän harmittaa, sillä yhä tutummalta se alkaa tuntua. Taitaa taas käydä niin, että kertaan vain loppuratkaisun ja siirryn Claes Andersonin Varje slag mitt hjärta slår -muistelmaan.
Vielä matkastamme: lapset kinuivat Maretariumissa "pientä muistoa" kullekin. Otso halusi kullanvärisen ketjun, jossa riippui kullanvärinen kala, ja tarjoutui maksamaan 5 euroa itse. Inka tahtoi suloisen pehmeän pikku hylkeenpoikasen. Atte halusi kaksi pussia lakritsia... Niistä hän kyllä sitten anteliaasti tarjosi muille.
*
Peggyltä tuli valokuvia 50-vuotis-reunionista, varmaan oikein valokuvaajan ottamia, kun olivat niin hyviä. "Tytöistä" tunnistin Peggyn lisäksi Allieboon, Cissyn ja Ann Hockin, "pojista" en ketään...
*
Oltiin tänään asioimassa mm. Ikeassa ja poikettiin haudalla. Siinä ei ollut yhtään kukkaa, vaikka olemme maksaneet hoitomaksun. Kaikilla muilla rivin haudoilla oli kukkia.
Etsimme käsiimme läheisestä toimistosta pääpuutarhurin. Tässä olisi ollut hyvä tilanne uhata, että eroamme kirkosta, mutta me tietysti kysyimme hyvin ystävällisesti, miksei kukkia ollut. Kävi ilmi, että kesäkukkia ollaan jo ihan läheisellä alueella laittamassa ja ollaan tulossa meidän riviimme. Muiden hautojen kukat olivat omaisten tuomia... Ensi keväänä täytyy muistaa viedä itse kevätkukka!
*
Sain loistavan idean pyytää lippajärveläisen ystäväni M:n Sevillan terassille jotakin juomaan. Terassilla olin viileää, ja olimme sitten sisätiloissa ja oikein söimme. Oli hauskaa jutustella rauhassa!
Terassista puheen ollen: Sain vasta nyt aikaiseksi pestä parvekkeen! On ollut liian viileää oleskella siellä, ja muuta puuhaa on riittänyt... Nyt se on raikas ja Puutolun tuoksuinen!
*
Olen lukenut Anne Holtin Bortom sanningen -kirjaa. Alku oli niin erikoinen, että TIESIN, etten ole kirjaa lukenut. Mitä pidemmälle ehdin, sitä enemmän harmittaa, sillä yhä tutummalta se alkaa tuntua. Taitaa taas käydä niin, että kertaan vain loppuratkaisun ja siirryn Claes Andersonin Varje slag mitt hjärta slår -muistelmaan.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
8.6.2010
Juuri palanneena lasten kanssa tehdyltä kahden päivän matkalta, jolla lapset oppivat uuden sanan "etappi". Ensimmäinen etappi oli Porvoon vanha kirkko ympäristöineen. Oli hauska huomata, miten lapset jo osasivat tarkastella ja ihmetellä kaikkea näkemäänsä. O piirsi illalla kuvan kirkosta, ja joen vastarannalla olevan tykin toimintaperiaatetta tutkittiin.
Hampurilaisten jälkeen ajoimme Myllykoskelle P:n kummitätiä tervehtimään. Tyttäret ja vävy olivat paikalla, ja lapset käyttäytyivät kuin kolme enkeliä. Enemmän vauhtia heihin tuli I-ystävän luona Inkeroisissa, missä muisteltiin menneitä, lasten äidin leikkikaveria ja -ympäristöä. Ihana tapaaminen.
Perillä Kotkan Seurahuoneella nautittiin ison perhehuoneen lokoisista oloista Viisikon seikkailujen ylläpitämässä jännityksessä. Aamulla oli sitten matkan pääkohta (lasten mielestä): hotelliaamiainen!! He söivät kipon toisensa jälkeen mueslia ja jugurttia, samaa, mitä saavat joka iltapäivä mummolassakin... A-poika tosin osoitti tulevan (ja toki nykyisenkin) kulinaristin elkeitä esim. pippuroimalla metwurstiviipaleet vahvasti ja syömällä ne sitten mitenkään naamaansa vääntämättä...
Maretariumissa O-poika merkitsi muistiin kaikki tuntemansa kalalajit ja me muut pällistelimme muuten vain. Hieno paikka. Mutta hienompaa oli tulossa: Merikeskus Vellamo. Kuulin talvella siitä puolentoista tunnin arkkitehtuuriluennon, ja nyt sitten näin sen livenä, jos rakennuksesta voi niin sanoa. Hiukan muistuttaa Kiasmaa, mutta paljon upeampi! Haluaisin sinne uudestaan kokonaiseksi päiväksi. Museot olivat myös huippuluokkaa.
Illalla oli laadittu adjektiivileikki, ja kotimatkalla täytettiin sen aukot ja saatiin hyvät naurut. Sitten palattiin taas Viisikon maailmoihin Cornwallin myrskyiselle rannikolle. Kun vielä poikettiin Loviisassa pizzoilla ja saatiin siten kaikki roskaruokatoivomukset täytettyä, voin vain todeta O-pojan sanoin, että matka oli "ikimuistoinen".
O sanoikin moneen kertaan, että tämän ja tämän hän tulee muistamaan loppuelämänsä. Hän on jo loistavassa turisti-iässä.
*
Matkaa edeltävänä viikonloppuna oltiin kaksi (valoisaa) yötä mökillä, ja lapsiperheemmekin tuli ensimmäistä kertaa tänä kesänä yöksi. Kaiken kukkuraksi pikkuserkut olivat naapurissa, ja pojilla riitti yhteisiä hommia. O kertoi myöhemmin, että vuotta nuorempi poika-pikkuserkku oli saanut todistuksen kaikkiin kohtiin merkinnän "Osaat erittäin hyvin". Veitikka silmäkulmassa O totesi: "Minulla oli monipuolisempi todistus!!"
P on rakentanut hienon lavan yrttimaaksemme, ja siihen on nyt taimet istutettu. Jännitämme kovasti jättääkö saaren peura-asujaimisto yrtit rauhaan... Varmaan ainakin lipstikan...
Juuri palanneena lasten kanssa tehdyltä kahden päivän matkalta, jolla lapset oppivat uuden sanan "etappi". Ensimmäinen etappi oli Porvoon vanha kirkko ympäristöineen. Oli hauska huomata, miten lapset jo osasivat tarkastella ja ihmetellä kaikkea näkemäänsä. O piirsi illalla kuvan kirkosta, ja joen vastarannalla olevan tykin toimintaperiaatetta tutkittiin.
Hampurilaisten jälkeen ajoimme Myllykoskelle P:n kummitätiä tervehtimään. Tyttäret ja vävy olivat paikalla, ja lapset käyttäytyivät kuin kolme enkeliä. Enemmän vauhtia heihin tuli I-ystävän luona Inkeroisissa, missä muisteltiin menneitä, lasten äidin leikkikaveria ja -ympäristöä. Ihana tapaaminen.
Perillä Kotkan Seurahuoneella nautittiin ison perhehuoneen lokoisista oloista Viisikon seikkailujen ylläpitämässä jännityksessä. Aamulla oli sitten matkan pääkohta (lasten mielestä): hotelliaamiainen!! He söivät kipon toisensa jälkeen mueslia ja jugurttia, samaa, mitä saavat joka iltapäivä mummolassakin... A-poika tosin osoitti tulevan (ja toki nykyisenkin) kulinaristin elkeitä esim. pippuroimalla metwurstiviipaleet vahvasti ja syömällä ne sitten mitenkään naamaansa vääntämättä...
Maretariumissa O-poika merkitsi muistiin kaikki tuntemansa kalalajit ja me muut pällistelimme muuten vain. Hieno paikka. Mutta hienompaa oli tulossa: Merikeskus Vellamo. Kuulin talvella siitä puolentoista tunnin arkkitehtuuriluennon, ja nyt sitten näin sen livenä, jos rakennuksesta voi niin sanoa. Hiukan muistuttaa Kiasmaa, mutta paljon upeampi! Haluaisin sinne uudestaan kokonaiseksi päiväksi. Museot olivat myös huippuluokkaa.
Illalla oli laadittu adjektiivileikki, ja kotimatkalla täytettiin sen aukot ja saatiin hyvät naurut. Sitten palattiin taas Viisikon maailmoihin Cornwallin myrskyiselle rannikolle. Kun vielä poikettiin Loviisassa pizzoilla ja saatiin siten kaikki roskaruokatoivomukset täytettyä, voin vain todeta O-pojan sanoin, että matka oli "ikimuistoinen".
O sanoikin moneen kertaan, että tämän ja tämän hän tulee muistamaan loppuelämänsä. Hän on jo loistavassa turisti-iässä.
*
Matkaa edeltävänä viikonloppuna oltiin kaksi (valoisaa) yötä mökillä, ja lapsiperheemmekin tuli ensimmäistä kertaa tänä kesänä yöksi. Kaiken kukkuraksi pikkuserkut olivat naapurissa, ja pojilla riitti yhteisiä hommia. O kertoi myöhemmin, että vuotta nuorempi poika-pikkuserkku oli saanut todistuksen kaikkiin kohtiin merkinnän "Osaat erittäin hyvin". Veitikka silmäkulmassa O totesi: "Minulla oli monipuolisempi todistus!!"
P on rakentanut hienon lavan yrttimaaksemme, ja siihen on nyt taimet istutettu. Jännitämme kovasti jättääkö saaren peura-asujaimisto yrtit rauhaan... Varmaan ainakin lipstikan...
torstai 3. kesäkuuta 2010
3.6.2010
Kolminkertainen eläköönhuuto!!! Suomi on saanut naispiispan.
Vaikka en olekaan mikään varsinainen feministi, niin nyt tuntuu kuitenkin jotenkin tasa-arvoiselta. Melkein kuin olisin nyt itse Helsingin piispa...
Naurettavaa, että uutisissa Irja Askolaa luonnehdittiin "liberaaliksi, joka mm. puoltaa homoparien siunaamista". Sehän se onkin keskeisin osa hänen teologiaansa, ja muustahan ei suuri yleisö luule kirkossa keskusteltavankaan. (Itse siis kannatan siunaamista.)
*
Seitsemännessä taivaassa äsken haastateltiin Ilkka Herliniä mm. hänen Itämeri-projektistaan. IH sanoi jotakin sellaista, että ihminen viisaudessaan luulee, että kaikki hänen keksintönsä on pantava toteen, vaikka se sitten tuhoaisi meiltä äiti maan. Minulle tuli mieleen Paratiisin puutarha ja hyvän ja pahan tiedon puu: olemme saaneet asuttavaksemme ihanan maapallon, mutta suuressa hingussamme olla älykkäitä joudumme menettämään paratiisimme. Ihan kuin Raamatun kertomuksessa olisi ennustuskin.
*
Aamutelkkarissa oli "Lapsen kysymys" -osio, jossa pieni poika halusi tietää mistä tuuli tulee. Sitten oli haastateltu kadun miehiä ja -naisia, ja monet osasivat jotain selittääkin tuulen synnystä. Mutta yksi ihan fiksun näköinen rouva sanoi aivan vakavissaan, että sen täytyy olla niin, että maapallo pyörii aina välillä nopeammin, ja silloin tulee tuulenpuuska...
*
Eero Ojanen pohtii mielenkiintoisesti ja mukaansa tempaavasti rakkauden olemusta. Hän sanoo, että agape-rakkaus on oikeastaan Jumalan rakkautta, ja kun ihminen rakastaa pyyteettömästi, hän vajavaisella tavallaan toimii Jumalan kaltaisesti. Rakkautta ei siis voisi olla ilman Jumalaa.
Näin olen itsekin ajatellut, mutta ainahan on hauska lukea viisaampien aivoituksia, varsinkin, jos ne lähenevät omia pohdintoja...
Kolminkertainen eläköönhuuto!!! Suomi on saanut naispiispan.
Vaikka en olekaan mikään varsinainen feministi, niin nyt tuntuu kuitenkin jotenkin tasa-arvoiselta. Melkein kuin olisin nyt itse Helsingin piispa...
Naurettavaa, että uutisissa Irja Askolaa luonnehdittiin "liberaaliksi, joka mm. puoltaa homoparien siunaamista". Sehän se onkin keskeisin osa hänen teologiaansa, ja muustahan ei suuri yleisö luule kirkossa keskusteltavankaan. (Itse siis kannatan siunaamista.)
*
Seitsemännessä taivaassa äsken haastateltiin Ilkka Herliniä mm. hänen Itämeri-projektistaan. IH sanoi jotakin sellaista, että ihminen viisaudessaan luulee, että kaikki hänen keksintönsä on pantava toteen, vaikka se sitten tuhoaisi meiltä äiti maan. Minulle tuli mieleen Paratiisin puutarha ja hyvän ja pahan tiedon puu: olemme saaneet asuttavaksemme ihanan maapallon, mutta suuressa hingussamme olla älykkäitä joudumme menettämään paratiisimme. Ihan kuin Raamatun kertomuksessa olisi ennustuskin.
*
Aamutelkkarissa oli "Lapsen kysymys" -osio, jossa pieni poika halusi tietää mistä tuuli tulee. Sitten oli haastateltu kadun miehiä ja -naisia, ja monet osasivat jotain selittääkin tuulen synnystä. Mutta yksi ihan fiksun näköinen rouva sanoi aivan vakavissaan, että sen täytyy olla niin, että maapallo pyörii aina välillä nopeammin, ja silloin tulee tuulenpuuska...
*
Eero Ojanen pohtii mielenkiintoisesti ja mukaansa tempaavasti rakkauden olemusta. Hän sanoo, että agape-rakkaus on oikeastaan Jumalan rakkautta, ja kun ihminen rakastaa pyyteettömästi, hän vajavaisella tavallaan toimii Jumalan kaltaisesti. Rakkautta ei siis voisi olla ilman Jumalaa.
Näin olen itsekin ajatellut, mutta ainahan on hauska lukea viisaampien aivoituksia, varsinkin, jos ne lähenevät omia pohdintoja...
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
2.6.2010
Istuttiin kaunista kesäiltaa naapureiden A:n ja K:N kanssa - ihmeellistä kyllä, sillä he ovat töittensä vuoksi yleensä matkoilla kaiket ajat. Maailmaa tuli parannettua kovasti, ei tosin konkreettisesti, muuten kuin että nautimme kaikki ravitsevia tarjoiluja, mikä kenties auttaa meitä jaksamaan jatkossa tehdä jotakin maailman hyväksi. Seli seli...
*
Tänään otin itselleni Helsinki-päivän ja kävin Pohjois-Espalla Galerie Forsblomissa kahdessa näyttelyssä. Alakerrassa oli Rolf Hansonin öljyväritöitä - en tykännyt- ja yläkerrassa kuulun amerikkalaisen Ross Blecknerin isoja kukkatöitä - tykkäsin kovasti. Ohimennen haikailin Strindbergin terassin kohdalla, sillä koko Strindberg häviää katukuvasta. En ole tosin sen terassilla koskaan istunut, ainoastaan toiminut ohikulkijana, joita terassilaiset töllöttävät, mutta tärkeässä roolissa siis.
*
Ihana P järjesti minulle vielä vapaaillan hoitamalla lapset 16 lähtien, ja ihanat S ja J ovat järkänneet meille huomisen ja ylihuomisen vapaiksi. Nyt pysäytän pesukoneen ja lähden nauttimaan kesäisestä illansuusta!
Istuttiin kaunista kesäiltaa naapureiden A:n ja K:N kanssa - ihmeellistä kyllä, sillä he ovat töittensä vuoksi yleensä matkoilla kaiket ajat. Maailmaa tuli parannettua kovasti, ei tosin konkreettisesti, muuten kuin että nautimme kaikki ravitsevia tarjoiluja, mikä kenties auttaa meitä jaksamaan jatkossa tehdä jotakin maailman hyväksi. Seli seli...
*
Tänään otin itselleni Helsinki-päivän ja kävin Pohjois-Espalla Galerie Forsblomissa kahdessa näyttelyssä. Alakerrassa oli Rolf Hansonin öljyväritöitä - en tykännyt- ja yläkerrassa kuulun amerikkalaisen Ross Blecknerin isoja kukkatöitä - tykkäsin kovasti. Ohimennen haikailin Strindbergin terassin kohdalla, sillä koko Strindberg häviää katukuvasta. En ole tosin sen terassilla koskaan istunut, ainoastaan toiminut ohikulkijana, joita terassilaiset töllöttävät, mutta tärkeässä roolissa siis.
*
Ihana P järjesti minulle vielä vapaaillan hoitamalla lapset 16 lähtien, ja ihanat S ja J ovat järkänneet meille huomisen ja ylihuomisen vapaiksi. Nyt pysäytän pesukoneen ja lähden nauttimaan kesäisestä illansuusta!
tiistai 1. kesäkuuta 2010
1.6.2010
Kesäkuu!
*
Vietin kesäkuun ensimmäistä päivää ystäväni M:n kanssa, joka tuli katsomaan lopputyötäni. Sattui hiljainen hetki, kun P:kin oli kirkolla tiistain puolenpäivän konsertissa, ja katsoimme maalauksiani kauan. Oli kiva huomata, että työ, joka minulle on jotenkin läheisin, oli M:kin suosikki!
M kiinnostui myös enkelistä, jolla olen aloittanut valmistautumisen näyttelyyni Tapiolan kirkolla helmikuussa 2012 syntymäpäiväni kunniaksi. Enkeliaihe sopii kirkkoon, ja pieni kaupallinen haavekin on takana: enkeli on aihe, jollaisen joku voisi ehkä ostaa.
Oli ihana tavata M:aa vielä ennen kesätaukoa!
*
Hengellisessä kuukausilehdessä oli Anna Krogeruksen haastattelu. Siinä hän mm. sanoi, että taide tulee lähelle hengellisyyttä. "Taide on tuntemattoman äärelle menemistä ja siinä ihmettelyä. Minulla on voimakas tarve asettua töissäni elämän puolelle." - Annan näytelmien loput ovat olleet todella vahvoja ja syvästi vaikuttavia elämän puolelle asettumisia!
*
Vanha kustantajani Kirjapaja muisti minua Eero Ojasen Rakkauden filosofialla. (Malttamattomana sitä jo selailin, vaikka Stormen on vieläkin kesken. Aloin eilen illalla lukea Stormenia lopusta päin luku kerrallaan - se tuo uuden jännän ulottuvuuden kirjan kokemiseen.) EO sanoo, että kristinusko toi ensimmäisen kerran sen ulottuvuuden rakkaus-käsitteeseen, että on olemassa halun rakkautta (haluan itselleni) ja lähimmäisenrakkautta, taivaallista rakkautta, jossa annan lähimmäiselleni. Jälkimmäinen on se rakkauden laji, joka tekee ihmisestä niin kauniin.
*
Sain auki luokkakaverini Johnin lähettämän 150 valokuvan kokoelman koneella. Kuvia ovat lähettäneet 50 vuoden takaiset luokkatoverini. Kyllä ovat vanhan näköistä väkeä!! Monilla vanhoilla ukoilla on tosin hyvin nuoret vaimot, arvattavasti kakkoskierrosta. Minun on tutkittava ne vielä yksi kerrallaan, että kuka kukin oikein on...
Kesäkuu!
*
Vietin kesäkuun ensimmäistä päivää ystäväni M:n kanssa, joka tuli katsomaan lopputyötäni. Sattui hiljainen hetki, kun P:kin oli kirkolla tiistain puolenpäivän konsertissa, ja katsoimme maalauksiani kauan. Oli kiva huomata, että työ, joka minulle on jotenkin läheisin, oli M:kin suosikki!
M kiinnostui myös enkelistä, jolla olen aloittanut valmistautumisen näyttelyyni Tapiolan kirkolla helmikuussa 2012 syntymäpäiväni kunniaksi. Enkeliaihe sopii kirkkoon, ja pieni kaupallinen haavekin on takana: enkeli on aihe, jollaisen joku voisi ehkä ostaa.
Oli ihana tavata M:aa vielä ennen kesätaukoa!
*
Hengellisessä kuukausilehdessä oli Anna Krogeruksen haastattelu. Siinä hän mm. sanoi, että taide tulee lähelle hengellisyyttä. "Taide on tuntemattoman äärelle menemistä ja siinä ihmettelyä. Minulla on voimakas tarve asettua töissäni elämän puolelle." - Annan näytelmien loput ovat olleet todella vahvoja ja syvästi vaikuttavia elämän puolelle asettumisia!
*
Vanha kustantajani Kirjapaja muisti minua Eero Ojasen Rakkauden filosofialla. (Malttamattomana sitä jo selailin, vaikka Stormen on vieläkin kesken. Aloin eilen illalla lukea Stormenia lopusta päin luku kerrallaan - se tuo uuden jännän ulottuvuuden kirjan kokemiseen.) EO sanoo, että kristinusko toi ensimmäisen kerran sen ulottuvuuden rakkaus-käsitteeseen, että on olemassa halun rakkautta (haluan itselleni) ja lähimmäisenrakkautta, taivaallista rakkautta, jossa annan lähimmäiselleni. Jälkimmäinen on se rakkauden laji, joka tekee ihmisestä niin kauniin.
*
Sain auki luokkakaverini Johnin lähettämän 150 valokuvan kokoelman koneella. Kuvia ovat lähettäneet 50 vuoden takaiset luokkatoverini. Kyllä ovat vanhan näköistä väkeä!! Monilla vanhoilla ukoilla on tosin hyvin nuoret vaimot, arvattavasti kakkoskierrosta. Minun on tutkittava ne vielä yksi kerrallaan, että kuka kukin oikein on...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)