1.9.2010
Niin tultiin syyskuuhun. Paljaat sandaalivarpaat täytyy pian tunkea umpikenkiin. Mutta tuleehan se uusikin kesä.
*
Olin viimeisellä Riikan ohjaustunnilla eilen. Reippaasti vastoin Alinan mielipidettä Riikka haluaa enemmän töitäni näyttelyyn, ja mietittiin kahdeksaa. Nämä eivät ole mitään irtomaalauksia, vaan yksi työ, joka koostuu monesta osasta. Iloitsen hänen näkemyksestään!
Tänään alan suunnitella lattialla töiden ripustamista galleriaan.
*
Nyt on vuorostaan A-poika kipeänä, vanhemmat vuorotellen kotona, ja meillä vapaapäivä. Ehkä käyn Hesassa akryyliostoksilla viikonlopun kurssia ajatellen.
I-tyttö laskee kuukausia joulukuuhun, jolloin meillä on liput Kansallisteatteriin Tiitiäisen satupuuhun. Hän sai pikkuviulun, ja on siitä alkaen harjoitellut isän kanssa innokkaasti. Opettaja Liisa vaikuttaa taitavalta ja oppilasta kunnioittavalta.
tiistai 31. elokuuta 2010
31.8.2010
Pitkästä aikaa iloksemme tapaamamme Pekka Tukeva kertoi matkamme hartaushetkessä pikkupojasta, joka maalasi. Isän kysymykseen hän vastasi, että maalaa maailman. Kuvassa olivat sitten Emppu itse, isä ja äiti ja toiveissa oleva koira.
Tarina herätti paljon ajatuksia, mm. itse kunkin maailman laajuudesta tai suppeudesta, väreistä, oleellisista asioista, jotka itse kukin "maalaa". Värit saamme pitkälti valita itse. Laajuuteen ja syvyyteenkin voi itse vaikuttaa.
Matkustaminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen laajentavat maailmaamme. On hienoa päästä jonain hetkenä näkemään väläyksiä toisen maailmasta.
*
Tapiolalaisten matkalla oli hauskaa myös se, että matkakaverit eivät hajaantuneet ympäri Suomea, vaan heitä näkee täällä kotikylässä... Sekä eilen että tänään törmäsin kauppareissulla pariin retkeläiseen!
*
Eero Huovinen oli viimeisen työpäivänsä tiimoilta aamutelkkarissa. Siinä jättää piispanviran viisas ja vaikuttava mies. Huomenaamulla arvattavasti haastatellaan Irja Askolaa.
*
Lisbeth Silander selviää, vaikka päähän ammuttaisiin. Sain Stieg Larssonin dekkarisarjan toisen osan loppuun, enkä löytänyt kirjastosta kolmatta - ihan hyvää tekeekin välillä lukea jotain "kunnollista", niin hyviä ja mukaansavieviä kuin Larssonit ovatkin. Nyt kiinnosti Hjärnhälsa, josta jo opin, että sinkki on aivoille tärkeää. Mustikoita kehutaan kovasti, ja niitähän syönkin joka päivä.
Mielenkiintoista, että ruokavalio voi vaikuttaa myös masennusta ehkäisevästi, ei ainoastaan muistia ja oppimiskykyä ylläpitävästi.
Pitkästä aikaa iloksemme tapaamamme Pekka Tukeva kertoi matkamme hartaushetkessä pikkupojasta, joka maalasi. Isän kysymykseen hän vastasi, että maalaa maailman. Kuvassa olivat sitten Emppu itse, isä ja äiti ja toiveissa oleva koira.
Tarina herätti paljon ajatuksia, mm. itse kunkin maailman laajuudesta tai suppeudesta, väreistä, oleellisista asioista, jotka itse kukin "maalaa". Värit saamme pitkälti valita itse. Laajuuteen ja syvyyteenkin voi itse vaikuttaa.
Matkustaminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen laajentavat maailmaamme. On hienoa päästä jonain hetkenä näkemään väläyksiä toisen maailmasta.
*
Tapiolalaisten matkalla oli hauskaa myös se, että matkakaverit eivät hajaantuneet ympäri Suomea, vaan heitä näkee täällä kotikylässä... Sekä eilen että tänään törmäsin kauppareissulla pariin retkeläiseen!
*
Eero Huovinen oli viimeisen työpäivänsä tiimoilta aamutelkkarissa. Siinä jättää piispanviran viisas ja vaikuttava mies. Huomenaamulla arvattavasti haastatellaan Irja Askolaa.
*
Lisbeth Silander selviää, vaikka päähän ammuttaisiin. Sain Stieg Larssonin dekkarisarjan toisen osan loppuun, enkä löytänyt kirjastosta kolmatta - ihan hyvää tekeekin välillä lukea jotain "kunnollista", niin hyviä ja mukaansavieviä kuin Larssonit ovatkin. Nyt kiinnosti Hjärnhälsa, josta jo opin, että sinkki on aivoille tärkeää. Mustikoita kehutaan kovasti, ja niitähän syönkin joka päivä.
Mielenkiintoista, että ruokavalio voi vaikuttaa myös masennusta ehkäisevästi, ei ainoastaan muistia ja oppimiskykyä ylläpitävästi.
maanantai 30. elokuuta 2010
26.8.2010
Tapiolan seurakunnan Viron-reissulla.
Laiva oli hitain mahdollinen eikä bussikaan aivan tasokkaimpia. Kaikki muu olikin mukavaa.
Ihailimme Tallinnan ja koko Läänemaan uutta ilmettä ja hienoja puistoja, upeita niittyjä ja nurmikkoja. Oppaamme Meeli sanoi, että Virossa maaperä on kosteampaa kuin Suomessa. Kelpasi suurten karja- ja lammaslaumojen pureskella vihreistä vihreintä ruohoa.
Haapsalukin oli aivan eri kaupunki kuin viimeksi. Virolaiset näköjään korjaavat, kunnostavat ja rakentavat uutta, jos heillä vain on siihen mahdollisuus.
27.8.
Pitkä, paljon kiinnostavaa ja kaunista sisältänyt päiväohjelma - edelleen ihmettelen näitä hienoja nurmikoita ja niittyjä.
Hotellimme Pärnussa oli samantapainen siisti, kauniisti laitettu perhehotelli kuin Haapsalun melkein kaislikossa sijainnut Villa Päev. Tämä oli Villa Eeden ja ravintolakin oli Paradiis...
Matkamme "päätapahtuma" oli Pärnun Elisabetin kirkon uusien urkujen vihkimisjuhla - Tapiolakin oli kantanut kortensa kekoon, ja virallinen tapiolalaislähetystö myös paikalla. Kirkko pullisteli väkeä ja kuuma oli. Piispat vihkivät, kuorot lauloivat ja urut soivat. Siihen meni tunti, ja kahvituksen piti alkaa, koska klo 20 oli alkamassa urkukonsertti, joka ohjelman mukaan näytti pitkältä.
Silloinpa urkuri alkoi kiittää eri tahoja, kertoi jotain uruista jne. Meeli sanoi seuraavana päivänä, että hyvän urkurin pitäisi soittaa urkuja eikä puhua. Mies oli narsisti, jolta puuttui tilannetaju kokonaan. Hänen esityksensä kesti TUNNIN. Tapiolalainen matkanjohtajamme totesi, että virolaisilta puuttuu sellaista suunnitteluosaamista, mitä meillä Suomessa on, mutta Meeli kyllä oli hyvin osannut suunnitella matkaohjelmamme.
Oli jotenkin kiusallista katsoa niin avoimen narsistista ihmistä TUNNIN...
Kävelimme toisen pariskunnan kanssa hotellille, kun urkuri vihdoin lopetti puheensa. Raikas iltailma virkisti. Joku, joka oli jaksanut jäädä kahvitukseen ja urkukonserttiin, kehui kovasti molempia.
28.8.
Virolaiset eivät ole niin lihavia kuin suomalaiset, mutta paljon hyvinvoivamman näköisiä kuin 10 - 15 vuotta sitten. Silloin näki suorastaan nälkiintyneen näköisiä ihmisiä. Vaurastumisen myötä ja optimismin vallitessa heistä on tullut rennompia, hymyilevämpiä ja todella ystävällisiä. Arkuutta ja alemmuudentunnetta ei enää näe.
Reissu sen kuin paranee. Päivän monista kiintoisista kohteista oli ihanin pikkusaari Manija, jonne pääsimme kolmessa ryhmässä moottoriveneellä. Saarella oli ihmeellinen avaruus ja valo, joka kuulemma houkuttelee taiteilijoita paikalle. Asukkaita on nelisen perhettä, ja lounas maatalon pihalla herkullinen.
Saimme syödä omppuja puiden alta (eikö saarella ole peuroja?), ynnä muuta vanhanaikaista.
Mattokutomo, pikku ortodoksikirkko, kouluna toimiva upea kartano... Illalla söimme hyvin hevostilalla ja saimme opetusta rivitanssissa itseltään lajin maailmanmestarilta ja tyttäreltään.
29.8.
Kotimatka. Tällä retkellä on hauskaa sekin, että matkalaisia tapaa Tapiolassa, eikä hajaannuta ympäri Suomen.
Loistomatka!
Tapiolan seurakunnan Viron-reissulla.
Laiva oli hitain mahdollinen eikä bussikaan aivan tasokkaimpia. Kaikki muu olikin mukavaa.
Ihailimme Tallinnan ja koko Läänemaan uutta ilmettä ja hienoja puistoja, upeita niittyjä ja nurmikkoja. Oppaamme Meeli sanoi, että Virossa maaperä on kosteampaa kuin Suomessa. Kelpasi suurten karja- ja lammaslaumojen pureskella vihreistä vihreintä ruohoa.
Haapsalukin oli aivan eri kaupunki kuin viimeksi. Virolaiset näköjään korjaavat, kunnostavat ja rakentavat uutta, jos heillä vain on siihen mahdollisuus.
27.8.
Pitkä, paljon kiinnostavaa ja kaunista sisältänyt päiväohjelma - edelleen ihmettelen näitä hienoja nurmikoita ja niittyjä.
Hotellimme Pärnussa oli samantapainen siisti, kauniisti laitettu perhehotelli kuin Haapsalun melkein kaislikossa sijainnut Villa Päev. Tämä oli Villa Eeden ja ravintolakin oli Paradiis...
Matkamme "päätapahtuma" oli Pärnun Elisabetin kirkon uusien urkujen vihkimisjuhla - Tapiolakin oli kantanut kortensa kekoon, ja virallinen tapiolalaislähetystö myös paikalla. Kirkko pullisteli väkeä ja kuuma oli. Piispat vihkivät, kuorot lauloivat ja urut soivat. Siihen meni tunti, ja kahvituksen piti alkaa, koska klo 20 oli alkamassa urkukonsertti, joka ohjelman mukaan näytti pitkältä.
Silloinpa urkuri alkoi kiittää eri tahoja, kertoi jotain uruista jne. Meeli sanoi seuraavana päivänä, että hyvän urkurin pitäisi soittaa urkuja eikä puhua. Mies oli narsisti, jolta puuttui tilannetaju kokonaan. Hänen esityksensä kesti TUNNIN. Tapiolalainen matkanjohtajamme totesi, että virolaisilta puuttuu sellaista suunnitteluosaamista, mitä meillä Suomessa on, mutta Meeli kyllä oli hyvin osannut suunnitella matkaohjelmamme.
Oli jotenkin kiusallista katsoa niin avoimen narsistista ihmistä TUNNIN...
Kävelimme toisen pariskunnan kanssa hotellille, kun urkuri vihdoin lopetti puheensa. Raikas iltailma virkisti. Joku, joka oli jaksanut jäädä kahvitukseen ja urkukonserttiin, kehui kovasti molempia.
28.8.
Virolaiset eivät ole niin lihavia kuin suomalaiset, mutta paljon hyvinvoivamman näköisiä kuin 10 - 15 vuotta sitten. Silloin näki suorastaan nälkiintyneen näköisiä ihmisiä. Vaurastumisen myötä ja optimismin vallitessa heistä on tullut rennompia, hymyilevämpiä ja todella ystävällisiä. Arkuutta ja alemmuudentunnetta ei enää näe.
Reissu sen kuin paranee. Päivän monista kiintoisista kohteista oli ihanin pikkusaari Manija, jonne pääsimme kolmessa ryhmässä moottoriveneellä. Saarella oli ihmeellinen avaruus ja valo, joka kuulemma houkuttelee taiteilijoita paikalle. Asukkaita on nelisen perhettä, ja lounas maatalon pihalla herkullinen.
Saimme syödä omppuja puiden alta (eikö saarella ole peuroja?), ynnä muuta vanhanaikaista.
Mattokutomo, pikku ortodoksikirkko, kouluna toimiva upea kartano... Illalla söimme hyvin hevostilalla ja saimme opetusta rivitanssissa itseltään lajin maailmanmestarilta ja tyttäreltään.
29.8.
Kotimatka. Tällä retkellä on hauskaa sekin, että matkalaisia tapaa Tapiolassa, eikä hajaannuta ympäri Suomen.
Loistomatka!
tiistai 24. elokuuta 2010
24.8.2010
Syksyn tärkein päivä: työväenopistoon ilmoittautuminen.
Hermot kireällä odottamista toisella korvalla lankapuhelin, toisella kännykkä. Ja jälleen jäin Marja Malin kurssilta juuri ja juuri pois... Taidehissaan sentään pääsin. Kirsi Tiittasen kurssi ei ole vielä ratkennut.
Hankalaa, kun ei tiedä, mitä Espoo Artiin tulee tarjolle...
*
Säästin tänään euron, kun vein Holter-tutkimuslaitteen aamulla takaisin Jorviin. Parkkeerasin tarkoituksella lippuautomaatin viereen ja mietin tyytyväisenä, kuinka kätevä siinä on käydä maksamassa. Sen jälkeen unohdin koko jutun...
Ehkä on parasta, että kirjoitan blogiin vain asiat, jotka muistin, muuten voi tulla liikaa tekstiä.
Syksyn tärkein päivä: työväenopistoon ilmoittautuminen.
Hermot kireällä odottamista toisella korvalla lankapuhelin, toisella kännykkä. Ja jälleen jäin Marja Malin kurssilta juuri ja juuri pois... Taidehissaan sentään pääsin. Kirsi Tiittasen kurssi ei ole vielä ratkennut.
Hankalaa, kun ei tiedä, mitä Espoo Artiin tulee tarjolle...
*
Säästin tänään euron, kun vein Holter-tutkimuslaitteen aamulla takaisin Jorviin. Parkkeerasin tarkoituksella lippuautomaatin viereen ja mietin tyytyväisenä, kuinka kätevä siinä on käydä maksamassa. Sen jälkeen unohdin koko jutun...
Ehkä on parasta, että kirjoitan blogiin vain asiat, jotka muistin, muuten voi tulla liikaa tekstiä.
maanantai 23. elokuuta 2010
23.8.2010
Tähtihetkiä valtakunnallisessa papinpuolisoiden kokoontumisessa Vivamossa:
Anna-Mari Kaskinen ja Maija Nyholm esittivät 1900-luvun vaihteen hienojen neitien asuihin pukeutuneina Vivamon historian niin elävästi ja hauskasti, että olin aivan myyty heidän pedagogisten taitojensa vuoksi - ja Vivamon tarinakin on jännä.
Heli Karhumäki Lapualta piti hauskasti murretta viljellen pääesitelmän "Voiko kohtalosta tulla kutsumus". Ryhmissä tuli sitten kiintoisaa keskustelua puoleen ja toiseen.
Vapaaehtoisryhmä tanssijoita, näyttelijöitä ja laulajia esitti ulkona kolmella eri näyttämöllä (saman vanhan ladon eri puolilla) tunnin mittaisen Tuhlaajapojan tosi vaikuttavasti. Rekvisiitat ja puvut olivat taidokkaita. Minulle jäi koskettavimpana mieleen vanha isä, joka jaksoi tähyillä tielle ja uskoa, että nuorempi veli vielä tulee takaisin. Kun ajattelee isän roolia kuvaamassa Jumalan uskollisuutta... Tätä esitystä en tule koskaan unohtamaan.
*
Minulla on Holter-tutkimus menossa. Mukana kannettava laite mittaa sydämen rytmihäiriöitä. Täytyy toivoa, että niitä osuisi tähän vuorokauteen. Kohta alan jumpata, että tutkimusaikaan sisältyisi erilaisia rasitustekijöitä.
Tähtihetkiä valtakunnallisessa papinpuolisoiden kokoontumisessa Vivamossa:
Anna-Mari Kaskinen ja Maija Nyholm esittivät 1900-luvun vaihteen hienojen neitien asuihin pukeutuneina Vivamon historian niin elävästi ja hauskasti, että olin aivan myyty heidän pedagogisten taitojensa vuoksi - ja Vivamon tarinakin on jännä.
Heli Karhumäki Lapualta piti hauskasti murretta viljellen pääesitelmän "Voiko kohtalosta tulla kutsumus". Ryhmissä tuli sitten kiintoisaa keskustelua puoleen ja toiseen.
Vapaaehtoisryhmä tanssijoita, näyttelijöitä ja laulajia esitti ulkona kolmella eri näyttämöllä (saman vanhan ladon eri puolilla) tunnin mittaisen Tuhlaajapojan tosi vaikuttavasti. Rekvisiitat ja puvut olivat taidokkaita. Minulle jäi koskettavimpana mieleen vanha isä, joka jaksoi tähyillä tielle ja uskoa, että nuorempi veli vielä tulee takaisin. Kun ajattelee isän roolia kuvaamassa Jumalan uskollisuutta... Tätä esitystä en tule koskaan unohtamaan.
*
Minulla on Holter-tutkimus menossa. Mukana kannettava laite mittaa sydämen rytmihäiriöitä. Täytyy toivoa, että niitä osuisi tähän vuorokauteen. Kohta alan jumpata, että tutkimusaikaan sisältyisi erilaisia rasitustekijöitä.
torstai 19. elokuuta 2010
19.8.2010
Loistavaa kuvisopetusta on ollut meidän pojilla. He tekevät nyt vahaliiduilla pieniä töitä, joissa on kahta väriä päällekkäin, ja päällimmäiseen on raaputettu kuva. O-pojan sinisessä työssä näkyi oranssinen kuvio, ja kehuin, kuinka värit vastaväreinä antavat loistoa toinen toisilleen. "Se takiahan mä nää värit valitsinkin, kun ne on vastavärejä!" sanoi O.
Saimme Seikkailujen laakson loppuun ja aloitimme heti tänään Seikkailujen saaren. Kiitos kirjasto!!!
I-tyttö on innokas eskarilainen ja korostaa sitä, että siis hän EI ole enää päiväkodissa. Aamuisin hän kuulemma suunnittelee pukeutumisensa ja kampauksensa uuden arvonsa mukaisesti, tekee innokkaana eskariläksyt ja tutkii karttapalloa: "Tuolla on siis Kanada! Ja tuolla on Venäjä!"
*
Aivan kuin olemme lasten kanssa koukussa Enid Blytoniin, minä lainasin P:lle ja itselleni heti perään Stieg Larssonin toisen dekkarin. Itse asiassa ensimmäinen ei ollut mielikirjojani: kamalia murhia, minulle käsittämätöntä asiaa tietokoneista, liiketaloudesta, mutkallisista pankkiasioista jne, mutta Larsson kirjoittaa niin vetävästi, että kirjaa on todella vaikea laskea käsistään ja haluaa ehdottomasti tietää, mitä henkilöille tapahtuu.
Siis hyvää viihdettä. Kunhan saan vielä kolmannenkin luetuksi, etsin jotain opettavaisempaa / ajatuksia antavampaa /taiteellisempaa luettavaa. It´s a promise!
*
UPEAA!
Espoo Art valitsi yhden töistäni ("Hatut") juhlakalenteriinsa, ja vielä isona kuvana (oli kaksi kokovaihtoehtoa)!!!
Olen onnellinen.
Loistavaa kuvisopetusta on ollut meidän pojilla. He tekevät nyt vahaliiduilla pieniä töitä, joissa on kahta väriä päällekkäin, ja päällimmäiseen on raaputettu kuva. O-pojan sinisessä työssä näkyi oranssinen kuvio, ja kehuin, kuinka värit vastaväreinä antavat loistoa toinen toisilleen. "Se takiahan mä nää värit valitsinkin, kun ne on vastavärejä!" sanoi O.
Saimme Seikkailujen laakson loppuun ja aloitimme heti tänään Seikkailujen saaren. Kiitos kirjasto!!!
I-tyttö on innokas eskarilainen ja korostaa sitä, että siis hän EI ole enää päiväkodissa. Aamuisin hän kuulemma suunnittelee pukeutumisensa ja kampauksensa uuden arvonsa mukaisesti, tekee innokkaana eskariläksyt ja tutkii karttapalloa: "Tuolla on siis Kanada! Ja tuolla on Venäjä!"
*
Aivan kuin olemme lasten kanssa koukussa Enid Blytoniin, minä lainasin P:lle ja itselleni heti perään Stieg Larssonin toisen dekkarin. Itse asiassa ensimmäinen ei ollut mielikirjojani: kamalia murhia, minulle käsittämätöntä asiaa tietokoneista, liiketaloudesta, mutkallisista pankkiasioista jne, mutta Larsson kirjoittaa niin vetävästi, että kirjaa on todella vaikea laskea käsistään ja haluaa ehdottomasti tietää, mitä henkilöille tapahtuu.
Siis hyvää viihdettä. Kunhan saan vielä kolmannenkin luetuksi, etsin jotain opettavaisempaa / ajatuksia antavampaa /taiteellisempaa luettavaa. It´s a promise!
*
UPEAA!
Espoo Art valitsi yhden töistäni ("Hatut") juhlakalenteriinsa, ja vielä isona kuvana (oli kaksi kokovaihtoehtoa)!!!
Olen onnellinen.
tiistai 17. elokuuta 2010
17.8.2010
A on nyt tokaluokkalainen ja O peräti neljännellä. Pojat sanoivat, että onpa taas kiva, kun voi tulla iltapäiviksi Mummolaan, ja että olenko tullut ajatelleeksi, että elokuun jälkeen tulee syys- ja lokakuu ja sitten marraskuun jälkeen on jo joulukuu, joten voisimmeko aika pian alkaa leipoa pipareita...
Mukavalta kuulosti, kun O-poika lausui ilonsa siitä, että poikien luokkien naulakot ovat samassa aulassa, joten hän voi helposti auttaa pikkuveljeä kengännauhojen solmimisessa...
*
Minulla alkoi taide, riemullista!
A on nyt tokaluokkalainen ja O peräti neljännellä. Pojat sanoivat, että onpa taas kiva, kun voi tulla iltapäiviksi Mummolaan, ja että olenko tullut ajatelleeksi, että elokuun jälkeen tulee syys- ja lokakuu ja sitten marraskuun jälkeen on jo joulukuu, joten voisimmeko aika pian alkaa leipoa pipareita...
Mukavalta kuulosti, kun O-poika lausui ilonsa siitä, että poikien luokkien naulakot ovat samassa aulassa, joten hän voi helposti auttaa pikkuveljeä kengännauhojen solmimisessa...
*
Minulla alkoi taide, riemullista!
maanantai 16. elokuuta 2010
16.8.2010
Koulu alkaa huomenna, ja äsken oli telkkarissa ajankohtaan sopivasti ohjelma oppimisesta. Ohjelma perustui viimeisimpään amerikkalaiseen tutkimukseen. Mieleen jäi:
Joku asia voi olla vaikeaa lapselle, esim odottaa 10 minuuttia, jolloin saisi yhden karkin sijasta kolme. Mutta tämä ei tarkoita, että lapsi vain on tällainen. Aivot muuttuvat koko ajan, ja lapsi voi kehittää keinoja, joiden avulla hän ehkä pystyy odottamaan sen 10 minuuttia.
Lapsi ei ehkä ymmärrä, mitä hyötyä koulun käymisestä ja oppimisesta on. Eräässä kokeessa lapsia palkittiin reilulla rahasummalla kuukauden lopussa, jos he olivat menestyneet ja käyttäytyneet hyvin, esim 200 - 350 dollaria. Palkkio laskettiin jonkin systeemin mukaan koetuloksista, osallistumisesta tunnilla, huolellisuudesta, käytöksestä jne. Kokeilukoulussa tulokset paranivat huomattavasti. Ehkäpä nekin, jotka eivät päässeet palkkioille, tajusivat, että opiskelusta voi olla suurta konkreettista hyötyä.
Tutkijoiden ohje oli, että älä kehu lasta tuloksista, vaan yrittämisestä. Tuloksista kehuminen jäykistää lapsen ajattelua, hän alkaa välttää virheitä, koska uskoo, että hänen täytyy olla fiksu. Sen sijaan yrittämisestä kehuminen antaa luvan tehdä virheitä, ja luo optimismia lapsen mieleen, sekä lisää yrittämisen halua.
Murrosikäisten aivot ovat valtavien muutosten alaisena, ja aikuisen pitäisi muistaa tämä, vaikka aikuisen onkin vaikea tajuta asiaa. Nuorelle vaihe on kivulias ja raskas.
*
Tuo rahan antaminen on vastoin (entisiä) periaatteitani. Koska itse olen osannut iloita oppimisesta ja hyvistä tuloksista, olen ajatellut, että SEN pitäisi olla se palkinto. Mutta lapsia on monenlaisia, ja voi olla, että jollekin oppimisen hyödyn pitäisi olla konkreettinen ja lähellä, eikä jossain tulevaisuuden ammatissa 15 vuoden päästä.
Ehkä ihan hyväkin idea.
Koulu alkaa huomenna, ja äsken oli telkkarissa ajankohtaan sopivasti ohjelma oppimisesta. Ohjelma perustui viimeisimpään amerikkalaiseen tutkimukseen. Mieleen jäi:
Joku asia voi olla vaikeaa lapselle, esim odottaa 10 minuuttia, jolloin saisi yhden karkin sijasta kolme. Mutta tämä ei tarkoita, että lapsi vain on tällainen. Aivot muuttuvat koko ajan, ja lapsi voi kehittää keinoja, joiden avulla hän ehkä pystyy odottamaan sen 10 minuuttia.
Lapsi ei ehkä ymmärrä, mitä hyötyä koulun käymisestä ja oppimisesta on. Eräässä kokeessa lapsia palkittiin reilulla rahasummalla kuukauden lopussa, jos he olivat menestyneet ja käyttäytyneet hyvin, esim 200 - 350 dollaria. Palkkio laskettiin jonkin systeemin mukaan koetuloksista, osallistumisesta tunnilla, huolellisuudesta, käytöksestä jne. Kokeilukoulussa tulokset paranivat huomattavasti. Ehkäpä nekin, jotka eivät päässeet palkkioille, tajusivat, että opiskelusta voi olla suurta konkreettista hyötyä.
Tutkijoiden ohje oli, että älä kehu lasta tuloksista, vaan yrittämisestä. Tuloksista kehuminen jäykistää lapsen ajattelua, hän alkaa välttää virheitä, koska uskoo, että hänen täytyy olla fiksu. Sen sijaan yrittämisestä kehuminen antaa luvan tehdä virheitä, ja luo optimismia lapsen mieleen, sekä lisää yrittämisen halua.
Murrosikäisten aivot ovat valtavien muutosten alaisena, ja aikuisen pitäisi muistaa tämä, vaikka aikuisen onkin vaikea tajuta asiaa. Nuorelle vaihe on kivulias ja raskas.
*
Tuo rahan antaminen on vastoin (entisiä) periaatteitani. Koska itse olen osannut iloita oppimisesta ja hyvistä tuloksista, olen ajatellut, että SEN pitäisi olla se palkinto. Mutta lapsia on monenlaisia, ja voi olla, että jollekin oppimisen hyödyn pitäisi olla konkreettinen ja lähellä, eikä jossain tulevaisuuden ammatissa 15 vuoden päästä.
Ehkä ihan hyväkin idea.
sunnuntai 15. elokuuta 2010
15.8.2010
Saaressa jouduin luonnon kanssa lähikosketukseen vähemmän miellyttävällä tavalla. Menin yöllä ulkovessaan, ja siellä kaksi lepakkoa alkoi lennellä päin naamaani. Hiirenkokoiset otukset alkavat rikkoa henkilökohtaista reviiriäni!
Eikö lepakoilla ole jokin kaikuluotaussysteemi, jolla ne tunnistavat kiinteät kohteet. Käyttäisivät sitä! Vai luotaavatko ne mokomat ensin, että haa, tuolla on jotain mielenkiintoista, ja syöksyhyökkäilevät sitten saadakseen tarkemman selon asiasta...
*
Sisko taas istui pimeässä saunan portailla ja kuuli kaamean karjaisun ja hiljaista uikutusta. Selvästi ilves tappamassa peuran tai kauriin vasaa. Aamulla ei kyllä löydetty murhapaikkaa eikä raatoa, mutta jotain dramaattista metsässä tapahtui.
*
Ampiaiset puolestaan pörräävät koko ajan ympärillämme. Tuntuu, että niitä on tänä kesänä joka paikassa. P-siskokin sai sieniretkellä yhdeksän puremaa, kun retkikaveri astui ampparipesään.
Kosteankuuma helleviikonloppu on takanapäin. Odottelemme luvattuja raikkaita tuulia pohjoisesta!
Saaressa jouduin luonnon kanssa lähikosketukseen vähemmän miellyttävällä tavalla. Menin yöllä ulkovessaan, ja siellä kaksi lepakkoa alkoi lennellä päin naamaani. Hiirenkokoiset otukset alkavat rikkoa henkilökohtaista reviiriäni!
Eikö lepakoilla ole jokin kaikuluotaussysteemi, jolla ne tunnistavat kiinteät kohteet. Käyttäisivät sitä! Vai luotaavatko ne mokomat ensin, että haa, tuolla on jotain mielenkiintoista, ja syöksyhyökkäilevät sitten saadakseen tarkemman selon asiasta...
*
Sisko taas istui pimeässä saunan portailla ja kuuli kaamean karjaisun ja hiljaista uikutusta. Selvästi ilves tappamassa peuran tai kauriin vasaa. Aamulla ei kyllä löydetty murhapaikkaa eikä raatoa, mutta jotain dramaattista metsässä tapahtui.
*
Ampiaiset puolestaan pörräävät koko ajan ympärillämme. Tuntuu, että niitä on tänä kesänä joka paikassa. P-siskokin sai sieniretkellä yhdeksän puremaa, kun retkikaveri astui ampparipesään.
Kosteankuuma helleviikonloppu on takanapäin. Odottelemme luvattuja raikkaita tuulia pohjoisesta!
torstai 12. elokuuta 2010
13.8.2010
Lapset palaavat päivä päivältä ruskettuneempina jalkapalloleiriltä. Eilen oli jo nuoremmissa hienoista väsymystä havaittavissa valtavan ulkoilumäärän ja pallon potkimisen jäljiltä: kuulemma jatkavat harjoituksia lähinurmella vielä koko illan. Eipä ole näissä lapsissa grammaakaan löysää missään, mikä kadehtien todettakoon.
I-tyttö palasi eilen eskarin tutustumiskäynniltä meille. Kahden ison veljen pikkusiskona hän tiesi, miten vastataan kysymykseen, millaista eskarissa oli: "Ihan tyhmää!"
*
Kotimaassa oli juttu Vaaka ry:stä, joka aloitti keräämällä vauvakasseja Karjalaan, ja kerää nyt paljon muutakin lämmintä ja hyödyllistä rajantakaisille lapsille. Reportaasi tuli kuin vastauksena ajatukseeni, että olen liian vanha millään tavalla auttamaan konkreettisesti - ajattelin silloin näitä maanjäristys- ynnä tulva-alueita.
Nyt olen jo sopinut Vaaka-porukan kanssa, että alan virkata pipoja Karjalan lapsille. Edes pientä lämpöä paleleville.
*
Tänä iltana viemme kolme työtäni tyrkylle vuosikalenteriin Espoo Artiin Mäkkylään - samalla etsimme ko. paikan. Samaa matkaa haemme H-siskon ja hurautamme saareen, sillä H:n ja minun on nähtävä yksi taideohjelma Teemalla.
On luvattu helteistä, salamoivaa ja jyrisevää viikonloppua.
Lapset palaavat päivä päivältä ruskettuneempina jalkapalloleiriltä. Eilen oli jo nuoremmissa hienoista väsymystä havaittavissa valtavan ulkoilumäärän ja pallon potkimisen jäljiltä: kuulemma jatkavat harjoituksia lähinurmella vielä koko illan. Eipä ole näissä lapsissa grammaakaan löysää missään, mikä kadehtien todettakoon.
I-tyttö palasi eilen eskarin tutustumiskäynniltä meille. Kahden ison veljen pikkusiskona hän tiesi, miten vastataan kysymykseen, millaista eskarissa oli: "Ihan tyhmää!"
*
Kotimaassa oli juttu Vaaka ry:stä, joka aloitti keräämällä vauvakasseja Karjalaan, ja kerää nyt paljon muutakin lämmintä ja hyödyllistä rajantakaisille lapsille. Reportaasi tuli kuin vastauksena ajatukseeni, että olen liian vanha millään tavalla auttamaan konkreettisesti - ajattelin silloin näitä maanjäristys- ynnä tulva-alueita.
Nyt olen jo sopinut Vaaka-porukan kanssa, että alan virkata pipoja Karjalan lapsille. Edes pientä lämpöä paleleville.
*
Tänä iltana viemme kolme työtäni tyrkylle vuosikalenteriin Espoo Artiin Mäkkylään - samalla etsimme ko. paikan. Samaa matkaa haemme H-siskon ja hurautamme saareen, sillä H:n ja minun on nähtävä yksi taideohjelma Teemalla.
On luvattu helteistä, salamoivaa ja jyrisevää viikonloppua.
keskiviikko 11. elokuuta 2010
12.8.2010
Telkkarikokin hehkuttamat ruoat eivät olleet niin herkullisia kuin hän väitti, vaikka tein ne samoista aineista ja samalla tavalla kuin ruudussakin. Pitäisi luottaa omaan kokemukseen ja omaan luovuuteen, siitä ne koetusti parhaat herkut kuitenkin syntyvät.
Mutta muuten oli mukava ilta.
*
Eikä se maalauskaan uudestaan katsoen ole ihan valmis...
*
Ystävä kertoi kokemuksia tutuista, joille ei ole annettu mitään syöpähoitoja, ei edes kivunlievitystä, iän vuoksi. Äiti sai kyllä yli yhdeksänkymppisenä tosi hyvän kipulääkityksen, joten päätän olla täysin uskomatta ikärasismiin tässä asiassa. Nuorin ystävän kertoma tapaus oli 74-vuotias, mikä minusta ei ole ikä eikä mikään.
Mutta parasta yrittää pysytellä terveenä.
*
Meillä on tänään pitkä vesikatko, ja lähden Tapiolan keskustaan hortoilemaan vessojen äärelle...
Telkkarikokin hehkuttamat ruoat eivät olleet niin herkullisia kuin hän väitti, vaikka tein ne samoista aineista ja samalla tavalla kuin ruudussakin. Pitäisi luottaa omaan kokemukseen ja omaan luovuuteen, siitä ne koetusti parhaat herkut kuitenkin syntyvät.
Mutta muuten oli mukava ilta.
*
Eikä se maalauskaan uudestaan katsoen ole ihan valmis...
*
Ystävä kertoi kokemuksia tutuista, joille ei ole annettu mitään syöpähoitoja, ei edes kivunlievitystä, iän vuoksi. Äiti sai kyllä yli yhdeksänkymppisenä tosi hyvän kipulääkityksen, joten päätän olla täysin uskomatta ikärasismiin tässä asiassa. Nuorin ystävän kertoma tapaus oli 74-vuotias, mikä minusta ei ole ikä eikä mikään.
Mutta parasta yrittää pysytellä terveenä.
*
Meillä on tänään pitkä vesikatko, ja lähden Tapiolan keskustaan hortoilemaan vessojen äärelle...
11.8.2010
Heräsin aamulla uneen, jossa O-poika sanoi aivan omalla äänellään ihmeen aidon tuntuisesti: "Mummeli!" Kun olin odottelemassa lasten heräämistä jalkapalloleirille, I-tyttö sanoi avattuaan silmänsä: "Mummo, mä just näin susta unta!"
*
Hyvä päivä: Kukkaikkuna on laitettu kuntoon ja makuuhuoneeseen löytyi kaapin kätköstä tyylikäs verho. Roinaa on kerätty mustaan jätesäkkiin, ja maalaus tuli yhtäkkiä valmiiksi!
Tyttären perhe tulee hänen nimipäivänsä kunniaksi syömään. Menu:
Kalasoppa:
maidossa keitettyä savukirjolohta
lisätty maissia ja
persiljaa
Jälkiruoka:
kermavaahtoa
pistaasipähkinöitä
pehmeää marenkia
runsaasti marjoja
Tervetuloa vaan meille! Tätä voitte tekin lukijat saada!
Heräsin aamulla uneen, jossa O-poika sanoi aivan omalla äänellään ihmeen aidon tuntuisesti: "Mummeli!" Kun olin odottelemassa lasten heräämistä jalkapalloleirille, I-tyttö sanoi avattuaan silmänsä: "Mummo, mä just näin susta unta!"
*
Hyvä päivä: Kukkaikkuna on laitettu kuntoon ja makuuhuoneeseen löytyi kaapin kätköstä tyylikäs verho. Roinaa on kerätty mustaan jätesäkkiin, ja maalaus tuli yhtäkkiä valmiiksi!
Tyttären perhe tulee hänen nimipäivänsä kunniaksi syömään. Menu:
Kalasoppa:
maidossa keitettyä savukirjolohta
lisätty maissia ja
persiljaa
Jälkiruoka:
kermavaahtoa
pistaasipähkinöitä
pehmeää marenkia
runsaasti marjoja
Tervetuloa vaan meille! Tätä voitte tekin lukijat saada!
tiistai 10. elokuuta 2010
10.8.2010
Nuoruuteni mielikuvaan Tapiolasta kuuluvat aivan keskeisinä Leimuniityn ihanat, isot hortensiapensaat loppukesällä. Opin jo silloin, että puutarhassa paljon samaa näyttää upealta.
On hortensioiden aika, ja onneksi ne mahtuvat kukkimaan. Tapiolan keskustan niityt ovat nimittäin rakennustyömaana. Isoja alueita on ympäröity vaneriaidoilla, ja kovasti koneita töissä. O-poika sanoo, että siellä rakennetaan metron huoltotunneleita.
Tätä tulee nyt jatkumaan muutaman vuoden, arvelisin, mutta lopputulos varmaan ilahduttaa.
*
Olen vieläkin miettinyt niitä "harmonian hippusia", joista "Kohtaamisia"-leffa puhui. Uutiset ovat täynnä yhä uusia luonnonkatastrofeja eri puolilla maailmaa. Ainahan ihmisiä on kuollut sodissa ja epidemioissa, mutta täyteen ahdetulla pallollamme melkein kaikki tulvat ja maanjäristykset ynnä muut mullistukset tekevät pahaa jälkeä. Jos vielä henki säilyy, kuinka kamalaa ihmiselle onkaan menettää koti. Siihen päälle vielä nälkä ja taudit...
Ei tietenkään ole mitään järkeä luopua omista harmonian hetkistä sen vuoksi, että hätää on niin paljon - se ei auttaisi. Mutta ei onnettomien kohtaloita täysin unohtaakaan voi. Omalla kohdalla sekin etsikkoaika, tai -ikä, että olisi ehkä voinut mennä konkreettisesti jonnekin auttamaan, on auttamattomasti ohi.
Luultavasti yksi elämän tarkoituksista on toimia lähipiirissään harmoniaa ja hyvää oloa lisäävästi. Ihminen ei voi käpertyä suremaan, jos haluaa yrittää luoda lähiympäristöönsä jotain hyvää.
Nuoruuteni mielikuvaan Tapiolasta kuuluvat aivan keskeisinä Leimuniityn ihanat, isot hortensiapensaat loppukesällä. Opin jo silloin, että puutarhassa paljon samaa näyttää upealta.
On hortensioiden aika, ja onneksi ne mahtuvat kukkimaan. Tapiolan keskustan niityt ovat nimittäin rakennustyömaana. Isoja alueita on ympäröity vaneriaidoilla, ja kovasti koneita töissä. O-poika sanoo, että siellä rakennetaan metron huoltotunneleita.
Tätä tulee nyt jatkumaan muutaman vuoden, arvelisin, mutta lopputulos varmaan ilahduttaa.
*
Olen vieläkin miettinyt niitä "harmonian hippusia", joista "Kohtaamisia"-leffa puhui. Uutiset ovat täynnä yhä uusia luonnonkatastrofeja eri puolilla maailmaa. Ainahan ihmisiä on kuollut sodissa ja epidemioissa, mutta täyteen ahdetulla pallollamme melkein kaikki tulvat ja maanjäristykset ynnä muut mullistukset tekevät pahaa jälkeä. Jos vielä henki säilyy, kuinka kamalaa ihmiselle onkaan menettää koti. Siihen päälle vielä nälkä ja taudit...
Ei tietenkään ole mitään järkeä luopua omista harmonian hetkistä sen vuoksi, että hätää on niin paljon - se ei auttaisi. Mutta ei onnettomien kohtaloita täysin unohtaakaan voi. Omalla kohdalla sekin etsikkoaika, tai -ikä, että olisi ehkä voinut mennä konkreettisesti jonnekin auttamaan, on auttamattomasti ohi.
Luultavasti yksi elämän tarkoituksista on toimia lähipiirissään harmoniaa ja hyvää oloa lisäävästi. Ihminen ei voi käpertyä suremaan, jos haluaa yrittää luoda lähiympäristöönsä jotain hyvää.
maanantai 9. elokuuta 2010
9.8.2010
Hesari kolahti luukusta! On alkanut se ihana aika, jolloin aamulukemiset tulevat itsestään kotiin, mutta toisaalta vielä on kesä ja pääsee viikonlopuiksi saareen.
Siivoojakin kävi poistamassa kesän pölyt, ja alan innostua omaan, perusteellisempaan syyssiivoukseeni. Yleensä kyllä aloitan kukkaikkunan uudelleenorganisoinnista, sillä se on ehkä sittenkin hauskinta.
Olen myös päässyt kesän laihdutustavoitteeseeni: yksi kilo pois. Koko kesä siinä menikin, mutta nyt ollaan normaalipainossa.
Hesari kolahti luukusta! On alkanut se ihana aika, jolloin aamulukemiset tulevat itsestään kotiin, mutta toisaalta vielä on kesä ja pääsee viikonlopuiksi saareen.
Siivoojakin kävi poistamassa kesän pölyt, ja alan innostua omaan, perusteellisempaan syyssiivoukseeni. Yleensä kyllä aloitan kukkaikkunan uudelleenorganisoinnista, sillä se on ehkä sittenkin hauskinta.
Olen myös päässyt kesän laihdutustavoitteeseeni: yksi kilo pois. Koko kesä siinä menikin, mutta nyt ollaan normaalipainossa.
sunnuntai 8. elokuuta 2010
8.8.2010
Vielä kerjäläisistä.
Akatemiatutkija Anne Birgitta Pessi kirjoitti Hesarin Vieraskynässä, että niin negatiiviseksi ei yhteiskuntamme saisi mennä, että ihmisiä kehotettaisiin (kehotettu on, korkealta taholta) olemaan antamatta rahaa kerjäläisille. Kyllä ihmisellä täytyy olla oikeus antaa. Hän sanoo, että olipa hätä todellista tai teeskenneltyä, kysymyksessä on joka kerta inhimillinen kohtaaminen - tai kieltäytyminen kohtaamasta.
Meneekö raha edes sille kerjäläiselle ja auttaako se häntä juurikaan, sitä en voi tietää. Mutta MINUN kannaltani valinnalla on valtava merkitys.
Ongelma on siinä, että kun anna euron, häpeän hirveästi sitä taloudellista juopaa, joka kerjäläisen ja minun välillä vallitsee.
*
Tytär soitti illalla unohtaneensa tärkeän lääkkeen kotiin mökkireissulta. Mitäpä vanhemmat eivät lapsensa hyväksi tekisi? Heti aamulla lähdimme ajamaan Inkooseen viemään lääkettä, ja vietimme samalla mukavan saaripäivän.
Ilma oli hyvin kosteaa ja sumuista - uutisissa äsken sanottiin, että Uudellemaalle tulee nyt paljon pienhiukkasia venäläisten metsäpaloista. (Huomenna pitäisi puhaltaa raikkaampien tuulten lännestä, ja suokoon Luoja, että Venäjä saisi päälleen todella tehokkaat sateet!) Kelluin kotiinpalaavien veneiden aalloissa etelärannalla niin, että tuli lapsuus mieleen, ja tuntui niin kuin lapsista, että vielä nuo seuraavat aallot.
Kun en ole pihiyttäni vieläkään hankkinut vesijuoksuvyötä, käytän siihen tarkoitukseen vanhaa veneilyliiviä. On paljon kivampi olla vedessä ja siellä voi uida tai juosta paljon kauemmin, kun ei tarvitse pinnistää pysyäkseen pinnalla!
*
"Toinen mies" pelleili Hesarissa, että ei voi tehdä mitään eikä lähteä mihinkään, kun täytyy kirjoittaa blogiin, mitä teki eilen, eikä senkään jälkeen voi mitään, kun täytyy kirjoittaa blogiin, mitä aikoo tehdä huomenna...
Jos jossain olen nopea, niin kirjoittamisessa, enkä ole koskaan kokenut, että bloggaaminen veisi minulta aikaa. Nautin paitsi kirjoittamisesta, myös siitä, että tulee vielä uudestaan ymmärtäneeksi, että päivä oli hyvä!!
*
I-tyttö (5) on taluttanut, paijannut ja kammannut naapurissa vieraillutta villakoira Mindyä, joten koirapelko lienee koirakohtaista ja ehkä vähitellen väistyvää. Ja isoja koiria Mummokin pelkää.
Vielä kerjäläisistä.
Akatemiatutkija Anne Birgitta Pessi kirjoitti Hesarin Vieraskynässä, että niin negatiiviseksi ei yhteiskuntamme saisi mennä, että ihmisiä kehotettaisiin (kehotettu on, korkealta taholta) olemaan antamatta rahaa kerjäläisille. Kyllä ihmisellä täytyy olla oikeus antaa. Hän sanoo, että olipa hätä todellista tai teeskenneltyä, kysymyksessä on joka kerta inhimillinen kohtaaminen - tai kieltäytyminen kohtaamasta.
Meneekö raha edes sille kerjäläiselle ja auttaako se häntä juurikaan, sitä en voi tietää. Mutta MINUN kannaltani valinnalla on valtava merkitys.
Ongelma on siinä, että kun anna euron, häpeän hirveästi sitä taloudellista juopaa, joka kerjäläisen ja minun välillä vallitsee.
*
Tytär soitti illalla unohtaneensa tärkeän lääkkeen kotiin mökkireissulta. Mitäpä vanhemmat eivät lapsensa hyväksi tekisi? Heti aamulla lähdimme ajamaan Inkooseen viemään lääkettä, ja vietimme samalla mukavan saaripäivän.
Ilma oli hyvin kosteaa ja sumuista - uutisissa äsken sanottiin, että Uudellemaalle tulee nyt paljon pienhiukkasia venäläisten metsäpaloista. (Huomenna pitäisi puhaltaa raikkaampien tuulten lännestä, ja suokoon Luoja, että Venäjä saisi päälleen todella tehokkaat sateet!) Kelluin kotiinpalaavien veneiden aalloissa etelärannalla niin, että tuli lapsuus mieleen, ja tuntui niin kuin lapsista, että vielä nuo seuraavat aallot.
Kun en ole pihiyttäni vieläkään hankkinut vesijuoksuvyötä, käytän siihen tarkoitukseen vanhaa veneilyliiviä. On paljon kivampi olla vedessä ja siellä voi uida tai juosta paljon kauemmin, kun ei tarvitse pinnistää pysyäkseen pinnalla!
*
"Toinen mies" pelleili Hesarissa, että ei voi tehdä mitään eikä lähteä mihinkään, kun täytyy kirjoittaa blogiin, mitä teki eilen, eikä senkään jälkeen voi mitään, kun täytyy kirjoittaa blogiin, mitä aikoo tehdä huomenna...
Jos jossain olen nopea, niin kirjoittamisessa, enkä ole koskaan kokenut, että bloggaaminen veisi minulta aikaa. Nautin paitsi kirjoittamisesta, myös siitä, että tulee vielä uudestaan ymmärtäneeksi, että päivä oli hyvä!!
*
I-tyttö (5) on taluttanut, paijannut ja kammannut naapurissa vieraillutta villakoira Mindyä, joten koirapelko lienee koirakohtaista ja ehkä vähitellen väistyvää. Ja isoja koiria Mummokin pelkää.
perjantai 6. elokuuta 2010
7.8.2010
Kerjäläiset.
Katri Merikallion kolumni Suomen Kuvalehdessä kosketti. Hänen Vaarinsa äiti oli kuollut synnytykseen, kun hän oli 10-vuotias, ja isä oli punavankileirillä. Vaari ja hänen 12-vuotias veljensä joutuivat kerjuulle. Likaisiin punapenikoihin ei vauraissa taloissa suhtauduttu hyvin, mutta lopulta yksi talo antoi heille majapaikan, ruokaa ja työtä. Yhden perheen hyvyys pelasti kaksi poikaa elämään.
Muutenkin aina surettavat nuo romanikerjäläiset, ja nyt vielä enemmän. Mitä nälkäisten miljardin ihmisen hyväksi voisi tehdä?
Ehkä sitten kuitenkin Kirkon Ulkomaanavun, Unicefin yms apu köyhien koulutukseen jne on paras tapa auttaa.
Sydäntäsärkevää.
*
Kulttuurituristeina pääkaupungissa.
Kävimme katsomassa kotimaisen leffan Kohtaamisia, joka jäi ajatteluttamaan. Viisas vanha nainen siinä sanoi, että ehkä elämä ei voi olla harmonista kuin pienen pieninä hetkinä. Elokuvan moninaisissa kohtaamisissa oli mukana myös hippusia rakkautta ja huolenpitoa, ja kaikesta onnettomasta ja kaoottisesta huolimatta katsomiskokemuksesta jäi lämmin ja kannustava tunne. Jokainen voi olla luomassa harmonian hippusia omassa ympäristössään.
Harmoniaa oli sitten enemmältikin Ateneumin alakerrassa Veikko Vionojan näyttelyssä. Ihmeellisen rauhallinen värimaailma, samoin aiheet. Laseeraustekniikka tietysti kiinnosti minua.
Yläkerrassa oli Anna Kortelaisen kuratoima näyttely Onerva - naisten Helsinki (en muista tarkkaan nimeä), joka kertoi 1910-luvun elämästä ja kulttuurista Helsingissä. Monipuolinen ja kiinnostava.
*
Isovarvas on aivan musta ja tosi kipeä.
Kerjäläiset.
Katri Merikallion kolumni Suomen Kuvalehdessä kosketti. Hänen Vaarinsa äiti oli kuollut synnytykseen, kun hän oli 10-vuotias, ja isä oli punavankileirillä. Vaari ja hänen 12-vuotias veljensä joutuivat kerjuulle. Likaisiin punapenikoihin ei vauraissa taloissa suhtauduttu hyvin, mutta lopulta yksi talo antoi heille majapaikan, ruokaa ja työtä. Yhden perheen hyvyys pelasti kaksi poikaa elämään.
Muutenkin aina surettavat nuo romanikerjäläiset, ja nyt vielä enemmän. Mitä nälkäisten miljardin ihmisen hyväksi voisi tehdä?
Ehkä sitten kuitenkin Kirkon Ulkomaanavun, Unicefin yms apu köyhien koulutukseen jne on paras tapa auttaa.
Sydäntäsärkevää.
*
Kulttuurituristeina pääkaupungissa.
Kävimme katsomassa kotimaisen leffan Kohtaamisia, joka jäi ajatteluttamaan. Viisas vanha nainen siinä sanoi, että ehkä elämä ei voi olla harmonista kuin pienen pieninä hetkinä. Elokuvan moninaisissa kohtaamisissa oli mukana myös hippusia rakkautta ja huolenpitoa, ja kaikesta onnettomasta ja kaoottisesta huolimatta katsomiskokemuksesta jäi lämmin ja kannustava tunne. Jokainen voi olla luomassa harmonian hippusia omassa ympäristössään.
Harmoniaa oli sitten enemmältikin Ateneumin alakerrassa Veikko Vionojan näyttelyssä. Ihmeellisen rauhallinen värimaailma, samoin aiheet. Laseeraustekniikka tietysti kiinnosti minua.
Yläkerrassa oli Anna Kortelaisen kuratoima näyttely Onerva - naisten Helsinki (en muista tarkkaan nimeä), joka kertoi 1910-luvun elämästä ja kulttuurista Helsingissä. Monipuolinen ja kiinnostava.
*
Isovarvas on aivan musta ja tosi kipeä.
6.8.2010
Isovarvas on kai murtunut.
Kiipesin Tapiolan K-marketin ja Stockan välisiä kiviportaita ja tein samalla jotain muuta, etsinkö jotain laukustani vai? Niinpä sandaalin reuna tarttui portaaseen, ja kaatuessani kohti terävää portaanreunaa ehdin muistella kauheaa tunnetta vastaavassa tilanteessa Helander-kodin ulkopuolella jokin vuosi sitten. Silloin meni hampaita poikki ja nenä turposi moninkertaiseksi, tänään ei naama sentään osunut mihinkään. Yksi keskisormi on kamalan kipeä, se isovarvas vielä kipeämpi, ja polvesta nahka lähtenyt kuin ennen lapsuuden kesinä.
Pahin oli pelästys, mutta toinnuin Mynthon-extraväkevän pastillin avulla, joka muuten auttaa melkein kaikkeen, mikä tässä mainoksena mainittakoon.
*
Sattumalta näin lapset, jotka olivat saaneet tulla Tapiolan keskustaan ostamaan jäätelöt. Istuin penkillä heidän kanssaan iloisena heidän nautinnostaan, ja kävelimme yhdessä kotiin päin, onnellinen mummo ihanien lapsenlastensa kanssa.
*
Aamutelkkarissa toimittajan piti kertoa, että Jälkiviisaat kohta alkaa, mutta ennen sitä pätkä onkilieroista (ovat mokomat muuttaneet asumaan muutamaa multakerrosta alemmaksi helteen vuoksi). Näin hän sanoi, ja arvatkaa olinko kuolla nauruun: "Jälkiviisaat Kalle Isokallio, Jan Erola ja Soili Suonoja odottavat tuolla jo sohvalla, mutta ennen kuin annamme heille puheenvuoron, kuulemme vähän muista lieroista."
Isovarvas on kai murtunut.
Kiipesin Tapiolan K-marketin ja Stockan välisiä kiviportaita ja tein samalla jotain muuta, etsinkö jotain laukustani vai? Niinpä sandaalin reuna tarttui portaaseen, ja kaatuessani kohti terävää portaanreunaa ehdin muistella kauheaa tunnetta vastaavassa tilanteessa Helander-kodin ulkopuolella jokin vuosi sitten. Silloin meni hampaita poikki ja nenä turposi moninkertaiseksi, tänään ei naama sentään osunut mihinkään. Yksi keskisormi on kamalan kipeä, se isovarvas vielä kipeämpi, ja polvesta nahka lähtenyt kuin ennen lapsuuden kesinä.
Pahin oli pelästys, mutta toinnuin Mynthon-extraväkevän pastillin avulla, joka muuten auttaa melkein kaikkeen, mikä tässä mainoksena mainittakoon.
*
Sattumalta näin lapset, jotka olivat saaneet tulla Tapiolan keskustaan ostamaan jäätelöt. Istuin penkillä heidän kanssaan iloisena heidän nautinnostaan, ja kävelimme yhdessä kotiin päin, onnellinen mummo ihanien lapsenlastensa kanssa.
*
Aamutelkkarissa toimittajan piti kertoa, että Jälkiviisaat kohta alkaa, mutta ennen sitä pätkä onkilieroista (ovat mokomat muuttaneet asumaan muutamaa multakerrosta alemmaksi helteen vuoksi). Näin hän sanoi, ja arvatkaa olinko kuolla nauruun: "Jälkiviisaat Kalle Isokallio, Jan Erola ja Soili Suonoja odottavat tuolla jo sohvalla, mutta ennen kuin annamme heille puheenvuoron, kuulemme vähän muista lieroista."
torstai 5. elokuuta 2010
5.8.2010
Sydäntä vihlovia avunhuutoja useamman lapsen suusta kuului aamulla saaren metsästä. Olin säntäämäisilläni yöpaidassa ja paljain jaloin halki kuusikon apuun, kun erotin hätähuudoista sanan amppari. Jotakuta naapurimökin lapsista oli ilmeisesti purrut ampiainen. Rauhoittelevia aikuisääniä alkoikin pian erottua tuskan- ja myötätunnon kiljunnan seasta.
Vieläkin suurempia onnettomuuksia on ollut pitkin Suomea: aamu-uutisista saa kauhulla katsoa, missäpäin nyt on ollut ukkosiin liittyviä syöksyvirtauksia ja ovatko ne kaataneet kokonaisia metsiä vai hajottaneet matkailuvaunu-alueen. Puita on kaatunut rautateiden raiteille, maanteille, mökkien päälle... Ja totta kai ne aina osuvat sähköjohtoihin.
On sanottu, että saamme tottua ääri-sääilmiöihin. Totisesti!
*
Kun maanantaina ajelimme S&J:n muutosta saareen päin, sanoin, että tällä viikolla voisi vihdoinkin kutsua vieraita. Heti ilmaantuikin kaksi halukasta pariskuntaa, ja vietimme laiskasti kaksi päivää nauttien ystävien tervetulleesta seurasta. Siitä voimaantuneina saimme kolmantena päivänä parven siivotuksi perinpohjaisesti.
*
Täydet pisteet Merete Mazzarellalle, jos minulta kysytään. Luin hänen kirjansa, joka kuvaa yhden päivän tapahtumia ja mietteitä Topeliuksen elämässä vain muutamaa kuukautta ennen hänen kuolemaansa. Samalla tulee muistelluksi suuri osa elämää ja pohdituksi lähenevää kuolemaa.
Hanna-Mummo oli suuri Topeliusfani ja luki meille ääneen Välskärin kertomukset ynnä muuta, hänelle tyypillisesti ihanasti eläytyen. Mummon koulussa (TSYK) näin myös pikkutyttönä joulujuhlanäytelmiä, jotka Topelius oli kirjoittanut, Lintu Sininen ja muut.
Sittemmin "topeliaaninen" on kai merkinnyt jotakin vanhakantaista, vähän naiivia ja puolipölyttynyttä, mutta Mazzarellan kuvaamana esimerkiksi Topeliuksen uskonnolliset ajatukset eivät olleet niin lapsenomaisia, kuin olin ehkä kuvitellut. Kun hän esimerkiksi pohtii, mitä kuoleman jälkeen voisi tapahtua, täytyy todeta, että juuri niin minäkin pohdiskelen, eikä hän tiedä, niin kuin minäkään en voi tietää.
Hän myös suree, että sen ajan lapsilla oli aivan liikaa virikkeitä. Olen luullut, että koko sana virike on meidän aikamme ilmiöitä. Olisiko se sittenkin vanha sana? Mieleen tulee mahdollinen synonyymi "sytyke".
Sydäntä vihlovia avunhuutoja useamman lapsen suusta kuului aamulla saaren metsästä. Olin säntäämäisilläni yöpaidassa ja paljain jaloin halki kuusikon apuun, kun erotin hätähuudoista sanan amppari. Jotakuta naapurimökin lapsista oli ilmeisesti purrut ampiainen. Rauhoittelevia aikuisääniä alkoikin pian erottua tuskan- ja myötätunnon kiljunnan seasta.
Vieläkin suurempia onnettomuuksia on ollut pitkin Suomea: aamu-uutisista saa kauhulla katsoa, missäpäin nyt on ollut ukkosiin liittyviä syöksyvirtauksia ja ovatko ne kaataneet kokonaisia metsiä vai hajottaneet matkailuvaunu-alueen. Puita on kaatunut rautateiden raiteille, maanteille, mökkien päälle... Ja totta kai ne aina osuvat sähköjohtoihin.
On sanottu, että saamme tottua ääri-sääilmiöihin. Totisesti!
*
Kun maanantaina ajelimme S&J:n muutosta saareen päin, sanoin, että tällä viikolla voisi vihdoinkin kutsua vieraita. Heti ilmaantuikin kaksi halukasta pariskuntaa, ja vietimme laiskasti kaksi päivää nauttien ystävien tervetulleesta seurasta. Siitä voimaantuneina saimme kolmantena päivänä parven siivotuksi perinpohjaisesti.
*
Täydet pisteet Merete Mazzarellalle, jos minulta kysytään. Luin hänen kirjansa, joka kuvaa yhden päivän tapahtumia ja mietteitä Topeliuksen elämässä vain muutamaa kuukautta ennen hänen kuolemaansa. Samalla tulee muistelluksi suuri osa elämää ja pohdituksi lähenevää kuolemaa.
Hanna-Mummo oli suuri Topeliusfani ja luki meille ääneen Välskärin kertomukset ynnä muuta, hänelle tyypillisesti ihanasti eläytyen. Mummon koulussa (TSYK) näin myös pikkutyttönä joulujuhlanäytelmiä, jotka Topelius oli kirjoittanut, Lintu Sininen ja muut.
Sittemmin "topeliaaninen" on kai merkinnyt jotakin vanhakantaista, vähän naiivia ja puolipölyttynyttä, mutta Mazzarellan kuvaamana esimerkiksi Topeliuksen uskonnolliset ajatukset eivät olleet niin lapsenomaisia, kuin olin ehkä kuvitellut. Kun hän esimerkiksi pohtii, mitä kuoleman jälkeen voisi tapahtua, täytyy todeta, että juuri niin minäkin pohdiskelen, eikä hän tiedä, niin kuin minäkään en voi tietää.
Hän myös suree, että sen ajan lapsilla oli aivan liikaa virikkeitä. Olen luullut, että koko sana virike on meidän aikamme ilmiöitä. Olisiko se sittenkin vanha sana? Mieleen tulee mahdollinen synonyymi "sytyke".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)