29.12.2010
Vuosi käy vähiin...
Rakkaat lukijat! Pidän nyt taukoa blogikirjoittelussa, koska aion kirjoitella vähän muuta. Kiitos palautteista ja myötäelämisestä.
Ja hyvää vuotta 2011!
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
tiistai 28. joulukuuta 2010
28.12.2010
Sänkymme huojuu ja natisee.
Mies lukee Arto Paasilinnan Ulvovaa mylläriä ja on saanut vakavan naurukohtauksen. "Mikä kohta," utelen vastikään kirjan ahmaisseena. Mutta mies on tukehtumaisillaan nauruun, alkaa yskiä ja kiemurtelee petissään.
Ymmärränhän minä. Huumoria, psykologisesti loistavan syvällistä ihmiskuvausta, yhteiskunnan epäkohtia, luonnonmystiikkaa... Melkeinpä itsekin harkitsen muuttamista kairaan ja laavuun. Koska minun on vaikea sietää pienintäkään epämukavuutta ja pelkään karhuja ja susia, jään kuitenkin kodikkaisiin oloihini, lukemaan siihen viereiseen sänkyyn.
Sänkymme huojuu ja natisee.
Mies lukee Arto Paasilinnan Ulvovaa mylläriä ja on saanut vakavan naurukohtauksen. "Mikä kohta," utelen vastikään kirjan ahmaisseena. Mutta mies on tukehtumaisillaan nauruun, alkaa yskiä ja kiemurtelee petissään.
Ymmärränhän minä. Huumoria, psykologisesti loistavan syvällistä ihmiskuvausta, yhteiskunnan epäkohtia, luonnonmystiikkaa... Melkeinpä itsekin harkitsen muuttamista kairaan ja laavuun. Koska minun on vaikea sietää pienintäkään epämukavuutta ja pelkään karhuja ja susia, jään kuitenkin kodikkaisiin oloihini, lukemaan siihen viereiseen sänkyyn.
maanantai 27. joulukuuta 2010
27.12.2010
Aattohartaudesta vielä: eläköön arkkitehtooninen suunta betonibrutalismi! Tapiolan kirkko ei natissut liitoksissaan, vaikka oli väkeä aivan äärimmilleen täynnä. Ongelmia syntyi, kun perheiden toinen hartaus, jossa olimme, päättyi puoli kolmen maissa, ja kolmeksi tulijat tunkivat jo sankkoina joukkoina sisään hyytävästä ulkoilmasta...
*
Ajattelin, että voin Ylpeyden ja ennakkoluulon aikana hiukan tehdä muutakin, kun tosiaankin osaan sen ulkoa. Mutta ei, niin se imaisi taas mukaansa, että katsoin sekunti sekunnilta täysillä nauttien.
Pitäisi taas lukea se.
Kirja on nerokas, älykkään ironinen, ja filmi loistava, mutta minulla on vielä yksi syy olla hulluna siihen. Kun aloitin englantilaisen filologian opinnot, ensimmäinen kirjallisuusluentosarja käsitteli Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Luennoitsijana oli ihana, hauska ja huippuälykäs Diana Webster, jota en unohda ikinä. Käsittelimme tätä yhtä kirjaa koko syksyn, ja kirjallisuus, jota aikaisemminkin olin harrastanut, aukeni minulle aivan uudella tavalla.
Viisi tuntia viisitoista minuuttia Ylpeyttä ja ennakkoluuloa yhtä perää kului kuin siivillä.
Todellinen villasukkapäivä!
*
Villasukat oli jalassa illallakin, vaikka meillä oli Tapaninpäivävieraita. H-siskon ja M-langon kanssa suunniteltiin vappumatkaa Berliiniin. P, M, J-veli ja yksi Rampatenniksen jäsen ovat parhaillaan sulattelemassa kinkkuja tennis-nelinpelissä.
*
Varsinainen joulu on ohi, mutta joulun ihmeitä tapahtuu edelleen. Sain terveyskeskukseen lääkärinajan, ja vielä täksi päiväksi!!! (Korva ja poskiontelo.) Koko syksyn minulle on vastaillut joku tyly tyyppi, että lääkärinaikoja ei ole ja sairaanhoitajamme eivät puhdista enää korvia. Nyt toisessa päässä oli ystävällinen ihminen, ja heti löytyi apua.
Aattohartaudesta vielä: eläköön arkkitehtooninen suunta betonibrutalismi! Tapiolan kirkko ei natissut liitoksissaan, vaikka oli väkeä aivan äärimmilleen täynnä. Ongelmia syntyi, kun perheiden toinen hartaus, jossa olimme, päättyi puoli kolmen maissa, ja kolmeksi tulijat tunkivat jo sankkoina joukkoina sisään hyytävästä ulkoilmasta...
*
Ajattelin, että voin Ylpeyden ja ennakkoluulon aikana hiukan tehdä muutakin, kun tosiaankin osaan sen ulkoa. Mutta ei, niin se imaisi taas mukaansa, että katsoin sekunti sekunnilta täysillä nauttien.
Pitäisi taas lukea se.
Kirja on nerokas, älykkään ironinen, ja filmi loistava, mutta minulla on vielä yksi syy olla hulluna siihen. Kun aloitin englantilaisen filologian opinnot, ensimmäinen kirjallisuusluentosarja käsitteli Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Luennoitsijana oli ihana, hauska ja huippuälykäs Diana Webster, jota en unohda ikinä. Käsittelimme tätä yhtä kirjaa koko syksyn, ja kirjallisuus, jota aikaisemminkin olin harrastanut, aukeni minulle aivan uudella tavalla.
Viisi tuntia viisitoista minuuttia Ylpeyttä ja ennakkoluuloa yhtä perää kului kuin siivillä.
Todellinen villasukkapäivä!
*
Villasukat oli jalassa illallakin, vaikka meillä oli Tapaninpäivävieraita. H-siskon ja M-langon kanssa suunniteltiin vappumatkaa Berliiniin. P, M, J-veli ja yksi Rampatenniksen jäsen ovat parhaillaan sulattelemassa kinkkuja tennis-nelinpelissä.
*
Varsinainen joulu on ohi, mutta joulun ihmeitä tapahtuu edelleen. Sain terveyskeskukseen lääkärinajan, ja vielä täksi päiväksi!!! (Korva ja poskiontelo.) Koko syksyn minulle on vastaillut joku tyly tyyppi, että lääkärinaikoja ei ole ja sairaanhoitajamme eivät puhdista enää korvia. Nyt toisessa päässä oli ystävällinen ihminen, ja heti löytyi apua.
lauantai 25. joulukuuta 2010
26.12.2010
Tautitilanne: vävy alkoi joulupäivänä hiukan parantua, mutta tytär sairastui jo aamusta. Suurelle joulupäivän aterialleni saapuivat vain lapset. I-tytöllä oli kaikki uusi yllään: sydämenmuotoinen kello, kaulakoru, meiltä saatu tekoturkisbolero ja kädessä kankainen koirankuljetushäkki, jossa uusi leikkikoira.
O on jo niin iso, että kertoi parasta joulussa olevan graavikalan, jota hän odottaa koko vuoden...
Katsoimme P:n veljen antaman viisaasti valitun videon Niko - lentäjän poika. Viehättävä!! ihana kuvitus ja taitavan monitasoinen juoni.
Nyt on mentävä suihkuun, sillä klo 10 alkaa yli viisi tuntia kestävä Ylpeys ja ennakkoluulo Teemalla. Osaan sen ulkoa, mutta aion (puolikuntoisena minäkin) ottaa 15.15 asti täydellisen levon ja nautinnon kannalta.
*
Pikkuserkku R kiitti Isän kanssa kirjasta, ja oli kirjoittanut pari sivua muistoja, joissa oli paljon uutta minulle. Hieno joululahja!
Tautitilanne: vävy alkoi joulupäivänä hiukan parantua, mutta tytär sairastui jo aamusta. Suurelle joulupäivän aterialleni saapuivat vain lapset. I-tytöllä oli kaikki uusi yllään: sydämenmuotoinen kello, kaulakoru, meiltä saatu tekoturkisbolero ja kädessä kankainen koirankuljetushäkki, jossa uusi leikkikoira.
O on jo niin iso, että kertoi parasta joulussa olevan graavikalan, jota hän odottaa koko vuoden...
Katsoimme P:n veljen antaman viisaasti valitun videon Niko - lentäjän poika. Viehättävä!! ihana kuvitus ja taitavan monitasoinen juoni.
Nyt on mentävä suihkuun, sillä klo 10 alkaa yli viisi tuntia kestävä Ylpeys ja ennakkoluulo Teemalla. Osaan sen ulkoa, mutta aion (puolikuntoisena minäkin) ottaa 15.15 asti täydellisen levon ja nautinnon kannalta.
*
Pikkuserkku R kiitti Isän kanssa kirjasta, ja oli kirjoittanut pari sivua muistoja, joissa oli paljon uutta minulle. Hieno joululahja!
perjantai 24. joulukuuta 2010
25.12.2010
Kristuksen armorikas syntymäjuhla!
*
Olenko joskus tullut ajatelleeksi, että hiljainen jouluaatto kahdestaan olisi sekin ihan kiva... No, nyt saimme senkin kokea. Vävy oli niin sairaana vatsataudissa, että tytär katsoi varmemmaksi suojata meidät tartunnalta.
Veimme lapset jouluhartauteen, missä he osasivatkin käyttäytyä tosi hienosti: etsivät seuraavan virren valmiiksi, panivat kädet ristiin ja lauloivat.
Joulupukkeja kävi tyttären perheessä sekä Laurinlahdesta että Suvikummusta: harvinaisen kiireisiä, kenties viruskammoisia. Lapset pettyivät siitä, etteivät saaneet esittää hyväksi harjoittelemiaan Tiernapoikia, mutta tänään he (ainakin lapset) tulevat meille syömään ja Tapanina Laurinlahteen, joten esitystilaisuuksia tulee. Pikku I-tyttö (hyvä laulaja) on Herodes, ja A-pojalla oli kirkossakin vähän mustaa naamassa murjaanien kuninkaan harjoituksista.
*
Keksimme O-pojalle ohjelmaksi lähteä illalla kanssamme viemään kynttilää isomummum ja isovaarin haudalle. Se olikin ainutkertainen käynti: lunta 70 cm. P:llä oli aika luominen, että pääsimme hautakivelle asti laittamaan kynttilän. Hautausmaa oli tunnelmallisen näköinen, vaikka lumi estikin kynttilöiden valoa näkymästä yhtä hyvin kuin mustina jouluina. O oli varustautunut uudella fikkarilla ja otsalampulla.
*
Kotiin tultua katsottiin telkkarista loppuosaa Suomen Lähetysseuran joulukonsertista Kallion kirkosta. Välipaloina oli filmejä lähetyskentiltä, ja kyllä taas kerran hattua nostan upealle työlle, jota SLS tekee ympäri maailman. Näimme mm. projektin, jossa nepalilaisia sokeita nuoria koulutettiin musiikinopettajiksi ja toisen, jossa kiinalaisia narkomaaneja vieroitettiin ja koulutettiin ammattiin.
Maksan todella, todella mielelläni kirkollisveroja!! Iloitsemme myös kolmesta Kirkon Ulkomaanavulta ostetusta "toisenlaisesta lahjasta", jotka saimme.
Kristuksen armorikas syntymäjuhla!
*
Olenko joskus tullut ajatelleeksi, että hiljainen jouluaatto kahdestaan olisi sekin ihan kiva... No, nyt saimme senkin kokea. Vävy oli niin sairaana vatsataudissa, että tytär katsoi varmemmaksi suojata meidät tartunnalta.
Veimme lapset jouluhartauteen, missä he osasivatkin käyttäytyä tosi hienosti: etsivät seuraavan virren valmiiksi, panivat kädet ristiin ja lauloivat.
Joulupukkeja kävi tyttären perheessä sekä Laurinlahdesta että Suvikummusta: harvinaisen kiireisiä, kenties viruskammoisia. Lapset pettyivät siitä, etteivät saaneet esittää hyväksi harjoittelemiaan Tiernapoikia, mutta tänään he (ainakin lapset) tulevat meille syömään ja Tapanina Laurinlahteen, joten esitystilaisuuksia tulee. Pikku I-tyttö (hyvä laulaja) on Herodes, ja A-pojalla oli kirkossakin vähän mustaa naamassa murjaanien kuninkaan harjoituksista.
*
Keksimme O-pojalle ohjelmaksi lähteä illalla kanssamme viemään kynttilää isomummum ja isovaarin haudalle. Se olikin ainutkertainen käynti: lunta 70 cm. P:llä oli aika luominen, että pääsimme hautakivelle asti laittamaan kynttilän. Hautausmaa oli tunnelmallisen näköinen, vaikka lumi estikin kynttilöiden valoa näkymästä yhtä hyvin kuin mustina jouluina. O oli varustautunut uudella fikkarilla ja otsalampulla.
*
Kotiin tultua katsottiin telkkarista loppuosaa Suomen Lähetysseuran joulukonsertista Kallion kirkosta. Välipaloina oli filmejä lähetyskentiltä, ja kyllä taas kerran hattua nostan upealle työlle, jota SLS tekee ympäri maailman. Näimme mm. projektin, jossa nepalilaisia sokeita nuoria koulutettiin musiikinopettajiksi ja toisen, jossa kiinalaisia narkomaaneja vieroitettiin ja koulutettiin ammattiin.
Maksan todella, todella mielelläni kirkollisveroja!! Iloitsemme myös kolmesta Kirkon Ulkomaanavulta ostetusta "toisenlaisesta lahjasta", jotka saimme.
torstai 23. joulukuuta 2010
23.12.2010
Kinkku sulamassa, rosolliaineksia kiehumassa, omenakastike jo tehtynä... Kun päivällä kävin hakemassa tilatut joulukalat, aurinko paistoi ihmeen kirkkaasti vaikka niin matalalta. Ja hankihan pysyy vitivalkoisena, kun uusia hiutaleita leijailee joka päivä. Tuleekohan minun elinaikanani enää tällaista joulua, vai onko nyt alkanut uusi talvijoulujen aikakausi?
*
Pakkasta oli 18 astetta, mutta viehättävä romanialais-romanityttö istui farkkusillaan kylmässä maassa Akateemista vastapäätä. Ostin hänelle pähkinä-rusinapussin joululahjaksi. Näillä romaneilla on kauniit, kiitolliset, hymyilevät silmät, jos ne pääsee näkemään.
Osaisivatpa jotain kieltä... Telkkarissa kerrottiin Nummi-Pusulasta, että eräs rinneyrittäjä oli palkannut talveksi kolme vaiko neljä romanimiestä Kalasatamasta kunnon palkalla ja hyvillä asunto-oloilla. Nämä kaverit puhuivat englantia ja olivat muutenkin koulutettuja, mekaanikkoja yms., kuulemma hyviä työntekijöitä ja itse kovin tyytyväisiä työmahdollisuuteen.
No, jos tämä Tapiolan suloinen nuori nainen osaisi englantia, en pystyisi olemaan kutsumatta häntä meille jouluksi, ja kotimme saattaisi muuttua mustalaisleiriksi.
Mutta sääli häntä on...
*
Yläkerran Aino oli eilen joulukahveilla ennen lähtöään "johonkin satavuotiaaseen torppaan Karjaalle" lastensa kutsumana. Tänään pojat tulivat iltapäiväksi, että saatiin paketoiduksi heidän lahjansa isälle ja äidille ja luetuksi loppuun 3 etsivää ja änkyttävä papukaija. Tuskin viimeinen sana oli luettu, kun pojat pyysivät seuraavaa kirjaa... Mutta se jää kyllä joulun jälkeen.
Kinkku sulamassa, rosolliaineksia kiehumassa, omenakastike jo tehtynä... Kun päivällä kävin hakemassa tilatut joulukalat, aurinko paistoi ihmeen kirkkaasti vaikka niin matalalta. Ja hankihan pysyy vitivalkoisena, kun uusia hiutaleita leijailee joka päivä. Tuleekohan minun elinaikanani enää tällaista joulua, vai onko nyt alkanut uusi talvijoulujen aikakausi?
*
Pakkasta oli 18 astetta, mutta viehättävä romanialais-romanityttö istui farkkusillaan kylmässä maassa Akateemista vastapäätä. Ostin hänelle pähkinä-rusinapussin joululahjaksi. Näillä romaneilla on kauniit, kiitolliset, hymyilevät silmät, jos ne pääsee näkemään.
Osaisivatpa jotain kieltä... Telkkarissa kerrottiin Nummi-Pusulasta, että eräs rinneyrittäjä oli palkannut talveksi kolme vaiko neljä romanimiestä Kalasatamasta kunnon palkalla ja hyvillä asunto-oloilla. Nämä kaverit puhuivat englantia ja olivat muutenkin koulutettuja, mekaanikkoja yms., kuulemma hyviä työntekijöitä ja itse kovin tyytyväisiä työmahdollisuuteen.
No, jos tämä Tapiolan suloinen nuori nainen osaisi englantia, en pystyisi olemaan kutsumatta häntä meille jouluksi, ja kotimme saattaisi muuttua mustalaisleiriksi.
Mutta sääli häntä on...
*
Yläkerran Aino oli eilen joulukahveilla ennen lähtöään "johonkin satavuotiaaseen torppaan Karjaalle" lastensa kutsumana. Tänään pojat tulivat iltapäiväksi, että saatiin paketoiduksi heidän lahjansa isälle ja äidille ja luetuksi loppuun 3 etsivää ja änkyttävä papukaija. Tuskin viimeinen sana oli luettu, kun pojat pyysivät seuraavaa kirjaa... Mutta se jää kyllä joulun jälkeen.
maanantai 20. joulukuuta 2010
21.12.2010
Olipa rattoisa ja rauhaisa ilta sunnuntaina kuuteen pekkaan: miehet teologeja, rouvat ei. Piispakin oli kotona sanonut, että ihanaa, kun ei tarvitse pukeutua piispallisesti.
Yritimme houkutella piispapariskuntaa hakeutumaan tänne Tapiolaan pian alkaviksi eläkevuosiksi. Suvikumpu näytti parhaita puoliaan 70 sentin pehmeän lumen alla, tosin kotikontumme nimi on vähän ristiriidassa vallitsevan olosuhteen kanssa.
Yritin tiedustella O-P:ltä, mistä johtuu, että vastaperustettu Espoon eläkepappien piiri, joka kokoontuu kerran kuussa, ei huoli meitä rouvia mukaan. P-P kakisteli, joku heitti, että siinä ja siinäkin tilaisuudessa terävimmät puheenvuorot tulivat papinpuolisoilta, ja lopulta vastaukseksi tuli, että "se nyt vaan on niin". Ihan samoilla sanoilla P:kin oli perustellut minulle asiaa.
Ymmärrän oikein hyvin, että miehillä on kiva olla jotain ihan omaa, ja keskustelut voivat olla teologisempia, mutta kun olisin niin halunnut päästä kuuntelemaan (ja kieltämättä kommentoimaan...).
*
Maanantai-aamu toi tiedon oksennustaudista S&J:n pojissa. No, ei se vielä mitään, kun ei tarvitse viettää monia vuorokausia Heathrown lentokentällä lumiesteiden vuoksi, kuten on laita useiden suomalaisten perheiden...
Koko Eurooppa on kaaoksessa lumentulon vuoksi.
*
Illalla meni ääni ja korvat soivat entistäkin heleämmin, kun taloyhtiön väki oli pakkautunut kerhohuoneeseemme melko prosenttipitoiselle glögille ja huutamaan toinen toisensa korvaan joulutoivotuksia. (Itse asiassa glögissä oli täydet 100 prosenttia eri aineksia, mutta punaviiniäkin aika suuri osa.)
Taloa ja sen väkeä kehuttiin ja hallitusta kiitettiin.
Hyvä Suvikärki!!!
Olipa rattoisa ja rauhaisa ilta sunnuntaina kuuteen pekkaan: miehet teologeja, rouvat ei. Piispakin oli kotona sanonut, että ihanaa, kun ei tarvitse pukeutua piispallisesti.
Yritimme houkutella piispapariskuntaa hakeutumaan tänne Tapiolaan pian alkaviksi eläkevuosiksi. Suvikumpu näytti parhaita puoliaan 70 sentin pehmeän lumen alla, tosin kotikontumme nimi on vähän ristiriidassa vallitsevan olosuhteen kanssa.
Yritin tiedustella O-P:ltä, mistä johtuu, että vastaperustettu Espoon eläkepappien piiri, joka kokoontuu kerran kuussa, ei huoli meitä rouvia mukaan. P-P kakisteli, joku heitti, että siinä ja siinäkin tilaisuudessa terävimmät puheenvuorot tulivat papinpuolisoilta, ja lopulta vastaukseksi tuli, että "se nyt vaan on niin". Ihan samoilla sanoilla P:kin oli perustellut minulle asiaa.
Ymmärrän oikein hyvin, että miehillä on kiva olla jotain ihan omaa, ja keskustelut voivat olla teologisempia, mutta kun olisin niin halunnut päästä kuuntelemaan (ja kieltämättä kommentoimaan...).
*
Maanantai-aamu toi tiedon oksennustaudista S&J:n pojissa. No, ei se vielä mitään, kun ei tarvitse viettää monia vuorokausia Heathrown lentokentällä lumiesteiden vuoksi, kuten on laita useiden suomalaisten perheiden...
Koko Eurooppa on kaaoksessa lumentulon vuoksi.
*
Illalla meni ääni ja korvat soivat entistäkin heleämmin, kun taloyhtiön väki oli pakkautunut kerhohuoneeseemme melko prosenttipitoiselle glögille ja huutamaan toinen toisensa korvaan joulutoivotuksia. (Itse asiassa glögissä oli täydet 100 prosenttia eri aineksia, mutta punaviiniäkin aika suuri osa.)
Taloa ja sen väkeä kehuttiin ja hallitusta kiitettiin.
Hyvä Suvikärki!!!
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
19.12.2010
Kyllä elämä voi tuoda suuria pettymyksiä: ei ollut kirkkokahvia, koska Esbo Svenska valmisteli puurojuhlaa. EI KIRKKOKAHVIA! Olin laskenut kaiken kahvin ja gluteenittoman pullan varaan... Meillä oli puoli kolmeen kestänyt kokous, ja olin nääntyä nälkään ja kahvinjanoon.
*
Vaaliryhmämme kokoontui valitsemaan ehdokkaita seurakuntayhtymän luottamustehtäviin. Minua ei ehdotettu mihinkään, kunnes oli jäljellä vain kuvataidetoimikunta. Tajusin, että se olikin ainoa, johon oikeasti halusin.
Pauli käytti puheenvuoron, että k.o. toimikunnassa on pelkkiä arkkitehtejä ja yksi kuvaamataidonopettaja, ja mukaan tarvittasiiin myös aivan tavallinen seurakuntalainen, jolla ei ole hajuakaan mistään estetiikasta, mutta joka osaa valittaa, että penkit ovat kovat... Outi ehdotti minua, ja ilmoitin heti olevani kiinnostunut. Puheenvuorossani otin kyllä kaiken ilon irti Paulin sanoista...
Sitten päätettiin vielä, että arkkitehti A. Polso on ykkösehdokas, mutta jos meiltä pääsisi kaksi, minä olisin mukana. Mikä oikein onkin.
*
Kokouksessa tuli ilmi jako enemmän ja vähemmän hurskaisiin ryhmän jäseniin ynnä seurakuntalaisiin. Pauli sanoi, että on turha yrittää nostaa äänestysprosenttia, koska niiden äänet, joilla on vain pinnallinen suhde seurakuntaan, eivät ole saman arvoisia, kuin aktiiviseurakuntalaisten. Siis kirkollisvero kelpaa kaikilta, mutta äänensä saisivat käyttää vain hurskaimmat...
Protestoin myös Päivin ajatusta, että ryhmämme pitäisi olla samaa mieltä asioista. Se nyt ei oikein onnistu, jos ollaan eri herätysliikkeistä. Ja siis kenen mieltä pitäisi olla???
*
Odottelemme piispallisia ja papillisia vieraita illaksi - hauskaa!
Kyllä elämä voi tuoda suuria pettymyksiä: ei ollut kirkkokahvia, koska Esbo Svenska valmisteli puurojuhlaa. EI KIRKKOKAHVIA! Olin laskenut kaiken kahvin ja gluteenittoman pullan varaan... Meillä oli puoli kolmeen kestänyt kokous, ja olin nääntyä nälkään ja kahvinjanoon.
*
Vaaliryhmämme kokoontui valitsemaan ehdokkaita seurakuntayhtymän luottamustehtäviin. Minua ei ehdotettu mihinkään, kunnes oli jäljellä vain kuvataidetoimikunta. Tajusin, että se olikin ainoa, johon oikeasti halusin.
Pauli käytti puheenvuoron, että k.o. toimikunnassa on pelkkiä arkkitehtejä ja yksi kuvaamataidonopettaja, ja mukaan tarvittasiiin myös aivan tavallinen seurakuntalainen, jolla ei ole hajuakaan mistään estetiikasta, mutta joka osaa valittaa, että penkit ovat kovat... Outi ehdotti minua, ja ilmoitin heti olevani kiinnostunut. Puheenvuorossani otin kyllä kaiken ilon irti Paulin sanoista...
Sitten päätettiin vielä, että arkkitehti A. Polso on ykkösehdokas, mutta jos meiltä pääsisi kaksi, minä olisin mukana. Mikä oikein onkin.
*
Kokouksessa tuli ilmi jako enemmän ja vähemmän hurskaisiin ryhmän jäseniin ynnä seurakuntalaisiin. Pauli sanoi, että on turha yrittää nostaa äänestysprosenttia, koska niiden äänet, joilla on vain pinnallinen suhde seurakuntaan, eivät ole saman arvoisia, kuin aktiiviseurakuntalaisten. Siis kirkollisvero kelpaa kaikilta, mutta äänensä saisivat käyttää vain hurskaimmat...
Protestoin myös Päivin ajatusta, että ryhmämme pitäisi olla samaa mieltä asioista. Se nyt ei oikein onnistu, jos ollaan eri herätysliikkeistä. Ja siis kenen mieltä pitäisi olla???
*
Odottelemme piispallisia ja papillisia vieraita illaksi - hauskaa!
lauantai 18. joulukuuta 2010
18.12.2010
Terveiset suoraan New Yorkista! Olimme klo 11 - 15.30 taas oopperaystäviemme kanssa Maximissa katsomassa suoraa lähetystä Metropolitanista, neljä ja puoli tuntia, joka sisälsi kaksi puolen tunnin väliaikaa. Don Carlos, tietenkin aivan maailman huippuluokkaa. Ihanaa musiikkia ja tyylikäs ylöspano.
Väliajalla yritimme viereiseen Fazerin kahvilaan, mutta se oli jo ennestään aivan tupaten täynnä. Keskustassa on vähän kahvilapulaa, kun Strindberg on remontissa, ja kansahan oli tänään kokonaisuudessaan jouluostoksilla. Monet ihmiset söivät ja joivat seisaaltaan, niin mekin...
Lopuksi käytiin vielä ravintola Vespassa syömässä.
Pyrytti, ja tuuli oli Helsinginniemellä todella pureva.
Ihanaa, kun omistaa lämpöisen kodin, joka nyttemmin on jo joulukoristeltukin!
Terveiset suoraan New Yorkista! Olimme klo 11 - 15.30 taas oopperaystäviemme kanssa Maximissa katsomassa suoraa lähetystä Metropolitanista, neljä ja puoli tuntia, joka sisälsi kaksi puolen tunnin väliaikaa. Don Carlos, tietenkin aivan maailman huippuluokkaa. Ihanaa musiikkia ja tyylikäs ylöspano.
Väliajalla yritimme viereiseen Fazerin kahvilaan, mutta se oli jo ennestään aivan tupaten täynnä. Keskustassa on vähän kahvilapulaa, kun Strindberg on remontissa, ja kansahan oli tänään kokonaisuudessaan jouluostoksilla. Monet ihmiset söivät ja joivat seisaaltaan, niin mekin...
Lopuksi käytiin vielä ravintola Vespassa syömässä.
Pyrytti, ja tuuli oli Helsinginniemellä todella pureva.
Ihanaa, kun omistaa lämpöisen kodin, joka nyttemmin on jo joulukoristeltukin!
perjantai 17. joulukuuta 2010
17.12.2010
Minulla on todistus (ja ruusu) Taiteen perusopetuksen suorittamisesta. Olen onnellinen.
*
Pikkujoulumme taiteilijaporukalla Sevillassa onnistui, kun sinne ensin pääsi. Kino Tapiolassa leffa, kirkossa konsertti, ja loput ihmiset Tapiolassa jouluostoksilla - arvasihan sen, että metrotyömaan vähentämät parkkipaikat olivat kortilla. Mutta minätyttö muistin sen metsäparkkiksen, jossa olikin tasan yksi paikka vapaana, ja tasan yksi auto jäljellä palatessa.
Tunnelma oli kiva, ja hurjasta pakkasesta huolimatta saimme vain sellofaaniin pakatut ruusumme koteihin vahingoittumattomina.
*
Eilen tunsin itseni hunnutetuksi, kun Hesan reissulla kurkistelin pyryyn hupun ja kaulurin välistä. Ei hassumpi tunne, ainakaan sillä säällä. Kävin Almian alennusmyynnin, Temperan ja Zazan, sekä ostin samaa marikangasta ikkunaverhoksi, mitä hankin vahakankaana askarteluhuoneemme lattian suojaksi. Kaunista!
*
Enpä olisi uskonut, että elämässäni ostan jotain Maskusta, ja vielä sellaisen telkkarituolin, jossa on puinen renkaanmuotoinen jalka...
Etsimme P:lle TV-tuolia, koska hänen lonkkansa kipeytyy istuessa vinosti sohvalla. Kun Zazan ja Vepsäläisen kaikki huipputyylikkäät tuolit oli istuttu ja epämukaviksi tai vielä epämukavammiksi todettu, oli pakko alkaa katsella Maskun norjalaisia Stressless- tuoleja, jotka olivat kyllä todella löhöilymukavia. Kun se tulee mustajalkaisena ja mustanahkaisena, ei se varmaan pahan näköinen ole - ja onhan meillä jo ennestään design-huonekaluja, 1700-luvun perintömööpeleitä ynnä muuta sekalaista...
Siinä sitten vietämme vanhuuttamme vuorotellen, koska kahta TV-tuolia ei oikein mahdu. Pääasiassa se on kuitenkin "Archien tuoli".
Minulla on todistus (ja ruusu) Taiteen perusopetuksen suorittamisesta. Olen onnellinen.
*
Pikkujoulumme taiteilijaporukalla Sevillassa onnistui, kun sinne ensin pääsi. Kino Tapiolassa leffa, kirkossa konsertti, ja loput ihmiset Tapiolassa jouluostoksilla - arvasihan sen, että metrotyömaan vähentämät parkkipaikat olivat kortilla. Mutta minätyttö muistin sen metsäparkkiksen, jossa olikin tasan yksi paikka vapaana, ja tasan yksi auto jäljellä palatessa.
Tunnelma oli kiva, ja hurjasta pakkasesta huolimatta saimme vain sellofaaniin pakatut ruusumme koteihin vahingoittumattomina.
*
Eilen tunsin itseni hunnutetuksi, kun Hesan reissulla kurkistelin pyryyn hupun ja kaulurin välistä. Ei hassumpi tunne, ainakaan sillä säällä. Kävin Almian alennusmyynnin, Temperan ja Zazan, sekä ostin samaa marikangasta ikkunaverhoksi, mitä hankin vahakankaana askarteluhuoneemme lattian suojaksi. Kaunista!
*
Enpä olisi uskonut, että elämässäni ostan jotain Maskusta, ja vielä sellaisen telkkarituolin, jossa on puinen renkaanmuotoinen jalka...
Etsimme P:lle TV-tuolia, koska hänen lonkkansa kipeytyy istuessa vinosti sohvalla. Kun Zazan ja Vepsäläisen kaikki huipputyylikkäät tuolit oli istuttu ja epämukaviksi tai vielä epämukavammiksi todettu, oli pakko alkaa katsella Maskun norjalaisia Stressless- tuoleja, jotka olivat kyllä todella löhöilymukavia. Kun se tulee mustajalkaisena ja mustanahkaisena, ei se varmaan pahan näköinen ole - ja onhan meillä jo ennestään design-huonekaluja, 1700-luvun perintömööpeleitä ynnä muuta sekalaista...
Siinä sitten vietämme vanhuuttamme vuorotellen, koska kahta TV-tuolia ei oikein mahdu. Pääasiassa se on kuitenkin "Archien tuoli".
tiistai 14. joulukuuta 2010
14.12.2010
Olen viimeinkin keksinyt, mikä olisi kiva ammatti, jos saisi valita uudestaan... Rupeasin taidelainaamon hoitajaksi. Saisi tavata ihmisiä ja olla tekemisissä taiteen kanssa.
*
Saimme uudet jouluvalot keittiön katajaan - kivan näköinen! Olen myös ostanut yli kaksi metriä puna-mustaa Marimekko-vahakangasta, joka peittää suurimman osan työhuoneemme lattiasta. Sen päällä mahdun maalaamaan ja lapset askartelemaan. Se on tosi hyvän näköinen! Taidan vaihtaa ikkunaverhonkin samaksi Marikankaaksi.
*
Pojat tekevät parhaillaan joulukuusenkoristeita, ja P on hakemassa pikkusiskoa viulutunnilta.
Olen viimeinkin keksinyt, mikä olisi kiva ammatti, jos saisi valita uudestaan... Rupeasin taidelainaamon hoitajaksi. Saisi tavata ihmisiä ja olla tekemisissä taiteen kanssa.
*
Saimme uudet jouluvalot keittiön katajaan - kivan näköinen! Olen myös ostanut yli kaksi metriä puna-mustaa Marimekko-vahakangasta, joka peittää suurimman osan työhuoneemme lattiasta. Sen päällä mahdun maalaamaan ja lapset askartelemaan. Se on tosi hyvän näköinen! Taidan vaihtaa ikkunaverhonkin samaksi Marikankaaksi.
*
Pojat tekevät parhaillaan joulukuusenkoristeita, ja P on hakemassa pikkusiskoa viulutunnilta.
maanantai 13. joulukuuta 2010
13.12.2010
Kymenlaakso sä... En osaa enää edes Kymenlaakson laulua! Täytyy runoilla itse:
Kymenlaaksoa yhtään parempaa ei ole laaksoa,
lukuunottamatta
(tietenkin)
Ruusulaaksoa!
*
Kouvolan Cumuluksessa sai taas (kuten yleensäkin hotelleissa) tuntea olevansa todella, TODELLA tervetullut vieras, ja että vastaanotossa vilpittömästi iloittaisiin, jos tulisimme uudestaan. Ehkä tässä piilee yksi syy siihen, miksi hotellissa on (aina silloin tällöin) niin kiva asua.
Harri Virtasen, entisen naapurinpojan, kirjoittama Kouvolan teatterin juhlanäytelmä Entäs nyt Virtanen oli hiukan pettymys. Ihmiset kyllä nauroivat valtavasti, mutta kun hyvin traaginen sukutarina oli kirjoitettu tyyliin vitsiä vitsin päälle, se tuntui ehkä vähän liialliselta. Hienovaraisempi huumori olisi ehkä sopinut paremmin. Tämä oli kuin pari tuntia kestävää sketsiä.
*
Inkeroisten kirkko täytti 100 vuotta. Taas ihailin tätä kauniissa puistossa sijaitsevaa tyylipuhdasta jugend-kirkkoa. Tehtaan kerholla oli kahvituksen lomassa kivasti kehiteltyä ohjelmaa, mm. P:tä haastateltiin hänen 70-80 -luvun muistoistaan. Mielenkiintoista! Tehtaan klubilla söimme kutsuvierasporukassa tyylikkään lounaan. Isäntä, tehtaanjohtaja, lausui meidät tervetulleeksi ja lähti saman tien kohti Helsinki-Vantaata. Mutta porukka kyllä viihdytti piispapariskuntaa ja itseämme fiksusti ja hauskasti.
*
P:n kummitätiä poikkesimme katsomaan vanhainkodissa. Hän näytti hyvinvoivalta, mutta oli väsynyt. Neuvostoliittolaiset uhkailivat, ja lääkäri oli yrittänyt tappaa hänet. Rauhallisesti hän kuitenkin kertoili näistä kamalista vaaroista!
Kymenlaakso sä... En osaa enää edes Kymenlaakson laulua! Täytyy runoilla itse:
Kymenlaaksoa yhtään parempaa ei ole laaksoa,
lukuunottamatta
(tietenkin)
Ruusulaaksoa!
*
Kouvolan Cumuluksessa sai taas (kuten yleensäkin hotelleissa) tuntea olevansa todella, TODELLA tervetullut vieras, ja että vastaanotossa vilpittömästi iloittaisiin, jos tulisimme uudestaan. Ehkä tässä piilee yksi syy siihen, miksi hotellissa on (aina silloin tällöin) niin kiva asua.
Harri Virtasen, entisen naapurinpojan, kirjoittama Kouvolan teatterin juhlanäytelmä Entäs nyt Virtanen oli hiukan pettymys. Ihmiset kyllä nauroivat valtavasti, mutta kun hyvin traaginen sukutarina oli kirjoitettu tyyliin vitsiä vitsin päälle, se tuntui ehkä vähän liialliselta. Hienovaraisempi huumori olisi ehkä sopinut paremmin. Tämä oli kuin pari tuntia kestävää sketsiä.
*
Inkeroisten kirkko täytti 100 vuotta. Taas ihailin tätä kauniissa puistossa sijaitsevaa tyylipuhdasta jugend-kirkkoa. Tehtaan kerholla oli kahvituksen lomassa kivasti kehiteltyä ohjelmaa, mm. P:tä haastateltiin hänen 70-80 -luvun muistoistaan. Mielenkiintoista! Tehtaan klubilla söimme kutsuvierasporukassa tyylikkään lounaan. Isäntä, tehtaanjohtaja, lausui meidät tervetulleeksi ja lähti saman tien kohti Helsinki-Vantaata. Mutta porukka kyllä viihdytti piispapariskuntaa ja itseämme fiksusti ja hauskasti.
*
P:n kummitätiä poikkesimme katsomaan vanhainkodissa. Hän näytti hyvinvoivalta, mutta oli väsynyt. Neuvostoliittolaiset uhkailivat, ja lääkäri oli yrittänyt tappaa hänet. Rauhallisesti hän kuitenkin kertoili näistä kamalista vaaroista!
perjantai 10. joulukuuta 2010
11.12.2010
Kananmunakatastrofi!
Kävin kirjastossa varmistamassa, että joulusta tulee ihana: lainasin seitsemän kirjaa. Kirjat ostoskärryyn, ruokaostokset päälle ja Kukkatalo Marittaan.
Minulle joulukukat ovat suorastaan jouluruokia tärkeämpiä, ja aloitin ostamalla tosi ison katajan (ehkä 80 cm) meidän keittiön ikkunalle. Kataja oli isossa purkissa täynnään märkää multaa. Se painoi! Totesin, etten jaksa millään keinolla kantaa sitä mäkeä ylös kotiin, mutta sitten keksin, että päällimmäisenä ostoskärryssä ja kärryyn sidottuna saisin sen rahdatuksi perille.
"Onko sulla mitään särkyvää siellä?" kysyi myyjä, ja minä reippaana, että ei toki.
Kotona sitten havaitsin luomumunat valuneiksi rasiaansa ja jopa siitä ulos. Sitten pesin ja kuivatin kaikki ostokset - ja kirjaston kirjat...
Suurin osa oli saanut munanvalkuaista vain kanteensa, mutta pari kirjaa oli ahminut sitä sisäänsä. Joudun tunnustamaan asian ja varmaan maksamaankin.
*
Lähdössä Kymenlaaksoon juhlimaan Inkeroisten kirkon synttäriä: 50 vuotta!
Kananmunakatastrofi!
Kävin kirjastossa varmistamassa, että joulusta tulee ihana: lainasin seitsemän kirjaa. Kirjat ostoskärryyn, ruokaostokset päälle ja Kukkatalo Marittaan.
Minulle joulukukat ovat suorastaan jouluruokia tärkeämpiä, ja aloitin ostamalla tosi ison katajan (ehkä 80 cm) meidän keittiön ikkunalle. Kataja oli isossa purkissa täynnään märkää multaa. Se painoi! Totesin, etten jaksa millään keinolla kantaa sitä mäkeä ylös kotiin, mutta sitten keksin, että päällimmäisenä ostoskärryssä ja kärryyn sidottuna saisin sen rahdatuksi perille.
"Onko sulla mitään särkyvää siellä?" kysyi myyjä, ja minä reippaana, että ei toki.
Kotona sitten havaitsin luomumunat valuneiksi rasiaansa ja jopa siitä ulos. Sitten pesin ja kuivatin kaikki ostokset - ja kirjaston kirjat...
Suurin osa oli saanut munanvalkuaista vain kanteensa, mutta pari kirjaa oli ahminut sitä sisäänsä. Joudun tunnustamaan asian ja varmaan maksamaankin.
*
Lähdössä Kymenlaaksoon juhlimaan Inkeroisten kirkon synttäriä: 50 vuotta!
10.12.2010
Eilen olisi ollut äidin nimipäivä.
*
Sivistykseni on tullut päivitetyksi. Olimme mukana ystäväpariskunnan kutsuilla Kino Tapiolassa, jossa tarjoilun ja rupattelun jälkeen nähtiin 3D-elokuva Muumipeikko ja punainen pyrstötähti. Pojat ovatkin puhuneet ihailevaan sävyyn 3D-leffoista.
Jännä kokemus, kun välillä tuntui, että vaikkapa jotain hyönteisiä lenteli ihan tuossa parin metrin päässä itsestä...
Muumilaaksokin onneksi lopulta pelastui uhkaavalta tuholta. Toivottavasti maapallolla käy yhtä hyvä tuuri, monessa mielessä. (Meksikossa on parhaillaan ilmastokokous...)
*
P:stä on tullut eskarivaari. Hän on parhaillaan lähdössä I-tytön eskariin lukemaan satua pari joulusatukirjaa kainalossaan.
Olen hyvin ylpeä hänestä, ja hänkin vaikuttaa innostuneelta!
*
Lunta on paljon ja lisää tulee, ja koko ajan puhutaan liikennekaaoksesta. Bussit kuitenkin kulkevat, ja minusta on vähän outoa, jos VR alkaa maksaa korvauksia lähiliikenteen viiden minuutin myöhästymisistä. Pahempikin voisi kohdata meitä, kuten Muumilaaksosta opimme.
Eilen olisi ollut äidin nimipäivä.
*
Sivistykseni on tullut päivitetyksi. Olimme mukana ystäväpariskunnan kutsuilla Kino Tapiolassa, jossa tarjoilun ja rupattelun jälkeen nähtiin 3D-elokuva Muumipeikko ja punainen pyrstötähti. Pojat ovatkin puhuneet ihailevaan sävyyn 3D-leffoista.
Jännä kokemus, kun välillä tuntui, että vaikkapa jotain hyönteisiä lenteli ihan tuossa parin metrin päässä itsestä...
Muumilaaksokin onneksi lopulta pelastui uhkaavalta tuholta. Toivottavasti maapallolla käy yhtä hyvä tuuri, monessa mielessä. (Meksikossa on parhaillaan ilmastokokous...)
*
P:stä on tullut eskarivaari. Hän on parhaillaan lähdössä I-tytön eskariin lukemaan satua pari joulusatukirjaa kainalossaan.
Olen hyvin ylpeä hänestä, ja hänkin vaikuttaa innostuneelta!
*
Lunta on paljon ja lisää tulee, ja koko ajan puhutaan liikennekaaoksesta. Bussit kuitenkin kulkevat, ja minusta on vähän outoa, jos VR alkaa maksaa korvauksia lähiliikenteen viiden minuutin myöhästymisistä. Pahempikin voisi kohdata meitä, kuten Muumilaaksosta opimme.
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
8.12.2010
Kuulohavaintojen perusteella voisin kuvitella viettäväni kesää mökillä, kun kaksi moottorisahaa pörrää pihassamme... Kun ottaa näköhavainnon mukaan, voisi luulla olevansa melkein uppeluksissa mökissä, jonka oveakaan ei saisi lumenpaljoudelta auki...
*
Kaksi miestä oli paksun ovensuukoivumme kimpussa, kun olin aamupäivällä lähdössä hiuksia leikkauttamaan. Kysyin ovenraosta, uskaltaako tulla, ja sain luvan metsureilta. Mutta kun olin kävellyt muutaman metrin, havaitsin, että hanskat olivat jääneet toisen takin taskuun.
Puujättiläisen sahaamisessa menisi vielä aikaa, mutta en toisaalta uskaltanut enää sen altakaan kulkea. Niinpä tein päivän asiointimatkan paljain käsin, eikä kovin kylmäkään tullut.
Olen veljeni sisko: J kulki koululaisena talvet pitkät paljain käsin. Eikäpä lapsenlapsillakaan aina käsineitä ole.
*
Olen Tollen kirjan (Läsnäolon voima) viimeisillä sivuilla, ja se on kyllä tehnyt minuun vaikutuksen. Se, mitä hän sanoo läsnäoloksi tai sisäiseksi rauhaksi tai valaistumiseksi, on minusta ihan sama asia, kuin kokemus yhteydestä Jumalaan. Käsittääkseni se on mielenterveyden peruskivi, muun muassa. Mitä enemmän ihminen pystyy tätä hetkessä läsnä olemista tai yhteyttä Jumalaan kokemaan, sitä terveempi hän on.
Kuulohavaintojen perusteella voisin kuvitella viettäväni kesää mökillä, kun kaksi moottorisahaa pörrää pihassamme... Kun ottaa näköhavainnon mukaan, voisi luulla olevansa melkein uppeluksissa mökissä, jonka oveakaan ei saisi lumenpaljoudelta auki...
*
Kaksi miestä oli paksun ovensuukoivumme kimpussa, kun olin aamupäivällä lähdössä hiuksia leikkauttamaan. Kysyin ovenraosta, uskaltaako tulla, ja sain luvan metsureilta. Mutta kun olin kävellyt muutaman metrin, havaitsin, että hanskat olivat jääneet toisen takin taskuun.
Puujättiläisen sahaamisessa menisi vielä aikaa, mutta en toisaalta uskaltanut enää sen altakaan kulkea. Niinpä tein päivän asiointimatkan paljain käsin, eikä kovin kylmäkään tullut.
Olen veljeni sisko: J kulki koululaisena talvet pitkät paljain käsin. Eikäpä lapsenlapsillakaan aina käsineitä ole.
*
Olen Tollen kirjan (Läsnäolon voima) viimeisillä sivuilla, ja se on kyllä tehnyt minuun vaikutuksen. Se, mitä hän sanoo läsnäoloksi tai sisäiseksi rauhaksi tai valaistumiseksi, on minusta ihan sama asia, kuin kokemus yhteydestä Jumalaan. Käsittääkseni se on mielenterveyden peruskivi, muun muassa. Mitä enemmän ihminen pystyy tätä hetkessä läsnä olemista tai yhteyttä Jumalaan kokemaan, sitä terveempi hän on.
tiistai 7. joulukuuta 2010
7.12.2010
Väinö Linnan pääteokset ovat olleet yksiä merkittävimpiä elämässäni. Pohjantähdestä opin Suomen historiaa enemmän kuin mistään muusta, ja Tuntematon järkytti minua nuorena valtavasti.
Elokuvana en usko katsoneeni vanhaa Tuntematonta kuin kerran tai kaksi nuorena. En halua kokea uudestaan, kuinka silloin niin rakastamani näyttelijät kaatuvat ja haavoittuvat, ne velikullat. En myöskään halunnut katsoa Tali-Ihantalaa, siinähän ovat kaikki nykyiset lempinäyttelijäni. Sen sijaan Rukajärven tien katsoin uutuutena. Peter Franzen ja se yksi Pölösen paljon käyttämä huippunäyttelijä eivät olleet ennen Rukajärveä minulle tuttuja... Mutta kyllä Irina Björklundin esittämän lotan kohtalo otti koville.
*
Nyt on satanut märempää lunta. Sitä roikkuu puissa ihan riekaleina, ja parvekkeemme kaide ja kukat ovat valtavan lumikerroksen alla. Älkää nyt tulko oravat siihen juoksemaan, että upea näkymä säilyy.
*
Eevan sisko piti tänään käsityötaiteesta luennon, joka jäi syksymmällä väliin. Hänhän on varsinaisesti valokuvataiteilija tai lienee alan professori. Niinpä hänellä oli valokuvia lapsuudestaan, kun hän kertoi millaisia vaatteita äidit ja tädit sodan aikaisille ja -jälkeisille lapsilleen ompelivat.
Yhdessä kuvassa Eeva ja tämä Leena istuivat pihakeinussa kahden puolen naapurinpoikaa, jota kumpikin yritti kiskoa itselleen. Tyttöjen tukat oli kesäksi ajettu puliksi, "jotta kasvaisivat paksummiksi", niin kuin silloin luultiin. Leenalle tosin oli jätetty tupsukka "tukistamista varten"!!
Ja kuvassa Eevalla oli suu sepposen selällään, niin kuin edelleenkin nauraessa on!
Väinö Linnan pääteokset ovat olleet yksiä merkittävimpiä elämässäni. Pohjantähdestä opin Suomen historiaa enemmän kuin mistään muusta, ja Tuntematon järkytti minua nuorena valtavasti.
Elokuvana en usko katsoneeni vanhaa Tuntematonta kuin kerran tai kaksi nuorena. En halua kokea uudestaan, kuinka silloin niin rakastamani näyttelijät kaatuvat ja haavoittuvat, ne velikullat. En myöskään halunnut katsoa Tali-Ihantalaa, siinähän ovat kaikki nykyiset lempinäyttelijäni. Sen sijaan Rukajärven tien katsoin uutuutena. Peter Franzen ja se yksi Pölösen paljon käyttämä huippunäyttelijä eivät olleet ennen Rukajärveä minulle tuttuja... Mutta kyllä Irina Björklundin esittämän lotan kohtalo otti koville.
*
Nyt on satanut märempää lunta. Sitä roikkuu puissa ihan riekaleina, ja parvekkeemme kaide ja kukat ovat valtavan lumikerroksen alla. Älkää nyt tulko oravat siihen juoksemaan, että upea näkymä säilyy.
*
Eevan sisko piti tänään käsityötaiteesta luennon, joka jäi syksymmällä väliin. Hänhän on varsinaisesti valokuvataiteilija tai lienee alan professori. Niinpä hänellä oli valokuvia lapsuudestaan, kun hän kertoi millaisia vaatteita äidit ja tädit sodan aikaisille ja -jälkeisille lapsilleen ompelivat.
Yhdessä kuvassa Eeva ja tämä Leena istuivat pihakeinussa kahden puolen naapurinpoikaa, jota kumpikin yritti kiskoa itselleen. Tyttöjen tukat oli kesäksi ajettu puliksi, "jotta kasvaisivat paksummiksi", niin kuin silloin luultiin. Leenalle tosin oli jätetty tupsukka "tukistamista varten"!!
Ja kuvassa Eevalla oli suu sepposen selällään, niin kuin edelleenkin nauraessa on!
maanantai 6. joulukuuta 2010
6.12.2010
Ei ylennystä puolustusvoimissa, ei edes Espoo-mitalia. Aina yhtä pettymystä nämä itsenäisyyspäivät... Mutta hanki paksunee taivaan täydeltä, ja Espoo Areenan itsenäisyyskonsertti oli hieno.
Linnan juhlissa on bongattavana kummitäti, sisko miehineen, pikkuserkku ja ystävä miehineen, ynnä sadat julkkikset. Alan valmistautua telkkarin tihruamista varten: iltapesu, yöpuku ja kupponen kuumaa!
Ei ylennystä puolustusvoimissa, ei edes Espoo-mitalia. Aina yhtä pettymystä nämä itsenäisyyspäivät... Mutta hanki paksunee taivaan täydeltä, ja Espoo Areenan itsenäisyyskonsertti oli hieno.
Linnan juhlissa on bongattavana kummitäti, sisko miehineen, pikkuserkku ja ystävä miehineen, ynnä sadat julkkikset. Alan valmistautua telkkarin tihruamista varten: iltapesu, yöpuku ja kupponen kuumaa!
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
5.12.2010
Tyttären syntymäpäivä. En vielä saanut kiinni puhelimitse. Iloitsen jo ennen keskusteluamme siitä, että hän on eilen ollut katsomassa suosittelemamme Kosto-elokuvan - yksi parhaista, mitä koskaan olemme nähneet.
*
Tyttärentyttären kanssa puolestamme olimme eilen kulttuurimatkalla Sanomatalon näyttelyssä ja Kansallisteatterissa katsomassa Tiitiäisen satupuuta. Pikkuneiti on tosi orientoitunut: "Tässä teatterissa olen ollut Mummin kanssa ennenkin". "Joo, kyllä minä tiedän, että tämä on Mannerheimintie, ja nyt ollaan Töölössä." (Palasimme 195:llä.)Ja kun näytin hänelle bussissa mainosta, jossa oli Helsingin Tuomiokirkko, hän katsoi minua hämmästyneenä: "Kyllähän minä sen olen nähnyt silloin, kun oltiin joulukatua katsomassa" (josta on 2-3 vuotta...)
*
Minulla on taas mielenrauha: joulupukin paja eli lahjapakkaamo on poistunut lasipöydältämme, ja lahjat ovat paperikasseissa makkarin kaappien päällä. Inhoan sitä sotkua, minkä lahjapaperiröykkiöt yms muodostavat kauniissa olohuoneessamme.
Olen joskus ostanut kai jostain tiimari-tyyppisestä rullakaupalla tosi huonoa lahjapaperia, joka repeilee väkisinkin. Nyt se on loppu! Seuraavina jouluina pakkaan lahjat voimapaperiin ja koristelen leveällä punaisella nauhalla.
Havaitsin tänä vuonna myös, kuinka vanhaksi tässä eletään. Ostin kauan sitten erivärisiä jättirullia lahjanauhaa ja muistan ajatelleeni, että ne riittävät loppuelämäkseni. No, kaikki ovat lopussa ja uusia jouduttu hankkimaan - vaihtelun vuoksi tosi kivaa!
Näin voi käydä hyvin suunnitelmalliselle ihmiselle...
*
A-täti soitti jo kolmannen kerran Isän kanssa -kirjan tiimoilta ja sanoi, että tarkkanäköisyyteni järkyttää häntä kovasti... Toivottavasti suvun vanhat tädit pysyvät järkytyksiltään hengissä.
*
Lumista - P lähti hiihtämään.
Tyttären syntymäpäivä. En vielä saanut kiinni puhelimitse. Iloitsen jo ennen keskusteluamme siitä, että hän on eilen ollut katsomassa suosittelemamme Kosto-elokuvan - yksi parhaista, mitä koskaan olemme nähneet.
*
Tyttärentyttären kanssa puolestamme olimme eilen kulttuurimatkalla Sanomatalon näyttelyssä ja Kansallisteatterissa katsomassa Tiitiäisen satupuuta. Pikkuneiti on tosi orientoitunut: "Tässä teatterissa olen ollut Mummin kanssa ennenkin". "Joo, kyllä minä tiedän, että tämä on Mannerheimintie, ja nyt ollaan Töölössä." (Palasimme 195:llä.)Ja kun näytin hänelle bussissa mainosta, jossa oli Helsingin Tuomiokirkko, hän katsoi minua hämmästyneenä: "Kyllähän minä sen olen nähnyt silloin, kun oltiin joulukatua katsomassa" (josta on 2-3 vuotta...)
*
Minulla on taas mielenrauha: joulupukin paja eli lahjapakkaamo on poistunut lasipöydältämme, ja lahjat ovat paperikasseissa makkarin kaappien päällä. Inhoan sitä sotkua, minkä lahjapaperiröykkiöt yms muodostavat kauniissa olohuoneessamme.
Olen joskus ostanut kai jostain tiimari-tyyppisestä rullakaupalla tosi huonoa lahjapaperia, joka repeilee väkisinkin. Nyt se on loppu! Seuraavina jouluina pakkaan lahjat voimapaperiin ja koristelen leveällä punaisella nauhalla.
Havaitsin tänä vuonna myös, kuinka vanhaksi tässä eletään. Ostin kauan sitten erivärisiä jättirullia lahjanauhaa ja muistan ajatelleeni, että ne riittävät loppuelämäkseni. No, kaikki ovat lopussa ja uusia jouduttu hankkimaan - vaihtelun vuoksi tosi kivaa!
Näin voi käydä hyvin suunnitelmalliselle ihmiselle...
*
A-täti soitti jo kolmannen kerran Isän kanssa -kirjan tiimoilta ja sanoi, että tarkkanäköisyyteni järkyttää häntä kovasti... Toivottavasti suvun vanhat tädit pysyvät järkytyksiltään hengissä.
*
Lumista - P lähti hiihtämään.
perjantai 3. joulukuuta 2010
3.12.2010
Viimeisen Iiron ryhmän jälkeen käväisin Ornamon myyjäisissä kaupungintalolla (hieno!). Aikaa oli liian vähän, joten kaikki rahat säästyivät. Tapasin kuitenkin pääkohteen, keraamikko-pikkuserkun, ja kuulin, että kummitätiä on kohdannut ihmeellinen onni: löytynyt sattumalta vanha tuttu, entinen kotiavustaja, joka haluaa alkaa auttaa kummitätiä jokapäiväisissä ongelmissa.
Onko niin, että oikein valoisien ja positiivisten ihmisten elämässä asiat järjestyvät ikään kuin "itsestään". Vetävätkö he jotenkin siunausta ja johdatusta puoleensa?
*
Sitten juoksujalkaa Sanomatalon aulaan valvojaksi EspooArtin vuosinäyttelyyn. Toisena valvojana oli kiva jopa minuakin vanhempi rouva, jonka kanssa oli hauska jutustella se kolme tuntia. Tämä L ja minä löysimme toisemme monessa asiassa: olemme väri-ihmisiä, ja molemmat olemme olleet englannin opettajia, hän Tapiolan yhteiskoulussa. Valkotukkainen sirkeä minihameeseen ja punaisiin saappaisiin pukeutuva pikkuinen vanha rouva!
Meillä on hauska, monipuolinen ja tasokas näyttely!
Viimeisen Iiron ryhmän jälkeen käväisin Ornamon myyjäisissä kaupungintalolla (hieno!). Aikaa oli liian vähän, joten kaikki rahat säästyivät. Tapasin kuitenkin pääkohteen, keraamikko-pikkuserkun, ja kuulin, että kummitätiä on kohdannut ihmeellinen onni: löytynyt sattumalta vanha tuttu, entinen kotiavustaja, joka haluaa alkaa auttaa kummitätiä jokapäiväisissä ongelmissa.
Onko niin, että oikein valoisien ja positiivisten ihmisten elämässä asiat järjestyvät ikään kuin "itsestään". Vetävätkö he jotenkin siunausta ja johdatusta puoleensa?
*
Sitten juoksujalkaa Sanomatalon aulaan valvojaksi EspooArtin vuosinäyttelyyn. Toisena valvojana oli kiva jopa minuakin vanhempi rouva, jonka kanssa oli hauska jutustella se kolme tuntia. Tämä L ja minä löysimme toisemme monessa asiassa: olemme väri-ihmisiä, ja molemmat olemme olleet englannin opettajia, hän Tapiolan yhteiskoulussa. Valkotukkainen sirkeä minihameeseen ja punaisiin saappaisiin pukeutuva pikkuinen vanha rouva!
Meillä on hauska, monipuolinen ja tasokas näyttely!
torstai 2. joulukuuta 2010
2.12.2010
Kyllä Mummon elämässä on suuria hetkiä. Sain olla eilen ostamassa pojille (8, 10) heidän ensimmäiset juhlakenkänsä: mustat, hienot, tukevat pukukengät. Voi että pojat olivat ihania niitä sovitellessaan!
Syy moiseen on heidän koulunsa tänään vietetyt 50-vuotisjuhlat, jossa pojat tanssivat ja O soitti selloa. Sitä varten ostimme vielä mustan nuottikansion.
Hauska kuulla huomenna, millaiset juhlat ovat olleet!
*
Tänään tapasin vihdoin luokkakaverini T:n, jonka äiti on ollut 8 vuotta Helmikodissa ja siis yhtaikaa isän kanssa koko isän siellä oloajan. Olen nähnyt T:n ainakin joulujuhlissa, ja kiinnittänyt huomioni touhukkaaseen ja tarmokkaaseen fiksun oloiseen rouvaan, mutta eihän minulla tietenkään ole välähtänyt, että hän voisi olla luokkakaverini keskikoulusta...
Hänen äitinsä Tellervon ovessa luki tuttu sukunimi, mutta en ikinä tullut vilkaisseeksi sitä! Vasta isän kuolinilmoituksesta T oli tajunnut, kenen isä Helmikodin Sulo oli! Äitihän vietti paljon aikaa Helmikodissa, ja T ja hän olivat oikein ystävystyneet - tietämättä viidestä yhteisestä kouluvuodestani T:n kanssa.
*
Olimme ensin Kannelmäen kirkolla seniorien laulutilaisuudessa, jonka kanttori veti paitsi tietysti muutenkin asiantuntevasti, myös taitavasti aktivoiden meitä senioreja. Aloitimme Hoosiannalla, jatkoimme kansanlauluilla ja iskelmillä, tällä kertaa Lappiin ja Karjalaan liittyvillä, ja lopuksi vedettiin lähestyvän Itsenäisyyspäivän tiimoilta kaikki juhlavimmat isänmaalliset laulut: Siniristilippumme, Kuullos pyhä vala, Finlandia ja Maammelaulu oikein seisten. Välissä luokkakaverini, entinen jumppamaikka, veti pienen taukojumpan. Sitten kahvia ja pullaa!
Jatkettiin Palvelutaloon, jossa T miehineen on asunut jo 8 vuotta 71 neliön osakkeessa. Kävimme ruokalassa syömässä ja yläkerrassa joimme vielä glögiä. Kävi ilmi, että T on talon puuhanainen, joka järjestää tilaisuuksia ja hankkii esiintyjiä ahkerasti.
Hassuinta oli, että T ja miehensä ovat viettäneet 8 kesää Barösundin kaupan vieressä vuokrahuvilassa... On varmaan kaupalla nähty...
Kyllä Mummon elämässä on suuria hetkiä. Sain olla eilen ostamassa pojille (8, 10) heidän ensimmäiset juhlakenkänsä: mustat, hienot, tukevat pukukengät. Voi että pojat olivat ihania niitä sovitellessaan!
Syy moiseen on heidän koulunsa tänään vietetyt 50-vuotisjuhlat, jossa pojat tanssivat ja O soitti selloa. Sitä varten ostimme vielä mustan nuottikansion.
Hauska kuulla huomenna, millaiset juhlat ovat olleet!
*
Tänään tapasin vihdoin luokkakaverini T:n, jonka äiti on ollut 8 vuotta Helmikodissa ja siis yhtaikaa isän kanssa koko isän siellä oloajan. Olen nähnyt T:n ainakin joulujuhlissa, ja kiinnittänyt huomioni touhukkaaseen ja tarmokkaaseen fiksun oloiseen rouvaan, mutta eihän minulla tietenkään ole välähtänyt, että hän voisi olla luokkakaverini keskikoulusta...
Hänen äitinsä Tellervon ovessa luki tuttu sukunimi, mutta en ikinä tullut vilkaisseeksi sitä! Vasta isän kuolinilmoituksesta T oli tajunnut, kenen isä Helmikodin Sulo oli! Äitihän vietti paljon aikaa Helmikodissa, ja T ja hän olivat oikein ystävystyneet - tietämättä viidestä yhteisestä kouluvuodestani T:n kanssa.
*
Olimme ensin Kannelmäen kirkolla seniorien laulutilaisuudessa, jonka kanttori veti paitsi tietysti muutenkin asiantuntevasti, myös taitavasti aktivoiden meitä senioreja. Aloitimme Hoosiannalla, jatkoimme kansanlauluilla ja iskelmillä, tällä kertaa Lappiin ja Karjalaan liittyvillä, ja lopuksi vedettiin lähestyvän Itsenäisyyspäivän tiimoilta kaikki juhlavimmat isänmaalliset laulut: Siniristilippumme, Kuullos pyhä vala, Finlandia ja Maammelaulu oikein seisten. Välissä luokkakaverini, entinen jumppamaikka, veti pienen taukojumpan. Sitten kahvia ja pullaa!
Jatkettiin Palvelutaloon, jossa T miehineen on asunut jo 8 vuotta 71 neliön osakkeessa. Kävimme ruokalassa syömässä ja yläkerrassa joimme vielä glögiä. Kävi ilmi, että T on talon puuhanainen, joka järjestää tilaisuuksia ja hankkii esiintyjiä ahkerasti.
Hassuinta oli, että T ja miehensä ovat viettäneet 8 kesää Barösundin kaupan vieressä vuokrahuvilassa... On varmaan kaupalla nähty...
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
1.12.2010
Oskarinpäivä, ja P:n kummitädin 85-vuotispäivä, jota P kävi juhlimassa. Minä puolestani kävelin poikien kanssa K-kenkään, ja pojat saivat koulun 50-vuotisjuhlatanssiaisiin ensimmäiset pukukenkänsä. "Puku" on kuitenkin vain valkoinen paita ja sammarit.
Voi että pojat olivat kivan näköisiä hienoissa mustissa kengissään!
O:lle ostettiin myös esiintymistä varten musta kansio nuoteille.
*
Muuten olenkin roikkunut kiinni luurissa: yksi suvun tädeistä ei pärjää, mutta ei ole suostunut menemään jonoon hoitokotiin. Toinen täti nääntyy yrittäessään huolehtia hänestä.
Tilanne alkaa selkiytyä: hoitokotisuostumus häämöttää, ja uupunut täti on luvannut huolehtia jaksamisestaan.
*
Lunta ja kirkkaita päiviä! Adventtiaikaa parhaimmillaan.
*
I-tyttö (6) sanoi: "Minä en kyllä ymmärrä mitä se joulupukki jouluun kuuluu, kun jouluhan on Jeesuksen syntymäpäivä."
Oskarinpäivä, ja P:n kummitädin 85-vuotispäivä, jota P kävi juhlimassa. Minä puolestani kävelin poikien kanssa K-kenkään, ja pojat saivat koulun 50-vuotisjuhlatanssiaisiin ensimmäiset pukukenkänsä. "Puku" on kuitenkin vain valkoinen paita ja sammarit.
Voi että pojat olivat kivan näköisiä hienoissa mustissa kengissään!
O:lle ostettiin myös esiintymistä varten musta kansio nuoteille.
*
Muuten olenkin roikkunut kiinni luurissa: yksi suvun tädeistä ei pärjää, mutta ei ole suostunut menemään jonoon hoitokotiin. Toinen täti nääntyy yrittäessään huolehtia hänestä.
Tilanne alkaa selkiytyä: hoitokotisuostumus häämöttää, ja uupunut täti on luvannut huolehtia jaksamisestaan.
*
Lunta ja kirkkaita päiviä! Adventtiaikaa parhaimmillaan.
*
I-tyttö (6) sanoi: "Minä en kyllä ymmärrä mitä se joulupukki jouluun kuuluu, kun jouluhan on Jeesuksen syntymäpäivä."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)