29.9. 2011
Sininen moskeija ei ole kirjojen kuvissa ollenkaan sininen, mutta Anitra Lucander, joka on saanut paljon itäisiä ja islamilaisia vaikutteita, on maalannut ihanan "sinisen moskeijan" - esillä EMMAn uudessa näyttelyssä.
En tiennyt, että Anitra Lucanderilla on ollut ateljeensa täällä Tapiolassa, Nallenpolulla, ja että hänellä on ollut samoja kiinnostuksen kohteita kuin itsellänikin, kuten Intia ja Turkki. (Olen lukenut paljon intialaista kaunokirjallisuutta, samoin jonkin verran turkkilaista, ja kohta pääsen näkemään Istanbulin.) Lucander, nyt jo kuollut, on kenties ollut Wardin taiteilijakavereita, koska Wardi näkyi olevan EMMAn näyttelyn avajaisissa.
Ihastuin valtavasti Lucanderin pehmeisiin väreihin - paljon silmiähivelevää turkoosia. Kollaasitekniikka alkoi heti houkutella, ja päätin ryhtyä saman tien tekemään turkooseja kollaaseja... Kotona katsoin voimakkaan ekspressiivisiä värejäni ja totesin, ettei tyyliä niin vain voi muuttaa: minulla on nyt tämä ekspressiivinen kausi menossa, ihanaa!!
torstai 29. syyskuuta 2011
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
25.9. 2011
Näissä enkeleissä on kova paimentaminen, kun akryylimaali kuivuu niin nopeasti, ja paksut kerrokset taas niin hitaasti.
Työn alla on aina vähintään kolme, juuri parhaillaankin viisi maalausta. Tarvitseeko mikään työ tätä maalinloppua, ennen kuin se kuivahtaa paletille? Nyt pitää äkkiä poistaa tuo väri, ennen kuin se ehtii tarttua - ei ollut hyvä. Tämä maalilämpäre pitää valuttaa NYT, ja lopettaa valutus NYT. Jos haluan pestä suurimman osan tästä äsken maalatusta, niin että vain reunat jäävät kivasti näkyviin, on lähdettävä juoksujalkaa kraanan alle NYT, mutta varottava, ettei märkää maalia tipu matolle.
Onko mitään kiinnostavampaa aihetta kuin enkelit? Mikään ei rajoita mielikuvitusta - paitsi oman kuvittelukyvyn rajat! Mikään ei rajoita värimaailmaa.
*
Mirkka Rekola sanoo päivän Hesarissa: "´Ajattelen, siis olen´on niin kapea kuva ihmisestä! Ihminen on kokonaisuus, tunteva ilmakehän olento. Uusi humanismi on syntymässä."
Ajattelen, että täällä meidän "ilmakehän olentojen" ympärillä on paljon, paljon enkeleitä... Maalaan kankaalle tietoisuutta enkeleiden olemassaolosta.
*
Munkan 50-luvun seurakuntanuorten tapaamisessa pidimme hiljaisen hetken ystävämme muistolle. Joku sanoi viisaasti: "Hän tietää nyt paljon enemmän kuin me."
Tulee päivä, jolloin näen kaiken, enkelitkin.
Näissä enkeleissä on kova paimentaminen, kun akryylimaali kuivuu niin nopeasti, ja paksut kerrokset taas niin hitaasti.
Työn alla on aina vähintään kolme, juuri parhaillaankin viisi maalausta. Tarvitseeko mikään työ tätä maalinloppua, ennen kuin se kuivahtaa paletille? Nyt pitää äkkiä poistaa tuo väri, ennen kuin se ehtii tarttua - ei ollut hyvä. Tämä maalilämpäre pitää valuttaa NYT, ja lopettaa valutus NYT. Jos haluan pestä suurimman osan tästä äsken maalatusta, niin että vain reunat jäävät kivasti näkyviin, on lähdettävä juoksujalkaa kraanan alle NYT, mutta varottava, ettei märkää maalia tipu matolle.
Onko mitään kiinnostavampaa aihetta kuin enkelit? Mikään ei rajoita mielikuvitusta - paitsi oman kuvittelukyvyn rajat! Mikään ei rajoita värimaailmaa.
*
Mirkka Rekola sanoo päivän Hesarissa: "´Ajattelen, siis olen´on niin kapea kuva ihmisestä! Ihminen on kokonaisuus, tunteva ilmakehän olento. Uusi humanismi on syntymässä."
Ajattelen, että täällä meidän "ilmakehän olentojen" ympärillä on paljon, paljon enkeleitä... Maalaan kankaalle tietoisuutta enkeleiden olemassaolosta.
*
Munkan 50-luvun seurakuntanuorten tapaamisessa pidimme hiljaisen hetken ystävämme muistolle. Joku sanoi viisaasti: "Hän tietää nyt paljon enemmän kuin me."
Tulee päivä, jolloin näen kaiken, enkelitkin.
perjantai 23. syyskuuta 2011
23.9. 2011
Olen taiteillut tällä viikolla joka päivä, ja maalari maalasi myös taloa - tämä ekspressionismi on kotioloissa aika sotkuista hommaa. Mutta hauskaa!!
Enkeleitä vaan tuppaa tulemaan. Jotkut ovat vakavasti otettavia, toiset vähän leikkisämpiä, enkä tiedä sopivatko samaan näyttelyyn.
Maalaaminen, ainakin minun tyylilläni, on hidasta. Nyt olen alkanut nähdä, mitä korjauksia heinäkuussa maalaamani työt vaativat. Kaikki puhuvat näyttelyä edeltävästä paniikista, ja voi olla, että se on minullakin vielä edessä. Ahkera täytyy olla.
*
Aivan muusta maailmasta ovat Istanbulin moskeijoiden koristukset, joita olen ihaillut upeasti painetuissa värikuvissa parissa kirjassa. Nyt löysin vielä hyvän tuntuisen islamilaista kulttuuria kuvaavan paksun kirjan. Tuskin koskaan olen valmistautunut näin "hyvin" lähestyvää matkaa varten. Aihe kiinnostaa.
*
Verorahoja on taas tullut tienattua takaisin päin, kun olen saanut ystävällistä apua kirjastossa Bysantti- ym. kirjojen etsimisessä!! Hyvä, Tapiolan kirjasto! (Ja kohta pääsee saamaan hyötyä verorahoista kävelemällä valaistuilla kaduilla!)
Olen taiteillut tällä viikolla joka päivä, ja maalari maalasi myös taloa - tämä ekspressionismi on kotioloissa aika sotkuista hommaa. Mutta hauskaa!!
Enkeleitä vaan tuppaa tulemaan. Jotkut ovat vakavasti otettavia, toiset vähän leikkisämpiä, enkä tiedä sopivatko samaan näyttelyyn.
Maalaaminen, ainakin minun tyylilläni, on hidasta. Nyt olen alkanut nähdä, mitä korjauksia heinäkuussa maalaamani työt vaativat. Kaikki puhuvat näyttelyä edeltävästä paniikista, ja voi olla, että se on minullakin vielä edessä. Ahkera täytyy olla.
*
Aivan muusta maailmasta ovat Istanbulin moskeijoiden koristukset, joita olen ihaillut upeasti painetuissa värikuvissa parissa kirjassa. Nyt löysin vielä hyvän tuntuisen islamilaista kulttuuria kuvaavan paksun kirjan. Tuskin koskaan olen valmistautunut näin "hyvin" lähestyvää matkaa varten. Aihe kiinnostaa.
*
Verorahoja on taas tullut tienattua takaisin päin, kun olen saanut ystävällistä apua kirjastossa Bysantti- ym. kirjojen etsimisessä!! Hyvä, Tapiolan kirjasto! (Ja kohta pääsee saamaan hyötyä verorahoista kävelemällä valaistuilla kaduilla!)
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
22.9.2011
Olen löytänyt kivan auton lähes seitsemänkymppiselle pariskunnalle!
Se on Skoda Yeti, eräänlainen pikku-"kaupunkimaasturi". Siitä on loistava näkyvyys joka suuntaan melkeinpä päätä kääntämättä, ja siksi tuntuu, että se on täysin hallinnassa. Perä on niin pysty, että on helppo tietää, missä auto loppuu. Istuimet ovat korkealla, joten autoon meno ja sieltä poistuminen ovat tosi vaivattomia. Renkaat ovat urheilullisen leveät, mikä nuorentaa tämän ikäistä paljonkin.
No, ostimme Skoda Octavian. Mies ajaa aika usein maanteitä, ja Octavia kulkee matalana ja kissamaisen pehmeästi. Siitä oli erinomainen tarjous, ja saimme Fordistamme riittävän hinnan.
Yeti tuntui koeajossa hiukan "kovalta". Jousitus oli niin napakka, että jopa moottoritien olemattomat saumat aavistuksen kolahtivat. Hiekkatie täristi. Auto oli äänekkäämpi kuin Octavia, mikä on kiusallista huonokuuloisille.
*
Siis tätä juuri ihmettelen. Miksei voida tehdä autoa, jossa olisi kaikkien merkkien pelkät hyvät ominaisuudet?
Ehkä se on hintaluokkakysymys...
Olen löytänyt kivan auton lähes seitsemänkymppiselle pariskunnalle!
Se on Skoda Yeti, eräänlainen pikku-"kaupunkimaasturi". Siitä on loistava näkyvyys joka suuntaan melkeinpä päätä kääntämättä, ja siksi tuntuu, että se on täysin hallinnassa. Perä on niin pysty, että on helppo tietää, missä auto loppuu. Istuimet ovat korkealla, joten autoon meno ja sieltä poistuminen ovat tosi vaivattomia. Renkaat ovat urheilullisen leveät, mikä nuorentaa tämän ikäistä paljonkin.
No, ostimme Skoda Octavian. Mies ajaa aika usein maanteitä, ja Octavia kulkee matalana ja kissamaisen pehmeästi. Siitä oli erinomainen tarjous, ja saimme Fordistamme riittävän hinnan.
Yeti tuntui koeajossa hiukan "kovalta". Jousitus oli niin napakka, että jopa moottoritien olemattomat saumat aavistuksen kolahtivat. Hiekkatie täristi. Auto oli äänekkäämpi kuin Octavia, mikä on kiusallista huonokuuloisille.
*
Siis tätä juuri ihmettelen. Miksei voida tehdä autoa, jossa olisi kaikkien merkkien pelkät hyvät ominaisuudet?
Ehkä se on hintaluokkakysymys...
tiistai 20. syyskuuta 2011
20.9. 2011
Joku voisi nimittää tätä kaaokseksi, mutta elämää tämä vain on!
Olohuoneen seinää vasten nojaa uusi suihkuseinämä, jota Ville ei ole vielä tullut asentamaan. Nurkassa on pinkka kirjoja ja pari kassillista tavaraa (ja lisää tulee), jotka lähtevät 10.10. kirpparille. Työhuoneessa kuivuu viisi maalausta, ja IKEAn kassissa on vielä purkamatta eilen Espooartin kritiikki-illassa olleet työt (kiitosta ja pari pientä hyvää vinkkiä). Maalaustyöpajan kassikin on näköjään vielä purkamatta...
Sänkyni vieressä lattialla lojuu kolme kirjaa Istanbulista, Ottomaanien valtakunnasta ja Bysantin taiteesta. Niihin aion tutustua ennen Istanbulin matkaa. Makkarissa on myös esillä pestyjä ja silitettyjä kesävaatteita, jotka kohta laitan kaappiin. Ruokapöydällä on kolme hedelmäannosta, ja eteisessämme on kohta kolme reppua ja kolmet kuraiset kengät. Keittiössä on kypsymässä mökiltä tuotuja haaleanpunaisia tomaatteja ja tuoksumassa saaren omenoita. Kylppärin taso on täynnä kuivumassa olevia pensseleitä.
Saammeko tätä koskaan sellaiseen jamaan, että pääsisimme Glorian Kotiin...
Joku voisi nimittää tätä kaaokseksi, mutta elämää tämä vain on!
Olohuoneen seinää vasten nojaa uusi suihkuseinämä, jota Ville ei ole vielä tullut asentamaan. Nurkassa on pinkka kirjoja ja pari kassillista tavaraa (ja lisää tulee), jotka lähtevät 10.10. kirpparille. Työhuoneessa kuivuu viisi maalausta, ja IKEAn kassissa on vielä purkamatta eilen Espooartin kritiikki-illassa olleet työt (kiitosta ja pari pientä hyvää vinkkiä). Maalaustyöpajan kassikin on näköjään vielä purkamatta...
Sänkyni vieressä lattialla lojuu kolme kirjaa Istanbulista, Ottomaanien valtakunnasta ja Bysantin taiteesta. Niihin aion tutustua ennen Istanbulin matkaa. Makkarissa on myös esillä pestyjä ja silitettyjä kesävaatteita, jotka kohta laitan kaappiin. Ruokapöydällä on kolme hedelmäannosta, ja eteisessämme on kohta kolme reppua ja kolmet kuraiset kengät. Keittiössä on kypsymässä mökiltä tuotuja haaleanpunaisia tomaatteja ja tuoksumassa saaren omenoita. Kylppärin taso on täynnä kuivumassa olevia pensseleitä.
Saammeko tätä koskaan sellaiseen jamaan, että pääsisimme Glorian Kotiin...
lauantai 17. syyskuuta 2011
17.9. 2011
Vihdoinkin voin viettää ensi joulua, niin kuin mainosmaakareiden mukaan olisi pitänyt jo monta vuosikymmentä!
Tyttäreltä hänen teinivuosinaan perimäni kylpytakki on tullut tiensä päähän. Jouduin hankkimaan uuden, ja tietysti Marikylpytakin, sillä tottahan haluan laatua, joka jää perinnöksi tyttärelle...
Mari-yöpaitoja on ennestään, ja nyt voin pukeutua jouluvalokuviin myös Marikylpytakkiin!
*
Godota odottaessa sai hyvät arvostelut Hesarissa. Teksti päättyi Oscar Wilden hienoon lauseeseen, joka on ollut elämänohjeeni, vaikka en itse lausetta ole aikoihin muistanutkaan: "Kaikki olemme katuojassa, mutta jotkut meistä katsovat tähtiin".
Vihdoinkin voin viettää ensi joulua, niin kuin mainosmaakareiden mukaan olisi pitänyt jo monta vuosikymmentä!
Tyttäreltä hänen teinivuosinaan perimäni kylpytakki on tullut tiensä päähän. Jouduin hankkimaan uuden, ja tietysti Marikylpytakin, sillä tottahan haluan laatua, joka jää perinnöksi tyttärelle...
Mari-yöpaitoja on ennestään, ja nyt voin pukeutua jouluvalokuviin myös Marikylpytakkiin!
*
Godota odottaessa sai hyvät arvostelut Hesarissa. Teksti päättyi Oscar Wilden hienoon lauseeseen, joka on ollut elämänohjeeni, vaikka en itse lausetta ole aikoihin muistanutkaan: "Kaikki olemme katuojassa, mutta jotkut meistä katsovat tähtiin".
perjantai 16. syyskuuta 2011
16.9. 2011
Menkää katsomaan Aki Kaurismäen Le Havre! Koskettava elokuva hyvyydestä ja yhteisöllisyydestä, joka kuitenkin samalla muistutti siitä, miten paljon hyvyyttä ja yhteisöllisyyttä tästä maailmasta puuttuu.
Jokainen kuva oli kaunis, joten nautin jokaisesta hetkestä. Melkein kadehdin köyhän le havrelaisen kaupunginosan asukkaita: heillä on kulmakapakkansa, omat tutut pikkukauppansa ja viimeiseen asti avuliaat naapurinsa. Ranskalaisilla on myös hienot käytöstapansa (rikoskomissaari kysyy tavattoman kohteliaasti ollessaan jo kynnyksen sisäpuolella: "Sallitteko, että astun sisään?"), ja päähenkilö, entinen boheemitaiteilija, nykyinen kengänkiillottaja, on kunnioitusta herättävä ja sisäistä tyyliä ja karismaa omaava henkilö.
Kaurismäki kuvaa myös hyvää avioliittoa!
Toivon todella, että hieno musta poika löysi äitinsä Lontoossa.
Minua koskettaa aina hyvyyden kuvaus. Pahaa ja surkeaa ja ihan mahdotonta on maailmassa paljon, mutta se ei poista hyvän olemassaoloa. Ja hyvän varassahan tämä maailma kuitenkin jotenkuten toimii, ei pahan. Hyvä on siis paljon tärkeämpää, ja siksi siitä pitää kirjoittaa ja tehdä elokuvia!
Lisäbonuksena "kaurismäkeläinen" ranskankieli (vähän sanoja ja hitaasti puhuttuina) sopi meikäläiselle erinomaisesti: ymmärsin lähes kaiken.
Kaunis, hieno leffa!
Menkää katsomaan Aki Kaurismäen Le Havre! Koskettava elokuva hyvyydestä ja yhteisöllisyydestä, joka kuitenkin samalla muistutti siitä, miten paljon hyvyyttä ja yhteisöllisyyttä tästä maailmasta puuttuu.
Jokainen kuva oli kaunis, joten nautin jokaisesta hetkestä. Melkein kadehdin köyhän le havrelaisen kaupunginosan asukkaita: heillä on kulmakapakkansa, omat tutut pikkukauppansa ja viimeiseen asti avuliaat naapurinsa. Ranskalaisilla on myös hienot käytöstapansa (rikoskomissaari kysyy tavattoman kohteliaasti ollessaan jo kynnyksen sisäpuolella: "Sallitteko, että astun sisään?"), ja päähenkilö, entinen boheemitaiteilija, nykyinen kengänkiillottaja, on kunnioitusta herättävä ja sisäistä tyyliä ja karismaa omaava henkilö.
Kaurismäki kuvaa myös hyvää avioliittoa!
Toivon todella, että hieno musta poika löysi äitinsä Lontoossa.
Minua koskettaa aina hyvyyden kuvaus. Pahaa ja surkeaa ja ihan mahdotonta on maailmassa paljon, mutta se ei poista hyvän olemassaoloa. Ja hyvän varassahan tämä maailma kuitenkin jotenkuten toimii, ei pahan. Hyvä on siis paljon tärkeämpää, ja siksi siitä pitää kirjoittaa ja tehdä elokuvia!
Lisäbonuksena "kaurismäkeläinen" ranskankieli (vähän sanoja ja hitaasti puhuttuina) sopi meikäläiselle erinomaisesti: ymmärsin lähes kaiken.
Kaunis, hieno leffa!
torstai 8. syyskuuta 2011
8.9. 2011
Rax Rinnekangas puhui Amos Anderssonilla kuuliaisuuden vahingollisuudesta. "Vapaa tahto" ja "kuuliaisuus" ovatkin kiintoisa käsitepari.
Rax tarkoitti kuuliaisuuttamme markkinavoimia kohtaan ja vaikkapa kuuliaisuuttamme puhelintamme kohtaan - vastaamme, vaikka juuri sillä hetkellä emme millään voisikaan. Hän näkee, että kuljemme kuuliaisesti meille osoitettua kapeaa käytävää pitkin näkemättä, mitä sen korkeiden lauta-aitojen takana on, näkemättä mahdollisuuksiamme.
Vapaa tahto kuulostaa kyllä hienolta, mutta voi viedä ihmisen täysin harhaan. Meidän pitäisi käyttää vapaata tahtoamme hyvään, rakentavaan, rakkaudelliseen, totuudelliseen, kauniiseen... Jos sitä käyttää tuhoavaan ja rumaan, oma elämä ja vähän muidenkin huononee.
Toisaalta kuuliainen voi olla hyville ja vapauttaville asioille, kuten Jumalan tahdolle.
Johtopäätös: vapaa tahto tai kuuliaisuus eivät sinänsä pilaa elämäämme, vaan seuraukset riippuvat siitä, mitä tahdomme ja mille olemme kuuliaisia.
*
Nyt alan tahtoa uunibataatteja ja sipuli-kanttarellikastiketta ja siis valmistaa niitä. Kohta täällä on ihanat tuoksut!
Rax Rinnekangas puhui Amos Anderssonilla kuuliaisuuden vahingollisuudesta. "Vapaa tahto" ja "kuuliaisuus" ovatkin kiintoisa käsitepari.
Rax tarkoitti kuuliaisuuttamme markkinavoimia kohtaan ja vaikkapa kuuliaisuuttamme puhelintamme kohtaan - vastaamme, vaikka juuri sillä hetkellä emme millään voisikaan. Hän näkee, että kuljemme kuuliaisesti meille osoitettua kapeaa käytävää pitkin näkemättä, mitä sen korkeiden lauta-aitojen takana on, näkemättä mahdollisuuksiamme.
Vapaa tahto kuulostaa kyllä hienolta, mutta voi viedä ihmisen täysin harhaan. Meidän pitäisi käyttää vapaata tahtoamme hyvään, rakentavaan, rakkaudelliseen, totuudelliseen, kauniiseen... Jos sitä käyttää tuhoavaan ja rumaan, oma elämä ja vähän muidenkin huononee.
Toisaalta kuuliainen voi olla hyville ja vapauttaville asioille, kuten Jumalan tahdolle.
Johtopäätös: vapaa tahto tai kuuliaisuus eivät sinänsä pilaa elämäämme, vaan seuraukset riippuvat siitä, mitä tahdomme ja mille olemme kuuliaisia.
*
Nyt alan tahtoa uunibataatteja ja sipuli-kanttarellikastiketta ja siis valmistaa niitä. Kohta täällä on ihanat tuoksut!
tiistai 6. syyskuuta 2011
6.9. 2011
Minun pitäisi voittaa lotossa, jotta voisin perustaa siskoni kanssa taidegallerian. Mahdollisuudet ovat piehehköt, mutta äärettömän paljon suuremmat, kuin jos ei lottoaisi ollenkaan. Siispä tein taas uuden rivin.
Galleriassamme olisi näytteillä ihania töitä, mutta ei huippunimiä. Emme lähtisi siihen kaupalliseen systeemiin mukaan, jossa taiteilijan pitää olla nimekäs ja sietämättömän kallis, kirjailijan jo ennestään jostain niin tunnettu, että teos valmasti myy kasakaupalla jne. Meillä olisi maltilliset hinnat, ja oma palkkiommekin olisi lähinnä nauttiminen taiteesta ja taiteilijoiden tapaamisesta, sillä olisimme jo molemmat eläkkeellä, ja elantomme olisi siten turvattu. Takahuoneessa maalaisimme.
*
Carnegie Awardin voittaja Heikki Marila, sympaattinen tyyppi aamutelkkarin haastattelusta päätellen, maalaa modernilla tavalla vanhoja kukka-asetelmia. Asia viehättää minua kovasti, sillä olen koko kesän maalannut enkeleitä vanhojen mestareiden töiden mukaan, mutta hyvin ekspressiivisesti ja koloristisesti.
Marilalla on tulossa näyttely Korjaamossa, ja odotan sitä innokkaasti.
Elämä on niin rikasta!
Minun pitäisi voittaa lotossa, jotta voisin perustaa siskoni kanssa taidegallerian. Mahdollisuudet ovat piehehköt, mutta äärettömän paljon suuremmat, kuin jos ei lottoaisi ollenkaan. Siispä tein taas uuden rivin.
Galleriassamme olisi näytteillä ihania töitä, mutta ei huippunimiä. Emme lähtisi siihen kaupalliseen systeemiin mukaan, jossa taiteilijan pitää olla nimekäs ja sietämättömän kallis, kirjailijan jo ennestään jostain niin tunnettu, että teos valmasti myy kasakaupalla jne. Meillä olisi maltilliset hinnat, ja oma palkkiommekin olisi lähinnä nauttiminen taiteesta ja taiteilijoiden tapaamisesta, sillä olisimme jo molemmat eläkkeellä, ja elantomme olisi siten turvattu. Takahuoneessa maalaisimme.
*
Carnegie Awardin voittaja Heikki Marila, sympaattinen tyyppi aamutelkkarin haastattelusta päätellen, maalaa modernilla tavalla vanhoja kukka-asetelmia. Asia viehättää minua kovasti, sillä olen koko kesän maalannut enkeleitä vanhojen mestareiden töiden mukaan, mutta hyvin ekspressiivisesti ja koloristisesti.
Marilalla on tulossa näyttely Korjaamossa, ja odotan sitä innokkaasti.
Elämä on niin rikasta!
maanantai 5. syyskuuta 2011
5.9. 2011
Kun kalliolle, kukkulalle rakensimme majamme, kallio oli aivan tavallinen (tosin upean korkea, jääkauden silittämä) harmaa jäkäläinen järkäle, melkein irtonaisia pikku sammalenpalasia siellä täällä. Nyt se on lähes paratiisinomainen!
Ihmisen läsnäolo vaikuttaa ihan sinällään pihapiiriin, uskon! Kalliollamme on nyt upeita ruohosaarekkeita (joista olen tosin nyhtänyt suolaheinät pois) ja parin neliön todella kauniita sammallämpäreitä (joiden alut tosin olen tuonut syvältä metsästä silloin, kun en vielä tiennyt, ettei sammaleita kai saisi siirtää). Irtosammalet olen haravoinut kallion alarinteelle, johon on muodostunut ruohovyöhyke.
Sitten on vielä P:n kallionkoloon rakentama yrttilaatikko, joka on kosteudellisesti jotenkin niin onnistunut, että siinä kaikki kasvaa rehottaa. Ainokainen krassintaimi kiipeää laatikon reunan yli ja kukkii monen metrin rönsyinä kalliolla.
Ja minä nautin!
*
Tulimme juuri Amos Anderssonilta, jossa Rax Rinnekangas esitti tavattoman puhuttelevan valokuvasarjansa ja keskusteli kanssamme toisen tunnin. Kuvat ja Rax puhuivat liiasta kuuliaisuudestamme, jolla elämme tätä elämää jonkun muun (markkinavoimien) tahdon mukaisesti, kunnes, kuten hän toivoo, polttaisimme siipemme kuin Ikaros ja voisimme puhdistua ja uudistua. Äiti Eurooppa haluaa unohtaa Isoäiti Afrikan ja ihannoi liikaa Poika Amerikkaa.
Mieleni on täynnä ajatuksia, enkä haluaisi enää tehdä merkityksettömiä asioita.
Kun kalliolle, kukkulalle rakensimme majamme, kallio oli aivan tavallinen (tosin upean korkea, jääkauden silittämä) harmaa jäkäläinen järkäle, melkein irtonaisia pikku sammalenpalasia siellä täällä. Nyt se on lähes paratiisinomainen!
Ihmisen läsnäolo vaikuttaa ihan sinällään pihapiiriin, uskon! Kalliollamme on nyt upeita ruohosaarekkeita (joista olen tosin nyhtänyt suolaheinät pois) ja parin neliön todella kauniita sammallämpäreitä (joiden alut tosin olen tuonut syvältä metsästä silloin, kun en vielä tiennyt, ettei sammaleita kai saisi siirtää). Irtosammalet olen haravoinut kallion alarinteelle, johon on muodostunut ruohovyöhyke.
Sitten on vielä P:n kallionkoloon rakentama yrttilaatikko, joka on kosteudellisesti jotenkin niin onnistunut, että siinä kaikki kasvaa rehottaa. Ainokainen krassintaimi kiipeää laatikon reunan yli ja kukkii monen metrin rönsyinä kalliolla.
Ja minä nautin!
*
Tulimme juuri Amos Anderssonilta, jossa Rax Rinnekangas esitti tavattoman puhuttelevan valokuvasarjansa ja keskusteli kanssamme toisen tunnin. Kuvat ja Rax puhuivat liiasta kuuliaisuudestamme, jolla elämme tätä elämää jonkun muun (markkinavoimien) tahdon mukaisesti, kunnes, kuten hän toivoo, polttaisimme siipemme kuin Ikaros ja voisimme puhdistua ja uudistua. Äiti Eurooppa haluaa unohtaa Isoäiti Afrikan ja ihannoi liikaa Poika Amerikkaa.
Mieleni on täynnä ajatuksia, enkä haluaisi enää tehdä merkityksettömiä asioita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)