8.10. 2011


Soitan 8-vuotiaalle lapsenlapselleni, joka vastaa kännykkäänsä metsästä. Mitä puuhailet siellä, utelen pojalta. "Mummo! Mitä nyt metsässä yleensä tehdään! Täällä OLESKELLAAN!

Tämän aion muistaa.

*

Omassa metsässämme en osannut ihan vain oleskella, kun suppiksia ja mustatorvisieniä oli viikon aikana taas noussut satamäärin. Mutta nauttia osasin. Sade alkoi sillä hetkellä, kun pakattuamme automme pamautimme ovet kiinni. Kauppaankin ehdittiin juuri ennen sen sulkemista.

*

Eilisen kulttuuririento oli Musta purje, valkea purje Kansallisteatterin Willensaunassa. Luin vähän liikaa Anna Ahmatovasta etukäteen. Näytelmä olisi voinut olla vieläkin vaikuttavampi, jos olisin tupsahtanut paikalle tietämättömämpänä.

Nyt tajusin, miksi näyttämön nimi on WillenSAUNA. Olin kuudennella, takimmaisella rivillä, ja oli KUUMA.

Korvalääkäri sanoi jo 15 vuotta sitten, että aina vaan ylpeästi eturiviin. Aina se ei onnistu. Niinpä nytkin jäivät Sari Puumalaisen repliikit kuulematta lähes kokonaan.

Mutta uusi kuulotutkimus on jo lähellä ja 2000 euroa maksavan tietokone-kuulolaitteen hankinta. Yhteiskunta maksaisi vain vanhanaikaisen, joka voimistaa myös hälyäänet. Hyvä, että edes joihinkin kohtiin pystyy ostamaan varaosia...