25.10. 2011


Äskeisellä Istanbulin-matkallamme sain kuvan kehittyneestä ja hyvin organisoituneesta maasta. Käsitys sai vahvistusta Itä-Turkin maanjäristyksen jälkihoidosta: naapureiden ja sukulaisten apuna runsaasti koulutettua pelastusmiehistöä ja pätevän näköisiä välineitä.

Hesarista näin, että matkallamme olimme täsmälleen mannerlaattojen saumakohdassa... Ihmettelen, että tuhat vuotta vanhan Hagia Sofian kupolikin on vielä ehjä.

Osuimme iltakävelyllämme myös mielenosoitukseen lähellä Taksimin aukiota (kurdit olivat tappaneet 25 turkkilaista). Olen aina ajatellut, että jos satun näkemään kunnon mielenosoituksen, lähden heti kävelemään täyttä vauhtia pois päin. Mutta tämä marssi ei ollut pelottava, vaikka surullisen asian vuoksi mieltä osoitettiinkin. Aukiolla oli runsaasti aseistettuja poliiseja, mutta he seisoivat rauhallisina suoja-aitojen takana seuraamassa tilannetta.

*

Istanbulin "hulluilta päiviltä" palattuamme olemme nauttineet kotimaan rauhasta: vähän ihmisiä, vähän autoja, PUITA, joista satelee keltaisia lehtiä (Istanbulin Euroopan puoli on rakennettu aika puistottomaksi, ainakin ne tienoot, joilla kuljimme) ja tukeva mannerlaatta jalkojen alla.