10.10. 2011


Minusta taisi tulla kirppari-ihminen. Myyminen oli tosi hauskaa: turhat tavarani saivat uusia koteja, ja muutaman kolikon tienaaminen tuntui hyvältäkin kaupalta.

Ehkä mielenkiintoisinta oli ostajakunta: ihmisiä aivan laidasta laitaan. Spurgun näköinen vanhus, joka puhui sivistyneesti ja osti korkeakirjallisuutta. Valtavasti eri kansallisuuksia, joten rasistit, älkää vaivautuko paikalle. Tyyppejä, jotka kiersivät tunnista toiseen ja pysähtyivät meidänkin kohdalla monta kertaa. Lyhyitä, koskettavia elämäntarinoita - mietimmekin siskon kanssa, että ensi kerralla pitäisi tuoda "rippituolin" näköinen koppi, jossa toinen voisi kuunnella empaattisesti ihmisten tarinoita sillä aikaa, kuin toinen myisi.

Päätin lujasti, etten osta mitään, mutta kuka voi vastustaa euron maksavaa taidekirjaa?

Myin runsaasti putkilollisia käytettyjä tennispalloja koiraperheille. Yksi ostaja antoi heti koiralleen hampaisiin pallon, ja vastaantulevan koiran kanssa tuli tappelu pallosta... Näin haluttua voi kirppparitavara olla!

*

Nuorin lapsenlapseni on tänään viimeistä päivää kuusivuotias. Olen ollut Mummo jo 12 vuotta. Se on iso ja ihana lohkare elämästäni!!