tiistai 6. syyskuuta 2011

6.9. 2011


Minun pitäisi voittaa lotossa, jotta voisin perustaa siskoni kanssa taidegallerian. Mahdollisuudet ovat piehehköt, mutta äärettömän paljon suuremmat, kuin jos ei lottoaisi ollenkaan. Siispä tein taas uuden rivin.

Galleriassamme olisi näytteillä ihania töitä, mutta ei huippunimiä. Emme lähtisi siihen kaupalliseen systeemiin mukaan, jossa taiteilijan pitää olla nimekäs ja sietämättömän kallis, kirjailijan jo ennestään jostain niin tunnettu, että teos valmasti myy kasakaupalla jne. Meillä olisi maltilliset hinnat, ja oma palkkiommekin olisi lähinnä nauttiminen taiteesta ja taiteilijoiden tapaamisesta, sillä olisimme jo molemmat eläkkeellä, ja elantomme olisi siten turvattu. Takahuoneessa maalaisimme.

*

Carnegie Awardin voittaja Heikki Marila, sympaattinen tyyppi aamutelkkarin haastattelusta päätellen, maalaa modernilla tavalla vanhoja kukka-asetelmia. Asia viehättää minua kovasti, sillä olen koko kesän maalannut enkeleitä vanhojen mestareiden töiden mukaan, mutta hyvin ekspressiivisesti ja koloristisesti.

Marilalla on tulossa näyttely Korjaamossa, ja odotan sitä innokkaasti.

Elämä on niin rikasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti