30.8. 2011


Vastatehtyä omenasosetta loiskahtaa pieni laimiska Ritva Puotilan matollekin (kuka käskee pitää niin hienoa mattoa keittiössä) ja leviää työpöydille...

Jättikassillinen saaren Bergiuksia on muuntunut ihanaksi soseeksi ja siirtyy pakkaseen. Sosemylly sekä kaikki isot kattilat ja kulhot ovat olleet käytössä. Välillä on tullut mieleen äiti, joka mehumaijaili huvilan helteisessä yläkerrassa pää kuumana ja sanoi: "JOS Vaari joskus kuolee, yhtä ainoaa mehupullollista en enää tee." Ja innokas marjanpoimija Vaari tuli taas hymyillen yläkertaan mukanaan ämpärillinen mustia viinimarjoja.

Omput olen itse poiminut, ja Puotilan mattokin puhdistuu suihkussa helposti.