24.8.2011


Viisi piippausta! Mitä oikein olen ajatellut?

Edellinen mikroaaltouunimme piippasi kolme kertaa, ja päätin, että seuraavan ostossa tärkein kriteeri on, että se piippaa vain kerran. Ja sitten menen tällaisessa maailmanluokan kysymyksessä olemaan niin hajamielinen, etten tarkista piippausten määrää ollenkaan.

Rangaistuksena on, että vietämme seuraavat vuodet piippausten piinassa...

*

Aamutelevisiossa sympaattinen libyalaissyntyinen herra sai vaivoin pidätellyksi tunteitaan puhuessaan vanhasta kotimaastaan, jossa nyt toivottavasti koittaa parempi aika Muammar Gaddaffin jouduttua syrjään. Pahannäköinen diktaattori on värittänyt kohdallani kuvaa koko maasta. Nyt tajuan, että libyalaiset ovat suureksi osaksi lukutaitoisia, suvaitsevaisia ja sopuisia. Toivon heille demokraattista tulevaisuutta.

Mielenkiintoista, miten pahan tekeminen usein muuttaa vuosikymmenien mittaan ihmisen ulkonäköä ilkeäksi ja rumaksi, kuten Gaddaffin tapauksessa.

*

P:llä ja minulla on ihana viikko. Nautittuamme koko kesän "Itämeren rannoilla" -telkkariohjelmasta, saamme nyt iloita viisi iltaa New York -esittelystä.

Kun 80-luvulla vietimme muutaman päivän Isossa Omenassa, hämmästyttävin kokemukseni oli, että kaikista pilvenpiirtäjistä huolimatta kaupunki oli "ihmisen kokoinen". Tämä ihme korostuu eri kaupunginosia kuvaavassa sarjassa.

New Yorkin eri alueet ovat kylämäisiä! Ihmiset tuntevat toisiaan ja tutustuvat erittäin helposti. Aikaa vietetään yhdessä, kodin portailla, puistossa, baarissa, rannalla... Niin mustat kuin valkoisetkin pukeutuvat ja kampautuvat persoonallisesti, ovat iloisia ja säteilevät tervettä itsetuntoa.

Kulttuuri kukoistaa!

Sinne!