30.5. 2011


Meille lensi äsken sisään pikkulintu. Luulin ensin, että olen alkanut nähdä olemattomia, kun en hahmottanut tummia viuhahduksia linnuksi!

Tuuletusikkunamme aukeavat vain raolleen, ja parissa on vielä esteenä hyttysverkko. Epäilin siis, miten lintunen mahtaisi löytää takaisin ulos. Parvekkeen oven toki avasin selkoselälleen.

Pikkusiivekäs istahti kuitenkin keittiön tuuletusikkunan päälle ja sai oivalluksen: tästä pääsee. Nyt se on varmaan jopa huojentuneempi kuin minä, sillä mietin jo, millä ihmeellä saan pyydystettyä salamana pyrähtelevän linnun...

*

Saimme muutama päivä sitten suruviestin: yksi Munkan 50-luvun seurakuntanuoriporukastamme on taas kuollut. H oli sairastanut urhoollisesti jotakin hyvin harvinaista pahanlaatuista sairautta ihailtavasti elämässä kiinni pysytellen, jo muutaman vuoden. Arvelin tammikuun kokoontumisessamme, että hänellä ehkä alkoi aika käydä vähiin, sillä hän oli menettänyt äänensä, ymmärsin, että lopullisesti.

Kauniina alkukesänä olemme nyt porukalla saattelemassa H:ta ikuisuuteen. Sovimme L:n kanssa, että viemme arkulle jokainen yhden ruusun. R siunaa ystävänsä.