23.4.2011


Olen syönyt sushia.

Tämä ei kenties ole monen mielestä mainitsemisen arvoinen asia, mutta lapsenlapsemme, jotka popsivat tottuneesti puikoilla sushin toisensa jälkeen, toljottivat ylen hämmästyneinä, kun kuulivat, että kerta oli meillä vanhoilla ensimmäinen.

Tytär on mainostanut sushia moneen kertaan, mutta tarvitsimme kutsun tyttären perheeseen (kiirastorstai-iltana) tutustuaksemme ruokaan. Tosi hyvää! Epäilin, että soijakastike aiheuttaisi turvotusta, koska soija ei ole minulle sopivimpia ruoka-aineita, mutta ei! Määrä on kai sushissa niin pieni.

*

Pitkäperjantain eleetön sanajumalanpalvelus ilman kirkkotekstiilejä, urkujensoittoa ja monia pappeja on minusta aina yhtä vaikuttava. Kirkkokahveja ei ollut, ja oli alkanut sataa. Neljä meitä suvikumpulaisia ja kanttoripariskunta tyttärineen jäimme kirkon aulaan sadetta pitämään, ja se kannatti: Pekka-pappi tuli ja sanoi, että tottahan keittiössä kahvia on. Niinpä menimme seurakuntasaliin, ja tosiaan: kahvia ja pullaa ilmestyi pöytään. Mutta mehän ollaan näitä vakiseurakuntalaisia...

*

Illansuussa tyttären perhe tuli syömään vuorostaan meille. Meillä oli ahvenfileitä ja riisiä, ruhtinaallinen vihannes- ja hedelmävati sekä jälkkäriksi sekoitus mustikoita, itsetehtyä marenkia, kermavaahtoa ja jäätelöä. Lapset eivät olleet pysyä näidenkään herkkujen äärellä nahoissaan, sillä kaapissa odotti kolme suklaamunaa...

Tänään laitoin tosi hyvää karitsapataa riisinjämien seuraksi.

Olen laiskotellut koko päivän Leena Lehtolaisen parissa. Vielä voisin virkistyä hetkeksi silittämään.