3.12.2010


Viimeisen Iiron ryhmän jälkeen käväisin Ornamon myyjäisissä kaupungintalolla (hieno!). Aikaa oli liian vähän, joten kaikki rahat säästyivät. Tapasin kuitenkin pääkohteen, keraamikko-pikkuserkun, ja kuulin, että kummitätiä on kohdannut ihmeellinen onni: löytynyt sattumalta vanha tuttu, entinen kotiavustaja, joka haluaa alkaa auttaa kummitätiä jokapäiväisissä ongelmissa.

Onko niin, että oikein valoisien ja positiivisten ihmisten elämässä asiat järjestyvät ikään kuin "itsestään". Vetävätkö he jotenkin siunausta ja johdatusta puoleensa?

*

Sitten juoksujalkaa Sanomatalon aulaan valvojaksi EspooArtin vuosinäyttelyyn. Toisena valvojana oli kiva jopa minuakin vanhempi rouva, jonka kanssa oli hauska jutustella se kolme tuntia. Tämä L ja minä löysimme toisemme monessa asiassa: olemme väri-ihmisiä, ja molemmat olemme olleet englannin opettajia, hän Tapiolan yhteiskoulussa. Valkotukkainen sirkeä minihameeseen ja punaisiin saappaisiin pukeutuva pikkuinen vanha rouva!

Meillä on hauska, monipuolinen ja tasokas näyttely!