27.12.2010


Aattohartaudesta vielä: eläköön arkkitehtooninen suunta betonibrutalismi! Tapiolan kirkko ei natissut liitoksissaan, vaikka oli väkeä aivan äärimmilleen täynnä. Ongelmia syntyi, kun perheiden toinen hartaus, jossa olimme, päättyi puoli kolmen maissa, ja kolmeksi tulijat tunkivat jo sankkoina joukkoina sisään hyytävästä ulkoilmasta...

*

Ajattelin, että voin Ylpeyden ja ennakkoluulon aikana hiukan tehdä muutakin, kun tosiaankin osaan sen ulkoa. Mutta ei, niin se imaisi taas mukaansa, että katsoin sekunti sekunnilta täysillä nauttien.

Pitäisi taas lukea se.

Kirja on nerokas, älykkään ironinen, ja filmi loistava, mutta minulla on vielä yksi syy olla hulluna siihen. Kun aloitin englantilaisen filologian opinnot, ensimmäinen kirjallisuusluentosarja käsitteli Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Luennoitsijana oli ihana, hauska ja huippuälykäs Diana Webster, jota en unohda ikinä. Käsittelimme tätä yhtä kirjaa koko syksyn, ja kirjallisuus, jota aikaisemminkin olin harrastanut, aukeni minulle aivan uudella tavalla.

Viisi tuntia viisitoista minuuttia Ylpeyttä ja ennakkoluuloa yhtä perää kului kuin siivillä.

Todellinen villasukkapäivä!

*

Villasukat oli jalassa illallakin, vaikka meillä oli Tapaninpäivävieraita. H-siskon ja M-langon kanssa suunniteltiin vappumatkaa Berliiniin. P, M, J-veli ja yksi Rampatenniksen jäsen ovat parhaillaan sulattelemassa kinkkuja tennis-nelinpelissä.

*

Varsinainen joulu on ohi, mutta joulun ihmeitä tapahtuu edelleen. Sain terveyskeskukseen lääkärinajan, ja vielä täksi päiväksi!!! (Korva ja poskiontelo.) Koko syksyn minulle on vastaillut joku tyly tyyppi, että lääkärinaikoja ei ole ja sairaanhoitajamme eivät puhdista enää korvia. Nyt toisessa päässä oli ystävällinen ihminen, ja heti löytyi apua.