25.12.2010


Kristuksen armorikas syntymäjuhla!

*

Olenko joskus tullut ajatelleeksi, että hiljainen jouluaatto kahdestaan olisi sekin ihan kiva... No, nyt saimme senkin kokea. Vävy oli niin sairaana vatsataudissa, että tytär katsoi varmemmaksi suojata meidät tartunnalta.

Veimme lapset jouluhartauteen, missä he osasivatkin käyttäytyä tosi hienosti: etsivät seuraavan virren valmiiksi, panivat kädet ristiin ja lauloivat.

Joulupukkeja kävi tyttären perheessä sekä Laurinlahdesta että Suvikummusta: harvinaisen kiireisiä, kenties viruskammoisia. Lapset pettyivät siitä, etteivät saaneet esittää hyväksi harjoittelemiaan Tiernapoikia, mutta tänään he (ainakin lapset) tulevat meille syömään ja Tapanina Laurinlahteen, joten esitystilaisuuksia tulee. Pikku I-tyttö (hyvä laulaja) on Herodes, ja A-pojalla oli kirkossakin vähän mustaa naamassa murjaanien kuninkaan harjoituksista.

*

Keksimme O-pojalle ohjelmaksi lähteä illalla kanssamme viemään kynttilää isomummum ja isovaarin haudalle. Se olikin ainutkertainen käynti: lunta 70 cm. P:llä oli aika luominen, että pääsimme hautakivelle asti laittamaan kynttilän. Hautausmaa oli tunnelmallisen näköinen, vaikka lumi estikin kynttilöiden valoa näkymästä yhtä hyvin kuin mustina jouluina. O oli varustautunut uudella fikkarilla ja otsalampulla.

*

Kotiin tultua katsottiin telkkarista loppuosaa Suomen Lähetysseuran joulukonsertista Kallion kirkosta. Välipaloina oli filmejä lähetyskentiltä, ja kyllä taas kerran hattua nostan upealle työlle, jota SLS tekee ympäri maailman. Näimme mm. projektin, jossa nepalilaisia sokeita nuoria koulutettiin musiikinopettajiksi ja toisen, jossa kiinalaisia narkomaaneja vieroitettiin ja koulutettiin ammattiin.

Maksan todella, todella mielelläni kirkollisveroja!! Iloitsemme myös kolmesta Kirkon Ulkomaanavulta ostetusta "toisenlaisesta lahjasta", jotka saimme.