30.11.2010


Kutsuin piispapariskuntamme kylään yhden toisen ystäväpariskunnan kanssa viimeisenä adventtisunnuntaina. Rouva piispa toivoi, että saisivat tulla ihan rennosti ja kodikkaasti, kun joutuvat niin paljon olemaan juhlinnan virallisina kohteina.

Yöllä näin unta, että nuuksiolaiset ystävämme olivat meillä kylässä. Olin päättänyt ottaa tarjoilun kevyeltä kannalta, sillä eiväthän tämän ikäiset niin paljon syö. Ystävät kuitenkin totesivat kahvipöydän nähtyään, että tämä ei kyllä heille riitä. He ovat tulleet syömään kunnolla, ja nälän pitäisi pysyä poissa aamuyöhön, sillä he aikovat vähän viipyä...

*

Paukkupakkasessa marssimme eilen illalla Tapiolan kirkkoon, jonne pankkimme Sampo oli meidät kutsunut Juvenalia-kuoron joulukonserttiin. (Vähintä, mitä voivat hyväksemme tehdä, kun maksavat niin surkeita korkojakin.) Kirkko oli täynnä ja joulutunnelmaan päästiin, vaikka takanani kaksi tätiä jutteli koko ajan... Ja minä kun haluan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

*

Tollen kirja sen kun käy mielenkiintoisemmaksi. Se ei mielestäni ole minkäänlaisessa ristiriidassa kristinuskon kanssa, jossa päin vastoin usein vaikeutetaan ihmisen luonnollista läheisyydentunnetta ja antautumista Suurempaan Voimaan monimutkaisella ajattelulla yksinkertaisen kokemisen sijaan.