22.11.2010


Eilen iltakävelyllä kuljin metsätietämme, joka oli muuttunut Lumotuksi Tieksi. Satumetsämme oli huurteen ja lumen kuorruttama. Muistellessani ennen niin pilkkopimeää metsätietä mielessäni alkoi pyöriä nuoruuden henkkari ja mietin, menikö se että ...kun sen teiltä liettyneiltä katselen Siionin vuorta, vai ...korpimailta niljakkailta katselen Siionin vuorta, vai olivatko molemmat mukana hengellisessä laulussa. Joka tapauksessa luminen korkea kallionkukkulamme, joka on suvikumpulaisten pulkkamäki - ja kenties antanut nimen koko asuinalueellemme - alkoi minusta näyttää Siionin vuorelta...

Katsoin parhaaksi palata todellisuuteen (kotiin telkkaria katsomaan...).

*

Tänä aamuna vein kilttinä espooarttilaisena kolme työtäni Sanomataloon, ja äsken kävin hakemassa kaksi pois. Useimmilta otettiin vain yksi työ, ja ripustus oli siitäkin huolimatta ahdas.

Olen tosi iloinen, että olohuoneen seinällämme tämän syksyn ollut vähän isompi työ tuli valituksi, sillä kahdesta muusta olen jo ehtinyt saada kiitoksia, mutta tästä en mitään. Itse pidän kovasti työstä.

Artin naiset olivat organisoineet todella hienosti töiden vastaanoton yms. Ammattitaitoa! Työmme kuratoi taiteilija Markku Arantila.

Huomenillalla on vaikea valita, menenkö avajaisiin vaiko Mervin ryhmään maalaamaan...