10.11.2010


Työväenopisto sydämenkuva sydämenkuva! Eilenkin illalla meitä oli ateljeen täydeltä maalareita, ja joka luokassa opiskeltiin jotain. Ulkoa sateesta ja myrskystä alakerran luokat näyttivät mukavilta: ahkeria iloisia ihmisiä! Myös maahanmuuttajia! Vetelin loskassa kärryäni ja mietin tätä onnellista elämänvaihetta, jolloin energiaa jää työkkärin kursseille!!

Ja toinen asia, mikä tekee onnelliseksi, ovat kirkot. Ne ovat yleensä kaikkein kauneimpia rakennuksia, mitä on! Niissä silmä ja sielu lepää ja musiikki soi.

Kirkoissa saa käydä kuka vain ja ilmaiseksi.

Murehduttaa, että on olemassa yksinäisiä ihmisiä, kun niin paljon sielun ja hengen ravintoa on tarjolla jokaiselle!

*

Murehduttaa myös se, että ystävämme M on sairaalassa, ja että kummitätini A kertoi puhelimessa, että hän sairastaa syöpää.

Minulle on osunut kaksi aivan ihanaa kummitätiä I ja A. Molemmat lämpimiä, viisaita vanhoja naisia. Molemmat ovat taiteellisia ja suloisia. A sanoi iloiseen tapaansa kerrottuaan syövästään, että parasta on, että molemmat nyt vain elämme niin hyvin kuin pystymme.

Juuri niin.

*

Ensimmäinen maailmansota on loppunut Teerelässä Kannaksella. Pikku Rikin mielessä Sota ja Härkä ovat suunnilleen sama, sinne tänne riehuva hallitsematon juttu. Härkä kuitenkin vielä kamalampi, kun se on niin konkreettisesti läsnä. Isoäiti on melkein sama kuin Jumala.

Olen nauttinut suunnattomasti Härän vuosista! Kohta se loppuu, mutta hain jo uusia kirjoja, etten vain jäisi hetkeksikään ilman...