30.9.2010


Aamutelkkarissa haastateltiin viehättävää Marttaa, joka kertoi, mitä on Slow Cleaning! Meditatiivista pöydänpyyhkimistä, keskittymistä, kunnolla tekemistä, hitaasti tekemistä. Tätä aion opetella.


8.10.2010


Nyt on kansainvaellettu lentokenttiä taas vähän ajan tarpeisiin.

Mutta itse loma oli hieno! Alcudiassa oli jo ollut tosi sateinen ja kylmä viikko, mutta me lilluimme Välimeren lämpöisissä aalloissa ilman ollessa päiväsaikaan 27 astetta. Hotelli aivan rantahiekalla, iso uima-allas puistoineen. 14 kilometriä puhdasta, matalaa, hienohiekkaista rantaa. Eipä silti, että jaksaisin neljäätoista kilometriä vesirajassa kävellä, vaikka se olikin paras kävelyranta, mitä olen kohdannut. Lapsiperheellämme oli kolmio, meillä kaksio. Lapset osasivat liikkua itsenäisesti hotellialueella, hoitivat itsenäisesti (luksustasoa olevan) hotelliaamiaisensa, ja jaksoivat uida loputtomasti. Paljon ulkoilun ansiosta nukuimme pitkät yöt. Paras saavutukseni oli yksitoista ja puoli tuntia...

*

Bridget Jones -osio: Aloin kasvattaa itselleni Michelle Obama -käsivarsia paljolla uimisella, ja täällä kotona jatkan Antti Heikkilän ohjein käsipainoilla.

*

Kulttuuriosio:

Aloitin Paul Austerin parhaaksi mainitun romaanin Invisible, ja hyvältä se vaikuttaakin. Mutta sitten vapautui Stieg Larssonin kolmas osa Lisbeth Salanderin tarinaa P:ltä, ja pakkohan se oli selvittää ensisijaisesti ja palata vasta sen jälkeen korkeakulttuuriin. Lentokonelehdessä kerrottiin, että Lisbeth on "Peppi Pitkätossu isona" ja muitakin mielenkiintoisia näkökulmia trilogiaan.

P:n kanssa käytiin Palmassa uudessa Nykytaiteen museossa - hieno! Löysin myös jännät korvakorut ja rannerenkaan, joiden tekijä yritti selittää mistä materiaalista hän niitä tekee, mutta en saanut selvää. Muovia ne eivät ole. Näyttävät turkoosilta meripihkalta, mutta sellaista taas ei ole olemassa.

Lapsilla oli jokaisella luonnoskirjat, joihin he piirsivät joka päivä koetut elämykset. Niistä tuli heille kivat matkapäiväkirjat. Taiteilijatasoisista puuväreistäni kaikki välimerensiniset lyhenivät aika lailla.

*

Meitä koko porukkaa luultiin joka paikassa ruotsalaisiksi, ja keskustelimme siitä, kuinka hävettää tunnustaa itselleen, että se mairittelee...

*

Ja sitten taas TUI:n koneeseen kuin sillit suolaan. Turvaohjeessa oli kuva asennosta, johon olisi pitänyt taipua vaaratilanteen uhatessa, mutta niin pienessä tilassa se olisi ollut täysin mahdotonta. Onneksi ainoa ongelma oli rikki mennyt ilmastointi: koneen etuosassa kalisivat hampaat ja takaosassa hikoiltiin.

Ja sitten: Home Sweet Home!