29.10.2010


Voi miten hieno päivä! Ensin poikkeuksellisen vilkasta keskustelua Iiron ryhmässä varsinkin Kahdeksan surmanluotia -näytelmästä - mielipiteitä laidasta laitaan. Kahvilta ystäväni M lähti tätiään katsomaan ja minä tapaamaan taittajaa, joka palautti valokuvat ja tikun. M:n kanssa tavattiin taas Ateneumissa, syötiin hyvä salaattilounas ja katsottiin Viiva Italia -näyttely. Paljon grafiikkaa, mutta maalauksiakin. Minua tietysti kiinnostivat ihmiskuvat kovasti.

Matkalla Taidehalliin poikkesimme Lasipalatsin kirjapainoon hakemaan vedoksen Isän kanssa -kirjasta. Olen tosi tyytyväinen kanteen. Itse kirja täytyy lukea nyt viikonloppuna.

Taidehallissa oli Viron värit -näyttely, jonka Eeva selosti. Jotenkin "tavanomaista" tai sanoisiko vaatimatonta, mutta joukossa oli muutama mielestäni hieno työ. Näimme myös Ants Laukmanin ja August Jansenin töitä, joiden ihanissa kotitaloissa kävimme Vironreissulla. (Talot olivat puhuttelevampia kuin maalaukset...)

*

Kahvilla Töölön Palvelutalossa ystävämme J selitti homofobian mielestäni hyvin. Kun ihminen on luotu (tai evoluutiossa kehittynyt) mieheksi ja naiseksi, hänellä on jotenkin selkäytimessä tieto siitä, että hänen on tarkoitus lisääntyä. Siksi ennakkoluulot ja suorastaan inho homoutta vastaan on ymmärrettävää, sehän ON tältä kannalta ajateltuna luonnotonta. (Sama koskee muuten inhoa insestiä vastaan: luonto ei ole niin tarkoittanut, vaan insestistä voisi olla huonoja seurauksia.)

Koska homoseksuaalisuutta kuitenkin ON, näitä ihmisiä pitää siunata niin kuin kaikkia muitakin, paheksumatta.

Homofobia tai homouden hyväksyminen ei siis ole uskonnollinen kysymys, vaan liittyy ihmisen syntyyn mieheksi ja naiseksi. Homofobiaa on tietysti voinut esiintyä Vanhan Testamentin aikanakin, niin kuin nytkin. Nyt vain ymmärrämme - tai meidän pitäisi ymmärtää - paremmin, että kaikenlaisia poikkeuksia meissä ihmisissä ON.

"Homoavioliitto" ei myöskään ole kirkon tai uskonnon asia, vaan maallisen lainsäädännön. Itse ajattelen niin, että rekisteröity parisuhde ehkä joidenkin lain tarkistusten kanssa on hyvä, ja avioliitto saisi säilyä miehen ja naisen liittona.

*

Aivan mainio körttiläisyyden määritelmä Turun uudelta piispalta Kaarlo Kallialalta: körttiläiset ovat Jumalan suhteen nälkäisiä, mutta itsensä suhteen ironisia.

*

En kyllä oikein ymmärrä sitä, etteivät piispat voi selvemmin sanoa kantojaan, esimerkiksi näin: Minä olen sitä mieltä, että homojen parisuhteet voi ja pitää siunata. Mutta kirkkomme ei ole yhden mielipiteen kirkko, vaan täällä monet ajattelevat toisin, ja saavatkin ajatella.

(Mutta sitten vain pitäisi onnistua valitsemaan kirkolliskokouksen osallistujat liberaaleista... Problem, problem!)