19.10.2010


Homokeskustelu velloo edelleen mediassa. Kaiken maailman syistä ihmiset eroavatkin kirkosta: onko heteroparien elämä pelkkää rakkautta, vai tapahtuuko niissäkin kamareissa outoja asioita...

Hesari julkaisi pienen mielipiteeni, jonka kopioin tähän alkuperäisessä muodossaan:

KIRKKONI SENTÄÄN KESKUSTELEE

TV:n homoillassa kävi ilmi, että monessa yhteisössä homous on tabu, josta ei voi edes puhua. Eikö kirkosta eroajien pitäisi siis myös erota urheiluseuroista, armeijasta, työpaikasta ja monesta muusta...

Elämän rikkonaisuutta ei pääse pakoon millään. Tasapainoisesti ja vapaana voi elää, jos pystyy hyväksymään sen, että monet ovat jumiuttaneet itsensä poteroihinsa silmät suljettuina. Kannattaa myös miettiä, missä asiassa ehkä itse on jämähtänyt omaan suvaitsemattomuuden poteroonsa.

Kaikki olemme vain ihmisiä, ja kaikilla meillä on vammamme, niin kirkossa kuin sen ulkopuolella.

*

Taidetunti peruuntui, ja pääsin P:n mukana kirkolle Viron-matkamme muistelijaisiin. Katsottiin valokuvia, ja hyvä matka muistui kovasti mieleen. Nyt kun Miia-pappi jää eläkkeelle, ystävyysseurakuntatyö siirtyy Antti Rusamalle, ja voimme siis elää Viron, Unkarin ja Taivalkosken matkojen toivossa!