8.9.2010


Katsoimme eilen nauhoitetun dokumentin Karimin matka, joka kertoi jordanialaisesta musiikin ihmelapsesta Karim Saidista. Kun kaveri 5-vuotiaana johkaantui venäläisen soitonopettajan tunneille naapurinpojan siivellä, opettaja huomasi heti, että kyseessä on poikkeuslahjakkuus, jota ei voi opettaa tavalliseen tapaan.

11-12 -vuotiaana, kun Karim matkusti Lontooseen huippu-musiikkikouluun, hänellä oli jo useita kansainvälisiä voittoja pianonsoitossa. Se, mitä Karim kuitenkin varsinaisesti halusi, oli tulla orkesterinjohtajaksi. Kun hän johti koulun orkesteria, hänellä oli pienestä koostaan huolimatta aivan ihmeellistä karismaa ja auktoriteettia.

Myös Karimin perhe oli viehättävä, ilmeisesti varakas ja molemmat vanhemmat opiskelleita.

Hyvää matkaa jatkossakin, Karim!

*

Vampyyrikirja oli pakko lopettaa kesken, vaikka kirjoittaja olikin "Venäjän tärkein tällä hetkellä". Olen tosi huono lukemaan fantasiakirjallisuutta, kun se menee noin hurjaksi...

Aloitin sen sijaan Naipaulin indonesialaista islamia kuvaavaa "matkakirjaa". Tosi kiintoisa.

*

Elisabeth oli lounaalla, ja katsottiin maalauksiani. Niitä on kiva näyttää ihmisille, ja E:llä on poikkeuksellista herkkyyttä löytää töistäni koskettavuutta.

*

Minulla on vielä kaksi tuntia aikaa harkita, lähdenkö ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin (neuvosto). Valtuusto-tyyppisistä asioista en tiedä tarpeeksi. Mieli tekisi, mutta sitten muistan korkean ikäni. Ja kokoukset saattavat osua taidetuntien päällä. Mutta mieli tekisi...