4.9.2010


Mihinhän se perustuu, että Suurten Taidematkojen maalauskurssit aina ovat niin valtavan hauskoja. Yhdellekään kurssille ei ole sattunut ketään ikävää tyyppiä. Mira ja Eeva ovat itse hyväntuulisia, Finnsin kansanopisto ruokkii meitä vähän väliä, ja meillä on joka päivä Happy Hour, jota varten Eeva on tyhjentänyt viinivarastonsa ja muutkin tuoneet tuomisia. Eilen, kun olin autolla, en osallistunut Happy Houriin muuten kuin olemalla iloisella tuulella ja nauramalla kaikkea keksimäämme hauskaa maha kipeänä.

Tänään P vei minut Finnsiin menomatkalla saareen ja haki illalla pois, joten nautin niin tilkan puna- kuin kuohuviiniäkin. Ja tosiaan, aivan yhtä riemukasta oli kuin eilen raittiina ollessa...

Ja maalaaminen porukassa on niin mielettömän hauskaa!!

Olen tehnyt onnistuneita harjoitustöitä ja pari ronskia mutta onnistunutta maalausta akryylilla. Kaikki ihmiskuvia, joihin nyt olen keskittynyt.

Mira opettaa OPISKELIJAA hänen lähtökohdistaan ja KULLOISENKIN TYÖN lähtökohdista, eikä jotain tiettyä tekniikkaa, jota pitää itse hyvänä. Olen onnentyttö, kun Miran ja Eevan löysin Seniorikurssilaisten maalauskurssilla Hauholla 2003. Meitä alkuperäisiä on edelleen mukana lisäkseni Ulla ja Marja. Ullan kanssa hassuttelimme vaatteista. Ulla: Tää huivi mulla oli muuten jo Hauholla. Minä: Tää paita oli mulla myös jo Hauholla.

Sekä Ulla että Marja ovat kehittyneet kovasti vuosien mittaan, ja niin olen itsekin, kun muistelen ihka ensimmäisiä Hauhon maalauksiani...

Vielä yksi päivä Finnsiä!