29.9.2010


En yhtään ihmettele, että pojat väsähtivät Seikkailujen saari -kirjaan, varsinkin, kun meillä ei ole juurikaan ollut A:n ja O:n yhteistä aikaa lukea. Kirja on uskomattoman pitkäveteisesti kirjoitettu, vaikka seikkailu sinänsä on jännä. Sitä paitsi alamme kaikki kyllästyä loputtomiin luoliin, tunneleihin ja onkaloihin, joita Brittein saarten kallioperä tuntuu olevat täynnä, myös Viisikoissa. Jokin Enid Blytonin henk. koht. pakkomielle...

Niinpä minun oli ryhdyttävä lukemaan itse kirja loppuun, koska pitihän arvoitus saada selville, kun ei lapsuudesta enää muista. Haluan kertoa pojille ratkaisun, ettei tule keskenjäämisen tunnetta.

Ja rahanväärentäjiähän sieltä saarelta vanhasta kuparikaivoksesta löytyi.

*

Olipa lohdullinen taidehissatunti eilen. Eeva esitteli italialaista nykytaidetta, ja kylläpä olivat maalanneet tosi kömpelösti käsiä ja jalkateriä, jotka ovat minulla ihan hakusessa. No, ehkäpä ei tarvitsekaan opetella, koska nuokin ovat päässeet maailman eturivin taiteilijoiksi ilmankin...