8.8.2010


Vielä kerjäläisistä.

Akatemiatutkija Anne Birgitta Pessi kirjoitti Hesarin Vieraskynässä, että niin negatiiviseksi ei yhteiskuntamme saisi mennä, että ihmisiä kehotettaisiin (kehotettu on, korkealta taholta) olemaan antamatta rahaa kerjäläisille. Kyllä ihmisellä täytyy olla oikeus antaa. Hän sanoo, että olipa hätä todellista tai teeskenneltyä, kysymyksessä on joka kerta inhimillinen kohtaaminen - tai kieltäytyminen kohtaamasta.

Meneekö raha edes sille kerjäläiselle ja auttaako se häntä juurikaan, sitä en voi tietää. Mutta MINUN kannaltani valinnalla on valtava merkitys.

Ongelma on siinä, että kun anna euron, häpeän hirveästi sitä taloudellista juopaa, joka kerjäläisen ja minun välillä vallitsee.

*

Tytär soitti illalla unohtaneensa tärkeän lääkkeen kotiin mökkireissulta. Mitäpä vanhemmat eivät lapsensa hyväksi tekisi? Heti aamulla lähdimme ajamaan Inkooseen viemään lääkettä, ja vietimme samalla mukavan saaripäivän.

Ilma oli hyvin kosteaa ja sumuista - uutisissa äsken sanottiin, että Uudellemaalle tulee nyt paljon pienhiukkasia venäläisten metsäpaloista. (Huomenna pitäisi puhaltaa raikkaampien tuulten lännestä, ja suokoon Luoja, että Venäjä saisi päälleen todella tehokkaat sateet!) Kelluin kotiinpalaavien veneiden aalloissa etelärannalla niin, että tuli lapsuus mieleen, ja tuntui niin kuin lapsista, että vielä nuo seuraavat aallot.

Kun en ole pihiyttäni vieläkään hankkinut vesijuoksuvyötä, käytän siihen tarkoitukseen vanhaa veneilyliiviä. On paljon kivampi olla vedessä ja siellä voi uida tai juosta paljon kauemmin, kun ei tarvitse pinnistää pysyäkseen pinnalla!

*

"Toinen mies" pelleili Hesarissa, että ei voi tehdä mitään eikä lähteä mihinkään, kun täytyy kirjoittaa blogiin, mitä teki eilen, eikä senkään jälkeen voi mitään, kun täytyy kirjoittaa blogiin, mitä aikoo tehdä huomenna...

Jos jossain olen nopea, niin kirjoittamisessa, enkä ole koskaan kokenut, että bloggaaminen veisi minulta aikaa. Nautin paitsi kirjoittamisesta, myös siitä, että tulee vielä uudestaan ymmärtäneeksi, että päivä oli hyvä!!

*

I-tyttö (5) on taluttanut, paijannut ja kammannut naapurissa vieraillutta villakoira Mindyä, joten koirapelko lienee koirakohtaista ja ehkä vähitellen väistyvää. Ja isoja koiria Mummokin pelkää.