7.8.2010


Kerjäläiset.

Katri Merikallion kolumni Suomen Kuvalehdessä kosketti. Hänen Vaarinsa äiti oli kuollut synnytykseen, kun hän oli 10-vuotias, ja isä oli punavankileirillä. Vaari ja hänen 12-vuotias veljensä joutuivat kerjuulle. Likaisiin punapenikoihin ei vauraissa taloissa suhtauduttu hyvin, mutta lopulta yksi talo antoi heille majapaikan, ruokaa ja työtä. Yhden perheen hyvyys pelasti kaksi poikaa elämään.

Muutenkin aina surettavat nuo romanikerjäläiset, ja nyt vielä enemmän. Mitä nälkäisten miljardin ihmisen hyväksi voisi tehdä?

Ehkä sitten kuitenkin Kirkon Ulkomaanavun, Unicefin yms apu köyhien koulutukseen jne on paras tapa auttaa.

Sydäntäsärkevää.

*

Kulttuurituristeina pääkaupungissa.

Kävimme katsomassa kotimaisen leffan Kohtaamisia, joka jäi ajatteluttamaan. Viisas vanha nainen siinä sanoi, että ehkä elämä ei voi olla harmonista kuin pienen pieninä hetkinä. Elokuvan moninaisissa kohtaamisissa oli mukana myös hippusia rakkautta ja huolenpitoa, ja kaikesta onnettomasta ja kaoottisesta huolimatta katsomiskokemuksesta jäi lämmin ja kannustava tunne. Jokainen voi olla luomassa harmonian hippusia omassa ympäristössään.

Harmoniaa oli sitten enemmältikin Ateneumin alakerrassa Veikko Vionojan näyttelyssä. Ihmeellisen rauhallinen värimaailma, samoin aiheet. Laseeraustekniikka tietysti kiinnosti minua.

Yläkerrassa oli Anna Kortelaisen kuratoima näyttely Onerva - naisten Helsinki (en muista tarkkaan nimeä), joka kertoi 1910-luvun elämästä ja kulttuurista Helsingissä. Monipuolinen ja kiinnostava.

*

Isovarvas on aivan musta ja tosi kipeä.