5.8.2010


Sydäntä vihlovia avunhuutoja useamman lapsen suusta kuului aamulla saaren metsästä. Olin säntäämäisilläni yöpaidassa ja paljain jaloin halki kuusikon apuun, kun erotin hätähuudoista sanan amppari. Jotakuta naapurimökin lapsista oli ilmeisesti purrut ampiainen. Rauhoittelevia aikuisääniä alkoikin pian erottua tuskan- ja myötätunnon kiljunnan seasta.

Vieläkin suurempia onnettomuuksia on ollut pitkin Suomea: aamu-uutisista saa kauhulla katsoa, missäpäin nyt on ollut ukkosiin liittyviä syöksyvirtauksia ja ovatko ne kaataneet kokonaisia metsiä vai hajottaneet matkailuvaunu-alueen. Puita on kaatunut rautateiden raiteille, maanteille, mökkien päälle... Ja totta kai ne aina osuvat sähköjohtoihin.

On sanottu, että saamme tottua ääri-sääilmiöihin. Totisesti!

*

Kun maanantaina ajelimme S&J:n muutosta saareen päin, sanoin, että tällä viikolla voisi vihdoinkin kutsua vieraita. Heti ilmaantuikin kaksi halukasta pariskuntaa, ja vietimme laiskasti kaksi päivää nauttien ystävien tervetulleesta seurasta. Siitä voimaantuneina saimme kolmantena päivänä parven siivotuksi perinpohjaisesti.

*

Täydet pisteet Merete Mazzarellalle, jos minulta kysytään. Luin hänen kirjansa, joka kuvaa yhden päivän tapahtumia ja mietteitä Topeliuksen elämässä vain muutamaa kuukautta ennen hänen kuolemaansa. Samalla tulee muistelluksi suuri osa elämää ja pohdituksi lähenevää kuolemaa.

Hanna-Mummo oli suuri Topeliusfani ja luki meille ääneen Välskärin kertomukset ynnä muuta, hänelle tyypillisesti ihanasti eläytyen. Mummon koulussa (TSYK) näin myös pikkutyttönä joulujuhlanäytelmiä, jotka Topelius oli kirjoittanut, Lintu Sininen ja muut.

Sittemmin "topeliaaninen" on kai merkinnyt jotakin vanhakantaista, vähän naiivia ja puolipölyttynyttä, mutta Mazzarellan kuvaamana esimerkiksi Topeliuksen uskonnolliset ajatukset eivät olleet niin lapsenomaisia, kuin olin ehkä kuvitellut. Kun hän esimerkiksi pohtii, mitä kuoleman jälkeen voisi tapahtua, täytyy todeta, että juuri niin minäkin pohdiskelen, eikä hän tiedä, niin kuin minäkään en voi tietää.

Hän myös suree, että sen ajan lapsilla oli aivan liikaa virikkeitä. Olen luullut, että koko sana virike on meidän aikamme ilmiöitä. Olisiko se sittenkin vanha sana? Mieleen tulee mahdollinen synonyymi "sytyke".