10.8.2010


Nuoruuteni mielikuvaan Tapiolasta kuuluvat aivan keskeisinä Leimuniityn ihanat, isot hortensiapensaat loppukesällä. Opin jo silloin, että puutarhassa paljon samaa näyttää upealta.

On hortensioiden aika, ja onneksi ne mahtuvat kukkimaan. Tapiolan keskustan niityt ovat nimittäin rakennustyömaana. Isoja alueita on ympäröity vaneriaidoilla, ja kovasti koneita töissä. O-poika sanoo, että siellä rakennetaan metron huoltotunneleita.

Tätä tulee nyt jatkumaan muutaman vuoden, arvelisin, mutta lopputulos varmaan ilahduttaa.

*

Olen vieläkin miettinyt niitä "harmonian hippusia", joista "Kohtaamisia"-leffa puhui. Uutiset ovat täynnä yhä uusia luonnonkatastrofeja eri puolilla maailmaa. Ainahan ihmisiä on kuollut sodissa ja epidemioissa, mutta täyteen ahdetulla pallollamme melkein kaikki tulvat ja maanjäristykset ynnä muut mullistukset tekevät pahaa jälkeä. Jos vielä henki säilyy, kuinka kamalaa ihmiselle onkaan menettää koti. Siihen päälle vielä nälkä ja taudit...

Ei tietenkään ole mitään järkeä luopua omista harmonian hetkistä sen vuoksi, että hätää on niin paljon - se ei auttaisi. Mutta ei onnettomien kohtaloita täysin unohtaakaan voi. Omalla kohdalla sekin etsikkoaika, tai -ikä, että olisi ehkä voinut mennä konkreettisesti jonnekin auttamaan, on auttamattomasti ohi.

Luultavasti yksi elämän tarkoituksista on toimia lähipiirissään harmoniaa ja hyvää oloa lisäävästi. Ihminen ei voi käpertyä suremaan, jos haluaa yrittää luoda lähiympäristöönsä jotain hyvää.