31.7.2010


S&J:n muuttopäivä takaisin kotiin putkirempan jälkeen. P on hakemassa lapsia meille täksi päiväksi ja lähtee sitten itse kantopuuhiin.

Koti oli eilen illalla tullessamme kuuma, eikä vetoa saanut syntymään, mutta nyt tuulee ja on vilpoisampaa. Yöpaita osoittautui monikäyttövaatteeksi. Aloitin nukkumisen ilman peittoa ja ilman yöpaitaa. Jossain vaiheessa yötä vedin hiukan Maripaitaa jo vatsan peitteeksi, aamuyöstä puin sen päälle. Peittoa en tarvinnut koko yönä.

*

Tämän kesän näkyjä: Lapset pikkuserkkuineen soutuveneessä kuin herneet palossa. Lapsikatras marssimassa peräjälkeen polkua pitkin jousipyssyineen tai onget olalla ja oranssit veneilyliivit jokaisella, kuin seitsemän kääpiötä. Lapset peräkanaa polulla puhaltamassa puolen-
puolentoista metrin pituisiin askartelupahvista tehtyihin "vuvuzeloihin" - matala, mutta kova ääni, jota lienee lähisaarissa kummasteltu.

*

Yhtäkkiä päälle hyökkäävä hirvittävä ukonilma keskellä yötä. Lähdin muina miehinä ulkovessaan, sitten kuului pikku jyrähdys, ja palatessani jyrähti kovasti ja kohdalla. Salamoita ei erottanut toisistaan, kun niitä oli niin tuhottomasti. Aamulla joka mökissä toimi vain osa sähköistä, J:llä ei kaivon pumppukaan. Fortum korjasi asianlaidan nopeahkosti.

*

Iltaruskot, jotka jatkuvat pohjoisella taivaanrannalla sammumatta ja muuttuen vähitellen aamuruskoiksi.

*

Yhden syksyisen ja "viileän" "sadepäivän" jälkeen, jolloin ensimmäiset keltaiset koivunlehdet alkoivat putoilla terassille, koitti taas kova helle. Sain kolmioista kootun huivin, kesäkäsityöni, valmiiksi suurta tyydytystä tuntien.

*

Käytiin H:n kanssa Fiskarsissa. Puun syy - Wood Works (hauska nimi) -näyttelyssä ihastutti moni työ, mm "Lintujen kaupunki": puistossa kymmeniä punaisiksi maalattuja linnunpönttöjä! Sauna "Savu" oli poltettu ulkoapäin aivan karrelle - hieno teos, mutta jotenkin pelottava. Pikkuinen tyylikäs kahden hengen nukkumamökki, joka sopisi meidän mökille (10 000 euroa).

Yhdessä galleriassa hirveän huonoja maalauksia.

*

Suomen lämpöennätys saavutettiin 29.7.2010, 37,2 astetta. Edellinen, 35 ja jotain oli vuodelta 1914.

*

Tosiaankin, Wallanderista jäi viimeisen kirjan (Rauhaton mies) jäljiltä sympaattinen muisto. Mankell taisi itsekin kyllästyä kammottaviin sairaisiin murhiin kirjoissaan. Tässä viimeisessä on mielenkiintoinen vakoilutapaus, ja Wallander tekee tiliä elämästään. Tytärkin on aikuistunut.

Doris Lessingin Eloonjääneen muistelmat oli ahdistava, vaikka hyvä kyllä.