11.7.2010


Ensimmäinen päivä E:n ja Ch:n häiden jälkeistä elämää.

Hauskat ja koskettavat häät. Avioliittoon siunaaminen Inkoon kirkossa, joka jo rakennuksena varmaan oli elämys paitsi suomalaisille vieraille, noin kymmenkunnalle kalifornialaiselle E:n sikäläiselle työkaverille ja 7-8 taiwanilaiselle, Ch:n perheelle ja ystäville. Suomella on tarjota kymmenkunta Taiwanin kiinaa puhuvaa pappia, joista yksi suoritti siunaamisen kolmikielisesti. Mummosta parasta oli lapsenlapsen kauniisti esittämä raamatun teksti, joka tuli lapsen lukemana kuin uudeksi.

Hääpaikka oli Artalli, hehkeässä siuntiolaisessa maisemassa järven rannalla. Järveltä tuuli sopivasti, joten kuumasta säästä huolimatta oli hyvä olla. Söimme ihanaa ruokaa, josta tosin nuorin polvi lausui arvion: "Ihan OK". Kuulimme kauneimmat suomalaiset rakkauslaulut ja näimme kuvaesityksen, jossa rinnakkain seurattiin nuoren parin elämää hääpäivään asti.

Lopuksi siirryttiin laiturin läheisyyteen ja laulettiin "Inmot Barösund", sillä nuoripari siirtyi koivuin koristellulla veneellä kohti saartamme, johon taiwanilaiset ja suuri osa sukua myös lähti tilausbussilla ja -veneellä.

Me tulimme kotiin Tapiolaan, sillä tänään on yhtä herkkä juhla: P kastaa kummityttö L:n ja H:n kolmannen lapsen. Huomenna ajamme heti aamusta kahden lapsen kanssa saareen.

*

E:n amerikkalaisen pomon rouva ihasteli, että E:n isä on oikein lääkäri, ja kysyi, oliko mahdollisesti joku muukin suvustamme suorittanut korkeakoulututkinnon. Vastasin, että kaikki, rupeamatta erittelemään erilaisia lahjakkuuksia, joita suurperheessämme esiintyy, kuten "poet", "playwright", lukuisat matemaatikot ja me kaikki muut... En tiedä, painaako lahjakkuus paljoakaan - tai mitään - viimeisellä viivalla, mutta ainakin se tekee elämän mielenkiintoiseksi ja voi joissain tapauksissa viedä jotain hyvää asiaa eteen päin maailmassa...

*

Olen liittynyt siihen osaan sukua, joka syö antibioottikuuria punkinpuremaa vastaan. Terveydenhoitajamme J totesi lääkkeen tarpeen hääpaikan vessassa, ja lääkärimme H soittaa sitä minulle Inkoon apteekkiin. Onneksi pääsin heti alkuun P:n lääkkeillä - hänellä oli myös punkinpureman "rengas".

*

Jaana Hallamaata haastateltiin äsken Horisontissa pahuudesta. Kolme mielenkiintoista näkökulmaa (osittain J.H., osittain minä):

1. Paha on oikeastaan "ei mitään". Se ei edes voi olla itsekseen olemassa, vaan tarvitsee hyvyyden nakerrettavakseen, samoin kuin sairaus tarvitsee terveyttä tuhotakseen sitä. Ei ole sairautta sinänsä, kuten että olisi olemassa vaikka pelkkä päänsärky tai borrelioosi (ajankohtaista!), vaan molemmat esiintyvät "terveessä" ruumiissa. Paha tuhoaa, vähentää sitä, mikä on hyvää.

2. Hyvä on normaali olotila, ja siksi ei kovin "kiinnostava", vaikka pitäisi olla. Paha on epänormaalia, ja siksi huomiota herättävää.

3. Pahan ongelma on olemassa kaikissa uskonnoissa, ja sitä on yritetty selittää eri tavoin. Tavallisesti yritämme selvitä (olla tiedostamatta omaa osuuttamme) ulkoistamalla pahan: paha on paholaisessa, "muissa".

Oman uskontomme vastaus pahan ongelmaan on se, että Jumala lähetti Kristuksen tänne pahan keskelle, kärsimään samasta pahasta kuin me. Se pakottaa meidät tiedostamaan, että paha on myös meissä. Emme voi kehittyä niin paljon, että tulisimme pelkästään hyviksi, ja siksi tarvitsemme Jumalan tarjoaman armon.