9.6.2010


Vielä matkastamme: lapset kinuivat Maretariumissa "pientä muistoa" kullekin. Otso halusi kullanvärisen ketjun, jossa riippui kullanvärinen kala, ja tarjoutui maksamaan 5 euroa itse. Inka tahtoi suloisen pehmeän pikku hylkeenpoikasen. Atte halusi kaksi pussia lakritsia... Niistä hän kyllä sitten anteliaasti tarjosi muille.

*

Peggyltä tuli valokuvia 50-vuotis-reunionista, varmaan oikein valokuvaajan ottamia, kun olivat niin hyviä. "Tytöistä" tunnistin Peggyn lisäksi Allieboon, Cissyn ja Ann Hockin, "pojista" en ketään...

*

Oltiin tänään asioimassa mm. Ikeassa ja poikettiin haudalla. Siinä ei ollut yhtään kukkaa, vaikka olemme maksaneet hoitomaksun. Kaikilla muilla rivin haudoilla oli kukkia.

Etsimme käsiimme läheisestä toimistosta pääpuutarhurin. Tässä olisi ollut hyvä tilanne uhata, että eroamme kirkosta, mutta me tietysti kysyimme hyvin ystävällisesti, miksei kukkia ollut. Kävi ilmi, että kesäkukkia ollaan jo ihan läheisellä alueella laittamassa ja ollaan tulossa meidän riviimme. Muiden hautojen kukat olivat omaisten tuomia... Ensi keväänä täytyy muistaa viedä itse kevätkukka!

*

Sain loistavan idean pyytää lippajärveläisen ystäväni M:n Sevillan terassille jotakin juomaan. Terassilla olin viileää, ja olimme sitten sisätiloissa ja oikein söimme. Oli hauskaa jutustella rauhassa!

Terassista puheen ollen: Sain vasta nyt aikaiseksi pestä parvekkeen! On ollut liian viileää oleskella siellä, ja muuta puuhaa on riittänyt... Nyt se on raikas ja Puutolun tuoksuinen!

*

Olen lukenut Anne Holtin Bortom sanningen -kirjaa. Alku oli niin erikoinen, että TIESIN, etten ole kirjaa lukenut. Mitä pidemmälle ehdin, sitä enemmän harmittaa, sillä yhä tutummalta se alkaa tuntua. Taitaa taas käydä niin, että kertaan vain loppuratkaisun ja siirryn Claes Andersonin Varje slag mitt hjärta slår -muistelmaan.