22.6.2010


Avasin kalenterin etsiäkseni päivämäärän. Niin, tässähän ollaan jo kesäkuun puolella, ajattelin. Kalenteri aukesi kesä-heinäkuun vaihteesta, ja havaitsin, että tarvitsi kääntää vain yksi sivu taaksepäin... Kesäpäivän seisauskin meni jo...

Voin todeta, niin kuin Mari Kiviniemen tilalle noussut ministeri Tölli, että tähän on tultu ja siitä on lähdettävä.

*

Ei ainoastaan prinssi Daniel vaan myös hänen isänsä piti ihanan puheen, joka alkoi: "Min fru och jag blev så väldigt glada, när Daniel för några år sedan berättade för oss, att han hade träffat en flicka som han tyckte mycket om och ville gärna presentera åt oss. Men vi hade ingen aning, att det var just DEN flickan..."

Ruotsin häät olivat minusta paljon ihanammat, kuin aikoinaan Dianan ja Charlesin. Dianasta näkyi arasti hänen omaa loistettaan, Charlesista ei oikein mitään. Victoria ja Daniel olivat niin avoimen ja sydämeenkäyvän rakastuneita toisiinsa, seitsemän seurusteluvuoden jälkeenkin. Fanitan heitä!!

*
Aamulenkillä ihailin taas lähes silmänkantamatonta koiranputkipitsiä tuossa lähellä, ja valtaisia syreenejä Suvikummuntien varrella. Kesä on pakahduttavan kaunis täälläkin, Espoon kaupungissa.

Olen lukenut suurimman osan "Isä"-kirjasta viimeisen kerran, ennen kuin syksyllä annan sen taittajalle ja sitä rataa. Koneessa värjäytyy parhaillaan pari vaatetta, ja maalaustelineellä liihottelee keskeneräinen enkeli. Huomenna on hiustenleikkuu, ja sitten lähdemmekin valmistelemaan juhannuksen viettoa.

Niin että Hej så länge!!