13.6.2010


Mökkivaatteet.

Onkohan muissa maissa tätä käsitettä, joka suurelle osalle suomalaisia on selviö... Mökkivaatteet ovat vanhoja, olleet mökkivaatteinakin jo lukuisia vuosia. Joillakin on kohta museoarvoa. Ne eivät välttämättä sovi toisiinsa, ja osa niistä on rei´illä. Niistä ei voi luopua, koska ne ovat niin mukavia ja rakkaita, koska ne laajentavat elintapaa ja korostavat kaupunkivaatteita. Jossain asiassa on kiva ja hyväkin pyrkiä jonkinmoiseen täydellisyyteen, mutta jos pyrkisi kaikessa, se rajoittaisi ihmistä.

Kun menimme aikoinaan ostamaan Salon asuntoamme, starttasimme mökiltä ja meillä oli makutuomarina P-sisko. Kaikki kolme olimme tietysti mökkivaatteissa. Kun kerroimme välittäjälle tulevamme suoraan saarestamme Barösundissa, mökkivaatteet vain nostivat luotettavuustasoamme: "Olette siis jo ehtineet hankkia kiinteää omaisuutta Barösundista!!"

E:n ja Ch:n häihin (vaikka heidät siunataankin Inkoon kirkossa) aiomme lähteä kuitenkin kaupungista käsin, hienoina.

*

Sain tänään kirkossa LR:lta kutsun papinpuolisoiden viikonloppuun Vivamossa elokuussa. Varmaan menenkin, ehkä vain lauantaiksi.

Kun nuorena papinrouvana osallistuin vastaavaan tilaisuuteen Mikkelissä, en jotenkin tuntenut kuuluvani porukkaan ollenkaan ja päätin, että en osallistu "papinemäntien", niin kuin silloin sanottiin, aktiviteetteihin jatkossa. Ihailin kyllä kovasti vanhoja tyylikkäitä ja viisaita ruustinnoja, mutta suurin osa papinrouvista siihen aikaan teki papinemännän kutsumustyötä, eli järjesti tilaisuuksia pappilassa, isoja kahvituksia yms. Minulla oli oma ammatti.

Nyt järjestlytoimikunnassa on monta tuttuani, meillä on oman koulutuksemme mukainen työ (ai unohdin, etten pitkään aikaan ole ollut töissä...) ja minä elän viimeisiä vuosikymmeniäni ja otan irti kaiken, mitä on tarjolla.

*

Luen Hilkka Olkinuoran Elä ihmeessä, joka on naisille suunnattu kirja. Ihailen Hilkkaa, mutta hän on niin nokkela kirjoittaja, että väliin täytyy oikein pysähtyä miettimään, mikä oli ajatus sanojen takana. Hyvä kirja joka tapauksessa.

*

Oliko tämä "Raitiovaunussa kuultua" Nyt-lehdessä vai missä:

Takana istuva sanoo vieruskaverilleen: "Joo, tätä tää on. Yks kaveri sano mulle, että usko vaan, tätä tää on, ja olen huomannut, että totta se on: tää on tätä."

Kyseessä voi olla kielen köyhyys, mutta noinhan se menee läheisten kanssa, että ilman sanojakin tiedetään, mitä toinen tarkoittaa. Ja tätähän tää ON!