10.6.2010


Claes Andersson kuvaa itseään niin, että ymmärrän tajunneeni hänen luonnettaan ihan vaistomaisesti. Hän on herkkä, taiteellinen ja monilahjakas idealisti, ja hänellä on ongelmia. Kirja on hauskan kepeästi kirjoitettu, ei missään kronologisessa järjestyksessä. Tosi kiva lukea.

*

Ruusu kirjakaupan tädille! Aamutelkkarin miespuolinen kirja-arvostelija sanoi, että tämä kirja on koko kesän ja varmaan koko syksynkin paras lukuelämys. Päivällä, kun poikkesin Akateemiseen, muistin, että tekijän etunimi on Elina ja kirjan nimessä on jotain kuolemasta. Myyjä teki salapoliisityötä, ja lopulta oikea teos löytyi!! Annan sen Pekanpäivälahjaksi loppukuusta.

*

Juuri äsken huomasin, mistä oikea lonkkani on tullut - jo viime syksystä alkaen - niin särkyiseksi, kun keittiössa havaitsin nojailevani oikeaan jalkaan jotain puuhatessani. Fibrolihakseni eivät ole rasitusta kestäneet.

Huolestuttava ajatus: miksi molemmat polveni ovat särkeneet siitä lähtien, kun aloin pyöräillä? Eivätkö lihakset enää kestä normaalia rasitusta? Nivelissä ei ole vikaa.

*

Illalla menemme Urkuyöhön ja aariaan, joka Tuomiokirkon remontin vuoksi on tämän kesän Tapiolassa.