7.5.2010


Kylmä sade ropsahtaa hetkittäin tuulessa ikkunaruutuun. Olin reippaasti Tennispalatsissa Eevan opastamassa Georg Baselitzin näyttelyssä. Me taiteen harrastajat uhmaamme hyytäviä vesikuuroja nähdäksemme nykytaiteen mestareiden aika rumiakin töitä.

Eeva puhui siitä, että nyt maalataan rumia töitä, koska maailma kerta kaikkiaan on niin ruma ja kamala. "Minusta voisi maalata ruman lisäksi kaunistakin, sillä onhan sitäkin paljon olemassa", sanoin, mutta Eeva luuli, että puhuin tauluista. En käsitä, miksi monen nykyihmisen on niin vaikea nähdä, kuinka valtavasti kaunista ja hyvää elämässä on!!

Baselitz on kuulemma eittämättä aikamme tärkeitä nimiä, mutta Natsi-Saksan traumatko hänet ovat saaneet maalaamaan monet jättikokoisista töistään ylösalaisin ja melkein joka teokseen - pää ylhäällä tai pää alhaalla - Hitler-hahmon.

*

Leikkasin jälleen hiuksia korvallisilta. Tukka kasvaa nyt kevään innoittamana niin, että joka viikko saa lyhentää. Sakset osuivat taas korvaan. Kohta käy niin kuin van Goghille.

Nyt on opeteltava tekniikkaa ja huolellisuutta, sillä tokikaan en halua samastua HULLUIHIN taiteilijoihin.

*

Päätämme pysyä viikonlopun lämpöisessä kodissamme rankkasateisen saaren sijaan. Onhan kesäisempiä säitä luvattu jo ensi viikoksi, jolloin on Helatorstaikin.

Ryhdyn maalaamaan.