4.5.2010


Tuliko jo mainituksi, että en ole yltänyt lähellekään Vincent van Goghin tasoa taiteilijana. Leikkasin tukkaani, ja toiseen korvaan tuli van kaksi olemattoman pientä haavaa. van Gohgilta lähti koko korva.

*

Pyöräilijänä olen joko pysähdyttävän koominen näky tai sitten aivan säälittävä: vaikka odotin rauhallisesti keskikorokkeella pyörän kanssa, TAKSI pysähtyi ja antoi tietä! Vai olisiko ollut maahanmuuttaja-kuljettaja...

*

Sunnuntaina olin näkevinäni auton ikkunasta selkeitä auenneita koivun hiirenkorvia. Koska en voinut uskoa silmiäni, kävin eilen tarkistamassa asian, ja totta se oli! Metsätiemme varrella on laaja viiden sentin piikkimatto nousevia kieloja. Aamulla satoi räntää, mutta kevät siis tulee.

Olen pessyt jo optimistisesti pois kaikki kunnon takkini. Tänään olin sateessa ja tuulessa liikenteessä Kuressaaresta ostetussa isossa paksussa villatakissani, enkä kyllä palellut.

*

I-tyttö (5) oli eilen meillä monta tuntia, kun koko muu perhe oli poikien koulun 40-vuotisjuhlassa Kulttuurikeskuksessa, jossa molemmat pojat esiintyivät. I seurasi tarkkaan maalaamistani ja teki fiksuja kysymyksiä tekniikoista, mediumeista jne. Kaikkein eniten hämmästelin sitä, että kun sekoitin jonkin värin, hän sanoi esimerkiksi: "Se on pikkuisen liian keltaista siihen kohtaan" (väri oli erittäin vaalea napolinkeltainen), JA HÄN OLI MIELIPITEISSÄÄN TÄSMÄLLEEN OIKEASSA!