31.5.2010


I-tyttö (5) oli mukanamme saaressa, reippaana ja seurallisena, kuten äitinsä aikoinaan. Kotiin ei ollut ikävä, mutta kun sitten saavuttiin kodin parkkipaikalle, juoksu äidin syliin oli vauhdikas, ja Mummo ja Vaari unohtuivat samassa.

Vaikka Pinja on kiltti koira, hän on kuitenkin kimeä-ääninen ja tutustumishaluinen. I pelkäsi tosissaan. Pari kriittistä ja itkuista kohtaamista sattui, ja I halusi kulkea Krölleen kaukaisempaa polkua, jolla Pinjan kohtaaminen olisi tuskin odotettavissa. Hän myös halusi seuraa vessareissuille: "Mentäiskö Mummo pissoille?" Kun suoritin iltapesua saunan rappusilla, I oli tietysti seurana ja sanoi ihastuneena naurahtaen: "Kyllä on ihanaa, kun saa katsoa kuinka sä peset naamaa!"

Tiitiäisen satupuu tuli luetuksi pariin kertaan, sillä I on itsekin innokas loruttelija ja sanoilla leikkijä.

*

Laitoin lisää oreganoa (mäkimeiramia) viime kesänä tekemiimme kukkapenkkeihin, sillä se kukkii melkein koko kesän kauniisti. P kantoi multaa tekemäänsä yrttipuutarhalaatikkoon, ja kylläpä se vetääkin sitä paljon. Täyttämistä pitää jatkaa ensi kerralla, jolloin myös istutamme yrttien taimia.

*

Sunnuntai oli aurinkoinen, linnut lauloivat, ja kaikki oli niin vihreää kuin vain voi olla. Tosin ostamani Marimekon vahakangas terassin pöydällä (heleä kukkaniitty) melkein ylitti luonnon; varsinkin terassilta merelle katsoessa maisema näytti tavallista harmaammalta pöytäliinan vaikutuksesta.

Sunnuntai-aamuna klo 7 vanhalla luotsiasemalla päin oli iso musta pilvi, joka tummensi merenkin synkeän harmaaksi. Mutta pilvessä oli ohuempi kohta, josta auringonvalo näkyi HOPEISENA, ja se muodosti kaksi isoa HOPEISTA läikkää mereen. Erikoinen väritys, jota katselin kauan, ennen kuin taivas sitten kirkastui ja aurinko oli taas kultainen.

Kultainen kuin I-tytön hiukset.