3.5.2010


Kuutti Lavonen, jonka maalaukset ovat usein surumielisen oloisia valutuksineen, määrittelee päivän Hesarissa taiteen näin: "Minusta taiteilijoiden työnä on kauneuden avulla puhua asioista, jotka ovat kaikille ihmisille tärkeitä. Rakkaus on ihmisille kantava voima. Taiteilijan tehtävä on käyttää kauneutta rakkauden hyväksi."

*

Toinen taiteilija, näyttelijä Jussi Lehtonen, oli eilen Maarit Tastulan haastateltavana. Hänen neljän vuoden kierroksensa erilaisissa laitoksissa vankiloista psykiatrisiin sairaaloihin ja vanhainkoteihin esittämässä asukeille Shakespearen sonetteja on näköjään antanut paitsi kuulijoille myös JL:lle itselleen todella paljon. Kirjankin hän on kokemuksistaan tehnyt. Erikoislaatuinen, herkkä ja idealistinen taiteilija!

*

Niinpä sitten näin untakin Jussi Lehtosesta. Olin opetoverini R:n kanssa Salon torilla kävelyllä, ja kuinka ollakaan, R putosi Salonjoen saviseen veteen. Mietin mielessäni, ettei minun hyödytä hypätä perässä, kun ei R:ää edes näkynyt, vaan etsiä kännykkä (eilen olin unohtanut kännykän kotiin) lainaksi ja soittaa apua. Silloin R pulpahti iloisena pinnalle, kiipesi ketterästi ylös, ja lähdimme kohti hänen kotiaan Solnantiellä (olimmekin yhtäkkiä Munkkiniemessä). Tämä koti on esiintynyt monissa unissani milloin kenenkin asuinpaikkana!

Sillä aikaa, kun R oli lämpimässä suihkussa, juttelin filosofisista kysymyksistä keittiön pöydän ääressä hänen "poikansa" Jussi Lehtosen (!) kanssa.

Ajattelin vielä unessa, että tätä se tiesi, kun edellisenä yönä näin unta, että äiti putosi Salonjokeen: nyt R putosi oikeasti... (En ole nähnyt sellaista unta!) Äiti tuli varmaankin tähän uneen mukaan siksi, että äitienpäivän lähestyessä minulle on tullut välähdyksenomaisia sekunnin murto-osan ajatuksia, että kiva kun pääsee Rautakiskonkujalle äitiä onnittelemaan!

On haikeaa muistaa, että ei enää pääse.

*

Jussi Talasniemen eilisestä saarnasta ja siitä "hilpeyden hengellisestä hyveestä" vahvistuu ajatukseni, huumori elämän pienten sattumusten höysteenä on tärkeä onnellisuuden lähde.